Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää tyhmälle miten nämä opiskelijabileet ym voivat olla niin tärkeitä tämmöisinä päivinä?
04.10.2020 |
Ei mulla vaan mee jakeluun. Joo, olen itsekin ollut nuori ja tiedän että on tärkeätä kuulua ryhmään jne. Mutta nyt on pandemia, ja oletan että heillä kaikilla on isä/äiti/isovanhemmat, eivätkä halua mitään vakavaa heille. Ja jokainen joka joskus ollut kännissä ymmärtää myös, että turvavälit muistetaan yhtä hyvin kun huomisen tiskit klo 23:27 kun alkoholi virtaa....Silti, koko ajan juhlitaan. Nyt Vaasassa 40 tapausta kahdessa päivässä, opiskelijabileistä peräisin.....
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys; osa todellakin varoo ja tällä hetkellä on ottanut käyttöön whatsupin videokeskustelut esim. Ryhmissä, joka viikko ' tapaamisia vaikka skumppalasi kädessä, yhteistä naurua ja yhdessäoloa niin ja tämähän äärimmäisen hieno keksintö sekä suositeltavaa juurikin tähän aikaan!
Ei meillä kummallakaan opiskelun aloittaneella nuorella ole mitään ryhmäytymistä yhdessä muiden kanssa WhatsApp videokeskustelun kautta. Voisi olla hitusen vaikea käytännössä toimia 30hengen kesken toisilleen vieraiden ihmisten kanssa.
Meidän opiskelijalla on 8 henkeä tutorryhmässä, joiden kanssa toimivat tiiviimmin. Eri harjoitustöissä on pikkusen erilaiset ryhmät, joiden kanssa toimitaan ja tehdään asioita. Yhteensä opiskelijoita on 50.
Meillä kummallakin toimii koko luokkana/aloittavansa ryhmänä. Yliopiston puolella tutoreittain ryhmä oli jaettu vain ekalla viikolla. Sen jälkeen ei ole ollut mitään pienryhmiä.
Yliopistolla meillä nuorella harjoitustyö tekniikan alalla on yksin tehtäviä laskuja. Turvavälit niin pitkät, ettei ole edes vierustoveria, eikä siellä muutenkaan taideta mitään juttukerhoja haluttavan pidettäväksi.
Käytännössä kumpikaan nuorista eivät tunnista kaikkia ”luokkalaisiaan” nimeltä, eikä ulkonäöltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt pitkään yliopistossa ja sitä kautta olen nähnyt, kuinka tärkeitä nämä alkuvaiheen opintojen tapahtumat ovat ryhmäytymiselle ja opintojen alkuun pääsemiselle. Olen erittäin surullinen varsinkin uusien opiskelijoidemme puolesta, että ainakin tämä syksy on nyt todella ankea monin tavoin. On tullut myös monin tavoin esille, kuinka pitkään jatkunut etäopetus (huom. yliopistoissa on oltu etäopetuksessa maaliskuusta lähtien ja näin mennään ainakin syyslukukauden loppuun asti) kuormittaa ylempien vuosikurssienkin opiskelijoita.
Ymmärrän erittäin hyvin, että opiskelijat haluavat järjestää edes vähän tapahtumia. Esimerkiksi meillä tilanne on sellainen, että tapahtumista on järjestetty enintään neljäsosa. Kyllä opiskelijat ovat ihan oikeasti tehneet parhaansa, että tilanne pysyisi rauhallisena.
Mihin muuten perustuu käsitys, että opiskelijoiden tapahtumat olisivat lähinnä humalahakuista ja holtitonta biletystä? Oman alani opiskelijat järjestävät kyllä muunkinlaisia tapahtumia, joiden sisältönä on vaikkapa liikuntaa, luontoretkeilyä, peli-iltoja, musiikkia... Nyt näitäkään ei järjestetä juuri lainkaan.
Hieman enemmän toivoisin ymmärrystä nuorille ihmisille.
Hyvä kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt pitkään yliopistossa ja sitä kautta olen nähnyt, kuinka tärkeitä nämä alkuvaiheen opintojen tapahtumat ovat ryhmäytymiselle ja opintojen alkuun pääsemiselle. Olen erittäin surullinen varsinkin uusien opiskelijoidemme puolesta, että ainakin tämä syksy on nyt todella ankea monin tavoin. On tullut myös monin tavoin esille, kuinka pitkään jatkunut etäopetus (huom. yliopistoissa on oltu etäopetuksessa maaliskuusta lähtien ja näin mennään ainakin syyslukukauden loppuun asti) kuormittaa ylempien vuosikurssienkin opiskelijoita.
Ymmärrän erittäin hyvin, että opiskelijat haluavat järjestää edes vähän tapahtumia. Esimerkiksi meillä tilanne on sellainen, että tapahtumista on järjestetty enintään neljäsosa. Kyllä opiskelijat ovat ihan oikeasti tehneet parhaansa, että tilanne pysyisi rauhallisena.
Mihin muuten perustuu käsitys, että opiskelijoiden tapahtumat olisivat lähinnä humalahakuista ja holtitonta biletystä? Oman alani opiskelijat järjestävät kyllä muunkinlaisia tapahtumia, joiden sisältönä on vaikkapa liikuntaa, luontoretkeilyä, peli-iltoja, musiikkia... Nyt näitäkään ei järjestetä juuri lainkaan.
Hieman enemmän toivoisin ymmärrystä nuorille ihmisille.
Vaikka kuinka harmittaa, täytyy vaan sopeutua ja nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon vaikkei oltaisikaan IR yhdessä. Luulisi diginatiiveilta onnistuvan.
Ai susta jotenkin sujuvaa viestitellä ihmisten kanssa, joita nähnyt ehkä kerran orientaatiossa? Jos sitäkään, koska meidän ohjelman moni on ulkkareuta ja opinnot etänä.
Yliopistolla juttelun ja kävin lounaalla muiden kanssa viime vuonna, mutta en nyt enkä silloin kenenkään kanssa someta, viestittele tai juttele/soittele.
No sehän on ihan oma ongelmasi jos et pidä yhteyttä muihin. Kaikki ei ole noin saamattomat. Nykyisillä fukseilla toki on tämä tilanne ollut tiedossa alusta lähtien, joten kaikilla on suurempi halukkuus valmius yhteydenpitoon käytettävien keinoin.
Ainakin meidän pojalla ainoa paikka jossa voi nähdä opiskelijakavereita. Muutti 400 km päähän kotoa kaupunkiin, jossa ei tunne ketään ja KAIKKI opinnot järjestetään etänä. Todella väärin nuoria kohtaan ja mielenterveys ja opinnot kärsivät.
Minunkin on silti pakko ihmetellä sitä "vieraassa kaupungissa yksin, pää ei kestä"- ajatusta. Ihmisellä, kun ei aina ole sitä seuraa ja on pakko pystyä toimimaan itsenäisesti ja kestää se kaikki. Elämässä, kun tilanteet muuttuu ja jos kaverien puute on jo kynnyskysymys niin miten sitten jos oikeasti sattuu jotain vielä pahempaa esim sairastuu yms niin miten siitä sitten selviää? Elämä ei ole mikään jatkuva polku jotain mukavia kokemuksia vaan usein pitää kestää monia asioita. Pidän itseänikin aika herkkänä ihmisenä, mutta on silti pakko ollut tottua siihen, ettei välttämättä ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihetta sivuten; olenko totaalisen myöhässä, jos nyt 26-vuotiaana haaveilen kolmannen asteen opiskelupaikan saamisesta nimen omaan bileiden, sosiaalisoitumisen ja ystävyyssuhteiden luomisen noustessa tärkeimmäksi motiiviksi?
Nykyään olen työelämässä, mutta kaveriton, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt bileissä...
Jos et ole tuohon ikään mennessä saanut kavereita, seurustellut tai muutakaan niin aika epätodennäköiseltä tuntuu, että onnistut tälläkään kertaa. Mikä sinussa olisi nyt erilaista, että siihen pystyisit? Oletko hankkinut vuorovaikutustaitoja? Hoitanut terapiassa pääsi kuntoon, vai mitä?
Josko nyt huuhaa-maallikkona et lähtisi arvioimaan toisen pään kuntoa. Harjoitusmielessä voisit aloittaa itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on silti pakko ihmetellä sitä "vieraassa kaupungissa yksin, pää ei kestä"- ajatusta. Ihmisellä, kun ei aina ole sitä seuraa ja on pakko pystyä toimimaan itsenäisesti ja kestää se kaikki. Elämässä, kun tilanteet muuttuu ja jos kaverien puute on jo kynnyskysymys niin miten sitten jos oikeasti sattuu jotain vielä pahempaa esim sairastuu yms niin miten siitä sitten selviää? Elämä ei ole mikään jatkuva polku jotain mukavia kokemuksia vaan usein pitää kestää monia asioita. Pidän itseänikin aika herkkänä ihmisenä, mutta on silti pakko ollut tottua siihen, ettei välttämättä ole ystäviä.
Jos sinulla ei ole ystäviä, älä odota ettei muillakaan olisi ystäviä. Liian paljon näen nykyisessä työssäni mielenterveyden kanssa kamppailevia nuoria. ja yksinäisyys on heille myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys; osa todellakin varoo ja tällä hetkellä on ottanut käyttöön whatsupin videokeskustelut esim. Ryhmissä, joka viikko ' tapaamisia vaikka skumppalasi kädessä, yhteistä naurua ja yhdessäoloa niin ja tämähän äärimmäisen hieno keksintö sekä suositeltavaa juurikin tähän aikaan!
Ei meillä kummallakaan opiskelun aloittaneella nuorella ole mitään ryhmäytymistä yhdessä muiden kanssa WhatsApp videokeskustelun kautta. Voisi olla hitusen vaikea käytännössä toimia 30hengen kesken toisilleen vieraiden ihmisten kanssa.
Meidän opiskelijalla on 8 henkeä tutorryhmässä, joiden kanssa toimivat tiiviimmin. Eri harjoitustöissä on pikkusen erilaiset ryhmät, joiden kanssa toimitaan ja tehdään asioita. Yhteensä opiskelijoita on 50.
Meillä kummallakin toimii koko luokkana/aloittavansa ryhmänä. Yliopiston puolella tutoreittain ryhmä oli jaettu vain ekalla viikolla. Sen jälkeen ei ole ollut mitään pienryhmiä.
Yliopistolla meillä nuorella harjoitustyö tekniikan alalla on yksin tehtäviä laskuja. Turvavälit niin pitkät, ettei ole edes vierustoveria, eikä siellä muutenkaan taideta mitään juttukerhoja haluttavan pidettäväksi.
Käytännössä kumpikaan nuorista eivät tunnista kaikkia ”luokkalaisiaan” nimeltä, eikä ulkonäöltäkään.
Fysiikkaa , matematiikkaa ym laskuharjoituksia meidänkin nuori tekee. Oma-aloitteisesti perustetun Whatsapp-ryhmän kautta niitä pohditasn yhdessä. Tähän ryhmään kuuluu samaa alaa pääaineena lukevat samassa harjoitusryhmässä olevat. Osa harjoitustöistä on lähiopiskeluna. Kyllä meidän nuori on ihan hyvin tutustunut oman pääaineen lukijoihin. Toki hän on aktiivinen ja sosiaalinen luonne.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on ääliöitä ja itsekkäitä. Moni varmasti myös tyhmä vaikka kouluun on päässytkin.
Sinulla ei sitten kuitenkaan mennyt pääsykoe ihan hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä myös ehkä huomaa sen, että jos on kokenut jo vaikeuksia elämässään ( esim minulla pitkäaikainen kiusaaminen) niin ei välttämättä jaksa enää "järkyttyä" jos jää tapahtumia välistä tai ei välttämättä löydä kavereita. Ehkä se elämä on opettanut jotain ja tietää, ettei kaikki välttämättä mene aina niin kuin haluaisi. Joku joka on elänyt hyvää elämää ja sellaista mukavaa nuoruutta odottaa ehkä sen kaiken jatkuvan myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap
Muutamasta viikosta puhuminen on vähättelyä. Poikkeusolot alkoivat jo maaliskuussa. Nuoret, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet opiskelut, ovat jo menettäneet ylioppilasjuhlat, ensimmäiset kesäfestarit ja reilireissut. Tähän päälle tulevat sitten ne opiskelijabileet. Nämä kaikki ovat kokemuksia, joita aikuiset usein muistelevat jälkikäteen elämänsä parhaina. Näissä tapahtumissa solmitaan usein elämän pisimpään kestäviä ystävyyssuhteita ja löydetään ensimmäinen vakavampi parisuhde. Tapasi puhua nuorista ja heille tärkeistä asioista on todella alentuva.
Kyllähän ylioppilasjuhlat pidettiin erityisjärjedtelyin. Kaiken muun voi kokea myös ensi tai seuraavana vuonna- jos nimittäin on hengissä.
Se, että katsoo etukäteen nauhoitettua tallennetta rehtorin puheesta kotisohvalla, on aika köyhä versio ylioppilasjuhlasta. Yleensä on myös tapana, että ylioppilasjuhlan jälkeen lähdetään kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa. Nythän baarit olivat ylioppilasjuhlapäivänä kokonaan kiinni. En tarkoita, että homman pointti olisi juoda niin paljon kuin pystyy - nuoret ovat itse asiassa vanhempia sukupolvia merkittävästi raittiimpia - vaan se, että saa olla yhden illan ajan se juhlittu sankari, kulkea kaupungilla lakki päässä ja puku päällä ja ottaa vastaan onnitteluita tutuilta ja tuntemattomilta.
Mites ammattiin valmistuneet pystyivät klaaraamaan etäjuhlat ihan hyvin? Ilman baaria, lakkia ja tuntemattomia? Nyt käyneet kesän ja syksyn töissä koronan keskellä eikä itketä menetettyjä opiskelijabileitä?
Aika säälittävän kuuloista kuinka vanhemmat elävät aikuisen lapsensa elämää noin hurahtaneena.Kevään koronarajoitukset koskivat ammattiin valmistuneita nuoria tietysti ihan samalla tavoin kuin ylioppilaitakin. Käytin ylioppilaita esimerkkinä siksi, että ylioppilasjuhla on kaikille tuttu initaatioriitin luonteinen tapahtuma.
Moni ammattiin valmistuneista jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa, joten he menettävät opiskelijabileet samoin kuin yliopistossa opiskelevatkin. Myös ylioppilaista moni jatkaa ammattikorkeakouluun.
Ei ole myöskään mitenkään selvää, että kaikki ne ammattiin valmistuneet, jotka eivät ole hakeutuneet jatko-opintoihin, olisivat saaneet työpaikan. Esimerkiksi ravintola- ja matkailualan tilanne on todella vaikea.
En tiedä, mistä päättelet minun olevan aikuisen lapsensa elämään hurahtanut vanhempi. Olen puhunut asiasta vain yleisellä tasolla enkä viesteissäni maininnut, että minulla ylipäätään olisi omia lapsia. Tässä ketjussa syyllistetään nuoria mielestäni kohtuuttomasti, ja siksi halusin tuoda esille toista näkökulmaa. Ei ole kovin laadukasta keskustelua, että mennään henkilökohtaisuuksiin, kun asia-argumentit loppuvat.
Ei ole laadukasta mutta noin juuri käy kun ei ole argumenteille pohjaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihetta sivuten; olenko totaalisen myöhässä, jos nyt 26-vuotiaana haaveilen kolmannen asteen opiskelupaikan saamisesta nimen omaan bileiden, sosiaalisoitumisen ja ystävyyssuhteiden luomisen noustessa tärkeimmäksi motiiviksi?
Nykyään olen työelämässä, mutta kaveriton, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt bileissä...
Jos et ole tuohon ikään mennessä saanut kavereita, seurustellut tai muutakaan niin aika epätodennäköiseltä tuntuu, että onnistut tälläkään kertaa. Mikä sinussa olisi nyt erilaista, että siihen pystyisit? Oletko hankkinut vuorovaikutustaitoja? Hoitanut terapiassa pääsi kuntoon, vai mitä?
Josko nyt huuhaa-maallikkona et lähtisi arvioimaan toisen pään kuntoa. Harjoitusmielessä voisit aloittaa itsestäsi.
En ole arvioinnit kenenkään pään kuntoa. Olen vaan todennut, että mikäli hän ei ole millään tavoin kehittänyt itseään tässä välillä niin hän on sama ihminen kuin aiemminkin. On epätodennäköistä, että hän uudelleen opiskelemaan lähtiessään pystyy olemaan yhtään sosiaalisempi ja toimimaan siten, että ystävystyisi yhtään helpommin. En kiellä etteikö kehittyminen ole mahdollista, mutta se kyllä vaatii panostusta ja harjoittelua. Onko sitä tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on silti pakko ihmetellä sitä "vieraassa kaupungissa yksin, pää ei kestä"- ajatusta. Ihmisellä, kun ei aina ole sitä seuraa ja on pakko pystyä toimimaan itsenäisesti ja kestää se kaikki. Elämässä, kun tilanteet muuttuu ja jos kaverien puute on jo kynnyskysymys niin miten sitten jos oikeasti sattuu jotain vielä pahempaa esim sairastuu yms niin miten siitä sitten selviää? Elämä ei ole mikään jatkuva polku jotain mukavia kokemuksia vaan usein pitää kestää monia asioita. Pidän itseänikin aika herkkänä ihmisenä, mutta on silti pakko ollut tottua siihen, ettei välttämättä ole ystäviä.
Jos sinulla ei ole ystäviä, älä odota ettei muillakaan olisi ystäviä. Liian paljon näen nykyisessä työssäni mielenterveyden kanssa kamppailevia nuoria. ja yksinäisyys on heille myrkkyä.
No, kyllä jokainen varmaan ottaisi niitä ystäviä elämäänsä jos vaan onnistuisi saamaan. En vaan ymmärrä sitä, että aina pitäisi kaiken mennä niin kuin itse haluaa ja elämä ei vaan mene useinkaan niin. Se on parempi ainakin yrittää kestää. Minullekin yksinäisyys on vaikea asia, mutta jos olisin sen takia hajonnut niin se olisi tapahtunut jo vuosia sitten. Siinä mielessä nämä asiat ovat tuttuja. Elämässä täytyy silti kestää paljon kaikkea mikä ei ole mieluista ja nuori olen vielä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt pitkään yliopistossa ja sitä kautta olen nähnyt, kuinka tärkeitä nämä alkuvaiheen opintojen tapahtumat ovat ryhmäytymiselle ja opintojen alkuun pääsemiselle. Olen erittäin surullinen varsinkin uusien opiskelijoidemme puolesta, että ainakin tämä syksy on nyt todella ankea monin tavoin. On tullut myös monin tavoin esille, kuinka pitkään jatkunut etäopetus (huom. yliopistoissa on oltu etäopetuksessa maaliskuusta lähtien ja näin mennään ainakin syyslukukauden loppuun asti) kuormittaa ylempien vuosikurssienkin opiskelijoita.
Ymmärrän erittäin hyvin, että opiskelijat haluavat järjestää edes vähän tapahtumia. Esimerkiksi meillä tilanne on sellainen, että tapahtumista on järjestetty enintään neljäsosa. Kyllä opiskelijat ovat ihan oikeasti tehneet parhaansa, että tilanne pysyisi rauhallisena.
Mihin muuten perustuu käsitys, että opiskelijoiden tapahtumat olisivat lähinnä humalahakuista ja holtitonta biletystä? Oman alani opiskelijat järjestävät kyllä muunkinlaisia tapahtumia, joiden sisältönä on vaikkapa liikuntaa, luontoretkeilyä, peli-iltoja, musiikkia... Nyt näitäkään ei järjestetä juuri lainkaan.
Hieman enemmän toivoisin ymmärrystä nuorille ihmisille.
Vaikka kuinka harmittaa, täytyy vaan sopeutua ja nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon vaikkei oltaisikaan IR yhdessä. Luulisi diginatiiveilta onnistuvan.
Se, että teknologia mahdollistaa jotain, ei tarkoita, että vaihtoehto olisi yhtä hyvä. Jo viime kevään jäljiltä on valtava nousu päihde- ja mielenterveysongelmien määrissä, myös esimerkiksi lähisuhdeväkivalta ja itsemurhat ovat lisääntyneet. Lopullisia vaikutuksia emme voi vielä edes ennustaa. Koronakuolemien välttäminen rajoitustoimin aiheuttaa konkreettisia kuolemia sekä monenlaisia yhteiskunnallisia ja yksilötason ongelmia. Historia on osoittanut, että ne sukupolvet, joiden aikuistumisen ensivuosiin osuu traumaattisia kokemuksia (esimerkiksi 80-90-lukujen vaihteen lama), kärsivät näistä kokemuksista pitkään.
Tässä tilanteessa nyt vaan on sopeuduttava ja käytettävä niitä mahdollisuuksia mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen se syy on.
+ parinhaku/-muodostustarve
En osaa vastata. Minulta ei liikene pätkän vertaa ymmärrystä näille kanssaopiskelijasankareille tai kenellekään, joka tuolla paahtaa menemään edelleen niin kuin viimeistä päivää. T. 24v opiskelija Vaasasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen se syy on.
+ parinhaku/-muodostustarve
Luuletko ettei sitä ole voinut tehdä jo aiemmin? Jotkut ovat seurustelleet/asuneet yhdessä koko lukioajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on että sairastavat koronan pois. Saavat vastustuskykyä ja rakentavat omalta osaltaan laumasuojaa.
Koronaan ei voi saada laumasuojaa. Sen voi saada toistekin koska siihen ei tule immuniteettia. Korona voi aiheuttaa pysyviä vaurioita elimistöön perusterveille ihmisillekin että en ihan suosittelisi tuota”hyvä että sairastavat koronan pois.”
Hysteerikko laukoo taas fake newsiä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap
Mikä 2-3kk? Mitä sitten tapahtuu, jouluna korona on ohi? Mikä trumppi siellä kirjoittelee?
Alue: Aihe vapaa
Se, että teknologia mahdollistaa jotain, ei tarkoita, että vaihtoehto olisi yhtä hyvä. Jo viime kevään jäljiltä on valtava nousu päihde- ja mielenterveysongelmien määrissä, myös esimerkiksi lähisuhdeväkivalta ja itsemurhat ovat lisääntyneet. Lopullisia vaikutuksia emme voi vielä edes ennustaa. Koronakuolemien välttäminen rajoitustoimin aiheuttaa konkreettisia kuolemia sekä monenlaisia yhteiskunnallisia ja yksilötason ongelmia. Historia on osoittanut, että ne sukupolvet, joiden aikuistumisen ensivuosiin osuu traumaattisia kokemuksia (esimerkiksi 80-90-lukujen vaihteen lama), kärsivät näistä kokemuksista pitkään.