Oletteko kaikki nuoria maistereita joilla täydellinen suhde yms?

Olen sinkku, alan lähestyä 25:tä ikävuotta, AMK-opiskelija.

Seurustelusuhdetta ei ole ollut moneen vuoteen ja toivoni miehen löytämiseen alkaa jo hieman karista. Opinnotkin roikkuvat, koska minulla oli ne aloittaessani erityistilanne ja nyt olisi paljon suoritettavaa itsenäisesti etänä.

Opinto- ja ajoittaisista rahahuolista huolimatta koen elämäni kuitenkin mielekkääksi suurelta osin ajasta.

tuntuu vaan niin oudolta, kun omassa kaveripiirissä on pelkkiä amiksia, kaikki yli 20v eikä kukaan ole päässyt naimisiin asti. sit kun lukee täällä näitä viestejä, niin kaikki on jotain tohtoreita.

No täällä ainoastaan peruskoulun käynyt. Takana pätkätöitä laidasta laitaan, vähän aikaa sitten aloitin työt erään operaattorin aspassa. Palkka ok.

Asutaan poikaystäväni kanssa vuokralla Helsingin kantakaupungissa yksiössä. Ollaan oltu yhdessä 4v. Ei olla kihloissa eikä ole aikeissa hommata lapsia ainakaan pitkään aikaan. Minä haluaisin koiran, mies kissan, mutta nykyinen luukkumme ei ole oikein otollinen lemmikille.

Miehellä myös ainoastaan peruskoulun päättötodistus. Ollut useamman vuoden rautakaupassa töissä. Palkka myös ok.

Harrastetaan, luetaan, käydään elokuvissa, pubeissa, nähdään kavereita. Matkustellaan kun voidaan. Suurimman osan ajasta kuitenkin rentoudumme vain kotona tv:n ääressä. Harkinnassa olisi muuttaa ehkäpä naapurikuntaan omakotitaloon kun olisi hyvä mahdollisuus tarjolla, mutta se tosiaan vasta harkinnassa kun toisi mukanaan niin suuren muutoksen ja rakastamme asua nykyisessä paikassa.

Itselläni jossain vaiheessa haaveissa oma yritys ja joko asua ulkomailla tai sitten pystyä matkustelemaan enemmän.

Ihan mukavasti siis pyyhkii, ainoa miinus aika isot velkani, jotka perua nuoruuden typeryyksistä. Mutta eivät ne ikuisia ole.

Olen 25 ja mieheni 29.

Olen liki neljäkymppinen lapseton nainen.  Avioliittoni onnellinen.  Omakotitalo on,  josta asuntovelkaa.  Selviämme taloudellisesti.  Opiskelen yliopistossa ja valmistun keväällä maisteriksi,  jos hyvin käy.  Sen jälkeen palaan varmaan entiseen työhöni hoitajaksi,  jos en muuta työtä saa. Puoliskolla ammattitutkinto. 

Mä olen oikeasti maisteri, mutta vanha sellainen (45v), minut on petetty ja jätetty parinkymmenen vuoden jälkeen. 

hyvää elämässäni on se, että olen vuoroviikkoäiti, joten minulla on paljon omaa aikaa, minulla on loistava miesystävä, jonka kanssa on elämäni parasta seksiä sekä olen velaton ja palkkanikin on aika hyvä. Omakotitalossa en asu, enkä sellaiseen edes halua.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:20"]

Niin? Aina kun täällä puhutaan elämäntilanteista, niin suurin osa kehuu tälläistä: "Valmistuin yliopistosta 23v, siinä välissä pyöräytin pari lasta aviomiehelleni, jonka kanssa oltiin oltu jo 10-vuotta yhdessä. Sain heti vakityöpaikan toimitusjohtajana ja palkkani on huikea. Nyt olen 25v ja meillä on kaikki omakotitalot, mökit, koirat.. Asutaan Helsingin keskustassa omakotitalossa ja kaikki on niin ihanaa"

Oikeesti meneekö kaikilla noin hyvin, kun tuntuu, että 90% vastauksista on täsmälleen tuommoisia. Tuntuu, että olen ihan hylkiö kun en ole mikään maisteri ja työt on pelkkiä pätkiä, eikä tuo parisuhdekaan mikään unelma ole. 

[/quote]

Täällä AMK-koulutus, vakityö, ei parisuhdetta.

Mä en ole tuommoisia vastauksia pitkään aikaan nähnytkään.

Parisuhde on hyvä, rivarin pätkä helsingin kantakaupungissa ja maistereita näen työssäni.. Ainiin ja mä olen vanha, liian vanha. ;) 41 v

Olen 21-vuotias naimisissa oleva yrittäjä. Olen suorittanut ylioppilastutkinnon ja ammattitutkinnon. Yritykseni ei ole mikään kampaamo tms, vaan erikoisempi, ja siksi en voi sitä täällä paljastaa. Asumme vuokrakaksiossa halutulla alueella. Mieheni on personal trainer ja lähihoitaja, tekee vuorotyötä sekä pt:n hommia. Porsche tönöttää pihalla ja miehellä sijoitustilillä rahaa mukavasti.

Päällisin puolin elämäni näyttää kivalta.

Mutta. Molemmat olemme jatkuvasti töissä, emme näe juuri koskaan, ja kaikki raha menee lapsettomuushoitoihin ( lääkäri antoi vaihtoehdot että jos haluamme oman lapsen, se pitää tehdä nyt.  Meikäläisen biologinen kello päätti sitten räjähdellä näin nuorena, näköjään.). Yritykseni on alussa eikä järin menestyvä, eli lähinnä kituutetaan vedellä ja leivällä. Rahat menevät myös siskon (17v) pullauttamaan vahinkolapseen sekä pt-opinnoista kertyneisiin koulutusmaksuihin. Mies ei halua myydä autoaan (unelmansa) niin kauan kuin edes jotenkin pysytään hengissä. Sijoitustilitä ei saa kuulemma ottaa yhtään rahaa ainakaan tämän ja ensi vuoden aikana, jottei tule merkittäviä useamman tuhannen euron häviöitä.

Avioliittoni on toki onnellinen, varjopuolena siinä vain miehen parantumaton sairaus joka aiheuttaa erilaisia oireita ja vaikuttaa myös henkiseen jaksamiseen.

Tähän mennessä ketjuun on vastannut vasta hiukan alle 50 henkilö, joista tosin suurin osa on maistereita. Se ei kuitenkaan kaiketi ole mahdottomuus että palstalla liikkuu kymmeniä maistereita? Itse en todellakaan avaa kaikkia ketjuja saati vastaa edes kaikkiin avaamiini. Joten tottakai vastaajat valikoituvat. Oikeasti tällä palstalla käy kymmeniä tuhansia ihmisiä, joten variaatioita riittää joka lähtöön. 

t. 44-vuotias maisteri, jolla toimiva yli 20 vuotta kestänyt avioliitto, upeat lapset, omakotitalo, hiukan keskipalkkaa parempi palkka,  lievä ylipaino, kova flunssa päällä...

Olen koulutukseltani insinööri, olen lihaksikas ja parisuhde on huono. Ikää on 39 vuotta.

Olen 36-vuotias maisteri, mutta en kyllä koskaan ehtinyt maisteriudestani iloita, kun jatkoin suoraan tohtorinopintoihin. Väikkäri on vieläkin kesken ja koen olevani melkoinen luuseri.

No minä en ole maisteri! 5 vuotta ehdin pyöriä yliopistolla, mutta masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien vuoksi en saanut edes kandia aikaiseksi. Nyt olen viime kesästä asti tehnyt henkilöstövuokrausfirman kautta kaupanalan hommia ja vihannut jokaista hetkeä. Onneksi tätä määräaikaisuutta ei ole enää montaa kuukautta jäljellä ja sitten toivottavasti pääsen työttömäksi. Parisuhde kuitenkin on hyvä ja kauan odotettu pikkuinen tuloilla, joten jotain hyvää tälläkin elämässään epäonnistuneella :)

Niin ja ikää kohta 30

Mul on Mersu osamaksulla. No ei ees.

Täällä aika monella on tarvetta kirjoittaa hehkeitä tarinoita jotta muut ahdistuisivat mielellään yhtä paljon kuin ilkeä vedättäjä itsekin. Eli omaa pahaa oloa pyritään levittämään ja tartuttamaan. En voi väittää arvostavani.

Miksi menestynyt tulisi tänne lesoilemaan?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:45"]

Täällä aika monella on tarvetta kirjoittaa hehkeitä tarinoita jotta muut ahdistuisivat mielellään yhtä paljon kuin ilkeä vedättäjä itsekin. Eli omaa pahaa oloa pyritään levittämään ja tartuttamaan. En voi väittää arvostavani.

Miksi menestynyt tulisi tänne lesoilemaan?

[/quote]

Ap kysyy ja jengi vastaa. Se kai yleensä on keskustelupalstan idea?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:45"]

Täällä aika monella on tarvetta kirjoittaa hehkeitä tarinoita jotta muut ahdistuisivat mielellään yhtä paljon kuin ilkeä vedättäjä itsekin. Eli omaa pahaa oloa pyritään levittämään ja tartuttamaan. En voi väittää arvostavani.

Miksi menestynyt tulisi tänne lesoilemaan?

[/quote]

Aika sairas saa mielikuvituksen olla, jos tällaista kuvittelee. Mitä menestynyttä on tavallistakin tavallisemmassa maisterissa? Tai avioliitossa ja lapsessa? Normaaleja asioita ihmisen elämässä, kaikille toteutettavissa. 

t. esikoistaan odottava 28-vuotias naimisissa oleva maisteri ja muuta peruskauraa

Olen 27v maisteri jolla 10v suhde ja olemme yhä niin rakastuneita kuin voi <3 Tienaan 4000 €/kk ja ensi vuonna ostamme ensimmäisen omistusasuntomne ja odotan esikoistamme syntyväksi kesällä.

Mä olen vanha rekkakuski ilman minkäänlaista suhdetta.

Kateus vie kalatkin vedestä, sanotaan. Säälittävää, jos pitää tuntea alemmuuskompleksia toisen opiskelujen takia.

Mä oon 25v, naimisissa oon ja vuokralla asutaan vähän pahamaineisella alueella isohkossa kaupungissa. AMK-tutkinto itellä. Mies opiskelee parhaillaan, ite oon työtön.