Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Hain limousiinilla alkoholin leiriltä poloisia lapsia suomee. Nyt ärdöään ei ota meitä sen takii natoon.

T: pexu

Turkin valtio rahoitetaan australian huumekaupalla.

Olen ylpeä tai ainakin onnellinen siitä, että köyhistä oloista lähdin opiskelemaan yliopistotutkintoon asti ja hankin hyvän työpaikan ja työn, joka oli unelmatyöni aina eläkeikään saakka.

Siitä että voin kaikkien vastoinkäymisten ja raskaiden kokemusten jälkeen sanoa olevani vahvempi ja viisaampi ihminen. Lisäksi olen myös onnellinen.

Että karistin vanhat toksiset "kaverit" ja sain uusia oikeita ystäviä. En voinut saada aiemmin uusia tuttavuuksia, koska olin niin toksisen kaveripiirin pyörteissä, että en voinut tavata muita ihmisiä.

Nykyään olen paljon onnellisempi.

Vajaaksi käyneenä keskikoulupohjaisena 30-kymppisenä alkoi tympimään tarjoilijan vuorotyöt ja mietin, että joku muu homma olisi kivempaa. Olin laiska koulussa, mutten tyhmä.

Kävin yläasteen uudestaan ja iltalukiossa suoritin ruotsin, englannin ja saksan; en tarvitse muita aineita päästäkseni eteenpäin. 

Näin kävikin ja vuosien mittaan sain aina lisävastuuta, koska olin niin nopea oppimaan ja omaksumaan  tehtäviä. Matikka/algebra  on ollut aina helppoa ja excell hoitaa loput.       

Livahdin työpaikoille oikeastaan kyökin kautta kun kukaan ei kehdannut kyseenalaistaa koulutustani.

Olivathan isäni ja appiukkoni aika isoja staroja.

Sain palkankorotuksia kiitettävään tahtiin, mutta kaikesta jäi hieman huijarisyndrooma.

Haamukyselyissä asiakaspalvelusta sain aina firman parhaat pojot, huonoin oli ysin luokkaa.

Kauppiksen käyneet ja itseään täynnä olevat ylsivät jopa kuuteen :D

Naistyökaverit kysyivät, että miten mä teen sen? Minkä, mitä?

Ei muuta kuin tee työsi aina niin hyvin kuin pystyt ja asiakkaalle ei koskaan osoiteta väsymystä tai  turhautumista. Vaikka ne on useinkin väärässä.

Ässän kassalla ma-aamuna istui nuorehko mies, joka haukotteli päin naamaa ja valitti kurjaa elämäänsä.

On varmaankin  entinen kassa :)

Neljästä laudaturista, vaikka lukion opettajat väheksyivät minua. Eivät tainneet lukiovuosina edes nimeäni oppia.

Että pärjäsin miehen intti vuoden kahdestaan pienen vauvan kanssa.

Siitä että olen tyttö alaston julkisilla paikoilla perseen paskaa syön juhlin tanssin laulan perseen paskasta tyttö haluan olla poika keskivaikeasti kehitysvammainen autismin eukko.

Ensin en meinannut mitään keksiä. En nyt mistään ole ns ylpeä. Olen varakas, mutta se ei ole omaa ansiotani. Olen koulutettu ja minulla on hyvä työ, mutta ei mitään ohmeellisempää.

Ehkä vastaan että olen ylepä omasta resilienssistäni ja vahvuudestani. Elämässi on tapahtunut traagisia asioita, mutta ne eivät ole murtaneet minua.

Tosin, ehkä tämäkään ei ole omaaa ansiotani

Olen ylpeä siitä, etten ole tehnyt elämässäni koskaan mitään todella tyhmää. Aika surullista toisaalta että olen ylpeämpi tekemättä jääneistä asioista kuin tehdyistä.

Siitä että olen opiskellut hyvän ammatin, tehnyt uran (nyt johtavassa asemassa) ja ansainnut oman varallisuuteni työllä ja sijoittamalla vaikka lapsuuden kodin lähtökohdat eivät ollet kummoiset enkä saanut henkistä enkä rahallista tukea lainkaan.

En oikeastaan mistään . Olen epäonnistunut kaikissa parisuhteissani ja yleensäkin naisena ja viimeisen eron takia lapsenkin elämä meni piloille, syy on kokonaan minun. Teen työtä,  joka ehkä kaikkein aliarvostetuinta. En ole hyvä missään

Olen ylpeä siitä että olen aina kulkenut rohkeasti omia polkujani ja siitä että uskalsin ujona nuorena lähteä maailmalle ja onnistuin luomaan aivan huikean kansainvälisen kaveripiirin ja ammatillisen verkoston.

Kaikkein ylpein olen kuitenkin siitä että olen osannut kasvattaa fiksut ja tasapainoiset lapset

N50 30 vuotta ulkomailla .

Olen ylpeä tekemästäni julkisivumuraalista yhden ison kaupungin keskustaan. Se oli haastava toteuttaa mutta onnistuin loistavasti. Se, että ylipäänsä sain tilaisuuden taiteellisella urallani ei ole itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan mistään . Olen epäonnistunut kaikissa parisuhteissani ja yleensäkin naisena ja viimeisen eron takia lapsenkin elämä meni piloille, syy on kokonaan minun. Teen työtä,  joka ehkä kaikkein aliarvostetuinta. En ole hyvä missään

Puhelinmyyjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan mistään . Olen epäonnistunut kaikissa parisuhteissani ja yleensäkin naisena ja viimeisen eron takia lapsenkin elämä meni piloille, syy on kokonaan minun. Teen työtä,  joka ehkä kaikkein aliarvostetuinta. En ole hyvä missään

Puhelinmyyjä?

Juu ja tässä se taas nähtiin.  :'(

Uskalsin yli 30-vuotiaana sinkkuna irtautua ahdistavasta, tuomitsevasta ja musta-valkoisesta uskonnollisesta yhteisöstä ja sen opeista: vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Nykyisin olen avioliitossa unelmieni miehen kanssa ja meillä on maailman ihanin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan mistään . Olen epäonnistunut kaikissa parisuhteissani ja yleensäkin naisena ja viimeisen eron takia lapsenkin elämä meni piloille, syy on kokonaan minun. Teen työtä,  joka ehkä kaikkein aliarvostetuinta. En ole hyvä missään

Miten naisena/miehenä epäonnistutaan?

Olen ylpeä kasvattamistani lapsista!

siitä että laitan maailman parasta pizzaa!!