Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen matikan ja keskipitkän ruotsin eximioista.

Kaikesra sinäkin imbesilli kehtaat olla ylpeä.

40 vuotisesta työvomatoimiston asiakkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vajaaksi käyneenä keskikoulupohjaisena 30-kymppisenä alkoi tympimään tarjoilijan vuorotyöt ja mietin, että joku muu homma olisi kivempaa. Olin laiska koulussa, mutten tyhmä.

Kävin yläasteen uudestaan ja iltalukiossa suoritin ruotsin, englannin ja saksan; en tarvitse muita aineita päästäkseni eteenpäin. 

Näin kävikin ja vuosien mittaan sain aina lisävastuuta, koska olin niin nopea oppimaan ja omaksumaan  tehtäviä. Matikka/algebra  on ollut aina helppoa ja excell hoitaa loput.       

Livahdin työpaikoille oikeastaan kyökin kautta kun kukaan ei kehdannut kyseenalaistaa koulutustani.

Olivathan isäni ja appiukkoni aika isoja staroja.

Sain palkankorotuksia kiitettävään tahtiin, mutta kaikesta jäi hieman huijarisyndrooma.

Haamukyselyissä asiakaspalvelusta sain aina firman parhaat pojot, huonoin oli ysin luokkaa.

Kauppiksen käyneet ja itseään täynnä olevat ylsivät jopa

Niinhän sä luulet.

Olen 3 tytön kummi

Olen ylpeä siitä, että aloitin kalastusharrastuksen jo nuorena. Se opetti kärsivällisyyttä, luonnon kunnioittamista ja tekemisen merkitystä. Myöhemmin muutin saaristoon, mikä oli iso mutta oikea elämänmuutos. Tänään saan vielä tehdä työtä rakennusprojektien parissa saaristossa olla osa ympäristöä, jossa meri, luonto ja käsillä tekeminen kulkevat arjessa mukana. Se tuntuu aidosti omalta elämältä.

Kerskukaa Herrassa on useammassa kohdassa Raamattua esiintyvä kehotus tai periaate, joka korostaa ylpeyden tai kunnian osoittamista ainoastaan Jumalalle, ei omille saavutuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Kerskukaa Herrassa on useammassa kohdassa Raamattua esiintyvä kehotus tai periaate, joka korostaa ylpeyden tai kunnian osoittamista ainoastaan Jumalalle, ei omille saavutuksille. 

Taivaan lahjoilla on selviydytty aina uudestaan ja jaksettu sopeutua tilanteisiin. En yritäkään omia kunniaa itselleni.

Että olen selvinnyt kaikista vaikeuksista (oma vakava sairastuminen, läheisten menetykset)  kyynistymättä ja silti säilyttänyt mielenkiinnon ja uteliaisuuden - tärkeimpänä: toivon elämääni.