Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Jotenkin saa surulliseksi ajatus, että jos lapsen jättää hankkimatta, niin ei saa koskaan tutustua siihen ihmiseen joka omasta lapsesta olisi tullut. Katuuko sitä sitten vanhempana?
Toiseksi oman suvun linja saattaa päättyä siihen jos ei ole veljiä tai sisaruksia.. sekin surullinen ajatus sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
😂😂😂
Joo katsotaan asiaa uudelleen kun olette noin 35v - ja teillä on pari lasta + farmariauto ja koira 😂
Anoppikokelasko se siellä? :D
Ap
Varmaan vaan ihan realisti, joka on nähny noita vannoutuneiden velojen (ikä alkaa kakkosella) elämäntarinoita kymmenien vuosien päästä.
Mä olen myös nähnyt useita. Ihan onnellisilta ihmisiltä vaikuttavat, eivät kadu päätöstään.
Uskon kyllä että ne katuvat jotka eivät kertakaikkiaan hyväksy muiden päätöksiä asiasta joka ei kosketa omaa elämää mitenkään. Ei voi olla elämä mennyt ihan niin kuin on haluttu jos muiden asiat aiheuttavat tunnemyrskyä ja vastareaktioita vaikka ne eivät ketään satuta millään tavalla. Pätee siis sekä lisääntyneisiin ihmisiin jotka eivät edes yritä ymmärtää velautta, että veloihin jotka parjaavat lisääntyneitä ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Ollaan mietitty asia niin, että elämässä ei kannata tehdä yhtään mitään mullistavia päätöksiä varmuuden vuoksi. Ei siis hankita lapsia siksi, että joskus myöhemmin on mahdollista että kaduttaa jos ei hankittu. On iso mahdollisuus että ei kaduta. Pidän sitä muutenkin todennäköisempänä.
Ajattelen että lapsia kannattaa hankkia jos niitä haluaa. Ei vanhuuden varaksi vaikka ei haluaisikaan.
Ap
Lapsettomuus on ihan ok. Siihen en ota kantaa.
Mutta mieti elämääsi 10 v taaksepäin. Aika moni asia on muuttunut, mielipiteet, kiinnostuksen kohteet, arvotkin. Tapa nähdä maailmaa... Etkö pidä yhtään realistisena et on olemassa mahdollisuus, että tuo nykyinen ajattelu voi muuttua sanotaan 20 v sisään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Olen miettinyt, olen jo yli 50 enkä vieläkään halua lapsia ja olen erittäin tyytyväinen ettei niitä ole. Minulla on erittäin hyviä ja rakkaita ystäviä ja sisaruksia. Silti ei ole haitannut ollenkaan, etten ole tavannut heitäkään nyt korona-aikaan. Kaikki eivät ole niin läheisriippuvaisia.
Entä sitten, kun niitä ystäviäkin alkaa kuolla läheltä pois, ja rivit harvenevat. Luuletko, ettei haittaa, kun jälkeesi ei jää mitään ja yhä yksinäisempi vanhuus odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin saa surulliseksi ajatus, että jos lapsen jättää hankkimatta, niin ei saa koskaan tutustua siihen ihmiseen joka omasta lapsesta olisi tullut. Katuuko sitä sitten vanhempana?
Toiseksi oman suvun linja saattaa päättyä siihen jos ei ole veljiä tai sisaruksia.. sekin surullinen ajatus sinänsä.
Aika diippiä. Miten voi katua ettei ole tavannut ihmistä jota ei ole olemassa?
Meidän suvussa on lisäännytty siihen malliin että minun velauteeni ei sukulinja sammu. Tosin en kyllä minkään sukulinjan takia alkaisi lisääntyä tahtomattani vaikka sammuisikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Tämä on näkökulma, joka hämmentää kerta toisensa jälkeen. Lapsettomia syytetään monesti itsekkääksi, mutta mitä tuo ylläoleva on jos ei itsekkyyttä. Mitä takeita kenelläkään on siitä, miten elämä lopulta menee, oli lapsia tai ei? Ei se ole mitenkään varmaa, että se oma lapsi on pitämässä seuraa/huolta vanhuuden koittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
😂😂😂
Joo katsotaan asiaa uudelleen kun olette noin 35v - ja teillä on pari lasta + farmariauto ja koira 😂
Jep. Moni 40 v volvoäiti on ex-vela
Ja monet katuvat katkerasti että tekivät lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
😂😂😂
Joo katsotaan asiaa uudelleen kun olette noin 35v - ja teillä on pari lasta + farmariauto ja koira 😂
Anoppikokelasko se siellä? :D
Ap
Varmaan vaan ihan realisti, joka on nähny noita vannoutuneiden velojen (ikä alkaa kakkosella) elämäntarinoita kymmenien vuosien päästä.
Mä olen myös nähnyt useita. Ihan onnellisilta ihmisiltä vaikuttavat, eivät kadu päätöstään.
Uskon kyllä että ne katuvat jotka eivät kertakaikkiaan hyväksy muiden päätöksiä asiasta joka ei kosketa omaa elämää mitenkään. Ei voi olla elämä mennyt ihan niin kuin on haluttu jos muiden asiat aiheuttavat tunnemyrskyä ja vastareaktioita vaikka ne eivät ketään satuta millään tavalla. Pätee siis sekä lisääntyneisiin ihmisiin jotka eivät edes yritä ymmärtää velautta, että veloihin jotka parjaavat lisääntyneitä ihmisiä.
Ap
Siis tarkoitin et 25 v vela = 38 v perheenäiti
Niitä tarinoita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Ollaan mietitty asia niin, että elämässä ei kannata tehdä yhtään mitään mullistavia päätöksiä varmuuden vuoksi. Ei siis hankita lapsia siksi, että joskus myöhemmin on mahdollista että kaduttaa jos ei hankittu. On iso mahdollisuus että ei kaduta. Pidän sitä muutenkin todennäköisempänä.
Ajattelen että lapsia kannattaa hankkia jos niitä haluaa. Ei vanhuuden varaksi vaikka ei haluaisikaan.
Ap
Lapsettomuus on ihan ok. Siihen en ota kantaa.
Mutta mieti elämääsi 10 v taaksepäin. Aika moni asia on muuttunut, mielipiteet, kiinnostuksen kohteet, arvotkin. Tapa nähdä maailmaa... Etkö pidä yhtään realistisena et on olemassa mahdollisuus, että tuo nykyinen ajattelu voi muuttua sanotaan 20 v sisään?
Toki on mahdollista. Sitten on omalta kohdaltani liian myöhäistä, joten eihän sillä ole merkitystä.
Toistan itseäni nyt ehkä neljättä kertaa: en hanki lapsia vastentahtoisesti siksi että joku muu on joskus alkanut katua päätöstään keski-iän ohitettuaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joillekin voi vieläkin olla niin vaikeaa ettei kaikki halua lapsia? Mikä pointti se on että voi alkaa kaduttaa? Voihan sekin alkaa kaduttaa että tuli hankittua lapsia
Avaukseen, ei se ole anopin asia yhtään vaikka kuinka harmittaisi
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Lapsettomuus ei tarkoita yksinäistä vanhuutta. Noin joka viides suomalainen on vanhuksena lapseton. Eiköhän sieltä miljoonan kohtalotoverin joukosta löydy ystäviä ja puolisoita vanhallakin iällä, varsinkin kun apuvälineinä ovat lukuisat sosiaaliset mediat ja seuranhakusovellukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
😂😂😂
Joo katsotaan asiaa uudelleen kun olette noin 35v - ja teillä on pari lasta + farmariauto ja koira 😂
Anoppikokelasko se siellä? :D
Ap
Varmaan vaan ihan realisti, joka on nähny noita vannoutuneiden velojen (ikä alkaa kakkosella) elämäntarinoita kymmenien vuosien päästä.
Mä olen myös nähnyt useita. Ihan onnellisilta ihmisiltä vaikuttavat, eivät kadu päätöstään.
Uskon kyllä että ne katuvat jotka eivät kertakaikkiaan hyväksy muiden päätöksiä asiasta joka ei kosketa omaa elämää mitenkään. Ei voi olla elämä mennyt ihan niin kuin on haluttu jos muiden asiat aiheuttavat tunnemyrskyä ja vastareaktioita vaikka ne eivät ketään satuta millään tavalla. Pätee siis sekä lisääntyneisiin ihmisiin jotka eivät edes yritä ymmärtää velautta, että veloihin jotka parjaavat lisääntyneitä ihmisiä.
Ap
Siis tarkoitin et 25 v vela = 38 v perheenäiti
Niitä tarinoita
Ja minä niitä tarinoita joissa 25 v vela on edelleen vela kuusikymppisenä, ja tyytyväinen päätökseensä.
Ap
Minä sanoisin, että en tee lasta, koska en ole varma siitä, että hänestä tulee uusi Steve Jobs.
Tämähän syntyi kahden hippiopiskelijan päätettyä sittenkin jättää abortti väliin ja antaa lapsen tulla. Lapsi adoptoitiin ja hänestä kehkeytyi varsinainen luova nero (sai muuten taiteilijan koulutuksen) ja pisti insinöörit toteuttamaan suuruudenhullut näkemyksensä ja osasi tehdä niillä rahaakin. No, olihan Steve katkera lapsuudestaan eikä ollut mikään ihmissuhdenero, mutta hänen lahjojaan ei kukaan voi kiistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Olen miettinyt, olen jo yli 50 enkä vieläkään halua lapsia ja olen erittäin tyytyväinen ettei niitä ole. Minulla on erittäin hyviä ja rakkaita ystäviä ja sisaruksia. Silti ei ole haitannut ollenkaan, etten ole tavannut heitäkään nyt korona-aikaan. Kaikki eivät ole niin läheisriippuvaisia.
Entä sitten, kun niitä ystäviäkin alkaa kuolla läheltä pois, ja rivit harvenevat. Luuletko, ettei haittaa, kun jälkeesi ei jää mitään ja yhä yksinäisempi vanhuus odottaa.
Kyllä se on enemmän kiinni siitä, miten elämänsä elää niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa elää. Itse esimerkiksi tapaan mukavaa lapsetonta vanhapiika kummitätiäni paljon useammin kuin lapsuudessani ankarasti minua kasvattanutta isääni. Olen myös erittäin läheinen sisarusteni lasten kanssa, koska olen se jännä-täti, joka jaksaa lapsia paremmin kuin vanhempansa ja meillä on hauskaa yhdessä. :)
En ole ikinä ymmärtänyt miksi toisten ihmisten lisääntymisasioihin pitää puuttua millään tavalla. Läheisten ystävien kanssa on ok keskustella asiasta, mutta kun etäisten sukulaisten pitää alkaa utelemaan kahvipöydässä lasten hankintaa tai anopin marisemaan lapsenlapsia, ei asia todellakaan ole ok.
Jos anopille on kerran kysyttäessä tehty selväksi, että jälkeläisiä ei ole tulossa, en noteeraisi asiaa enää millään tavalla. Anoppi käyttäytyy todella tökerösti eikä tuollaista käytöstä tarvitse kenenkään katsella.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin saa surulliseksi ajatus, että jos lapsen jättää hankkimatta, niin ei saa koskaan tutustua siihen ihmiseen joka omasta lapsesta olisi tullut. Katuuko sitä sitten vanhempana?
Toiseksi oman suvun linja saattaa päättyä siihen jos ei ole veljiä tai sisaruksia.. sekin surullinen ajatus sinänsä.
Oletko aineissa? Saako sinut surulliseksi ajatus että jos olisit tehtaillut lapsia 16-vuotiaasta nelikymppiseksi, tuntisit niin paljon enemmän omia lapsiasi? 15 ihmistä joita et saa koskaan tuntea!!! Entä kun miehesi vetää käteen, hautaatko puhdistuspyyhkeet takapihalle itkusta huutaen kun taas menetit lapsen?
Harmi ettei näissä osu koskaan tuuri kohdalleen. Otettaisiin mielellään sellainen mummo, jota kiinnostaisi olla lapsenlapsille läsnä ja täältä saisi vaihdossa teille sopivat äidit.
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi vieläkin olla niin vaikeaa ettei kaikki halua lapsia? Mikä pointti se on että voi alkaa kaduttaa? Voihan sekin alkaa kaduttaa että tuli hankittua lapsia
Avaukseen, ei se ole anopin asia yhtään vaikka kuinka harmittaisi
Sanotaan nyt näin että ei ole anopin päätös mutta silti asia joka vaikuttaa hänenkin elämäänsä. Ymmärrän siis hänen tunteensa, mutta se ihmetyttää miksi kahden velan lapsettomuus on hänen mielestään kuitenkin enemmän naisen päätös kuin miehen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Viinipäissään, kaljapäissään... eikö teillä kukaan keskustele selvin päin mistään tärkeästä? Sori, mutta se nyt lähinnä tuosta jäi mieleen.
Samaa ajattelin. Itse paskat nakkaisin sellaisen anopin mielipiteistä, joka on ylipäänsä koskaan viinipäissään. Tietysti kun ap kuuluu samaan sakiin, hän ei varmaan sitä tajua.
Kaikki tuntemani vanhukset valittavat yksinäisyyttään, lapsia tai ei. Sori vaan. Jos sinä viihdyt ihmisten seurassa, sinusta tulee yksinäinen vanhus. Mikään ei pelasta sinua.