Lue keskustelun säännöt.
Mies, joka ei puhu tunteista - miten oppia elämään asian kanssa?
Mellikki
04.10.2020 |
Seurustelen miehen kanssa, jonka on hyvin vaikea puhua tunteista. Tämä on itselleni uutta, koska olen itse hyvin avoin, omassa lapsuudenperheessäni on sanottu että rakastetaan ja aiemmissa parisuhteissa ex-puolisoni ovat ilmaisseet tunteitaan.
Mies on ollut tästä asiasta avoin kokoajan ja kertonut että aiemmissa parisuhteissaan on siitä tullut sanomista kun ei puhu ja että haluaa muuttaa käyttäytymistään. Puhuu minulle omien sanojensa mukaan enemmän kuin koskaan kenellekään. Kertoo ajatuksiaan, jakaa tekemisiään yms. Tunteista puhuminen on hänelle vaikeaa, eikä ole esim. koskaan ilmaissut että rakastaisi minua tai muuten sanoin kertonut mitä tuntee. Näyttää kyllä tunteensa, tulee lähelle, koskettaa ja se on hänelle tärkeää.
Koen itse tärkeäksi tunteiden jakamisen ja tilanne aiheuttaa tällä hetkellä ahdistumisen ja pelon tunteita itselleni. Ajattelen, että miksi ei sano minulle miten tärkeä olen tai että rakastaa, jos näin olisi. Sen myötä alan helposti ajatella että tämä ei taidakaan olla niin vakavaa ja ahdistuksen kehä alkaa olla valmis. Olen yrittänyt muutamaan otteeseen puhua asiasta, mutta mies menee hieman puolustuskannalle ja ollaan sitten käyty läpi miksi vaikeaa puhua (lapsuudenperheessä ei puhuttu tunteista, ei osaa sanoa jne.. ) ja olen yrittänyt olla ahdistamatta miestä nurkkaan.
Yhtälailla voisikin pohtia miksi minulle on niin tärkeää kuulla ne sanat, saada vakuutteluita, vaikka tiedän suhteemme toimivan ja tiedän hänen toimintansa perusteella asian laidan.
Miten te, joilla vastaavanlaisia tilanteita, käsittelette asiaa?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi sitten ihmiselle on annettu puheen lahja jos sitä ei tarvita?
Vaikka kuinka mies osoittaisi teoillaan välittämisensä ja on ihana ja mukava niin jos puhe puuttuu niin jotain vaan jää uupumaan. Kyllä se juttelu kuitenkin yhdistää ja opettaa tuntemaan toista.
Miten ihmeessä oikeastaan pelkillä teoilla voi oppia toisen sisintä ja ajatusmaailmaa, en oikein ymmärrä.
Jos kerran mies on niin ihana omasta mielestään niin miksi sitten ei myös puhuisi tunteistaan.
Koska aina silloin jää oletuksen tai väärinkäsittämisen mahdollisuus kun ei pystyt tarkistamaan tarkoititko nyt sitä tai tätä tässä tapauksessa kun toimit näin.
Myös voi tapahtua, että teoista ja toimista tuleekin rutiinia ja ne jatkuu silti samoina vaikka välittäminen onkin loppunut tai loppumassa.
Toisen on kovin vaikea ottaa selkoa kumppanistaan mitä pään sisällä todellisuudessa liikkuu, miten ylipäätään pääsee läheiseksi.Ehkä sinä olet täysin väärä ihminen miehelle. Miehessä ei ole välttämättä mitään vikaa, vaan vika löytyy toisaalta.
Olen edeltävän kanssa täysin samaa mieltä. Sinä olet oikeassa että puhetta tarvitseva ihminen ei ole oikea kumppani ihmiselle joka ei puhu. Luulenpa että samanlaiset tavat ilmaista välittämistä toimivat parisuhteessa parhaiten. Mulla hajoaisi pää puhumattoman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkö naiset mihin he loppuvat ja mistä toinen alkaa.
Tunteet ovat toisen asia ja puhuuko vai ei, täysin sen toisen asia.
Seurustelin joskus tuollaisen kanssa ja kyllästyin lopulta, kun miehestä ei saanut yhtään mitään irti. Ei negatiivisia tunteita, ei positiivisia, ei mitään. Ensin tuntui, että kyllä me toisistamme välitetään, mutta lopulta tunsin itseni todella yksinäiseksi, turhaksi ja tyhjäksi hänen kanssaan. Sitten oli pakko lopettaa, kun tuntui, että olen vähän kuin joku huonekalu hänelle. En kokenut oloa rakastetuksi. Kun lähdin, niin näin ensimmäisen kerran kun hän itki koko kolmen vuoden aikana. Säälitti kyllä, mutta en nähnyt itselleni onnellisuutta hänen kanssaan. Kai hän tavallaan oli ehkä. Tai sitten ei. Mistäpä olisin tietänyt?
Minulla puhumaton mies seksiin ja puhuva rakkauteen. Kun ei samaan kehoon niitä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En millään jaksaisi puhua tunteista läpäläpä tuntikausia joka päivä. Onneksi ei tarvitse, mulle ja puolisolleni on ihan selvää muutenkin mitä me tunnetaan.
Outo käsitys puhumisesta. Miksi tuntikausia? Miksi joka päivä?
Ihan miten haluat ymmärtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi annetaan alapeukkuja jos sanoo haluavansa myös puhetta, että pelkät teot ei riitä?
Eikö ole selviö, että parisuhteessa molempia tarvitaan.
Siksi alapeukut, että ap itse kirjoitti: "Mies on ollut tästä asiasta avoin kokoajan". Jos kerran ap:lle on tärkeää, että mies ilmaisee rakkautensa sanallisesti, hänen olisi pitänyt lähteä etsimään toisenlaista miestä. Nyt hän kuvittelee, että hänellä on oikeus yrittää muuttaa miestä tai katkeroituu asiasta, jonka tiesi ilmeisesti alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomia parisuhteita ajautuu kriisiin ja eroihin viimeistään suurten ongelmien ilmaantuessa, koska matkan varrella ei ole muodostettu yhteistä sanastoa ja käsitteitä joilla puhua sitten kun todella olisi pakko (vakava sairaus, pettäminen, ongelmat lapsen saannissa, ongelmat raha-asioissa, onnettomuudet, omaisten kuolemat, työttömyys jne.)
Me ollaan koettu 40 vuoden aikana noista luettelemistasi muut paitsi pettäminen ja onnettomuus, mutta ei me niitä olla selätetty vajoamalla sohvan nurkkaan puhumaan niistä päivästä toiseen.
Ehkä mä ymmärrän puhumisen väärin tässä yhteydessä. Mä puhun lähes koko valveilla olo aikani, mutta kertaakaan mitään "meidän pitäisi puhua" -sessiota ole pidetty. En mä keksi mistä hitosta meidän olisi pitänyt puhua ? Tuntuisi todella teennäiseltä, mutta kukin tavallaan.
Miksi annetaan alapeukkuja jos sanoo haluavansa myös puhetta, että pelkät teot ei riitä?
Eikö ole selviö, että parisuhteessa molempia tarvitaan.