Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Sano se täällä niin voidaan kiusata. No en mistään.

2-vuotiaasta pojastani. Aarteeni.

Olen pystynyt antamaan anteeksi omaiselle, joka on tehnyt minulle paljon pahaa ja vielä nauranut siihen päälle.

Haluan päästä eteenpäin elämässäni vaikka minulla onkin paljon vaikeuksia ja sairauksia sekä syntymävamma, joka ei näy päälle.

Olen ylpeä siitä, etten ole jumittunut menneisyyteeni.

Musiikin- ja media-alan opinnoista. Siitä etten ole taipunut luovuttamaan unelmieni suhteen.

Selvisin 20 vuoden psyykelääkehelvetistä

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaasta pojastani. Aarteeni.

Etkö osaa lukea? "jos lapsia ei saa käyttää esimerkkinä".

Selvisin hyvin monista ns. ongelmista vuosien varrella.Tänään tässä ihan hyvä olla.

Olen ylpeä siitä, että uskallan mennä elämässä eteenpäin ja tavoitella haaveitani vaikka välillä pelottaa niin pirskuleesti.

Osaan hoitaa asiat kuten kuuluukin. 

Olen raitis, pää toimii. Nämä eivät ole kohdallani itsestäänselvyyksiä.

Olen pystynyt korjaamaan ja viemään hankkeita eteenpäin. 

Lapseni saavat perinnöksi rahaa, eivät traumoja. 

On moni saanut enemmänkin kuin kympin.

Kolme omassa elämässään menestynyttä lasta, joilla ei ole mitään latvaongelmia

Ylpeydenaiheet on menneen talven lumia. Nykyhetki on enimmäkseen häpeää. M50

Siitä, että olen jaksanut hyvin syöpähoidot. Takana sytostaatit hoidot ja leikkaus. Enää 5 sädehoitoja jäljellä. Syöpäkasvain oli kerennyt kasvaa yli 6cm.. luulin viime joulukuussa, että kuolen.. Mutta tässä minä vielä olen.. Ripset ja hiukset on alkanut kasvaa. Ostin vajaa kuukausi sitten itselleni lahjaksi ripsivärin. Myönnän, että itkin kun laitoin sitä ensimmäisen kerran. Mutta onnesta, sillä olin saanut kadoksissa olleet ripset takaisin.

Vielä kun tulisi se päivä, että olisin sinut poistettujen rintojen kanssa. Mutta yritän olla itselleni armollinen, sillä olen elossa. Muulla ei ole väliä.

Siitä, että sukupolvien puhumattomuus, traumat, väkivalta sekä juopottelu katkesivat minuun.

Minä yksin pistin stopin tälle hulluudelle, joka riisti minultakin lapsuuden. 

Aina kun koen riittämättömyyttä, muistutan itseäni tästä tosiasiasta.

Lapsistani, lapsenlapsia, miehestäni

Kotijoukoista. Äiti 85v ja on ajokortti. Voi käydä vielä missä haluaa.

Ei kuitenkaan lähikauppoja kauempana.