Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.

Vierailija
07.10.2020 |

Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.

Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.

Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.

No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.

Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.

Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.

Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?

Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.

Kommentit (565)

Vierailija
381/565 |
07.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

On tämä jännä ketju. Aloittajalle kerrotaan, miten mies jossain vaiheessa jättää hänet, kun alkaa haluta lapsia. Sitten taas toisissa ketjuissa naisille sanotaan, että ei se sinun mies oikeasti halua lapsia vaan lähtee heti, kun lapsi on syntynyt. Tekipä nainen niin tai näin, niin mies lähtee joka tapauksessa. Parempi siis, että nainen tekee just siten, miten haluaa, kun kuitenkin lopputuloksena on ero.

Juuri niin. Naisen kannattaa tehdä niin kuin aidosti itse haluaa ja mitä pitää tärkeänä.

Jos tekee lapsia miehen takia, tämä voi jättää ja jos ei tee lapsia miehen takia, niin silloinkin tämä voi jättää.

Lapsen saaminen tai lapsettomuus on niin iso asia että itseään on kuunneltava.

Ja etsittävä kumppani joka on samoilla linjoilla.

Vierailija
382/565 |
07.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet millaista elämä on lapsettomana keski-iän jälkeen? Nuorena voi tuntua houkuttelevalta, kun ei sitoudu mihinkään. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia koko elämän todennäköinen pituus huomioiden. Saattaa olla edessä aika kurja ikääntyminen jos ei ole perhettäkään. Puolisokin voi kuolla, tai muuten vain tulla ero.

Nämä lisääntyjät on aina niin huippuja, niin suloisen yksinkertaisia. Ihan että "oletteko miettineet". Pitäisi olla aika aivoton ameeba että ei olisi koskaan miettinyt ratkaisujensa vaikutusta myös myöhempään elämään. Mutta varmaan aivottomasti lisääntyneiden, siis koska niin kuuluu tehdä, älykkyysosamäärä on yleensä melko vaatimaton. Siksi heille voi tulla yllätyksenä että muut ovat jopa miettineet eteenpäin elämäänsä, vaikka eivät olisikaan tehneet niitä "normaaleja" lammasmaisia ratkaisuja elämässään.

Vastenmielistä tekstiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
383/565 |
07.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei saatana mikä riemuralli täällä syntyikään ihan viattomasta aloituksesta. :D Kai te "tervejärkiset" kommentoijat olette äitejä ja isiä? Varmasti on hyvä sukupolvi siellä teillä kasvamassa, kun annatte tuollaista mallia. Hoitoon mars. Toivon että kyseessä on vain yksi pimahtanut trollaaja, eikä mikään lapsihullujen armeija.

Ja en kiellä, etteikö olisi olemassa veloja, jotka eivät muusta jauhakaan: olen itsekin vela, ja olen myös saanut kokea muutaman hetken sellaisten seurassa, joiden elämä tuntuu pyörivän sen vapaaehtoisen lapsettomuuden ympärillä, ja samalla katsellaan ylimielisesti niitä, jotka ovat lapsia hankkineet. Nuo tyypit ovat kyllä ylipäätään aika ääliöitä ja tahdittomia, eivät vain tässä aiheessa. Mutta nämä ovat ainakin omista kokemuksistani päätellen pieni (tosin ärsyttävän äänekäs) vähemmistö.

Suurimmassa osassa tapauksia käy niin, että esim. illanvietossa lapselliset (heh) ihmiset rupeavat tivaamaan lapsettomalta, että joko joko? Miksei? No, miksei? Kyllä sunkin kannattaisi, kyllä mieli muuttuu, blaa blaa.

Olen itse ollut tuollaisessa raivostuttavassa tenttaustilanteessa, ja kun kyseessä on tosiaan MINUN henkilökohtainen päätökseni, niin en kyllä sanojani säästele jos joku serkunkaima utelemalla utelee että mikset, mikset, mikset? Eli jännästi hieman toisenlainen  tämä oma kokemukseni. En ole halaistua sanaa kuunaan sanonut kenellekään tästä päätöksestäni, ELLEI joku rupea siitä epäkohteliaasti jankkaamaan.

Sama kokemus minulla. Yleensä kyllä kaikissa illanistujaisissa perheelliset ovat ne jotka ottavat lapset puheeksi ja lapseton jätetään surutta keskustelun ulkopuolelle. Törkeästi tivataan yksityiselämästä ja mikset tee lapsia ja blaa, blaa, blaa. On niin monta kertaa koettu etten halua enää olla näiden kanssa tekemisissä. Pikkukaupungissa eivät jätä edes silloin rauhaan vaan juttelevat muille sukulaisilleni kun eivät muuten saa elämäänsä sisältöä vaikka heillä lapsia onkin. 

Vierailija
384/565 |
07.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis kaivaa taas lisääntyjäbingo esiin. Ei tarvitsisi kun pari sivua lukea niin olisi jo bingo kasassa.

Tyypillinen tramatisoitinut palstavela. Ei voi käyttää sanoja perhe, äiti, isä... Sen sijaan puhutaan lisääntymisestä. Lapsi- ja perhesanasto muistuttaa jostain kipeästä.

Halveksunnasta ja inhosta se kertoo.

Vierailija
385/565 |
07.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.

Vierailija
386/565 |
07.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.

En itse tunne yhtään miestä joka olisi lisääntynyt niin myöhään.

Muutenkin aikamoista miesten aliarviointia väittää että yksikään mies ei oikeasti tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
387/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näitä mielenvikaisia pentuja, ketä kukaan ei halunnut/halua, on suomi täynnä. Kaikista pahinta on,  että ihmisen, joka ei edes halua lisääntyä, lisääntyisi jonkun toisen "mieliksi". Pitäkää nyt päänne asian kanssa, ne äidit ja anopit on kohta mullan alla, ja se siitä...

Vierailija
388/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelaatteko paljon?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
389/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis mies haluaa olla hiljaa, koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä!?! Sinähän tässä olet jo tietyssä mielessä pahoittanut mielesi, kun nuo noidat roikkuu sinussa ja ahdistelee humalassa asiasta mikä EI HEILLE KUULU! Itse sanoisin miehelle, että alapa avata sanainen arkkusi ja vähän äkkiä ainakin omalle äidillesi.

Vierailija
390/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun anoppi pyytää minua välillä auttamaan että saisi tahtonsa läpi mieheni eli poikansa kanssa. Ei tokikaan noin isoissa asioissa kuin apn tilanne. Jos anoppi esittää mielestäni järkevää asiaa niin autan. Jos olen eri mieltä niin kerron että saa itse kertoa asiansa pojalleen jos haluaa mutta en sekaannu asiaan.

Mutta ap ota huomioon että ei anoppi välttämättä tarkoita syyttää sinua tuosta päätöksestänne mutta ehkä hän kokee että sinulle asiasta on helpompi puhua kuin pojalleen ja saattaa myös kokea ettei kuitenkaan saisi poikansa päätöstä muutettua. Ja siksi puhuu asiasta nimenomaan sinulle eikä pojalleen. Toki anopin tulisi kunnioittaa teidän päätöstä tuossa asiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
391/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua tuttua, naisia aina syytetään olipa asia mikä tahansa. Meillä ei liity asia lapsiin vaan se että mieheni pitää nihkeästi yhteyttä sukulaisiinsa eikä välttämättä kutsu heitä perheemme juhliin ja tottaikai minä olen sitten se ylpeä ja inhottava akka joka on epäsosiaalinen eikä pidä yhteyksiä yllä.

Vierailija
392/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen se sellainen  mies on, joka ei uskalla sanoa omalle äidilleen suoraan, ettei halua lapsia? Sun miehen on nyt kertakaikkiaan älyttävä avata suunsa, ja sanottava sille äidilleen, että syy ei ole sinun, vaan hänkään ei halua lapsia. Ei se voi olla niin vaikeaa. Siis oikeesti, ei voi olla. Toinen vaihtoehto on tiestysti se, että ainahan voitte hankkia lapsen pelkästään sen takia,etti miehen äidille tule paha mieli. Hah,hah...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
393/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.

En itse tunne yhtään miestä joka olisi lisääntynyt niin myöhään.

Muutenkin aikamoista miesten aliarviointia väittää että yksikään mies ei oikeasti tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa.

Ap

Minä tunnen kyllä montakin.

Vierailija
394/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.

Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.

Olisin varmaan anoppi from hell.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
395/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.

Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.

Olisin varmaan anoppi from hell.

edit "lapseni ja PUOLISONSA" ei puolisoni... :D

Vierailija
396/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.

Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.

Olisin varmaan anoppi from hell.

Mutta mistä voit olla varma, että lapsesi kokisi samoja tunteita oman lapsensa kanssa? Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisia, samasta geeniperimästä huolimatta.

Vierailija
397/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa pitää mielessä, että naisen lasten hakkimisella on ajallinen raja, miehellä ei. Jos neljävitosina miehesi muuttaakin mieltä, hän voi hankkia lapsia uuden nuoremman kumppanin kanssa, sinä et. Rakkaus ei aina ole ikuista.

Vierailija
398/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin saa surulliseksi ajatus, että jos lapsen jättää hankkimatta, niin ei saa koskaan tutustua siihen ihmiseen joka omasta lapsesta olisi tullut. Katuuko sitä sitten vanhempana?

Toiseksi oman suvun linja saattaa päättyä siihen jos ei ole veljiä tai sisaruksia.. sekin surullinen ajatus sinänsä.

Onko tämä muka hyvä syy hankkia lapsia?? Kukaan ei tiedä etukäteen millainen ihminen sieltä alapäästä pullahtaa. Olen sen verran kranttu ihmisten suhteen (mulle ei olisi kelvannut ihan kuka tahansa tindermies parisuhteeseen vaikkapa, ja ystävänikin on aika tarkkaan valikoituja) niin miksi ottaa riski että hauskasti kokeilee millaisen tyypin sieltä revenneestä toosastaan tekee, että jos se olisikin vaikka tosi kiva! Entä jos se ei olekaan kiva, voiko sen sitten perua kun on ensin vähän tutustunut ja todennut että ei olekaan mun tyyppinen?

Ai jestas, tälle repesin! :D Syntyvän lapsen ja Tindermiesten vertaaminen.

On niin selvää, että suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista on lapsettomia. Ja melko nuoria. Idealismi kohtaa lumihiutaleet...

Vierailija
399/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.

En itse tunne yhtään miestä joka olisi lisääntynyt niin myöhään.

Muutenkin aikamoista miesten aliarviointia väittää että yksikään mies ei oikeasti tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa.

Ap

Minä tunnen kyllä montakin.

Ai, että mies viisikymppisenä löytää itseään reilusti nuoremman naisen ja tekee tämän kanssa lapsen? Vai onko niin, että miehellä on jo vaimonsa kanssa lapsia ja he tekevät sitten yhdessä iltatähden? Nuohan on ihan eri tilanteita.

eri

Vierailija
400/565 |
08.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle tulevaisuudessa tulisi anoppina vastaava tilanne, toimisin varmaan samoin, kuin ap:n anoppi. Olisin taatusti surullinen, kun ajattelisin, että lapseni ei saisi kokea niitä samoja tunteita ja asioita oman lapsen kanssa, jotka itse olen kokenut. Sitä on vaikea selittää, mutta oman lapsen kanssa asioissa ja tunteissa on erilainen mittakaava.

Ja vaikka tietäisin, että päätös olisi lapseni ja puolisoni yhteinen, yrittäisin varmasti puhua molempien kanssa kahdenkesken. Vaikka sisimmässäni tiedän, että haluan kunnioittaa toisten ihmisten omia päätöksiä, niin silti yrittäisin toimia sen mukaan, mitä itse näkisin oman lapseni parhaaksi.

Olisin varmaan anoppi from hell.

Mutta mistä voit olla varma, että lapsesi kokisi samoja tunteita oman lapsensa kanssa? Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisia, samasta geeniperimästä huolimatta.

Niin. Taidat olla lapseton?