Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ihmisen pitää hankkia lapsia koska anoppi haluaa, vaikka pariskunta itse ei halua? Sellaisenko lapsuuden olisit toivonut itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Tämä on näkökulma, joka hämmentää kerta toisensa jälkeen. Lapsettomia syytetään monesti itsekkääksi, mutta mitä tuo ylläoleva on jos ei itsekkyyttä. Mitä takeita kenelläkään on siitä, miten elämä lopulta menee, oli lapsia tai ei? Ei se ole mitenkään varmaa, että se oma lapsi on pitämässä seuraa/huolta vanhuuden koittaessa.
Olen kyllä hankkinut lapsia siksi, että vain halusin. Haaveilin perheestä ja perhe-elämästä, äitinä olemisesta. Se vain tuntui omalta elämältä. Nyt kun katson näitä lapsia, niin tunnen suunnatonta kiitollisuutta. Mikä onni, että he ovat elämässäni ja saamme elää tätä elämää rinnakkain. Veriside on jotain ihan toista kuin ystävyys tai edes parisuhde. Kuolen vähän onnellisempana, kun todennäköisesti he jäävät jälkeeni. Vaikka lapsia ei kannatakaan hankkia vain järkisyistä, niin kyllä pitää voida nostaa esiin sellainen näkökulma, että vanhuus voi todella lapsettomana olla aika ankeaa. Puhutko kasveille sitten, kun kaikki tutut ovat kuolleet, eikä kukaan tiedä ja tunne sinua. Vaikka olisin itse jo höperöitynyt vanhuudenpäivilläni, niin lapseni tietävät kuka olen. Yhteiskunta ei pyörisi jos kaikki olisivat lapsettomia, joten siitä näkökulmasta valinnainen lapsettomuus on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Kaikki tuntemani vanhukset valittavat yksinäisyyttään, lapsia tai ei. Sori vaan. Jos sinä viihdyt ihmisten seurassa, sinusta tulee yksinäinen vanhus. Mikään ei pelasta sinua.
Niin äitinikin valittaa, vaikka on päivittäin jonkun lapsensa kanssa puhelimessa ja joskus kahdenkin, sekä yksi lapsista käy hänen luonaan monta kertaa viikossa. Jokaisen kannattaa muistaa, että lapsista ei saa tehdä oman elämänsä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei näissä osu koskaan tuuri kohdalleen. Otettaisiin mielellään sellainen mummo, jota kiinnostaisi olla lapsenlapsille läsnä ja täältä saisi vaihdossa teille sopivat äidit.
Tässä todiste siitä, että vaikka olisi sattunut lapsia joskus hankkimaan, ei silti välttämättä halua mummoksi.
Moni +50v. nainen ja siitä vanhemmat elävät edelleen siinä uskossa, että nainen on se, joka päättää lapsiluvun ja hoitaa lapset... Miehet vaan siittää naisen niin halutessa. Ja naiset haluavat niitä lapsia, jotta miehen suku säilyy... Onneksi nykyisin jokainen saa päättää mitä haluaa ja mitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinipäissään, kaljapäissään... eikö teillä kukaan keskustele selvin päin mistään tärkeästä? Sori, mutta se nyt lähinnä tuosta jäi mieleen.
Samaa ajattelin. Itse paskat nakkaisin sellaisen anopin mielipiteistä, joka on ylipäänsä koskaan viinipäissään. Tietysti kun ap kuuluu samaan sakiin, hän ei varmaan sitä tajua.
Sä olet varmaan se palstajankkaaja jonka mielestä alkoholin juominen tekee ihmisestä alkoholistin. :D
No, en tartu tähän enempää. Onneksi tosiaan liikutaan eri porukoissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Ollaan mietitty asia niin, että elämässä ei kannata tehdä yhtään mitään mullistavia päätöksiä varmuuden vuoksi. Ei siis hankita lapsia siksi, että joskus myöhemmin on mahdollista että kaduttaa jos ei hankittu. On iso mahdollisuus että ei kaduta. Pidän sitä muutenkin todennäköisempänä.
Ajattelen että lapsia kannattaa hankkia jos niitä haluaa. Ei vanhuuden varaksi vaikka ei haluaisikaan.
Ap
Lapsettomuus on ihan ok. Siihen en ota kantaa.
Mutta mieti elämääsi 10 v taaksepäin. Aika moni asia on muuttunut, mielipiteet, kiinnostuksen kohteet, arvotkin. Tapa nähdä maailmaa... Etkö pidä yhtään realistisena et on olemassa mahdollisuus, että tuo nykyinen ajattelu voi muuttua sanotaan 20 v sisään?
Toki on mahdollista. Sitten on omalta kohdaltani liian myöhäistä, joten eihän sillä ole merkitystä.
Toistan itseäni nyt ehkä neljättä kertaa: en hanki lapsia vastentahtoisesti siksi että joku muu on joskus alkanut katua päätöstään keski-iän ohitettuaan.
Ap
Eihän kukaan pakota sua hankkimaan yhtään mitään, joten turhaan jankutat. Tuo nuoruuteen liittyvä ehdottomuus vaan epäilyttää. "Minä tiedän just nyt mitä haluan koko loppuelämälle". Voi olla että tiedätkin. Mutta se selviää vasta myöhemmin. Itse en vielä parikymppisistä veloista puhuisi... Mut kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin saa surulliseksi ajatus, että jos lapsen jättää hankkimatta, niin ei saa koskaan tutustua siihen ihmiseen joka omasta lapsesta olisi tullut. Katuuko sitä sitten vanhempana?
Toiseksi oman suvun linja saattaa päättyä siihen jos ei ole veljiä tai sisaruksia.. sekin surullinen ajatus sinänsä.
Joillakin vanhuksilla se oma lapsi on niin pahasti huume- tai alkoholiriippuvainen, että käy eläkepäivänä pahoinpitelemässä oman vanhempansa saadakseen tämän eläkkeen. Näinkin ikävästi voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Kaikki tuntemani vanhukset valittavat yksinäisyyttään, lapsia tai ei. Sori vaan. Jos sinä viihdyt ihmisten seurassa, sinusta tulee yksinäinen vanhus. Mikään ei pelasta sinua.
Niin äitinikin valittaa, vaikka on päivittäin jonkun lapsensa kanssa puhelimessa ja joskus kahdenkin, sekä yksi lapsista käy hänen luonaan monta kertaa viikossa. Jokaisen kannattaa muistaa, että lapsista ei saa tehdä oman elämänsä sisältöä.
Tämä. Miehen mummo on ahdistunut ja omien sanojensa mukaan lohduttoman yksinäinen. Mieheni käy sisrauksiensa kanssa kylässä vähintään 2 kertaa viikossa, isänsä useammin. Myös muut sukulaiset tapaavat häntä vähintään kerran viikossa.
Ei se lapsien hankkiminen poista vanhuuden yksinäisyyttä tai sen kokemusta. Harva lapsenlapsi edes käy mummolassa viikottain, ainakaan enää aikuisiällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ihmisen pitää hankkia lapsia koska anoppi haluaa, vaikka pariskunta itse ei halua? Sellaisenko lapsuuden olisit toivonut itsellesi?
Laita yksikin kommentti, joka on tuota mieltä.
Huomaat, että voit lopettaa ihmettelyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Ollaan mietitty asia niin, että elämässä ei kannata tehdä yhtään mitään mullistavia päätöksiä varmuuden vuoksi. Ei siis hankita lapsia siksi, että joskus myöhemmin on mahdollista että kaduttaa jos ei hankittu. On iso mahdollisuus että ei kaduta. Pidän sitä muutenkin todennäköisempänä.
Ajattelen että lapsia kannattaa hankkia jos niitä haluaa. Ei vanhuuden varaksi vaikka ei haluaisikaan.
Ap
Lapsettomuus on ihan ok. Siihen en ota kantaa.
Mutta mieti elämääsi 10 v taaksepäin. Aika moni asia on muuttunut, mielipiteet, kiinnostuksen kohteet, arvotkin. Tapa nähdä maailmaa... Etkö pidä yhtään realistisena et on olemassa mahdollisuus, että tuo nykyinen ajattelu voi muuttua sanotaan 20 v sisään?
Toki on mahdollista. Sitten on omalta kohdaltani liian myöhäistä, joten eihän sillä ole merkitystä.
Toistan itseäni nyt ehkä neljättä kertaa: en hanki lapsia vastentahtoisesti siksi että joku muu on joskus alkanut katua päätöstään keski-iän ohitettuaan.
Ap
Eihän kukaan pakota sua hankkimaan yhtään mitään, joten turhaan jankutat. Tuo nuoruuteen liittyvä ehdottomuus vaan epäilyttää. "Minä tiedän just nyt mitä haluan koko loppuelämälle". Voi olla että tiedätkin. Mutta se selviää vasta myöhemmin. Itse en vielä parikymppisistä veloista puhuisi... Mut kukin tavallaan.
Minä vastailen kommentteihin, en jankuta. Sinä saat olla puhumatta veloista vaikka kokonaan. Ei se vaikuta tähän asiaan nyt mitenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano anopille, että mies voi lisääntyä muiden kanssa halutessaan.
Miehesi mieli muuttuu vielä. Miehet on tehty siittämään. Todennäköisesti vaihtaa sut nuorempaan jossain vaiheessa ja tekee lapsia-u never know!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen HALA eli haluan lapsia- tottakai!
Vierailija kirjoitti:
Moni +50v. nainen ja siitä vanhemmat elävät edelleen siinä uskossa, että nainen on se, joka päättää lapsiluvun ja hoitaa lapset... Miehet vaan siittää naisen niin halutessa. Ja naiset haluavat niitä lapsia, jotta miehen suku säilyy... Onneksi nykyisin jokainen saa päättää mitä haluaa ja mitä ei halua.
Vähän jotain tällaista olen haistellutkin. Anoppi tosiaan sanoi että eihän miehet mitään lapsia varsinaisesti halua mutta synnärillä sitten rakastuvat. Eli nainen päättää tuleeko lapsi ja mies sitten sopeutuu tilanteeseen, jos sopeutuu.
Itse ajattelen tosiaan lisääntymisen olevan kahden kauppa. Kahden aikuisen ihmisen yhteinen päätös.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi mieli muuttuu vielä. Miehet on tehty siittämään. Todennäköisesti vaihtaa sut nuorempaan jossain vaiheessa ja tekee lapsia-u never know!
Ja mieshän voi tehdä tämän vaikka kuusikymppisenä. Naisella on eri realiteetit.
Vierailija kirjoitti:
Toi vela terminä on nolo.
Joo ehkä vähän kökkö. Mutta reilusti lyhyempi kuin vapaaehtoisesti lapseton. Nopeuttaa keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.
Tämä on näkökulma, joka hämmentää kerta toisensa jälkeen. Lapsettomia syytetään monesti itsekkääksi, mutta mitä tuo ylläoleva on jos ei itsekkyyttä. Mitä takeita kenelläkään on siitä, miten elämä lopulta menee, oli lapsia tai ei? Ei se ole mitenkään varmaa, että se oma lapsi on pitämässä seuraa/huolta vanhuuden koittaessa.
Olen kyllä hankkinut lapsia siksi, että vain halusin. Haaveilin perheestä ja perhe-elämästä, äitinä olemisesta. Se vain tuntui omalta elämältä. Nyt kun katson näitä lapsia, niin tunnen suunnatonta kiitollisuutta. Mikä onni, että he ovat elämässäni ja saamme elää tätä elämää rinnakkain. Veriside on jotain ihan toista kuin ystävyys tai edes parisuhde. Kuolen vähän onnellisempana, kun todennäköisesti he jäävät jälkeeni. Vaikka lapsia ei kannatakaan hankkia vain järkisyistä, niin kyllä pitää voida nostaa esiin sellainen näkökulma, että vanhuus voi todella lapsettomana olla aika ankeaa. Puhutko kasveille sitten, kun kaikki tutut ovat kuolleet, eikä kukaan tiedä ja tunne sinua. Vaikka olisin itse jo höperöitynyt vanhuudenpäivilläni, niin lapseni tietävät kuka olen. Yhteiskunta ei pyörisi jos kaikki olisivat lapsettomia, joten siitä näkökulmasta valinnainen lapsettomuus on itsekästä.
Sinä et ole hankkinut/hanki lapsia yhteiskunnan takia, joten älä rehentele. Ja et edes tiedä mitä niistä lapsista tulee. Jos ne ryhtyvät rikollisiksi tai sairastuvat, niistä on vain haittaa ja kuluja yhteiskunnalle. Vasta kun ne aikanaan kuopataan, tiedetään jäikö yhteiskunta plussalle vai miinukselle.
Miksi sitä rakkautta pitäs nimenomaan lapselle jakaa?