Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?
Jos lapsia ei voi tässä yhteydessä käyttää esimerkkinä.
Kommentit (396)
Siitä että pystyn oleman absolutisti en ole noin 15 vuoteen juonut pisaraakaan mitään alkoholijuomia vaikka isäni puoleisessa suvussa on erityisesti miesten keskuudessa melko yleistä alkoholismi. Minä tajusin, että minäkin olen luisumassa alkoholismiin enkä enkää oikein hallinnut alkoholinkäyttöäni joten päätin lopettaa alkoholin juomisen kerralla. Tämä on minulle ainoa oikea ratkaisu alkoholin suhteen koska olisin joko alkoholisti tai absolutisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen Cambridgessa maisterintutkintoa.
Uskalsin irrottautua yliopiston tutkijauralta, jossa ei ole ollut tulevaisuutta enää Sipilän hallituksen jälkeen, enkä halunnut perhe-elämää 24/7 tutkijantyön ja jatkuvan rahanhaun kuluttamana. Vaati työllistymistä parantavan toisen maisterintutkinnon, mutta oli sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan
Ethän sinä sitä itsesi takia tehnyt vaan vanhempien.
Olisitko itse tarvinnut tuollaista suuntaa, ilman vanhempia. Eli uraa ja rahaa vai olisitko oikeasti ollut vaikka perhekeskeinen tai minimalisti tai...
Vanhempasi siis ohjasivat sinua lapsena ja he ohjaavat sinua aikuisenakin. He vaikuttavat sinuun siis vieläkin. Olet edelleen heidän ohjattavissa, olet heidän vallassa.
Toisaalta he myös kannustivat sinua pärjäämään ja asian voi nähdä kahdella: lasi on puoliksi tyhjä tai lasi on puoliksi täynnä.
Kummin sinä näet?
Mistäs sinä sen tiedät, minkä vuoksi kirjoittaja on menestynyt? Ehkä hän on lahjakas ja asiat sujuvat ja haluaa tehdä juuri sitä, mitä nyt tekee.
Kaikki ollaan vanhempiemme lapsia, mutta ei se sitä tarkoita, että koko elämä olisi pelkkää kapinaa. Kyllä hyvää saa aikaan ihan terveilläkin motiiveilla.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksei saanut sanoa, että on ylpeä lapsistaan?
Lasten kasvatus on minun kokemukseni mukaan isompi urakka kuin oikeastaan mikään muu elämässä, ja myös palkitsevin. Olen tosi iloinen, kun lapseni ovat niin hyviä tyyppejä.
Varmaan siksi, ettei haluttu että ketjun joka toinen viesti alkaisi sanalla "lapsistani".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No musta on ollut kyllä suuri työ kasvattaa ihan ypöyksin pieni ihmistaimi fiksuksi aikuiseksi. En olisi synnärillä koskaan voinut kuvitella että tässä ollaan viimein, kahdestaan edelleen.
Ei hätää:)
Se löytää kyllä jonkun itselleen ja saat olla rauhassa.
Varmaan tästä tekeleestäni, mikäli tämä historiallisen hetken ikuistava "muistomerkki" päätyy tulevienkin sukupolvien laulettavaksi, tulevina Suomi Natoon -juhlapäivinä, joka myös laulun nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin miksei saanut sanoa, että on ylpeä lapsistaan?
Lasten kasvatus on minun kokemukseni mukaan isompi urakka kuin oikeastaan mikään muu elämässä, ja myös palkitsevin. Olen tosi iloinen, kun lapseni ovat niin hyviä tyyppejä.
Minusta kuulostaa aina kovin ikävältä, jos joku on ylpeä lapsistaan. Ikään kuin ne eivät olisi mitä ovat ns. omilla ansioillaan, vaan pelkästään äitinsä jatke.
Eivät lapsesi ole millään tavalla sinun saavutuksesi, vaan omia yksilöitään.
Puhumattakaan siitä, että onhan se nyt surullista jos ei tuon kummempaa saavutusta keksi. Melkein kaikilla on lapsia, on aina ollut, ja useimmat ovat ne onnistuneet suhteellisen täyspäisiksi aikuisiksi kasvattamaan maailman sivu. Vasta nykyaikana on tullut tämä ajattelumalli, että se että pyöräyttää pari penikkaa ja hoitaa ne aikuiseksi kuten aina on tehty, on jotenkin kauhean vaativaa ja ylpeilyn arvoista.
Ehkä minä sitten olen ylpeä siitä, että lastenkasvatus ei mielestäni ollut mikään erinomaisen ihmeellinen urakka vaan ihan normaalia elämää. Mutta sitähän se on, joten en käsitä mitä ylpeilyä siinä olisi?
-sukeltaja-
Olen ylpeä siitä, että vihdoin aikuisena olen saanut elämäni raiteilleen. Alku oli vähän hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika avoin uusille näkemyksille mutta kuitenkin aika analyyttinen, ei niinkuin negatiivinen mutta kyvykäs arvioimaan. Tunnen että olen löytänyt työkalun joka antaa minulle viisautta. Kuulostaa vähän leuhkalta, mutta siis analyyttisyys.
Joo ja tämä on siis toisiksi paras juttu minussa. Sitä parasta kun ei saanut....
Vierailija kirjoitti:
On kaikenlaista ylpeilyn aihetta itsekullakin, mutta nostan hieman harvinaisemman asian tässä esille. Olin 18-vuotiaana jo sen verran valveutunut ja asioista perillä ihan vain lukiolaisena että kävin äänestämässä elämäni ensimmäisissä vaaleissa Tarja Halosta vastaan.
Tuossa hieman taustaa siihen Eestin ex-presidentti Ilveksen kertomana mitä hänen presidenttiydestään seurasi, mutta siinähän ei ole kuin naapurin suuntaan tehty myyräntyö mainittuna:
Äänestin Halosta ja Ilves on mielestäni riidankylväjä, eikä heidän huono suhteensa ole kummallekaan kunniaksi. Mutta on aina hienoa kun nuori oppii ajattelemaan itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka minulla on ollut elämässä ajanjaksoja jolloin olen ollut todella masentunut, psykoottinen ja äärimmäisen ahdistunut henkisesti niin silti en ole tehnyt itsemurhaa enkä myöskään ole vahingoittanut itseäni mitenkään vaikka olen ollut erittäin itsetuhoinenkin.
Tästä olen ylpeä: uskallan sanoa ja pitää sekä omaa että muiden puolta, kun työpaikalla tapahtuu jotain epäoikeudenmukaista. Olen ylpeä myös koulutuksesta, ammatistasi, siitä että teen työni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksei saanut sanoa, että on ylpeä lapsistaan?
Lasten kasvatus on minun kokemukseni mukaan isompi urakka kuin oikeastaan mikään muu elämässä, ja myös palkitsevin. Olen tosi iloinen, kun lapseni ovat niin hyviä tyyppejä.Minusta kuulostaa aina kovin ikävältä, jos joku on ylpeä lapsistaan. Ikään kuin ne eivät olisi mitä ovat ns. omilla ansioillaan, vaan pelkästään äitinsä jatke.
Eivät lapsesi ole millään tavalla sinun saavutuksesi, vaan omia yksilöitään.
Puhumattakaan siitä, että onhan se nyt surullista jos ei tuon kummempaa saavutusta keksi. Melkein kaikilla on lapsia, on aina ollut, ja useimmat ovat ne onnistuneet suhteellisen täyspäisiksi aikuisiksi kasvattamaan maailman sivu. Vasta nykyaikana on tullut tämä ajattelumalli, että se että pyöräyttää pari penikkaa ja hoitaa ne aikuiseksi kuten aina on tehty, on jotenkin kauhean vaativaa ja ylpeilyn arvoista.
Ehkä minä sitten olen ylpeä siitä, että lastenkasvatus ei mielestäni ollut mikään erinomaisen ihmeellinen urakka vaan ihan normaalia elämää. Mutta sitähän se on, joten en käsitä mitä ylpeilyä siinä olisi?
-sukeltaja-
Lastenkasvatusta tapahtuu hyvin eri tasolla. Siinä voi olla todella hyvä tai todella heikko ja kaikkea siltä väliltä.
Ylpeydestä en tiedä. Mutta kiitollisin olen siitä että v. 2011 syksyllä, minä juoppo, peluri ja huorintekijä sain Jumalan armosta tulla uskoon Herraan Jeesukseen.
Tunnustaessani Jumalle syntini, pyytäessäni niitä Jeesuksen nimessä anteeksi ja pyytäessäni Jeesusta Herrana ja Vapahtajana sydämeeni asumaan; sain syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Kuolleessa tilassa ollut sieluni syntyi uudelleen elämään ja sain aloittaa ikuisen elämän jo täällä maan päällä. Samalla sain kaikki syntini anteeksi, eikä niitä enää koskaan muisteta. Jumala on luvannut sanassaan antaa voiman elämän muutokseen. Uskoontulo on vallankumous ihmisen elämässä. Pahan hallintavalta loppuu ja vallan ottaa Kaikkivaltias Jumala. Kiitos Herralle!
Mikään täydellinen ja synnitön superihminen minusta ei tullut eikä maallinen elämä muuttunut ruusuilla tanssiksi. Yhä taistelen lihassani syntiä vastaan, mutta sydämen asenne on muuttunut. Enää en halua tehdä syntiä ja Jumala todellakin antaa voimaa taistella syntiä vastaan. Elämä on nyt turvallista, kun saa elää Jumalan voimassa, häneen luottaen ja turvautuen. Omassa voimassa pyristely on ohi. Kuoleman pelko on poissa ja samalla hävisivät muutkin pelot. Kuolema onkin kristitylle voitto. Kun maallinen elämä päättyy, jatkuu ikuinen elämä Taivaan kodissa, Luojan yhteydessä.
Meille on annettu vain tämä yksi elämä. Sen jälkeen alkaa ikuisuus joko Taivaassa tai helvetissä. Valinta on jokaisen kohdalla oma ja henkilökohtainen. Kuoleman jälkeen ei enää voi valita. Jos et tämän maalisen elämän aikana halua kohdata Jeesusta Herrana ja Vapahtajana - joudut kohtaamaan hänet kuoleman jälkeen tuomarina.
Missä sinä haluat viettää ikuisuutesi? Muista että saatat tänään tai huomenna saada sairaskohtauksen, joutua kolariin tms? Rakas ystävä, valitse elämä, valitse Jeesus.
Selvisin työelämästä eläkkeelle monien vaikeidenkin vuosien jälkeen.
Kaiken karvaiset mies persoonat on koluttu. Uutta persoonaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä että näytin narskuvanhemmilleni. Koko lapsuuden sain kuulla etten ole mitään ja minusta ei tule mitään. Nyt olen koko suvun koulutetuin ja tienaan töissä perkuleesti rahaa. Ja heille ei siitä tipu tippaakaan
Vaikutat lapsellisesti. Ihan kuin oisit jäänyt lapsen tasolle.
Sun tapauksessa enemmän varmasti kannattaisi kiinnittää tuohon huomiota eikä rahaan.
Kateellinen ole hiljaa. Opettele ensin kirjoittamaan, ennen kuin tulet tänne huutelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin miksei saanut sanoa, että on ylpeä lapsistaan?
Lasten kasvatus on minun kokemukseni mukaan isompi urakka kuin oikeastaan mikään muu elämässä, ja myös palkitsevin. Olen tosi iloinen, kun lapseni ovat niin hyviä tyyppejä.