Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Olen pannut yli 5000e miestä saamatta ainuttakaan sukupuoli tautia ja ollut koskaan kertaakaan töissä

Ylpeilet siis kun olet jakorasia ja h u o r a. No mikäpä onkaan tyhmempi kuin tyhmä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1960-luvun lopulla syntyneestä isättömästä toisen polven mam ulapsesta tuli aikojen saatossa korkeakoulutettu hyvässä työpaikassa oleva arvostettu keskijohtoa oleva henkilö. Palkka nykyisin 7600e/kk. Muistissa vielä se aika jolloin lapsena toiset lapset eivät saaneet lupaa vanhemmiltaan leikkiä kanssani kun 1) eihän sillä ole isää eli se on äpä rä ja 2) se on väärän näköinen.

Rahaa ei pahemmin ollut koskaan lapsuudessani. Äitini teki välillä kolmea työtä jotta pystyisi elättämään meidät. Ei silloin mitään sossu ja tunnettu eikä mitään rahaa mistään pyydetty vaan purtiin hammasta ja oltiin ostamatta jos ei rahaa ollut. Eikä sitä monestikaan ollut. Kiitos tämän maan upealle ilmaiselle koulutukselle että sain silti opiskella korkeakoulututkinnon. Opintorahaa nostin, en -lainaa, vaan työskentelin koko opintojen ajan 20h/viikossa jotta oli rahaa elämiseen.

Eli olen siis ylpeä siitä mihin olen elämässäni päässyt. Se köyhä isätön mam ulapsi on nyt onnellisessa avioliitossa, äiti ja taloudellisesti riippumaton ja varmistaa myös sen että äidillään on kaikki hyvin ja maksaa todella mielellään veroja tähän kotimaahansa.

Ps. Nämä tämän palstan kielletyt sanat menevät kyllä jo liiallisuuksiin...

mitään.

Hakekaa apua itsellenne.

Ihmisellä on arvo "äp ärä nä kin".

Miksi haette ihmisarvoa materiasta. Väärä suunta. Me kaikki olemme samanlaisia ihmisiä, vaikka olisimme minkä kokoisia, vä ri sitä, pituisia...

Terv: 70-luvun ä p ä r ä ja YLPEÄ siitä ja rahaa säästössä vain 20 000 eikä korkeakoulutuksia. En ole rikas, mutta ONNELLINEN! Tämä on minun muokkaama elämä - ei vanhempien.

(PS. Tietyt sanat eivät tule läpi kuin muokattuna.)

Juuri näin. Surullista jos ei ole elämässä muuta tyytyväisyyden aihetta kuin hankittu materia, ura, työ jne.

Pääsin työurallani etenemään varsin nopeasti ja tosi pitkälle siihen nähden mistä lähtökohdista lähdin elämässä liikenteeseen ja mihin ikinä itse nuorena uskoin.

Olen myös ylpeä siitä että olen onnistunut työssäni hyvin ja saanut monilta tahoilta kiitosta.

Selvisin mieheni kuolemasta ja olen saanut elämämme lasten kanssa sujumaan hyvin.

Siitä että en lopettanut aikoinaan ammattikoulua kesken vaikka minulla oli melko isoja vaikeuksia sopeutua sinne eikä opiskelu ollut todellakaan helppoa koska valitsemani ala oli minulle melko vaikea oppia. Lisäksi muut luokkani oppilaat eivät oikein hyväksyneet minua joukkoonsa vaan kohtelivat minua melko huonosti. He saivat esimerkiksi tietää, että minä jouduin käymään psykologin luona ja syömään psyykelääkkeitä minkä takia he kiusasivat minua ja ilmeisesti pitivät minua jotenkin väkivaltaisena hulluja ja skitsona olettaen että kaikki mielenterveyspotilaat ovat sellaisia. Silti en antanut periksi vaan jatkoin koulun loppuun ja valmistuin ammattin.

Perseestä. Koko elämän olen sitä kasvattanut ja nyt se onkin jo hirvittävän iso.

Vierailija kirjoitti:

Vasta nykyaikana on tullut tämä ajattelumalli, että se että pyöräyttää pari penikkaa ja hoitaa ne aikuiseksi kuten aina on tehty, on jotenkin kauhean vaativaa ja ylpeilyn arvoista.

Itseasiassa äidin työ oli aiemmin (noin 80-100 vuotta sitten) arvostetumpaa kuin nyt. Emännistä / kotirouvista kirjoitettiin arvostavasti, esim mitä kuuluu vaimon/ emännän/ äidin tehtäviin ja miten ne kuuluu oikein tehdä (nykypäivänä huvittavaa, mutta tuolloin tärkeää. ) Kotirouvan työ oli oikea työ, ja siihen voitiin palkata apulainen. Emännän työstä nyt puhumattakaan, ja piikoja heilläkin oli apunaan.  

Naisen kuului olla vaimo ja äiti, ja ne oli tavoittelemisen arvoisia asioita. Ilman ei ollut mitään.

Nyt se äitiys ei ole mitään, vain palkkatyö on. 

Pääsin läpi yo-kirjoituksista. Siitä on jo 49 vuotta aikaa mutta vieläkin se on tärkeä saavutus.

Sain aloitettuna asuntosijoituksen.

Kun pääsin, Natan sanojen mukaan, asuntohissiin, siellä ollaan.

Halusin tiettyyn pörssiyhtiöön töihin. Kävin monta krt työhaastattelussa. Kerran, kun minua ei valittu, kysyin miksi. Sanoi tällä alalla olisi töitä.

Hain opiskelemaan, otin töistä opintovapaata, hain yritykseen työharjoitteluun ja sillä tiellä olen.

Yrityksellä on iso osa Puolassa. Aloin pari v jo opiskella puolaa.

Olen taloudellisesti riippumaton, kiitos vuokralaisten. Ihan hyvin 45 vuotiaalta, c n paperit kirjoittaneelta

Että olen uskossa Jeesukseen. Se kantaa senkin jälkeen kun pukkaan horsmaa ja kaikki omat pikkusaavutukset ovat vain hyttysenpsk historiassa.

Olen elättänyt itseni jo 35v ilman että olen saanut keltään yhtään mitään. 17v lähdin kotoa ns omat vaatteet ja muutamat huonekalut mukana.

Olen elänyt säntillisesti ja ostan sen mihin on rahaa, en elä velaksi enkä kenenkään siivellä. Elän mielestäni varsin mukavasti ja säästöönkin on jäänyt.

Ehdottomasti yksi esiintyminen, jossa ylitin itseni ja kaikki meni nappiin. En usko pystyväni enää ikinä samanlaiseen suoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

M35. Nykyinen työpaikka. ei tarvitse olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Parasta. Saa ihan itse tehdä työnsä ihan rauhassa. 

Mikä tällainen työ on? T:Houkuttelee

Ylpeä olen elämässäni ainoastaan siitä, että olen valmis kuolemaan koska vain.

10 vuoden sisällä olen menettänyt traagisesti kaikki läheiseni ja sairastellut läpi vaikeat sairaudet mm. syövän ja olen selvinnyt ja menen elämässäni eteenpäin aktiivisesti.

Monet pehmopumpulielämää elävät halveksivat minua kun olen niin heikko että kaikkien kokemusten jälkeen olen myös sairastunut masennukseen. Itse taas tunnen itseni vahvaksi.

Siitä kun uskalsin jättää huonon työpaikan, jossa olin 10 vuotta ja muuttaa pois kotikaupungistani.

Olen ylpeä meidän avioliitosta, tästä tiimistä, jossa yhteen hiileen puhaltamisella on saatu elää mukavaa ja tasapainoista elämää. Tässä ajassa ja tänään näkee sitoutumisen ja panostuksen kannattaneen.

Siitä että minusta, kehnoja arvosanoja saaneesta, b-paperit kirjoittaneesta mutta muuten ihan pidetyssä tytöstä tuli varsin menestyvä ihminen. Suoritin mm. maisteritutkinnon ja pääsin hyväpalkkaiseen työhön autoetuineen ja bonuksineen. En ole koskaan ollut mitenkään masentunut tai tuntenut hirveästi huonommuutta, vaikka en koskaan ole ollut paras. Tajusin jo opiskellessa että kympit eivät ole minun juttuni. Älykäs en ole mutta ehkä pikemminkin nokkela, ja se riittää.

Hain limousiinilla alkoholin leiriltä poloisia lapsia suomee. Nyt ärdöään ei ota meitä sen takii natoon.

T: pexu

Mitä se sulle kuuluu?