Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Aloituksessa lipsautit totuuden.
Yrität pitää suuren yleisön puolellasi, joten muutit kertomustasi. Huh, onneksi sen sai vielä noinkin käännettyä.
Siksi avoanoppi hengittää niskaasi lapsia-asian suhteen. Sinä emmit ja voisit halutakin lapsia (ilman tietoisesti kerrytettyä maailmantuskaa ja ismejä). Anoppi toivoo, että sinä saat pojan pään käännettyä. Pojalle asia on itsestäänselvä, joten äidin puheet eivät asiaa mitenkään muuttaisi. Sinun kauttasi ehkä.
Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Joka tapauksessa teette miten teette tämän hetkisten tuntojenne pohjalta. Tuossa on vastaus miksi anoppi vaivaa asialla juuri sinua.
En tiedä mitä tähän voi sanoa. :D
En minä yritä pitää ketään puolellani, halusin avautua ja kuulla kokemuksia ja muiden ajatuksia. Sinun kanssasi ei toki voi keskustella ollenkaan, kun puhut sekä omasta että minun puolestani. Kiitos kuitenkin kun osallistuit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua, miksi joillakin "lapsiuskovaisilla" on joku hirveä tarve käännyttää veloja omaan uskoonsa! Miten te ette sitä käsitä, että se on jokaisen ihmisen oma asia? Uhkaillaan yksinäisellä vanhuudella kuin uskovaiset helvetillä, vaikkei sen pitäisi teidän perää kutkuttaa mitä jonku toisen vanhuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Aloituksessa lipsautit totuuden.
Yrität pitää suuren yleisön puolellasi, joten muutit kertomustasi. Huh, onneksi sen sai vielä noinkin käännettyä.
Siksi avoanoppi hengittää niskaasi lapsia-asian suhteen. Sinä emmit ja voisit halutakin lapsia (ilman tietoisesti kerrytettyä maailmantuskaa ja ismejä). Anoppi toivoo, että sinä saat pojan pään käännettyä. Pojalle asia on itsestäänselvä, joten äidin puheet eivät asiaa mitenkään muuttaisi. Sinun kauttasi ehkä.
Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Joka tapauksessa teette miten teette tämän hetkisten tuntojenne pohjalta. Tuossa on vastaus miksi anoppi vaivaa asialla juuri sinua.
Moni mamma on lukenut aloituksen oudosti kun päätyy tähän luuloon, mä ainakin luin sen niin että mies olis kertomansa mukaan ns aina ollut vela, naisella oli jossain vaiheessa elämäänsä lyhyt pohdinta-aika, joka muuttui varmuudeksi lapsivapaudesta. Ymmärtääkseni jo ennen miehen tapaamista. Se että hetken aikaa elämästään pohtii ja kyseenalaistaa on ihan järkevää touhua. Mammoille se taas tarkoittaa lupaa alkaa riehua että "Ahaa, nyt se sitten oikeasti haluaakin lapsia kun vähän päätyi pohtimaan asiaa! Haluaa kumminkin! Tee nyt niitä lapsia tee tee! Muuten mies jättää!"
Mahtava kommentti, kiitos. Saisipa tän lisättyä vielä aloitukseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.
Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.
Olisin varmaan anoppi from hell.
Tyypillinen lisääntyjä. Teit itse ne normaalit ratkaisut koska sinulle kerrottiin, että kun teet lapsen niin kaikki menee tietyllä tavalla ja tunnet tiettyjä asioita. Varmasti se toteutui sinulla että vasta sitten elämäsi sai merkityksen ja opit mitä rakkaus on. Kuin oppikirjoista. Hienoa, että tavallinen ja normaali elämä tietyllä kaavalla oli kyseenalaistamatta juuri sinun juttusi.
Mutta ihan totta, kaikki eivät halua samoja asioita eivätkä koe asioita samalla tavalla. Tunnetko edes lastasi oikeasti sen vertaa että tiedät, mikä hänelle todella olisi parhaaksi? Vai heijastatko vain omia menneitä toiveitasi lapseesi, joka ei ole jatkeesi vaan ihan itsenäinen ihminen omalla persoonalla? Tiedän että keskiverto lisääntyjän on vaikea oppia keski-iässä ajattelemaan omilla aivoillaan, kun aina on tehnyt niin kuin kuuluu tehdä. Mutta yritä nyt edes ainakin ennen kuin alat painostamaan lapsiasi tekemään niitä ratkaisuja mitkä SINULLE oli sopivia.
Nykyajan trendihän on juuri vapaaehtoinen lapsettomuus tai korkeintaan kaksi lasta. Sehän se juuri on normin mukaan elämistä.
Ja velathan täällä tunnetusti ovat parhaita kasvattajia muiden lapsille...
Tämä ihan ohiksena, ei kaikkien tarvitse haluta lapsia. Mutta ei se myöskään ole enää sitä normaalia nuoruutta haluta lapsia. Nimenomaan päinvastoin, normaaliin nuoruuteen kuuluu vapaaehtoinen lapsettomuus ja se, joka haluaa lapsia on tehnyt toisin kuin useimmat haluavat. Ja velat tietysti väittävät niiden lasten olevan tyhmän lisääntyjän vahinkoja ja kertovat kuinka oletusarvoisesti idiootti vanhempi lapsilla on.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan trollihöpinää koko ketju. Ap ei ole miestä nähnyt pitkillä suorillakaan, fantasioi määräilevästä anopista aikansa kuluksi. Ja te uskotte.
Ja sinä et lukenut sitten edes aloitusta. Anoppi ei ole koskaan määräillyt mitenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Aloituksessa lipsautit totuuden.
Yrität pitää suuren yleisön puolellasi, joten muutit kertomustasi. Huh, onneksi sen sai vielä noinkin käännettyä.
Siksi avoanoppi hengittää niskaasi lapsia-asian suhteen. Sinä emmit ja voisit halutakin lapsia (ilman tietoisesti kerrytettyä maailmantuskaa ja ismejä). Anoppi toivoo, että sinä saat pojan pään käännettyä. Pojalle asia on itsestäänselvä, joten äidin puheet eivät asiaa mitenkään muuttaisi. Sinun kauttasi ehkä.
Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Joka tapauksessa teette miten teette tämän hetkisten tuntojenne pohjalta. Tuossa on vastaus miksi anoppi vaivaa asialla juuri sinua.
Moni mamma on lukenut aloituksen oudosti kun päätyy tähän luuloon, mä ainakin luin sen niin että mies olis kertomansa mukaan ns aina ollut vela, naisella oli jossain vaiheessa elämäänsä lyhyt pohdinta-aika, joka muuttui varmuudeksi lapsivapaudesta. Ymmärtääkseni jo ennen miehen tapaamista. Se että hetken aikaa elämästään pohtii ja kyseenalaistaa on ihan järkevää touhua. Mammoille se taas tarkoittaa lupaa alkaa riehua että "Ahaa, nyt se sitten oikeasti haluaakin lapsia kun vähän päätyi pohtimaan asiaa! Haluaa kumminkin! Tee nyt niitä lapsia tee tee! Muuten mies jättää!"
T. Ap
Hoidat suurenosan keskustelusta itsesi kanssa. No provohan tämä onkin, aina mukava vatvoa lapsettomuutta ja ymmärtääkö varmasti kaikki juuri sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Aloituksessa lipsautit totuuden.
Yrität pitää suuren yleisön puolellasi, joten muutit kertomustasi. Huh, onneksi sen sai vielä noinkin käännettyä.
Siksi avoanoppi hengittää niskaasi lapsia-asian suhteen. Sinä emmit ja voisit halutakin lapsia (ilman tietoisesti kerrytettyä maailmantuskaa ja ismejä). Anoppi toivoo, että sinä saat pojan pään käännettyä. Pojalle asia on itsestäänselvä, joten äidin puheet eivät asiaa mitenkään muuttaisi. Sinun kauttasi ehkä.
Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Joka tapauksessa teette miten teette tämän hetkisten tuntojenne pohjalta. Tuossa on vastaus miksi anoppi vaivaa asialla juuri sinua.
Moni mamma on lukenut aloituksen oudosti kun päätyy tähän luuloon, mä ainakin luin sen niin että mies olis kertomansa mukaan ns aina ollut vela, naisella oli jossain vaiheessa elämäänsä lyhyt pohdinta-aika, joka muuttui varmuudeksi lapsivapaudesta. Ymmärtääkseni jo ennen miehen tapaamista. Se että hetken aikaa elämästään pohtii ja kyseenalaistaa on ihan järkevää touhua. Mammoille se taas tarkoittaa lupaa alkaa riehua että "Ahaa, nyt se sitten oikeasti haluaakin lapsia kun vähän päätyi pohtimaan asiaa! Haluaa kumminkin! Tee nyt niitä lapsia tee tee! Muuten mies jättää!"
T. Ap
Hoidat suurenosan keskustelusta itsesi kanssa. No provohan tämä onkin, aina mukava vatvoa lapsettomuutta ja ymmärtääkö varmasti kaikki juuri sinua.
Mulla on ollut kyllä täysi työ ehtiä kommentoida edes nämä omat kommenttini. :D
Enkä ikävä kyllä osaa ilmaista itseäni noin värikkäästi.
Mutta sun kannattaa jo vaihtaa ketjua, täällä on paljon muutakin luettavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Aloituksessa lipsautit totuuden.
Yrität pitää suuren yleisön puolellasi, joten muutit kertomustasi. Huh, onneksi sen sai vielä noinkin käännettyä.
Siksi avoanoppi hengittää niskaasi lapsia-asian suhteen. Sinä emmit ja voisit halutakin lapsia (ilman tietoisesti kerrytettyä maailmantuskaa ja ismejä). Anoppi toivoo, että sinä saat pojan pään käännettyä. Pojalle asia on itsestäänselvä, joten äidin puheet eivät asiaa mitenkään muuttaisi. Sinun kauttasi ehkä.
Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Joka tapauksessa teette miten teette tämän hetkisten tuntojenne pohjalta. Tuossa on vastaus miksi anoppi vaivaa asialla juuri sinua.
Moni mamma on lukenut aloituksen oudosti kun päätyy tähän luuloon, mä ainakin luin sen niin että mies olis kertomansa mukaan ns aina ollut vela, naisella oli jossain vaiheessa elämäänsä lyhyt pohdinta-aika, joka muuttui varmuudeksi lapsivapaudesta. Ymmärtääkseni jo ennen miehen tapaamista. Se että hetken aikaa elämästään pohtii ja kyseenalaistaa on ihan järkevää touhua. Mammoille se taas tarkoittaa lupaa alkaa riehua että "Ahaa, nyt se sitten oikeasti haluaakin lapsia kun vähän päätyi pohtimaan asiaa! Haluaa kumminkin! Tee nyt niitä lapsia tee tee! Muuten mies jättää!"
T. Ap
Hoidat suurenosan keskustelusta itsesi kanssa. No provohan tämä onkin, aina mukava vatvoa lapsettomuutta ja ymmärtääkö varmasti kaikki juuri sinua.
Se on varmaan mode, joka koettaa nostaa ketjun tasoa. Aihe on ihan blääh, ketä kiinnostaa tasoa. Tee niin kuin minä, ja pistä välit anoppiin poikki. Ihme vinkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän samanlaisia piirteitä oli omassa anopissani (on nyt kuollut). Mieheni on vela, ei ole koskaan halunnut omia lapsia vaikka kyllä lapsista pitää, sehän oli tietysti minun vikani anopin mielestä. Koskaan ei ottanut puheeksi poikansa kanssa näitä asioita mutta minua kyllä nälvi jatkuvasti. Anoppi vielä suunnitteli että kun hommataan perhe niin voisimme muuttaa anoppilaan ja anoppi sitten hoitaisi lapsia ja taloa kun käymme töissä. Juu ei.
Itse olisin vielä parikymppisenä halunnut lapsia mutta kun sairastuin vakavasti oli vain todettava ettei siitä haavesta mitään tule, anopille en sen kummemmin puhunut siitä. Anoppini olii kova juoruamaan kaikille tutuilleen lastensa asioista ja minä tiesin tämän, siksi olin hyvin tarkka siitä mitä anopille kerroin.
Anopilla oli kuitenkin lapsenlapsia ettei ilmankaan jäänyt, siksi en ymmärrä miksi minua piti kiusata.
Ikävää sulle, mutta mulle kiva kuulla etten ole ainut.
Tuli mieleen että ovatko nämä anopit itse hommanneet lapsensa ilman isän suostumusta? Vai miksi päätös on naisen eikä miehen? Vai meinaavatko että kaikki miehet haluavat lapsia, mutta eivät saa niitä koska naisensa eivät halua?
Ap
Mulle on sanonut ihan kolmikymppinen kaverini, että eiväthän ne miehet ikinä lapsia halua. En osannut sanoa mitään, oli niin outo kommentti. Omassa tuttavapiirissäni ne on useinkin olleet miehiä, joilla on ollut vahva lapsitoive suhteessa. Ja myös veljeni on tällainen, hänen aloitteestaan tuli vielä kolmas lapsi perheeseensä.
Mitä anoppeihin tulee, meillä oli vähän samaa ilmassa ennen kuin saimme lapsia. Täytyyhän sen vian olla miniässä jos niitä ei "hankita". Ja niinhän se olikin, ikävä kyllä vaan sellainen fyysinen vika että piti käydä läpi raskaat hormonihoidot ensin. Juu, emme olleet läheisiä anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän samanlaisia piirteitä oli omassa anopissani (on nyt kuollut). Mieheni on vela, ei ole koskaan halunnut omia lapsia vaikka kyllä lapsista pitää, sehän oli tietysti minun vikani anopin mielestä. Koskaan ei ottanut puheeksi poikansa kanssa näitä asioita mutta minua kyllä nälvi jatkuvasti. Anoppi vielä suunnitteli että kun hommataan perhe niin voisimme muuttaa anoppilaan ja anoppi sitten hoitaisi lapsia ja taloa kun käymme töissä. Juu ei.
Itse olisin vielä parikymppisenä halunnut lapsia mutta kun sairastuin vakavasti oli vain todettava ettei siitä haavesta mitään tule, anopille en sen kummemmin puhunut siitä. Anoppini olii kova juoruamaan kaikille tutuilleen lastensa asioista ja minä tiesin tämän, siksi olin hyvin tarkka siitä mitä anopille kerroin.
Anopilla oli kuitenkin lapsenlapsia ettei ilmankaan jäänyt, siksi en ymmärrä miksi minua piti kiusata.
Ikävää sulle, mutta mulle kiva kuulla etten ole ainut.
Tuli mieleen että ovatko nämä anopit itse hommanneet lapsensa ilman isän suostumusta? Vai miksi päätös on naisen eikä miehen? Vai meinaavatko että kaikki miehet haluavat lapsia, mutta eivät saa niitä koska naisensa eivät halua?
Ap
Mulle on sanonut ihan kolmikymppinen kaverini, että eiväthän ne miehet ikinä lapsia halua. En osannut sanoa mitään, oli niin outo kommentti. Omassa tuttavapiirissäni ne on useinkin olleet miehiä, joilla on ollut vahva lapsitoive suhteessa. Ja myös veljeni on tällainen, hänen aloitteestaan tuli vielä kolmas lapsi perheeseensä.
Mitä anoppeihin tulee, meillä oli vähän samaa ilmassa ennen kuin saimme lapsia. Täytyyhän sen vian olla miniässä jos niitä ei "hankita". Ja niinhän se olikin, ikävä kyllä vaan sellainen fyysinen vika että piti käydä läpi raskaat hormonihoidot ensin. Juu, emme olleet läheisiä anopin kanssa.
Sulla oli kyllä huomattavasti harmillisempi tilanne. Tuli paska fiilis.
Omien kokemusten mukaan sama homma, miehet on niitä jotka ovat varmoja että haluavat lapsia. Ystäväni mies ilmoitti tapailuvaiheessa että haluaa ekan ennen kuin täyttää 30 v, toisen ystävän entinen ilmoitti että vuoden päästä ekoista treffeistä aloitetaan yrittäminen, oma isäni olisi halunnut vielä yhden mutta äiti ei. Tunnen paljon enemmän velanaisia kuin -miehiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vela??
Lienee lyhenne jollekin mielenterveysdiagnoosille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinipäissään, kaljapäissään... eikö teillä kukaan keskustele selvin päin mistään tärkeästä? Sori, mutta se nyt lähinnä tuosta jäi mieleen.
Puhutaan kyllä. Hienoa että tuo oli ainut asia jonka aloituksesta sait irti.
Ap
Näinhän se on, että alkoholi saa kielen kannat irtoamaan. Aika monta hyvää keskustelua (myös huonoa) on silloin syntynyt. Enkä tarkoit, että pitää saavikaupalla juoda.
Näitä juttuja on hieman ristiriitaista lukea.
Kun kyse on heteropareista tolkutetaan, että mies voi aina tehdä lapsen myöhemmälläkin iällä ja nainen jää kuin nalli kalliolle.
Mutta kun kyse on homopareista, niin ne onkin ne miehet, jotka jää kuin nallit kalliolle. Lesbot sen sijaan voi tehtailla lapsia, vaikka hurumykke.
Jotenkin tuntuu, että näissä ei ole mitään logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloitus edes totta. Mikä AP:n ongelma oikeesti on.
Ilmeisesti minäkään en voi sanoa olevani oikea vela kun lapsena ajattelin, että hankin joskus lapsia kun niin kuuluu tehdä. Nuorena aikuinena tiedostin, että ajatus ei kyllä tunnu yhtään omalta, vaan hyvin vieraalta ja luonnottomalta. Kaksvitosena menin naimisiin mieheni kanssa ja pohdimme ihan yhdessä tuumin, että haluammeko lapsia vai ei, mitä lasten haluaminen edes tarkoittaa ja miksi se ei kiinnosta sitten ollenkaan. Sama pohdinta käytiin läpi ja varmistimme oman kantamme ja vielä lääkärinkin kanssa kun mies teetätti vasektomian kolmikymppisenä. Ja koko tämä aika asia on ollut aivan täysin selvä, mutta tämän ketjun pohjalta sen itsestäänselvyyden kyseenalaistaminen ja pohtiminen on oikeasti biologisten viettien kieltämistä :D
Hei AP, hatunnosto sinulle, kun olet jaksanut vastailla typeriinkin kommentteihin tässä keskustelussa, etenkin kun huomaa, että suurin osa ei edes tuntunut tajuavan aloituksesi kysymystä. Minäkin olen vela, ollut "aina", siis siitä lähtien kun joskus lapsena huojentuneena tajusin, että kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia jos eivät halua. Ja mielestäni juuri tuosta on kyse lasten hankinnassa: joko sitä haluaa tai ei halua, ei sitä voi eikä pidä perustella millään muulla. Minäkin olen saanut kuulla juuri sinun ikäisenäsi kommentteja siitä, kuinka mieli muuttuu - ei ole muuttunut, ja nyt käsillä alkavat olla viimeiset hetket lapsenteon suhteen. En usko, että muutan mieltäni siltikään tai mieheni muuttaa, olemme 12 vuoden suhteemme aikana keskustelleet asiasta säännöllisin väliajoin.
Kirjoitit, että kipuilit asian kanssa, ja siihen moni täällä tuntuikin tarttuvan: ikään kuin kipuilu olisi merkki siitä, että ei olisi päätöksensä kanssa sinut. Mielestäni lasten hankkiminen tai hankkimattomuus on niin iso päätös, että sitä pitääkin miettiä huolellisesti ja kysellä aika ajoin itseltään, onko aivan varma asiasta. Olen minäkin miettinyt eri elämänvaiheissa lasten hankkimista enemmän tai vähemmän (en kylläkään koskaan ole silti halunnut lapsia) ja miettinyt, mistä kaikesta jään mahdollisesti paitsi, jos en saa lapsia. Välillä saatan tuntea jopa jonkinlaista haikeutta siitä, että en saa nähdä oman lapseni kasvamista aikuisuuteen yms. MUTTA: Kaikista näistä ajatuksista huolimatta en kertaakaan ole edes hieman vakavissani harkinnut lapsen yrittämistä, koska palaan aina siihen tunteeseen, että en yksinkertaisesti halua lapsia. Luulen, että monikin vela pohtii näitä samoja ajatuksia ja miettii lapsettomuutensa vaikutusta koko elämänkaareen huomattavasti perusteellisemmin, kuin moni lapsia hankkinut.
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseesi: Mieheni on ainoa lapsi, ja hänen äidilleen on ollut selvästi surullinen asia, ettei jälkikasvua ole tulossa. Samoin omalle äidilleni. Kummankin kanssa olemme aiheesta jutelleet ja mieheni on puhunut oman äitinsä kanssa päätöksestään. En ole kokenut painostusta tai syytöstä anoppini taholta, koska hän on ihana ja tahdikas ihminen. Silti en voi olla ajoittain miettimättä, miettiikö mieheni äiti, että jonkun muun kumppanin kanssa mies olisi voinut saada lapsia - vaikka mieheni onkin omasta halustaan lapseton, tiedän että hänellä ei ollut vahvaa mielipidettä lasten saamisesta ennen tapaamistamme. Joissakin toisissa olosuhteissa jonkun toisen kumppanin kanssa siis mieheni saattaisi olla ihan onnellinen perheenisäkin. Ja luulen, että tässä on pitkälti kyse sosio-kulttuurisista odotuksista, joihin täällä muutama kirjoittaja onkin jo viitannut: ajatellaan, että päätös lapsista on aina jollain tapaa naisen, ja mies on siinä vain sivuhenkilönä. Tämä on ensinnäkin miehiä vähättelevää, mutta myös melko tuhoisaa meille naisille, jotka joudumme kantamaan tässä mielessä "yksin" lapsen hankkimisen tai hankkimatta jättämisen seuraukset ja meihin kohdistuvan sosiaalisen paineen.
Jatkoa edelliseen:
Mielestäni miehesi pitäisi puhua äitinsä kanssa omasta päätöksestään ja ymmärtää, että ellei hän niin tee, sinä tunnet painetta ja syyllisyyttä asiasta hänen äitinsä taholta. Omakin mieheni mieluummin välttää hankalien asioiden käsittelemistä ja kieltämättä minullekin on ollut hankalaa puhua lapsettomuuspäätöksestä vanhemmilleni, sillä tunnen turhankin herkästi tuottavani pettymyksen, koska he eivät takiani saa lapsenlapsia. Samaan aikaan tiedostan tämän ajatuksen järjettömyyden, koska viime kädessä kyse on omasta elämästäni eivätkä muiden ihmisten odotukset ja toiveet ole riittävän hyvä syy olla elämättä itseni näköistä elämää. Herkkänä ihmisenä en silti voi olla aistimatta ja miettimättä muiden ihmisten tunteita, ja luulen että sinunkin kohdallasi kyse on osittain tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vela?
KVG?
Uusavuton.
Moni mamma on lukenut aloituksen oudosti kun päätyy tähän luuloon, mä ainakin luin sen niin että mies olis kertomansa mukaan ns aina ollut vela, naisella oli jossain vaiheessa elämäänsä lyhyt pohdinta-aika, joka muuttui varmuudeksi lapsivapaudesta. Ymmärtääkseni jo ennen miehen tapaamista. Se että hetken aikaa elämästään pohtii ja kyseenalaistaa on ihan järkevää touhua. Mammoille se taas tarkoittaa lupaa alkaa riehua että "Ahaa, nyt se sitten oikeasti haluaakin lapsia kun vähän päätyi pohtimaan asiaa! Haluaa kumminkin! Tee nyt niitä lapsia tee tee! Muuten mies jättää!"