Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Miksi et halua pakottaa jotakuta toista kuolemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei pääse asiassa eteenpäin, jos poikansa ei omaa kantaansa rauhallisesti selitä ja sano, että se on lopullinen. Lapsenlapsettomuus on valtava suru, joten olkaa armollisia anopille, ja nyt tosiaan mies selvittämään tilanne.
Täytyy varmaan ahdistaa nuo kaksi johonkin samaan huoneeseen ja ohjeistaa miestä etukäteen että nyt puhutte asian halki. "Kylppärissä on mansikkadonitseja!" *SLÄM*
Ymmärrän surun lapsenlapsettomuudesta enkä mielestäni ole ollut asiassa tahditon. En siis hiero faktaa anopin naamaan muuta kuin silloin kun hän itse ottaa asian puheeksi, ja silloinkin yritän nykyään lähinnä vaihtaa puheenaihetta.
Anopilla on kyllä myös muita lisääntymisikäisiä lapsia, joista toisella tolkuton vauvakuume. En siis ikinä usko että jää kokonaan lapsenlapsettomaksi muutenkaan.
Ap
Sanoisin vain että voi myös olla että KOSKAAN ei ole mikään hyvin anopin mielestä.
Olin pitkään vela itsekin vaikean lapsuuteni takia, ja tämä kerrottiin anopille. Anoppi haukkui ja sätti, ulisi marttyyrina miten hänen mummohaaveet kariutuu, miten kamalia poikansa kanssa ollaan, eli samaa kuin mitä sun anopilla.
Tulin sitten yllättäen raskaaksi (oli ehkäisy mutta tietty sairaus/lääkitys sotki asiaa) ja pidimme lapsen (ja sittemmin huomasin tykkääväni äitiydestä ja saimme lisääkin lapsia).
No ne lapsenlapset ei kiinnostaneet anoppia TIPPAAKAAN.
Into kesti ristiäisiin ja sit loppui, kertaakaan ei ole sen jälkeen käynyt synttäreillä, lapsenlapsia ei ole ikinä hoidettu kertakaan, eivät jaksa käydä eikä soitella, kuvia kyllä pyytävät. Kuvia esitellään muille ja valehdellaan miten niin hoidetaan ja autetaan koko ajan. Kertaakaan ei olla autettu mitenkään.
Moni anoppi haluaa lapsenlapsen vain siksi kun se tuo statusta. Ei niistä lapsenlapsista välttis välitetä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haukut anoppiasi? Kyllä minäkin saattaisin purskahtaa itkuun jos tytär tai poika sanoisi ettei aio hankkia lapsia. Siitä tulisi minulle kamalat itsesyytökset, että olen jotenkin kasvattanut tunnevamman lapselleni ja siitä on tullut kylmä jääpala joka ei halua jakaa rakkautta.
Toivottavasti tämä oli trolli. Meillä on miehen kanssa rakkautta yllinkyllin, sitä riittää toisillemme, sukulaisillemme, ystävillemme ja lemmikillemme.
Enkä mielestäni ole haukkunut anoppiani mitenkään. Hän on mukava tyyppi ja tykkään viettää hänen kanssaan aikaan.
Ap
En käsitä mikä vaivaa ihmisiä, jotka painostavat lapsiaan, kun on niin kauhea hinku isovanhemmiksi.
Olkoon vaikka kuinka, niin lasten hankinta on jokaisen oma asia.
Meillä on jo aikuiset tytär ja poika, molemmille on sanottu, että meitä varten ei tarvitse lapsia hankkia. Jos hankkivat, se on meistä hyvä. Jos eivät, sekin on meistä hyvä. Tuemme heitä heidän päätöksissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HItsi noi on hankalia, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Kun yhdelle kumartaa niin toiselle väistämättä pyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haukut anoppiasi? Kyllä minäkin saattaisin purskahtaa itkuun jos tytär tai poika sanoisi ettei aio hankkia lapsia. Siitä tulisi minulle kamalat itsesyytökset, että olen jotenkin kasvattanut tunnevamman lapselleni ja siitä on tullut kylmä jääpala joka ei halua jakaa rakkautta.
Minä purskahtaisin itkuun jos minulla olisi sinunlaisesi anoppi tai äiti. Sitten tekisin takautuvan lasun miehestäni/itsestäni ja pistäisin välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin vain että voi myös olla että KOSKAAN ei ole mikään hyvin anopin mielestä.
Olin pitkään vela itsekin vaikean lapsuuteni takia, ja tämä kerrottiin anopille. Anoppi haukkui ja sätti, ulisi marttyyrina miten hänen mummohaaveet kariutuu, miten kamalia poikansa kanssa ollaan, eli samaa kuin mitä sun anopilla.
Tulin sitten yllättäen raskaaksi (oli ehkäisy mutta tietty sairaus/lääkitys sotki asiaa) ja pidimme lapsen (ja sittemmin huomasin tykkääväni äitiydestä ja saimme lisääkin lapsia).
No ne lapsenlapset ei kiinnostaneet anoppia TIPPAAKAAN.Into kesti ristiäisiin ja sit loppui, kertaakaan ei ole sen jälkeen käynyt synttäreillä, lapsenlapsia ei ole ikinä hoidettu kertakaan, eivät jaksa käydä eikä soitella, kuvia kyllä pyytävät. Kuvia esitellään muille ja valehdellaan miten niin hoidetaan ja autetaan koko ajan. Kertaakaan ei olla autettu mitenkään.
Moni anoppi haluaa lapsenlapsen vain siksi kun se tuo statusta. Ei niistä lapsenlapsista välttis välitetä yhtään.
Sinänsä meillä on eri tilanne että anoppi ei ole haukkunut eikä syyllistänyt. Lähinnä tuntuu surevan asiaa ja elättelevän toiveita että mieli muuttuisi. Minun mieleni. Miehen mielellä ei kai niin väliä. Vaikka eihän hän saisi lapsenlapsia vaikka minä mieleni muuttaisinkin. Jos hankin lapsen jonkun muun miehen kanssa niin ei hänestä mummoa tulisi.
Mutta kyllä, olen miettinyt tuota samaa. Nyt tuntuu molemmille äideille olevan ehdottoman tärkeää että tulee niitä lapsenlapsia. Mitä se sitten todellisuudessa tarkoittaisikaan? Mahdollisesti juuri tuota että kävisivät synttäreillä ja ostaisivat pari joululahjaa. Lapsi olisi minun ja miehen vastuulla ja hoidossa joka tapauksessa, joten tuntuu oudolta että meidän lisääntymisemme on niin tärkeää muille ihmisille.
Omasta äidistäni kyllä tiedän varmaksi että hän on hyvä mummo, koska on jo tosiaan mummo. Luultavasti anoppikin olisi. Se ei ikävä kyllä saa minua haluamaan jälkikasvua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haukut anoppiasi? Kyllä minäkin saattaisin purskahtaa itkuun jos tytär tai poika sanoisi ettei aio hankkia lapsia. Siitä tulisi minulle kamalat itsesyytökset, että olen jotenkin kasvattanut tunnevamman lapselleni ja siitä on tullut kylmä jääpala joka ei halua jakaa rakkautta.
Toivottavasti tämä oli trolli. Meillä on miehen kanssa rakkautta yllinkyllin, sitä riittää toisillemme, sukulaisillemme, ystävillemme ja lemmikillemme.
Enkä mielestäni ole haukkunut anoppiani mitenkään. Hän on mukava tyyppi ja tykkään viettää hänen kanssaan aikaan.
Ap
No toki tuo trollaa, mutta kyllä se silti pohjimmiltaan noin ajattelee. Osa jää tuollaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HItsi noi on hankalia, jotka eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Kun yhdelle kumartaa niin toiselle väistämättä pyllistää.
Totta turiset. Kun nyt asiaa tässä oikein märehdin niin mieheni on tuollainen vähän joka tavalla. Ensisijaisesti liian kiltti. Mutta kun olet kiltti jollekin, joku muu ehkä kokee vääryyttä. Mutta ollaan kaikki nyt hiljaa, asiat lutviutuu kun vaietaan, ei keikuteta venettä.
Ap
Mies on tässä se epäreilu. Hän vierittää syyn sinun niskoillesi, koska on selkärangaton. Kannattaa oikeasti miettiä uudelleen lasten hankkimista, jos olet asian kanssa joutunut kipuilemaan ja päätynyt lapsettomuuteen miehen takia. Kerro anopille ihan suoraan, että itse sikoinaan halusit lapsia, mutta miehesi ei. Sen jälkeen pallo siirtyy miehelle kuten pitääkin. Hirveän hyvältä suhteenne anoppiin ei kuulosta, jos ette pysty keskustelemaan asioista kuten ne ovat. Varmaan muissakin asioissa on samanlainen etäinen suhde anoppiin, kun noin paljon pitää siloitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on tässä se epäreilu. Hän vierittää syyn sinun niskoillesi, koska on selkärangaton. Kannattaa oikeasti miettiä uudelleen lasten hankkimista, jos olet asian kanssa joutunut kipuilemaan ja päätynyt lapsettomuuteen miehen takia. Kerro anopille ihan suoraan, että itse sikoinaan halusit lapsia, mutta miehesi ei. Sen jälkeen pallo siirtyy miehelle kuten pitääkin. Hirveän hyvältä suhteenne anoppiin ei kuulosta, jos ette pysty keskustelemaan asioista kuten ne ovat. Varmaan muissakin asioissa on samanlainen etäinen suhde anoppiin, kun noin paljon pitää siloitella.
En ole koskaan halunnut lapsia kuten ei miehenikään. Mieli ei siis muuttunut miehen myötä. Kipuiluvaihe tuli todennäköisimmin siitä, kun kaverit alkoivat lisääntyä ja tajusin että kyse ei enää olekaan teinivanhemmuudesta, vaan alkaa oikeasti olla aika miettiä noita asioita tosissaan. Mieli ei kuitenkaan muuttunut.
En mielestäni ole siloitellut asiaa anopille. Olen sanonut että emme hanki lapsia koska kumpikaan meistä ei halua. Anoppi elää nyt jotain suru- ja/tai toivevaihetta, toisaalta yrittää varmaan hyväksyä faktan ja toisaalta toivoo että mieli vielä muuttuisi. Ilmeisesti hänen mielestään miehen mielipiteellä ei lisääntymisasioissa ole niin väliä, tai sitten hän ajattelee että mies ei halua koska minäkään en. Poikansa ei kuitenkaan ole mikään tossu, vaikka ehkä vähän turhan sovinnainen kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi haukut anoppiasi? Kyllä minäkin saattaisin purskahtaa itkuun jos tytär tai poika sanoisi ettei aio hankkia lapsia. Siitä tulisi minulle kamalat itsesyytökset, että olen jotenkin kasvattanut tunnevamman lapselleni ja siitä on tullut kylmä jääpala joka ei halua jakaa rakkautta.
Jaa, rakkautta ei voi jakaa vaikka ei itse lisäänny? On todella outo ja kapea näkemys sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppien mielestä kaikki kurjuus on miniöissä, koska kultapojissa ei vaan voi olla vikaa. Lisäksi miehesi on tossukka, joka ei osaa pitää puoliasi.
No jos mies on tossukka, niin anopin pelkohan on todellinen!
Villi veikkaus, tuo tossumies hankkii vielä lapsia kunhan sopiva nainen löytyy. Siksi ei viitsi mitään edes kertoa lähipiirilleen.
On kyllä hämärää touhua tuo lapsenlapsista haaveilu. Olisivat hoitaneet omia lapsiaan riittävästi aikanaan niin ei tarvitsisi enää tuota haikailla. Nyt tietysti kuorittaisiin vain kermat päältä ja lapsenlapset hyväntuulisina max. kahden tunnin vierailuja. Hoitoapua olisi turha pyytää, koska "olen jo yhdet lapset kasvattanut". Pikkuisen vaan haluttaisiin lässyttää sille lutuisen nauravaiselle pikkupötkylälle.
Vierailija kirjoitti:
Villi veikkaus, tuo tossumies hankkii vielä lapsia kunhan sopiva nainen löytyy. Siksi ei viitsi mitään edes kertoa lähipiirilleen.
Mies on hyvin avoin velaudestaan ja on siitä maininnut myös äidilleen. Se ei siis tässä nyt ole ongelma.
Minulta mies yritti ihan suhteemme alussa pitää asiaa hetken salassa sillä jotenkin kuvitteli minun haluavan lapsia. Otti kuitenkin asian reilusti puheeksi siinä vaiheessa kun halusi vakinaistaa suhteemme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
Miksi haukut anoppiasi? Kyllä minäkin saattaisin purskahtaa itkuun jos tytär tai poika sanoisi ettei aio hankkia lapsia. Siitä tulisi minulle kamalat itsesyytökset, että olen jotenkin kasvattanut tunnevamman lapselleni ja siitä on tullut kylmä jääpala joka ei halua jakaa rakkautta.