Mies, joka ei puhu tunteista - miten oppia elämään asian kanssa?
Seurustelen miehen kanssa, jonka on hyvin vaikea puhua tunteista. Tämä on itselleni uutta, koska olen itse hyvin avoin, omassa lapsuudenperheessäni on sanottu että rakastetaan ja aiemmissa parisuhteissa ex-puolisoni ovat ilmaisseet tunteitaan.
Mies on ollut tästä asiasta avoin kokoajan ja kertonut että aiemmissa parisuhteissaan on siitä tullut sanomista kun ei puhu ja että haluaa muuttaa käyttäytymistään. Puhuu minulle omien sanojensa mukaan enemmän kuin koskaan kenellekään. Kertoo ajatuksiaan, jakaa tekemisiään yms. Tunteista puhuminen on hänelle vaikeaa, eikä ole esim. koskaan ilmaissut että rakastaisi minua tai muuten sanoin kertonut mitä tuntee. Näyttää kyllä tunteensa, tulee lähelle, koskettaa ja se on hänelle tärkeää.
Koen itse tärkeäksi tunteiden jakamisen ja tilanne aiheuttaa tällä hetkellä ahdistumisen ja pelon tunteita itselleni. Ajattelen, että miksi ei sano minulle miten tärkeä olen tai että rakastaa, jos näin olisi. Sen myötä alan helposti ajatella että tämä ei taidakaan olla niin vakavaa ja ahdistuksen kehä alkaa olla valmis. Olen yrittänyt muutamaan otteeseen puhua asiasta, mutta mies menee hieman puolustuskannalle ja ollaan sitten käyty läpi miksi vaikeaa puhua (lapsuudenperheessä ei puhuttu tunteista, ei osaa sanoa jne.. ) ja olen yrittänyt olla ahdistamatta miestä nurkkaan.
Yhtälailla voisikin pohtia miksi minulle on niin tärkeää kuulla ne sanat, saada vakuutteluita, vaikka tiedän suhteemme toimivan ja tiedän hänen toimintansa perusteella asian laidan.
Miten te, joilla vastaavanlaisia tilanteita, käsittelette asiaa?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
aleksitymia.
Mutta miks ihmeessä pitäs kaikesta vaan puhua ja jankata ?
Ymmärrätkö eron puhumisen ja jankkaamisen välillä?
Oletteko kuitenkin tyytyväisiä yhdessä? Teettekö tulevaisuuden suunnitelmia? Omalle puolisolleni tunteiden ilmaiseminen on myös harvinaista, mutta osoittaa haluavansa viettää aikaa yhdessä. Asumme yhdessä, joten ajanvietto tapahtuu luonnostaan. Harrastamme kulttuuria, ruoanlaittoa yms.
Mies ei kauheasti puhu muista kuin harrastuksista ja töistä muillekaan ihmisille, joten en koe jääväni paitsi mistään. Viihdyn monien samankaltaisten ajanvietteiden parissa ja arvostamme toistemme osaamista joiltain osin. En usko, että mieheltä mitään suuria viisauksia pulppuaisi, vaikka kyselisin tunteista. Silloin tällöin on kuitenkin kertonut rakastavansa ja olemme kihloissa.
Ellei puoliso ollenkaan halua kertoa rakastavansa, silloin kysymys voi olla jo muusta kuin tunteiden ilmaisun vaikeudesta? Ei kai aleksitymiakaan totaalinen tunnepuudutustila ole.
Kun puhuminen sujuu ei synny jankkausta.
Erittäin vaikeata. Puhumattomuus tarkoittaa puutetta ja vajausta ajatusten vaihdossa ja kommunikaatiossa. Toinen jää vieraaksi tärkeissä asioissa.
Muuten minulle riittää että tunteita osoitetaan pienin teoin, mutta... seksielämä piristäisi kun kuulisi välillä olevansa haluttu, kaunis, jne. Voihan muiden puhumattomat miehet toki osata osoittaa näitä muillakin tavoilla, mutta omani on tässä avuton...☹️
Ja kyllä jokainen silloin tällöin haluaa kuulla r-sanan, olipahan puoliso miten mykkä hyvänsä
En millään jaksaisi puhua tunteista läpäläpä tuntikausia joka päivä. Onneksi ei tarvitse, mulle ja puolisolleni on ihan selvää muutenkin mitä me tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
En millään jaksaisi puhua tunteista läpäläpä tuntikausia joka päivä. Onneksi ei tarvitse, mulle ja puolisolleni on ihan selvää muutenkin mitä me tunnetaan.
Outo käsitys puhumisesta. Miksi tuntikausia? Miksi joka päivä?
Puhumattomia parisuhteita ajautuu kriisiin ja eroihin viimeistään suurten ongelmien ilmaantuessa, koska matkan varrella ei ole muodostettu yhteistä sanastoa ja käsitteitä joilla puhua sitten kun todella olisi pakko (vakava sairaus, pettäminen, ongelmat lapsen saannissa, ongelmat raha-asioissa, onnettomuudet, omaisten kuolemat, työttömyys jne.)
Aleksitymia. Käyttääkö mykkäkoulua vallan välineenä? Kysy josko kirjoittaminen olis luontevampaa. Onnistuskos sellainen että näyttäs tekojen kautta tunteet , esim. tuo kukkia = minä rakastan , teen kotitöitä = välitän. Aleksityyminen ei välttämättä ymmärrä miten tunteita näytetään puhumalla.
Miten vastaa siihen, kun itse sanot rakastavasi häntä? Oletko itse sanonut hänelle "rakastan sinua"?
Ongelma poistuu vaihtamalla miestä tai olemalla sinkkuna. Jos toinen ei edes tiedä välittääkö, niin sitten on hankala olla suhteessa. Puheen vaikeuden ymmärtää, mutta jos ei koskaan ilmaise mitenkään mitään, niin ehkä ei ole tunteita. Tulee tunne salailusta ja pelimiehestä, eri asia onko.
Vierailija kirjoitti:
En millään jaksaisi puhua tunteista läpäläpä tuntikausia joka päivä. Onneksi ei tarvitse, mulle ja puolisolleni on ihan selvää muutenkin mitä me tunnetaan.
Ihan sama juttu.
Joskus nämä tunteista puhujat ovat hyvin ärsyttäviä tyyppejä, jotka haluavat ahdistella toisia ihmisiä näillä tunnejutuillaan. Tottakai tähänkin tulee kohta alapeukkuja ja kauheaa kaakatusta kuinka tunteista pitää osata puhua ja päläpälä, mutta nämä kaakattajat ovat juuri niitä rasittavimpia muiden syyttelijöitä. Varsinkin alkoholia nauttineena heistä tulee puistattavan typeriä vinkuliisoja, jotka haluavat vain märistä toisen olkaa vasten omia asioitaan.
Jos mies ei puhu tunteistaan, mutta on muuten ihana ja mukava, osoittaa pienillä teoillaan pitämisensä ja on uskollinen luotettava ystävä, niin sen pitäisi riittää. Vaikka kuinka kaverin mies sanoisi kaverille minuutin välein rakastavansa tätä, niin se voi olla vain silkkaa paskanpuhumista ja turhaa hiljaisuuden täyttämistä merkityksettömillä sanoilla. Aikuistukaa.
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia. Käyttääkö mykkäkoulua vallan välineenä? Kysy josko kirjoittaminen olis luontevampaa. Onnistuskos sellainen että näyttäs tekojen kautta tunteet , esim. tuo kukkia = minä rakastan , teen kotitöitä = välitän. Aleksityyminen ei välttämättä ymmärrä miten tunteita näytetään puhumalla.
Voi helkatti... huokaus. Mitä prinsessoja täällä taas on?
Vierailija kirjoitti:
Muuten minulle riittää että tunteita osoitetaan pienin teoin, mutta... seksielämä piristäisi kun kuulisi välillä olevansa haluttu, kaunis, jne. Voihan muiden puhumattomat miehet toki osata osoittaa näitä muillakin tavoilla, mutta omani on tässä avuton...☹️
Ja kyllä jokainen silloin tällöin haluaa kuulla r-sanan, olipahan puoliso miten mykkä hyvänsä
Missä itsetuntosi on nainen? Elätkö miehesi kautta?
Vierailija kirjoitti:
Ongelma poistuu vaihtamalla miestä tai olemalla sinkkuna. Jos toinen ei edes tiedä välittääkö, niin sitten on hankala olla suhteessa. Puheen vaikeuden ymmärtää, mutta jos ei koskaan ilmaise mitenkään mitään, niin ehkä ei ole tunteita. Tulee tunne salailusta ja pelimiehestä, eri asia onko.
Ehkä miehellä ei ole tunteita. Ehkä hän ei ole kiinnostunut sanomaan mudelille mitään, mutta jollekin ihanammalle naiselle hän voisi sanoa vaikka mitä. Ei hän ole pelimies ole, vaan hän ei vain keksi mitä sanoisi.
Mutta miksi sitten ihmiselle on annettu puheen lahja jos sitä ei tarvita?
Vaikka kuinka mies osoittaisi teoillaan välittämisensä ja on ihana ja mukava niin jos puhe puuttuu niin jotain vaan jää uupumaan. Kyllä se juttelu kuitenkin yhdistää ja opettaa tuntemaan toista.
Miten ihmeessä oikeastaan pelkillä teoilla voi oppia toisen sisintä ja ajatusmaailmaa, en oikein ymmärrä.
Jos kerran mies on niin ihana omasta mielestään niin miksi sitten ei myös puhuisi tunteistaan.
Koska aina silloin jää oletuksen tai väärinkäsittämisen mahdollisuus kun ei pystyt tarkistamaan tarkoititko nyt sitä tai tätä tässä tapauksessa kun toimit näin.
Myös voi tapahtua, että teoista ja toimista tuleekin rutiinia ja ne jatkuu silti samoina vaikka välittäminen onkin loppunut tai loppumassa.
Toisen on kovin vaikea ottaa selkoa kumppanistaan mitä pään sisällä todellisuudessa liikkuu, miten ylipäätään pääsee läheiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma poistuu vaihtamalla miestä tai olemalla sinkkuna. Jos toinen ei edes tiedä välittääkö, niin sitten on hankala olla suhteessa. Puheen vaikeuden ymmärtää, mutta jos ei koskaan ilmaise mitenkään mitään, niin ehkä ei ole tunteita. Tulee tunne salailusta ja pelimiehestä, eri asia onko.
Minulle tuo tunteiden puuttuminen on ensimmäinen tulkinta, jos toinen ei niitä koskaan sanoin ilmaise. En usko että pystyisin luottamaan kumppaniin. En tarkoita että pitäisi olla jatkuvasti toistelemassa, mutta kyllä minulle on tärkeää että edes silloin tällöin kuulla kumppanilta että hän välittää. Tietysti on hyvä jos teoin ilmaisee tunteitaan mutta se tuskin yksin riittäisi minulle. Sanojakin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi sitten ihmiselle on annettu puheen lahja jos sitä ei tarvita?
Vaikka kuinka mies osoittaisi teoillaan välittämisensä ja on ihana ja mukava niin jos puhe puuttuu niin jotain vaan jää uupumaan. Kyllä se juttelu kuitenkin yhdistää ja opettaa tuntemaan toista.
Miten ihmeessä oikeastaan pelkillä teoilla voi oppia toisen sisintä ja ajatusmaailmaa, en oikein ymmärrä.
Jos kerran mies on niin ihana omasta mielestään niin miksi sitten ei myös puhuisi tunteistaan.
Koska aina silloin jää oletuksen tai väärinkäsittämisen mahdollisuus kun ei pystyt tarkistamaan tarkoititko nyt sitä tai tätä tässä tapauksessa kun toimit näin.
Myös voi tapahtua, että teoista ja toimista tuleekin rutiinia ja ne jatkuu silti samoina vaikka välittäminen onkin loppunut tai loppumassa.
Toisen on kovin vaikea ottaa selkoa kumppanistaan mitä pään sisällä todellisuudessa liikkuu, miten ylipäätään pääsee läheiseksi.
Ehkä sinä olet täysin väärä ihminen miehelle. Miehessä ei ole välttämättä mitään vikaa, vaan vika löytyy toisaalta.
Puhumaton mies ei ole koskaan niin ihana ja mukava kuin sellainen mies, joka puhuu ja on silti ihana ja mukava.
Koska näitäkin on olemassa.
Mielestäni mies ei silloin edes ole ihana kun kumppanin toiveesta huolimatta ei puhu tunteistaan tai edes sano rakastavansa.
Eikä ole mukavakaan, mukava mies sanoisi ja puhuisi.
aleksitymia.
Mutta miks ihmeessä pitäs kaikesta vaan puhua ja jankata ?