Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Sano sille anopille, että poikansa saa hankkia kuinka monta lasta haluaa, tehkööt sen vaan jonkun muun kanssa. Sano, että aikuisella ihmisellä on vapaa tahto, poikansa saa olla sinun kanssa tai hommata toisen ihan oman vapaan halunsa mukaan. Hiljentäisikö?
Itseasiassa hyvä idea. Eihän minua siinä kuviossa tarvita jos mies tekee äidilleen lapsenlapsia.
Ap
Mies toivoo, että asia unohtuu, kun siitä ei puhuta.
Onko se nyt sitten unohtunut, kun mies ei ole siitä puhunut?
Minusta miehesi tulisi keskustella asiasta äitinsä kanssa ja selittäisin hänelle että asiasta puhumattomuus tuntuu aiheuttavan anopille enemmän mielipahaa koska hän sen aina vaivihkaa ottaa esille. Eli anoppi elää entä jos kuvitelmassa jossa etenkin tuo ajatus jossa mies kyllä tykästyy vaikkei alussa halunnutkaan lapsia on haitallinen koska se pitää yllä vääriä odotuksia. Varmasti anopin aikaan asia saattoi olla niin ettei hirveästi mietitty vela vaihtoehtoa ja nainen päätti perheen lapsiluvun.
Omalle äidilles pehmustit asiaa pitkään ja anopille pamautit suoraan. Reilupeli.
Vierailija kirjoitti:
Hei, eläkää omaa elämäänne, älkää toisten. Anopin mielipiteillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, olkaa onnellisia noin kun olette. En muutenkaan pysty ymmärtämään ihmisiä jotka puuttuvat ja arvostelevat toisten tapaa elää. Itse en ole koskaan omille lapsilleni tehnyt niin, ja molemmat lapseni ovat onnellisia.
T. Yhden velan äiti.
Ei olla hankkimassa lapsia siksi koska anoppi haluaa. Kyse oli nyt siitä että pariskunnan lapsettomuus olisi yksinomaan naisen päätös, vaikka mies olisi lapsettomuudestaan aivan varma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän samanlaisia piirteitä oli omassa anopissani (on nyt kuollut). Mieheni on vela, ei ole koskaan halunnut omia lapsia vaikka kyllä lapsista pitää, sehän oli tietysti minun vikani anopin mielestä. Koskaan ei ottanut puheeksi poikansa kanssa näitä asioita mutta minua kyllä nälvi jatkuvasti. Anoppi vielä suunnitteli että kun hommataan perhe niin voisimme muuttaa anoppilaan ja anoppi sitten hoitaisi lapsia ja taloa kun käymme töissä. Juu ei.
Itse olisin vielä parikymppisenä halunnut lapsia mutta kun sairastuin vakavasti oli vain todettava ettei siitä haavesta mitään tule, anopille en sen kummemmin puhunut siitä. Anoppini olii kova juoruamaan kaikille tutuilleen lastensa asioista ja minä tiesin tämän, siksi olin hyvin tarkka siitä mitä anopille kerroin.
Anopilla oli kuitenkin lapsenlapsia ettei ilmankaan jäänyt, siksi en ymmärrä miksi minua piti kiusata.
Ikävää sulle, mutta mulle kiva kuulla etten ole ainut.
Tuli mieleen että ovatko nämä anopit itse hommanneet lapsensa ilman isän suostumusta? Vai miksi päätös on naisen eikä miehen? Vai meinaavatko että kaikki miehet haluavat lapsia, mutta eivät saa niitä koska naisensa eivät halua?
Ap
Tämä se perinteinen on. Googleta aiheesta. Koska "naisen vartalo, mies voi myös pitää ne housut jalassaan".
Vierailija kirjoitti:
Omalle äidilles pehmustit asiaa pitkään ja anopille pamautit suoraan. Reilupeli.
Eikös se ollut anoppi joka kysyi: tuleeko ja milloin? Miten siinä mitään enää pohjustetaan jos vastaus on ei?
Vierailija kirjoitti:
Hei, eläkää omaa elämäänne, älkää toisten. Anopin mielipiteillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, olkaa onnellisia noin kun olette. En muutenkaan pysty ymmärtämään ihmisiä jotka puuttuvat ja arvostelevat toisten tapaa elää. Itse en ole koskaan omille lapsilleni tehnyt niin, ja molemmat lapseni ovat onnellisia.
T. Yhden velan äiti.
Todennäköisesti ap ja miehensä elävät omaa elämää, anoppi on se joka ei pysty keskittymään omaansa.
Kysy siltä tämä: https://www.vauva.fi/keskustelu/3849754/mita-varten-hankit-vauvan
Saa perustella miksi sinun pitäisi. Ei niin että sinun pitäisi perustella mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mies toivoo, että asia unohtuu, kun siitä ei puhuta.
Onko se nyt sitten unohtunut, kun mies ei ole siitä puhunut?
Miehen osalta on. Ei hän ole kuullut mitään vihjailuja, toisin kuin minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, eläkää omaa elämäänne, älkää toisten. Anopin mielipiteillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, olkaa onnellisia noin kun olette. En muutenkaan pysty ymmärtämään ihmisiä jotka puuttuvat ja arvostelevat toisten tapaa elää. Itse en ole koskaan omille lapsilleni tehnyt niin, ja molemmat lapseni ovat onnellisia.
T. Yhden velan äiti.Todennäköisesti ap ja miehensä elävät omaa elämää, anoppi on se joka ei pysty keskittymään omaansa.
Täälläkin on useassa ketjussa todettu että lisääntyminen on elämän tarkoitus.
Näille ihmisille elämän puolivälistä eteenpäin elämällä ei ole enää mitään tarkoitusta. Siksi tulee käytöshäiriöitä ja sekaannutaan muiden perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Omalle äidilles pehmustit asiaa pitkään ja anopille pamautit suoraan. Reilupeli.
Anoppi kysyi suoraan ja minä vastasin suoraan. Oma äitini ei ole kysynyt suoraan, lähinnä vihjaillut ja kertonut miten hienoa olisi saada tyttärenlapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän samanlaisia piirteitä oli omassa anopissani (on nyt kuollut). Mieheni on vela, ei ole koskaan halunnut omia lapsia vaikka kyllä lapsista pitää, sehän oli tietysti minun vikani anopin mielestä. Koskaan ei ottanut puheeksi poikansa kanssa näitä asioita mutta minua kyllä nälvi jatkuvasti. Anoppi vielä suunnitteli että kun hommataan perhe niin voisimme muuttaa anoppilaan ja anoppi sitten hoitaisi lapsia ja taloa kun käymme töissä. Juu ei.
Itse olisin vielä parikymppisenä halunnut lapsia mutta kun sairastuin vakavasti oli vain todettava ettei siitä haavesta mitään tule, anopille en sen kummemmin puhunut siitä. Anoppini olii kova juoruamaan kaikille tutuilleen lastensa asioista ja minä tiesin tämän, siksi olin hyvin tarkka siitä mitä anopille kerroin.
Anopilla oli kuitenkin lapsenlapsia ettei ilmankaan jäänyt, siksi en ymmärrä miksi minua piti kiusata.
Ikävää sulle, mutta mulle kiva kuulla etten ole ainut.
Tuli mieleen että ovatko nämä anopit itse hommanneet lapsensa ilman isän suostumusta? Vai miksi päätös on naisen eikä miehen? Vai meinaavatko että kaikki miehet haluavat lapsia, mutta eivät saa niitä koska naisensa eivät halua?
Ap
Hyvä kysymys. Oma anoppini ei ollut naimisissa mieheni isän kanssa kun ensimmäisen kersan pulautti maailmaan. Oli suuri häpeä vielä 60-luvun alussa, en voi sen enemmän mennä yksityiskohtiin vaikka mieli tekisi. Oli niin outo tarina heillä.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on että sekä isä että äiti rakastuu välittömästi lapseensa kun lapsi syntyy maailmaan.
Biologia ja hormonitoiminta hoitaa asian.
Mies voi vastustaa henkeen ja vereen myös koiran ottamista, mutta kun koira saapuu perheeseen, se on mies joka siihen eniten kiintyy. On nähty tuttavapiirissä monta kertaa.
Varmasti. Mutta jos sitä rakkautta ei halua niin ei sitä mihinkään myöskään tarvitse.
Eikä tuo ihan noinaan pidä edes paikkaansa. Onhan tälläkin palstalla nähty monesti miten miehen kiinnostus lapseensa jäätyy viimeistään siinä vaiheessa kun mies löytää eron jälkeen uuden naisen ja perustaa ehkä perheen. Ja onhan niitä äitejäkin jotka hylkäävät lapsensa.
Koiraakaan en talouteen hankkisi ilman että jokainen taloudessa asuva on sen kannalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulet suremaan lapsettomuuttasi koko elämän, edessä yksinäinen vanhuus.
terv isoäiti 68v
Tai vaihtoehtoisesti surisin lopunikäni sitä että hankin lapsia vaikka en olisi halunnut. Mistä näistä tietää. Varoiksi en ala lapsia tehdä, sehän olisi aika epäreilua jälkikasvua kohtaan.
Ap
Hei, meillä on ihan sama tilanne! Hassua, että tivaaminen kohdistuu minuun, vaikka mies on vielä ehdottomammin lapsia vastaan... Samaten asuinkaupungista vänkäys. Pitäisi muuttaa perähikiälle anopin naapuriin, koska asumme liian kaukana. Ja välimatkaahan on 70 km...
Anoppi ei pääse asiassa eteenpäin, jos poikansa ei omaa kantaansa rauhallisesti selitä ja sano, että se on lopullinen. Lapsenlapsettomuus on valtava suru, joten olkaa armollisia anopille, ja nyt tosiaan mies selvittämään tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on että sekä isä että äiti rakastuu välittömästi lapseensa kun lapsi syntyy maailmaan.
Biologia ja hormonitoiminta hoitaa asian.
Mies voi vastustaa henkeen ja vereen myös koiran ottamista, mutta kun koira saapuu perheeseen, se on mies joka siihen eniten kiintyy. On nähty tuttavapiirissä monta kertaa.
9 kuukautta odotusta voi olla aika pitkä aika molemmille jotka eivät lapsia halunneet vain toivoakseen että kyllä se rakkaus syntyy sitten sen synnytyksen jälkeen. Siinä ajassa mies ehtii vaikka lähteä suhteesta koska tuntee itsensä petetyksi koska kertoi ettei halua lapsia. Eli yksin joutuisi nainen sitten synnytyslaitokselle ja voi vain toivoa että mies tulee paikalle ja hormonit pitävät miehen auttamassa?
Omasta kokemuksestani voin sanoa että olen tällä hetkellä raskaana ja molemmat toivoneet vauvaa mutta en koe mitään erityistä rakkauden tunnetta tähän lapseen vielä. Jos en olisi lasta halunnut en tätä hommaa ja rajoituksia kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Hei, meillä on ihan sama tilanne! Hassua, että tivaaminen kohdistuu minuun, vaikka mies on vielä ehdottomammin lapsia vastaan... Samaten asuinkaupungista vänkäys. Pitäisi muuttaa perähikiälle anopin naapuriin, koska asumme liian kaukana. Ja välimatkaahan on 70 km...
Oletettavasti miehesikään ei halua muuttaa mutta sinä olet syypää siihen ettette muuta?
Mistä näitä anoppeja oikein sikiää. :D
Ap
Ikävää sulle, mutta mulle kiva kuulla etten ole ainut.
Tuli mieleen että ovatko nämä anopit itse hommanneet lapsensa ilman isän suostumusta? Vai miksi päätös on naisen eikä miehen? Vai meinaavatko että kaikki miehet haluavat lapsia, mutta eivät saa niitä koska naisensa eivät halua?
Ap