Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että vapaaehtoinen lapsettomuus on osa luonnonvalintaa?
Ehkä niin, että lähinnä ei-niin-älykkäät lisääntyy, jolloin ehkä ihminen ei enää keksi niin paljon uusia asioita ja luonnon tuhoaminen hidastuu :D
Ettet nyt vaan käsittäisi luonnonvalintaa väärin. Survival of the fittest.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että vapaaehtoinen lapsettomuus on osa luonnonvalintaa?
Ehkä niin, että lähinnä ei-niin-älykkäät lisääntyy, jolloin ehkä ihminen ei enää keksi niin paljon uusia asioita ja luonnon tuhoaminen hidastuu :D
Ettet nyt vaan käsittäisi luonnonvalintaa väärin. Survival of the fittest.
En käsitä väärin. Kyse on siitä millaisia ominaisuuksia tarvitaan nykyisessä tai tulevassa maailmassa ihmislajin säilymisen kannalta. Tietenkään luonnonvalinta ei ole mikään tietoinen asia, mutta jos ajatellaan että se kuvitteellisesti tähtäisi lajin säilymiseen niin evoluutiolle olisi suotuisaa että ihmiset muokkautuisivat tuhoamaan itseään ja ympäristöään vähemmän. Jos vallalle jäisivät ne hoivaajat jotka vain suorittavat perhettä ja arkea eivätkä luo tai keksi juuri mitään, se olisi ihmiselle ja muulle luonnolle ihanteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin kriisi tulee sieltä kyllä. Kun tajuat että ne sun harrastuksesi ja urasi on ihan yhdentekeviä. Ja ne ei-velat tuttavasi harrastaa niitä omia harrastuksiaan jo lähes aikuisten lastensa kanssa ja niillä on paljon syvempi sisältö elämässä. Vauva on vain hetken vauva, siitä tulee lopulta ihan oikea aikuinen.
Anteeksi mutta kuka ihme harrastaa teiniensä ja aikuisten lastensa kanssa jotain? Ketä lasta muka sellainen kiinnostaa? En kyllä keksi. Ai joo jos se lasketaan että mutsit nököttää kentän laidalla ja raataa kahviossa vapaapäivänään kun kakara pelaa jotain joukkuelajia. Kai se raataminenkin on sitä yhdessä harrastamista. Onhan äidiksi hankkiutunut lähinnä valinnut jatkossa elää vain lastensa kautta. Hänelle elämänsisältö on se kun seuraa vierestä kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Hän ei ole enää aktiivinen toimia vaan vierestä seuraaja. Että elämänsisältö, pienestä se näille mammoille tulee.
Toiseksi, itse en näe uraa tai harrastuksia minään oleellisena elämän tärkeimpänä sisältönä, mutta se ei saa ajatusta lasten hankkimisesta tuntumaan mitenkään järkevältä. Joo olisi varmaan ihan mukavaa että joku hoitaisi vanhana tai muuta sontaa, mutta mieluummin säästön rahaa ja maksan jollekin siitä kuin ensin näen vaivaa kaksikymmentä vuotta asiaan jota en halua, eli lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen, ja tuhlaa hyviä vuosiani aivan turhaan.
Minä kyllä harrasyan. Tyttären kanssa yhteinen ratsastusharrastus, ollaan käyty vaellusratsastuksilla ym yhdessä. Poikien kanssa vaelletaan ja lumilautaillaan. Aina lähtevät mukaan kun ehdotetaan. Ei todellakaan edes tullut mieleem ettei muilla ole näin. Pelataan myös tennistä koko porukalla.
Kolmekymppiset ovat ilmeisesti eilispäivää. Heille jää kuitenkin luu kouraan, kun kauan kipuilevat napaansa tuijottaen oman tärkeytensä ja elämänvaihekumppanien kanssa. Nuoret sen sijaan ovat elämänmyönteisiä ja haluavat antaa elämää edelleen.
Ehkä niin, että lähinnä ei-niin-älykkäät lisääntyy, jolloin ehkä ihminen ei enää keksi niin paljon uusia asioita ja luonnon tuhoaminen hidastuu :D