Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.
Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.
Olisin varmaan anoppi from hell.
Eli et toimisi lapsesi vaan itsesi parhaaksi.
Pienestä ihmisestä asti vanhemman tehtävä on ohjata lasta siihen suuntaan, jonka vanhempi itse näkee lapselle parhaaksi. Alkaen vaikkapa vaippavalinnasta tai siitä missä iässä lapsi saa mennä uimaan ilman vahtia. Uskon, että tästä ajatuksesta on vaikea päästää irti siinä vaiheessa, kun lapsi on aikuinen. Tiedän toki, että lapsen pitää saada itsenäistyä ja että hänellä on oikeus omaan elämäänsä ja omiin päätöksiinsä.
Ei se silti poista sitä, että se tulee olemaan minulle vaikeaa, ja että vanhempana varmasti kuvittelen tietäväni, mikä olisi parempi valinta. Siksi tuo anoppi from hell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitt _ako se kenellekään kuuluu,miten joku haluaa lisääntyä tai ei halua.Oma päätös,oma asia.Jos anoppi haluaa lisää lapsia tehköön ne ITSE.
Kuvattu tilanne, jossa mies alkaakin haluta +40 vuotiaana lasta, on kyllä aika tavallinen.
AP, oot nuori. Pakasta munasoluja jotta sulla on mahdollisuus valita myös vanhempana mitä tehdä jos tilanne muuttuu. Eihän niitä tarvitse käyttää.
Itse olen siis vela, +40 ja oikein tyytyväinen elämääni näin. Miehestä ei tiedä, olen sanonut että minun kohdalla se juna meni jo, onneksi. Mies tekee niinkuin itse haluaa, vapaa ihminen. Toistaiseksi ollut tyytyväinen että löysi velan vaimoksi.
Mutta kun elämästä ei tiedä, on hyvä jättää takaportteja. Itse en tullut tätä ajatelleeksi tarpeeksi ajoissa, eikä se kaduta ettei niitä ole, mutta mietityttää että olisi voinut kaduttaa, silloin olisi suru puserossa.
Odotan rauhallista vanhuuttani, korona on eristänyt minut lähes täysin eikä ole yhtään haitannut 😊
Kohta ostamme sen mummonmökin, jossa on hyvä olla terveet vuodet ja mahd.pitkälle senkin jälkeen kun alkaa tulla ongelmia. Elämää voi järjestellä monin tavoin ja olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.
Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.
Olisin varmaan anoppi from hell.
Eli et toimisi lapsesi vaan itsesi parhaaksi.
Pienestä ihmisestä asti vanhemman tehtävä on ohjata lasta siihen suuntaan, jonka vanhempi itse näkee lapselle parhaaksi. Alkaen vaikkapa vaippavalinnasta tai siitä missä iässä lapsi saa mennä uimaan ilman vahtia. Uskon, että tästä ajatuksesta on vaikea päästää irti siinä vaiheessa, kun lapsi on aikuinen. Tiedän toki, että lapsen pitää saada itsenäistyä ja että hänellä on oikeus omaan elämäänsä ja omiin päätöksiinsä.
Ei se silti poista sitä, että se tulee olemaan minulle vaikeaa, ja että vanhempana varmasti kuvittelen tietäväni, mikä olisi parempi valinta. Siksi tuo anoppi from hell.
Ei, viimeistään siinä vaiheessa, kun täysi-ikäinen lapsi muuttaa omilleen, pitää vanhemman ajatella, että lapsi tietää itse, mikä on hänelle parhaaksi. Itse huomasin miten paljon lapset kasvavat ja kehittyvät, kun he saavat tilaa ympärilleen. Jossain vaiheessa vanhempi-lapsi -suhteen pitää muuttua aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
Miten muuten omalla kohdallasi on ollut, onko appivanhempasi puuttuneet kovinkin paljon teidän elämään ohjein ja vaatimuksin? Kielsivätkö he koiran hankkimisen ja ulkomaanmatkat? Ostitteko sen asunnon, jonka appivanhempasi olivat valinneet teille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asia loppujen lopuksi ketään kiinnosta, joten älä turhaan huolehdi. Teet vain turhaan numeron itsestäsi ja nolon. Ihmisillä on muitakin asioita mietittävänä, kuin sinun ja miehesi valinnat. Joten ole rauhassa.
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.
En itse tunne yhtään miestä joka olisi lisääntynyt niin myöhään.
Muutenkin aikamoista miesten aliarviointia väittää että yksikään mies ei oikeasti tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa.
Ap
Minä tunnen kyllä montakin.
Mielenkiintoista jos ap todella ei tiedä ( ei tarvitse paremmin tuntea) ketään miestä joka on tullut isäksi myöhäisernmällä iällä. Aika tynnyrissä kasvanut täytyy olla.
Voin antaa 5 pisteen vihjeen aplle : oletko kuullut Suomen presidentistä mitään koskaan?Niinistöllähän on jo lapsia entuudestaan. Nythän on kyse vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä, jotka viisikymppisenä keksivät, että haluavatkin lapsia. Eri
Hugh Grant s. 1960 sai esikoisensa viisikymppisenä, nyt lapsia on siunaantunut jo viisi.
En minä tunne Grantia enkä Niinistöäkään. Omassa lähipiirissä ja vähän kauemmissakin piireissä on miehet lisääntyneet viimeistään kolmevitosina.
Ap
No minäpä tunnen useita miehiä, jotka saaneet esikoisen yli neljäkymppisenä. Suppeat on sinulla piirit.
Vierailija kirjoitti:
Ei asia loppujen lopuksi ketään kiinnosta, joten älä turhaan huolehdi. Teet vain turhaan numeron itsestäsi ja nolon. Ihmisillä on muitakin asioita mietittävänä, kuin sinun ja miehesi valinnat. Joten ole rauhassa.
Jätjetön kommentti ja sinällään hauska. Anoppia ja äitiäni todellakin kiinnostavat valintamme, ne aiheuttavat jopa ahdistusta ja ehkä suruakin. Sinuakin, ventovierasta ihmistä, kiinnosti pitkän kommentin verran. Paradoksaalista jopa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.
En itse tunne yhtään miestä joka olisi lisääntynyt niin myöhään.
Muutenkin aikamoista miesten aliarviointia väittää että yksikään mies ei oikeasti tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa.
Ap
Minä tunnen kyllä montakin.
Mielenkiintoista jos ap todella ei tiedä ( ei tarvitse paremmin tuntea) ketään miestä joka on tullut isäksi myöhäisernmällä iällä. Aika tynnyrissä kasvanut täytyy olla.
Voin antaa 5 pisteen vihjeen aplle : oletko kuullut Suomen presidentistä mitään koskaan?Niinistöllähän on jo lapsia entuudestaan. Nythän on kyse vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä, jotka viisikymppisenä keksivät, että haluavatkin lapsia. Eri
Hugh Grant s. 1960 sai esikoisensa viisikymppisenä, nyt lapsia on siunaantunut jo viisi.
En minä tunne Grantia enkä Niinistöäkään. Omassa lähipiirissä ja vähän kauemmissakin piireissä on miehet lisääntyneet viimeistään kolmevitosina.
Ap
No minäpä tunnen useita miehiä, jotka saaneet esikoisen yli neljäkymppisenä. Suppeat on sinulla piirit.
Ja sulla meni iloisesti ohi se kommentti johon vastasin. Sen mukaan miehet saavat esikoisensa viidenkympin jälkeen Eli 100% miehistä tulee isäksi +50 v.
Minäkin tunnen yhden joka tuli isäksi 16 v, mutta ei se tarkoita että kaikki tulisivat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.
Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.
Olisin varmaan anoppi from hell.
Mutta mistä voit olla varma, että lapsesi kokisi samoja tunteita oman lapsensa kanssa? Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisia, samasta geeniperimästä huolimatta.
Niin. Taidat olla lapseton?
Niin. Liittyy tähän miten? Pitäisikö lähteä kokeilemaan, että miten se vastentahtoinen vanhemmuus alkaa maistumaan? Eiköhän tänne ole syntynyt jo tarpeeksi lapsia vanhemmiksi sopimattomille muutenkin.
Liittyy siten, että jos sinulla lapsi olisi, jonka kanssa olisit hetken elänyt, sinun ei olisi tarvinnut tuota kysymystä esittää.
Eli koska sinulla on lapsi, osaat vastata toisen ihmisen puolesta kysymykseen jo etukäteen? Voi hyvä elämä sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin saa surulliseksi ajatus, että jos lapsen jättää hankkimatta, niin ei saa koskaan tutustua siihen ihmiseen joka omasta lapsesta olisi tullut. Katuuko sitä sitten vanhempana?
Toiseksi oman suvun linja saattaa päättyä siihen jos ei ole veljiä tai sisaruksia.. sekin surullinen ajatus sinänsä.
Onko tämä muka hyvä syy hankkia lapsia?? Kukaan ei tiedä etukäteen millainen ihminen sieltä alapäästä pullahtaa. Olen sen verran kranttu ihmisten suhteen (mulle ei olisi kelvannut ihan kuka tahansa tindermies parisuhteeseen vaikkapa, ja ystävänikin on aika tarkkaan valikoituja) niin miksi ottaa riski että hauskasti kokeilee millaisen tyypin sieltä revenneestä toosastaan tekee, että jos se olisikin vaikka tosi kiva! Entä jos se ei olekaan kiva, voiko sen sitten perua kun on ensin vähän tutustunut ja todennut että ei olekaan mun tyyppinen?
Ai jestas, tälle repesin! :D Syntyvän lapsen ja Tindermiesten vertaaminen.
On niin selvää, että suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista on lapsettomia. Ja melko nuoria. Idealismi kohtaa lumihiutaleet...
Pointti oli että jos ei muutenkaan kelpuuta elämäänsä ihan ketä tahansa niin lapsi josta ei tiedä yhtään mitään etukäteen on hirvittävä riski. Lapset eivät ole aina vanhempiensa kaltaisia, ne ovat ihan omia persooniaan. ihminen voi saada temperamentiltaan täysin vastakkaisen lapsen kuin mitä on itse. Itse en haluaisi elämääni metelöivää ja jatkuvaa huomiota vaativaa ekstroverttia, enkä osaisi sellaista kasvattaa. Koska en jaksaisi sellaista tyyppiä.
Parempi että ne hankkivat lapsia joille kelpaa ihan mikä tahansa ja kuka tahansa elämässä. Ne jotka ovat kelpuuttaneet puolison vaikka siksi että se on mies/nainen, tarpeeksi pitkä ja sopivan ikäinen, persoonalla ei niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Aloituksessa lipsautit totuuden.
Yrität pitää suuren yleisön puolellasi, joten muutit kertomustasi. Huh, onneksi sen sai vielä noinkin käännettyä.
Siksi avoanoppi hengittää niskaasi lapsia-asian suhteen. Sinä emmit ja voisit halutakin lapsia (ilman tietoisesti kerrytettyä maailmantuskaa ja ismejä). Anoppi toivoo, että sinä saat pojan pään käännettyä. Pojalle asia on itsestäänselvä, joten äidin puheet eivät asiaa mitenkään muuttaisi. Sinun kauttasi ehkä.
Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Joka tapauksessa teette miten teette tämän hetkisten tuntojenne pohjalta. Tuossa on vastaus miksi anoppi vaivaa asialla juuri sinua.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.
Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.
Olisin varmaan anoppi from hell.
Tyypillinen lisääntyjä. Teit itse ne normaalit ratkaisut koska sinulle kerrottiin, että kun teet lapsen niin kaikki menee tietyllä tavalla ja tunnet tiettyjä asioita. Varmasti se toteutui sinulla että vasta sitten elämäsi sai merkityksen ja opit mitä rakkaus on. Kuin oppikirjoista. Hienoa, että tavallinen ja normaali elämä tietyllä kaavalla oli kyseenalaistamatta juuri sinun juttusi.
Mutta ihan totta, kaikki eivät halua samoja asioita eivätkä koe asioita samalla tavalla. Tunnetko edes lastasi oikeasti sen vertaa että tiedät, mikä hänelle todella olisi parhaaksi? Vai heijastatko vain omia menneitä toiveitasi lapseesi, joka ei ole jatkeesi vaan ihan itsenäinen ihminen omalla persoonalla? Tiedän että keskiverto lisääntyjän on vaikea oppia keski-iässä ajattelemaan omilla aivoillaan, kun aina on tehnyt niin kuin kuuluu tehdä. Mutta yritä nyt edes ainakin ennen kuin alat painostamaan lapsiasi tekemään niitä ratkaisuja mitkä SINULLE oli sopivia.
Tämä on ihan trollihöpinää koko ketju. Ap ei ole miestä nähnyt pitkillä suorillakaan, fantasioi määräilevästä anopista aikansa kuluksi. Ja te uskotte.
Miten velanotto liittyy lisääntymiseen?
'Mutta jos on tekniikan tohtori, joka on julkaissut tieteellisiä artikkeleita ja keksinyt uutta, niin jälkipolvet muistavat varmasti.'
No jaa. Tekniikan tohtori, joka on julkaissut tieteellisiä artikkeleita. Hmm.. valitettavasti voi olla niin, että joku ehkä lainaa ja siteeraa omissa artikkeleissaan, mutta on mahdollista, että henkilö on vain nimi paperissa. Siteerataan tuloksia, mutta henkilö omana itsenään saattaa olla hyvinkin tuntematon.
Monet tekniikan tohtorit keksivät kieltämättä uutta. Mutta aina keksinnöt ja kehitystyön tulokset eivät jää elämään. Nimenomaan tekniikassa saattaa käydä ehkä usein niinkin, että järjestelmä tai asia, jota olit vuosikymmeniä kehittämässä, kuopataan ja unohdetaan ennen kuin pääset edes eläkkeelle.
Sitten on tietenkin niitä, jotka ovat tunnettuja ja arvostettuja jo eläessään ja joiden elämäntyön merkitys vain kirkastuu henkilön kuoleman jälkeen. Niin tekniikan tohtoreissa kuin muillakin elämän aloilla menestyneitä ihmisiä.
Itse henkilökohtaisesti tuntemani nykyään edesmenneet tekniikan tohtorit ovat olleet kuitenkin melko tavallisia ihmisiä. Vaikka olisi professori-titteli, ei se välttämättä kovin paljon merkitse enää elämän loppupuolella.
Onnellinen se, joka saa elää merkityksellisen elämän. Tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Miten velanotto liittyy lisääntymiseen?
Oliko sen biisin nimi ”maksamme velaa”? Vai mikä se oli?
Liittyy siten, että jos sinulla lapsi olisi, jonka kanssa olisit hetken elänyt, sinun ei olisi tarvinnut tuota kysymystä esittää.