Te, jotka ette halua matkustaa
Eli en nyt tarkoita niitä joiden täytyy rahatilanteen vuoksi tinkiä matkustamisesta, mutta jotka eivät vain välitä tällaisesta. Miksi näin on? Itsellä on lähipiiriissä muutama tällainen ihminen, jotka ei juuri kotikaupungin tai Suomen ulkopuolelle lähde. Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jotain ei yhtään kiinnosta nähdä uusia paikkoja ja kulttuureita...
Kommentit (187)
En halua haikailla muualle, pidän kotiseudustani. Täälläkin on niin paljon mitä en ole ehtinyt nähdä, itseasiassa ihan muutaman kilometrin päässäkin kohteita joissa ei ole ollut aikaa lähteä käymään vaikka monesti ollut mielessä.
Ja lentäminen varsinkin niin epäekologista. Mitä niin hyödyllistä minä saisin elämääni viikon/kahden matkasta jonnekin? Sellaista mitä en voisi saada patikoinnista harjulle tai souturetkestä saareen? Nuo vieraat kulttuuritkin vähän löyhä syy...miksi minun oikeastaan pitäisi niistä enemmän tietää kuin mitä telkkarista voin oppia? On minulla yhtä paljon opittavaa Suomen luonnostakin ja paikallisesta historiasta...miksi tuo olisi tärkeämpää juuri livenä kokea?
Ja siis on siinä se tosiasiakin etten halua tuhlata matkailuun rahaa. Kyllä voisin senverran säästää aina esim vuodessa että joku reissu tehtäis, mutta mieluummin käytän sen rahan muualle. En vain koe himoa matkustella. Ehkä, jos olisin rikas, voisin matkustella hieman enemmän, mutta nyt en vain kaipaa sitä niin että sijoittaisin säästöni siihen ennemmin kuin muuhun.
Jos ei rahasta olisi kiinni, ja jos uskaltaisin lentokoneeseen mennä, haluaisin käydä kyllä kaupunkilomilla, ja esim. puutarhamatkoilla, ja USAssa voisin käydä, mutta en hinkua mihinkään liian kuumiin ja eksoottisiin paikkoihin. Minä en kestä liian kuumaa, rannalla makaaminen olisi painajaista, ja pelkäisin kaikkia ötököitä, järjettömän isoja hämmäreitä ja skorppiooneja ja ties mitä kauheuksia, en uskaltaisi myöskään syödä juuri mitään, mulla on muutenkin herkkä maha, ja kammoan oksentamista, mulle olis painajainen saada ruokamyrkytys jossain hevon kuusessa. Ja miten ihmeessä joku voi matkustaa paikoissa joissa ei ole edes kunnon vessoja?
Jos haluan nähdä eksotiikkaa, katson telkkarista.
Mulla on ihan täysi työ ymmärtää ja järjestellä omaa elämääni ja ympäristöäni, en kaipaa ollenkaan sitä että maksaisin siitä että pääsisin täysin vieraalle maaperälle. Me siis eletään miehen kanssa sellaista epävarmaa pätkätyöläisen elämää, että muutetaan työn perässä. Inhoan aina sitä hetkeä, kun kaikki täytyy taas aloittaa alusta, ja kaipaisin kovasti sitä arkea, joista niin monen täytyy päästä "irroittautumaan". Esimerkiksi nyt elän ensimmäistä kertaa elämässäni suuressa kerrostalossa lähiössä. Meillä on naapureina monta eri kansallisuutta, kaikilla omat tavat, ja kaikilla lapsia joten ollaan paljon tekemisissä. Minä jo sokellan englantia ja ranskaa pyykkituvassa ja hiekkalaatikon reunalla kapasiteettini ylärajoilla, piipahtelen naapureiden luona iltateellä maistelemassa milloin mitäkin kansallisruokaa ja yritän ihan hirveästi ymmärtää näitä muita ihmisiä. Minun ja kiinalaisen ja venäläisen kulttuurin välissä on tällä hetkellä 30 cm betoniseinää ja ne on mulle nyt ihan riittävän lähellä. Ehkä jonain päivänä, kun oma elämä on jotenkin tosi tasaista, haluankin matkustella, nyt haluan vaan saada jotain tolkkua tästä paikasta jossa nyt elän.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 21:37"]
Jos ei rahasta olisi kiinni, ja jos uskaltaisin lentokoneeseen mennä, haluaisin käydä kyllä kaupunkilomilla, ja esim. puutarhamatkoilla, ja USAssa voisin käydä, mutta en hinkua mihinkään liian kuumiin ja eksoottisiin paikkoihin. Minä en kestä liian kuumaa, rannalla makaaminen olisi painajaista, ja pelkäisin kaikkia ötököitä, järjettömän isoja hämmäreitä ja skorppiooneja ja ties mitä kauheuksia, en uskaltaisi myöskään syödä juuri mitään, mulla on muutenkin herkkä maha, ja kammoan oksentamista, mulle olis painajainen saada ruokamyrkytys jossain hevon kuusessa. Ja miten ihmeessä joku voi matkustaa paikoissa joissa ei ole edes kunnon vessoja?
Jos haluan nähdä eksotiikkaa, katson telkkarista.
[/quote]
Ei voisi joku enempää samis kanssani olla tässä asiassa.
Tämä on samanlaisia asioita, kuin että miksi joku tykkää oluesta ja miksi joku ei.
Yleensä se oluesta tykkääminen tai tykkäämättömyys hyväksytään paljon paremmin kuin esim:
absolutismi
lapsettomuus
matkustamattomuus
Miksi pitäisi tykätä jostain, vaikkei siitä tykkää?
Itse uskon vakaasti, että ne pisimmät matkat tehdään korvien välissä.
Minulle pääsyy matkustaa on lämpö, nautin lämmöstä ja auringosta, vihaan kylmää ja pimeää talvea, samoin Suomen kesäkin on usein viileä ja sateinen, ja em. vuoksi olen joka vuosi muutaman viikon rantalomalla.
Lisäksi tiettyjä tuotteita ei myydä Suomessa, tai jos myydään valikoima on paljon suppeampi ja yleensä myös hinnat paljon kalliimmat. Netin kautta voi tietenkin tilata paljon erilaisia tuotteita, mutta esim. kenkiä ja rintaliivejä haluan ehdottomasti sovittaa ennen ostamista, enkä jaksa ns. palautusrumbaa jos tuote ei sovi. On paljon yksinkertaisempaa matkustaa kerran pari vuodessa johonkin kaupunkiin (esim. Berliiniin tai Lontooseen) ja ostaa ns. "kaikki" vaatteet kerralla "koko vuodeksi": saa laajemmasta valikoimasta edullisemmin vaatteet.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:45"]
Katu on katu Pariisissa ja Varkaudessa, puu on puu Prahassa ja Lieksassa, talo on talo Barcelonassa ja Ranualla. Tavaratalo on tavaratalo Roomassa ja Seinäjoella. Eli ei se uusi paikka ole mitään muuta kuin tuttuja asioita uudessa järjestyksessä. Toisen maan kulttuuriin puolestaan ei tutustu käväisemällä jossain paikassa, kyllä siellä pitäisi oikeasti asua jonkin aikaa.
Harva suomalainen tajuaa, että Iisalmi on yhtä ekstoottinen kuin Malaga - siis sille, joka siellä käy ensimmäistä kertaa. Ulkomaankieltä kuulee Helsingissä Forumin alakerrassa sen verran, että ei ole pakko lähteä Berliiniin sitä hämmästelemään.
[/quote]Näinhän se on. Kotikatu sama kuin Champs-Elysees. Pihakoivu vastaa sademetsää. Naapurin Seijan talo melkein kuin Versailles. Porvoon Cittaristakin löytyy samat tavarat kuin Harrodsilta... Ensi kerralla kun haluan avartaa maailmankatsomustani muistan suunnata Forumiin.
[/quote]
En kirjoittanut, että ne vastaavat toisiaan vaan kirjoitin, että talo on talo huolimatta siitä, missä se sijaitsee.Toisaalta moniko suomalainen on käynyt Ateneumissa, Kiasmassa, Olavinlinnassa, napapiirillä, merimuseossa jne.? Versailles on historian siipien havinaa, mutta totuuden nimissä se on pelkkä turistikohde sille, joka ei kiertele siellä viikkoa, kuten sinä.
Ymmärrätkö: katu on katu Helsingissä ja Pariisissa. Se tunnelma, jonka koet, on pelkkää omien aivojesi kemiaa. Katu on autoja, taloja, jalankulkijoita, hälinää, ruuhkaa, näyteikkunoita. Jos koet jotain erityistä, on se oma kokemuksesi eikä riippuvainen siitä, onko katu Pariisissa vai Brightonissa. Sinä arvotat kokemuksesi ja jos joku ei arvosta Pariisia, ei se ole sinulta pois.
Tutustun vieraisiin kulttuureihin paremmin jutellen ulkkareitten kanssa netissä ja livenä Suomessa. Matkoilla en juttele kuin leipäkaupan sedän, tarjolijan ja kioskintädin kanssa ja silloinkin vain pinnallisesti.
Rentoutumisessa kotijärven ranta, koti toiseksi paras.
Mä joudun viettämään joka vuosi pari kuukautta Afrikassa, ja jonkun verran matkustamaan myös Euroopassa, mutta rehellisesti voin sanoa että en matkustamisesta tykkää ja paljon mieluummin olisin kotona pysyvästi. En vaan ole ikinä ymmärtänyt mitä kivaa siinä on, pari ekaa päivää vielä kestää mutta sitten alkaa vaan kiukuttaan kun haluis vaan kotiin.
Olen joskus ollut vähän pahoillanikin siitä, että matkustushaluni ovat kaikonneet. Nuorena olin Ranska-friikki ja tulin onnelliseksi vain siitä, että sain vaeltaa Pariisin kaduilla ja istua ranskalaisissa junissa. En jutellut paikallisten kanssa, kun en osannut kiletä tarpeeksi hyvin, mutta silti matkat olivat tärkeitä, koska niissä oli niin suuret tunteet mukana. Nykyään tällaista "pakko nähdä ja kokea" -kohdetta minulla ei ole ja olen ajatellut, että no, kaipa sitä voisi sitten vaikka jossain Kiinassa käydä, ehkä sitä sitten innostuisi enemmänkin paikan päällä tai vähän maan historiaa luettuaan ..mutta en kyllä usko tuohonkaan. Matkustuskipinä olisi kiva asia, mutta pakottamalla se ei syty. Ehkä se on sitten sammunut ikiajoiksi.
Olen joskus ollut vähän pahoillanikin siitä, että matkustushaluni ovat kaikonneet. Nuorena olin Ranska-friikki ja tulin onnelliseksi vain siitä, että sain vaeltaa Pariisin kaduilla ja istua ranskalaisissa junissa. En jutellut paikallisten kanssa, kun en osannut kiletä tarpeeksi hyvin, mutta silti matkat olivat tärkeitä, koska niissä oli niin suuret tunteet mukana. Nykyään tällaista "pakko nähdä ja kokea" -kohdetta minulla ei ole ja olen ajatellut, että no, kaipa sitä voisi sitten vaikka jossain Kiinassa käydä, ehkä sitä sitten innostuisi enemmänkin paikan päällä tai vähän maan historiaa luettuaan ..mutta en kyllä usko tuohonkaan. Matkustuskipinä olisi kiva asia, mutta pakottamalla se ei syty. Ehkä se on sitten sammunut ikiajoiksi.
Eniten ihmettelen niitä, jotka eivät ole matkustaneet mutta tietävät etteivät pidä siitä.
On typerää väittää, ettei ulkomailla olisi ns. "mitään" näkemisen arvoista. On totta, että ihmiset pitävät eri asioista, esimerkiksi minä en usko että saisin paljoakaan irti laskettelulomalla Alpeilla koska en laskettele, mutta voisin tuollaisellekin lomalle ainakin kerran mennä, vaikka sitten maisemia ihailemaan ja siemailla samalla kaakaota rinnekahvilassa tmv. Jokaisella ihmisille on jotain mielenkiinnon kohteita, joku Sissi- tai Pikku Heidi-fani joka snoukkaa saisi varmasti PALJON irti Alppilomastaan.
Vastaavasti jokaisella on joku paikka jossa olisi ns. oman mielenkiinnon kohteita, eli juttuja mistä nauttii. Jollekin se paras loma on lasten kanssa Skotlannin linnoja kiertämässä, toiselle Pariisin taidenäyttelyt, kolmannelle shoppailuloma New Yorkissa, neljälle Golfmatka Espanjassa, viidennelle sukellusmatka Punaisellamerellä, kuudennelle safari Afrikassa ja jollekin se juttu on risteily Karibialla.
Lisäksi tuo että moni ei ole koskaan känyt Suomessa esim. Ateneumissa tmv. paikoissa: minun havaintojeni mukaan ne jotka matkustavat, yleensä myös kiertävät Suomessa paljon eri paikoissa (teatterit, näyttelyt, tapahtumat etc.) ja ne jotka ovat "vain kotona" eivät sieltä kotoaan edes oman tai naapurikaupungin juttuihin lähde.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:02"]
Eniten ihmettelen niitä, jotka eivät ole matkustaneet mutta tietävät etteivät pidä siitä.
On typerää väittää, ettei ulkomailla olisi ns. "mitään" näkemisen arvoista. On totta, että ihmiset pitävät eri asioista, esimerkiksi minä en usko että saisin paljoakaan irti laskettelulomalla Alpeilla koska en laskettele, mutta voisin tuollaisellekin lomalle ainakin kerran mennä, vaikka sitten maisemia ihailemaan ja siemailla samalla kaakaota rinnekahvilassa tmv. Jokaisella ihmisille on jotain mielenkiinnon kohteita, joku Sissi- tai Pikku Heidi-fani joka snoukkaa saisi varmasti PALJON irti Alppilomastaan.
Vastaavasti jokaisella on joku paikka jossa olisi ns. oman mielenkiinnon kohteita, eli juttuja mistä nauttii. Jollekin se paras loma on lasten kanssa Skotlannin linnoja kiertämässä, toiselle Pariisin taidenäyttelyt, kolmannelle shoppailuloma New Yorkissa, neljälle Golfmatka Espanjassa, viidennelle sukellusmatka Punaisellamerellä, kuudennelle safari Afrikassa ja jollekin se juttu on risteily Karibialla.
Lisäksi tuo että moni ei ole koskaan känyt Suomessa esim. Ateneumissa tmv. paikoissa: minun havaintojeni mukaan ne jotka matkustavat, yleensä myös kiertävät Suomessa paljon eri paikoissa (teatterit, näyttelyt, tapahtumat etc.) ja ne jotka ovat "vain kotona" eivät sieltä kotoaan edes oman tai naapurikaupungin juttuihin lähde.
[/quote]
Matkailunedistämiskeskus on tehnyt päinvastaisen havainnon, käypä sivuiltaan lukemassa
Ei se että ei tykkää matkustamisen epämukavuudesta tarkoita sitä etteikö haluaisi nähdä jotain uutta ja erilaista, mulle vaan painaa vaakakupissa se mukavuus aika paljon, jos pääsen mukavasti ja helposti jonnekin kivaan paikkaan, niin miksei. Minä en esimerkiksi mene huvipuiston laitteisiinkaan koska mulle tulee niissä huono olo, se että toisilla ei tule, ja tykkäävät kaikista kieputtimista, ei innosta minua yhtään, Linnanmäelläkin käyn ihan mielelläni, mutta laitteisiin en mene, kaikkia en pysty katsomaankaan ilman huimausta.
Mä haluan kyllä matkustaa, mutta olen valikoiva kohteiden suhteen. Mieluummin pysyn kotona kuin matkustan ei-mieluisaan paikkaan.
Eli mä EN halua matkustaa: kuumiin rantakohteisiin, ruuhkaisiin massaturismikohteisiin, pääsääntöisesti Aasiaan, latinalaiseen Amerikkaan tai Australiaan, koska siellä ei ole juurikaan minua kiinnostavia kohteita. En pidä luonnosta enkä ole siitä kiinnostunut, joten kaikki varsinaiset luontokohteet ovat pois laskuista. En ole myöskään erityisen kiinnostunut eri kulttuureista. Lisäksi olen mukavuudenhaluinen enkä voi kuvitellakaan matkustavani alkeellisissa olosuhteissa.
Matkustan ihan mielelläni Euroopan kaupunkikohteeseen, jos siellä on jotakin kulttuuriin liittyvää nähtävää. Samoin esim. Sveitsi tai Itävalta on perheen kanssa hyvä kesälomakohde: ei liian kuumaa, epähygieenistä tai ruuhkaista. Eniten minua kiinnostavat lomat, joissa on joku ns. älyllinen ulottuvuus, esimerkiksi joku teema (Mozart, toinen maailmansota, katolisen kirkon historia tms.) tai johon yhdistyy työhön tai harrastuksiin liittyviä asioita.
Mitä te kotona lomailijat teette lomalla? Joku tossa aikaisemmin kommentoi, että loma tuntuu menevän pilalle jos on kotona. Mulla vähän sama fiilis. Rakastan kotona oloa, mutta lomilla yleensä lähden jonnekin reissuun.
En halua arvostella kenenkään tapaa lomailla, ihan mielenkiinnosta kysyn.
Inhottaa liian kuumat kohteet, paikallinen eläimistö (lutikat, torakat jne.) ja liian erilainen kulttuuri (en halua ostaa tuotetta, vaikka sitä kuinka tyrkytettäisiin. Ostaessani en halua käyttää monta minuuttia tinkimiseen). Haluan nukkua hyvin ja en halua ruokamyrkytystä.
Haluan toisaalta nähdä nähtävyyksiä ja museoita. Mutta taidan alkaa harrastaa matkustusta, jos keksitään teleportti. Voisin mennä vain katsomaan haluamiani asioita ja voin tulla heti takaisin kotiin syömään ja nukkumaan. :)
Mä rakastan matkoja. Nykyään tykkään ihan helpoista tusinakohteistakin, ne toimii lasten kanssa! Nuorempana tykkäsin enemmän reppureissuista ja kaupunkilomista, ajatus rantalomasta josssain "roodoksella" oli kamala. Nyt ei ole. Ne lomat on aivan ihania.
Meillä lapsetkin tykkää reissata. 9-vuotias alkoi vääntämään itkua, kun juteltiin, että joskus voisi isikin kanssa käydä kaksi jossain. Hän tykkää kuulemma kaikista, Lontoo ja Roomakin oli mukavia, vaikka käveltiin hurjia määriä. Nuorempi taapero höpöttää uimisesta koko ajan ja lentämisestä.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:55"]
Mitä te kotona lomailijat teette lomalla? Joku tossa aikaisemmin kommentoi, että loma tuntuu menevän pilalle jos on kotona. Mulla vähän sama fiilis. Rakastan kotona oloa, mutta lomilla yleensä lähden jonnekin reissuun.
En halua arvostella kenenkään tapaa lomailla, ihan mielenkiinnosta kysyn.
[/quote]
Tarvitsen lomaani akkujen lataukseen, ja tätä en voi tehdä matkaillessa. Matkustaminen on niin stressaavaa, etten koe sitä rentouttavana.
Loma-ajan siis käytän... en mihinkään. :) Nautin siis, kun on vihdoinkin aikaa, ja teen varsin arkisia asioita, joita en yleensä ehdi tehdä (esim. kirjojen lukeminen).
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:13"]
Jos käyttäisin lomastani vaikka viikon matkustamiseen, tuntisin, että olen laittanut sen viikon ihan hukkaan. En pystyisi rentoutumaan jossain oudossa paikassa samalla lailla kun rentoudun kotonani. Lomassa ainakin minulle pääasia on rentoutuminen ja sen teen parhaiten kotonani.
[/quote]
Näin me ollaan erilaisia!! Jos joutuisin lomailemaan kotona (puitteet kunnossa, iso talo, piha ja uima-allas, ranta lähellä) tuntisin että loma menee hukkaan. Mä en voi rentoutua ollenkaan kun arki ja tekemättömät askareet näkyy ympärillä koko ajan...
Matkustame 5+ vkoa vuodessa ulkomailla (to taas lähdössä:D), näin talvella on pakko saada pari viikkoa valohoitoa ja totaalista irrottautumista arjesta.