Selittäkää tyhmälle miten nämä opiskelijabileet ym voivat olla niin tärkeitä tämmöisinä päivinä?

Ei ole tarkoituskaan tukahduttaa koronaa, tajutkaa jo! Tarkoitus antaa sen levitä hallitusta. Vielä kun oikeat riskiryhmäläiset ymmärtäisivät että heidän pitää mahdollisuuksien mukaan eristäytyä(ei muiden). Ei yhden sukupolven tarvitse heittää nuoruuttaan mäkeen vain koska sinun mummosi ei malta olla kahvittelematta kylillä tai sinä et ole saanut puolessa vuodessa niitä ylimääräisiä kymmeniä kiloja pois.

Minä priorisoin kyllä nämä nuoret ja heidän tulevaisuutensa, mielenterveytensä ja elämänsä ohi riskiryhmäläisten. Pahoittelen. Me kaikki tarvitsemme näitä nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoituskaan tukahduttaa koronaa, tajutkaa jo! Tarkoitus antaa sen levitä hallitusta. Vielä kun oikeat riskiryhmäläiset ymmärtäisivät että heidän pitää mahdollisuuksien mukaan eristäytyä(ei muiden). Ei yhden sukupolven tarvitse heittää nuoruuttaan mäkeen vain koska sinun mummosi ei malta olla kahvittelematta kylillä tai sinä et ole saanut puolessa vuodessa niitä ylimääräisiä kymmeniä kiloja pois.

Minä priorisoin kyllä nämä nuoret ja heidän tulevaisuutensa, mielenterveytensä ja elämänsä ohi riskiryhmäläisten. Pahoittelen. Me kaikki tarvitsemme näitä nuoria.

Nuorten aikuisten tulevaisuus ei ole vaarassa, jos he eivät saa bilettää tänä aikana. Sitä paitsi jääkö siitä bilettämisestä hyvät muistot, jos seuraukset ovat näinkin laajat kuin tässä tapauksessa?

Lisäksi riskiryhmäläiset kuuluvat tähän maailmaan siinä kuin muutkin, heidänkin täytyy käydä töissä, opiskella ja hoitaa asioita. Kuinka uskomattoman puusilmäinen täytyy olla, ettei näitä asioita ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Kasvatettiinko sinut tynnyrissä 18 vuotiaaksi asti? Kyllä meillä nuoret ovat jo sitä ennen kasvaneet itsenäisiksi ja tasapainoiseksi ja seurustelleet ja luoneet hyvät ystävyysverkostot. Ei ole jäänyt fuksivuoden biletyksen varaan nämä asiat.

Minä ainakin löysin paikkani vasta yliopistossa. Peruskoulun ja lukion kävin pikkukaupungissa samojen naamojen kanssa, ja yliopisto oli mahdollisuus aloittaa uudessa paikassa ja hankkia oma elämänsä. Tähän just bileet auttoi, luennoilta en tainnut löytää yhtään pidempiaikaista ystävyyttä vaan tuttavuudet jäi pinnallisiksi. t. Fuksi -12

Luku kau simaksu aloitus on poistettu jo kahdesti. Opiskelijat hädissään poistattavat. Oppisivatpa niiden myötä vastuullisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä myös ehkä huomaa sen, että jos on kokenut jo vaikeuksia elämässään ( esim minulla pitkäaikainen kiusaaminen) niin ei välttämättä jaksa enää "järkyttyä" jos jää tapahtumia välistä tai ei välttämättä löydä kavereita. Ehkä se elämä on opettanut jotain ja tietää, ettei kaikki välttämättä mene aina niin kuin haluaisi. Joku joka on elänyt  hyvää elämää ja sellaista mukavaa nuoruutta odottaa ehkä sen kaiken jatkuvan myöhemminkin.

Tämä! Huomaa kyllä ketkä ovat kohdanneet elämässään vaikeuksia ja ketkä päässeet helpolla. Nyt on aika kasvaa niidenkin joille elämä on tähän asti ollut kivaa ja helppoa.

Tai sitten juuri ne jolla on ollut rankkaa olisivat halunneet nauttia uudesta, yleensä mukavasta elämänvaiheesta? Etenkin jos aiemmin on ollut koti- tai kouluongelmia, joista on muuttanut kauemmas. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoituskaan tukahduttaa koronaa, tajutkaa jo! Tarkoitus antaa sen levitä hallitusta. Vielä kun oikeat riskiryhmäläiset ymmärtäisivät että heidän pitää mahdollisuuksien mukaan eristäytyä(ei muiden). Ei yhden sukupolven tarvitse heittää nuoruuttaan mäkeen vain koska sinun mummosi ei malta olla kahvittelematta kylillä tai sinä et ole saanut puolessa vuodessa niitä ylimääräisiä kymmeniä kiloja pois.

Minä priorisoin kyllä nämä nuoret ja heidän tulevaisuutensa, mielenterveytensä ja elämänsä ohi riskiryhmäläisten. Pahoittelen. Me kaikki tarvitsemme näitä nuoria.

Homma muuttuu todella hauskaksi siinä vaiheessa kun vuoden parin sisällä todetaan että siitä lievästäkin koronasta jää joku AIDSin kaltainen pitkäaikaissairaus joka vaatii kalliita hoitoja ja lopulta johtaa kuitenkin kuolemaan. ja sitten vapaaehtoisesti on iso osa ikäluokasta sen ottanut itselleen.

Että olisi nyt todella tärkeää että jokainen ottaisi koronan todella vakavasti oli minkä ikäinen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoituskaan tukahduttaa koronaa, tajutkaa jo! Tarkoitus antaa sen levitä hallitusta. Vielä kun oikeat riskiryhmäläiset ymmärtäisivät että heidän pitää mahdollisuuksien mukaan eristäytyä(ei muiden). Ei yhden sukupolven tarvitse heittää nuoruuttaan mäkeen vain koska sinun mummosi ei malta olla kahvittelematta kylillä tai sinä et ole saanut puolessa vuodessa niitä ylimääräisiä kymmeniä kiloja pois.

Minä priorisoin kyllä nämä nuoret ja heidän tulevaisuutensa, mielenterveytensä ja elämänsä ohi riskiryhmäläisten. Pahoittelen. Me kaikki tarvitsemme näitä nuoria.

Olen nuori, mutta silti riskiryhmää perussairauksien takia. Ansaitsenko siis kuolla vai onko elämälläni merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on silti pakko ihmetellä sitä "vieraassa kaupungissa yksin, pää ei kestä"- ajatusta. Ihmisellä, kun ei aina ole sitä seuraa ja on pakko pystyä toimimaan itsenäisesti ja kestää se kaikki. Elämässä, kun tilanteet muuttuu ja jos kaverien puute on jo kynnyskysymys niin miten sitten jos oikeasti sattuu jotain vielä pahempaa esim sairastuu yms niin miten siitä sitten selviää?  Elämä ei ole mikään jatkuva polku jotain mukavia kokemuksia vaan usein pitää kestää monia asioita. Pidän itseänikin aika herkkänä ihmisenä, mutta on silti pakko ollut tottua siihen, ettei välttämättä ole ystäviä. 

Kehityspsykologian opinnot ja psykologia yleisesti olisi äärimmäisen tärkeä ja hyödyllinen aine opiskeltavaksi kaikille. Huomaa kaikista tällaisista vastauksista miten täysin pihalla liian moni on siitä, miten ihminen kehittyy ja mikä on mahdollista missäkin vaiheessa.

Ei minulle aikuisena, yli kolmekymppisenä ole mitään ongelmaa muuttaa ihan minne tahansa ilman kontakteja, mutta kyllä se 18 vuotiaana olisi ollut. Ihmisen aivot, persoonallisuus, kehittyy 25 ikävuoteen saakka. Nuorelle aikuiselle on äärimmäisen tärkeää löytää oma ryhmänsä ja paikkansa muiden nuorten aikuisten joukosta. Sillä vuorovaikutuksessa muiden kanssa nuori aikuinen peilaa itseään ja selvittää itselleen omaa tulevaisuuden näkymäänsä sekä vahvistaa aikaidempia roolejaan ystävänä, seurustelukumppanina, ehkä tulevana aikuisena, opiskelijana, alaisena jne. Minulle, yli kolmekymppiselle, nämä roolitukset ja käsitys itsestäni on jo suhteellisen selvää ja vakaata. Ei ollut silloin, kun olin nuori aikuinen eikä ollut monelle muullekaan. Olin ihan hukassa ja niin oli moni muukin. Muiden samanikäisten seura on äärimmäisen tärkeää itsetunnon ja luottamuksen kehityksen kannalta.

Lisäksi nykyinen työelämä painottaa yli kaiken verkostoitumista ja se ei tapahdu verkossa. Työpaikat ovat vähenemään päin ja moniin paikkoihin pääsee suhteella. Ja monet niistä suhteistaan luodaan nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.

Lukekaa hyvät ihmiset ihmisen kehittymisestä, tutustukaa itseenne ja muihin. Ymmärtämättömyys, tietämättömyys ja niiden myötä tahaton tyhmyys aiheuttaa ihan liikaa etipuraa ja mustavalkoista ajattelua. Mikä johtaa konflikteihin. Ihmissuhdetaitoja ei ole koskaan liian myöhäistä opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä myös ehkä huomaa sen, että jos on kokenut jo vaikeuksia elämässään ( esim minulla pitkäaikainen kiusaaminen) niin ei välttämättä jaksa enää "järkyttyä" jos jää tapahtumia välistä tai ei välttämättä löydä kavereita. Ehkä se elämä on opettanut jotain ja tietää, ettei kaikki välttämättä mene aina niin kuin haluaisi. Joku joka on elänyt  hyvää elämää ja sellaista mukavaa nuoruutta odottaa ehkä sen kaiken jatkuvan myöhemminkin.

Tämä! Huomaa kyllä ketkä ovat kohdanneet elämässään vaikeuksia ja ketkä päässeet helpolla. Nyt on aika kasvaa niidenkin joille elämä on tähän asti ollut kivaa ja helppoa.

Tai sitten juuri ne jolla on ollut rankkaa olisivat halunneet nauttia uudesta, yleensä mukavasta elämänvaiheesta? Etenkin jos aiemmin on ollut koti- tai kouluongelmia, joista on muuttanut kauemmas. 

Juuri näin. Kasvoin väkivaltaisessa, turvattomassa päihdekodissa. Kun viimein muutin nuorisokodista omilleni asumaan 16 vuotiaana, halusin vihdoin alkaa nauttimaan elämästäni. Tuntui että koko elämä oli valunut hukkaan, oli jäänyt huoleton lapsuus leikkineen elämättä, kun elämä oli siihen asti ollut kirjaimellisesti selviytymistä. Toisaalta traumatausta vaikutti siihen, että minun oli vaikeaa olla ryhmässä ja tutustua muihin, sillä olin täysin lukossa itseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on silti pakko ihmetellä sitä "vieraassa kaupungissa yksin, pää ei kestä"- ajatusta. Ihmisellä, kun ei aina ole sitä seuraa ja on pakko pystyä toimimaan itsenäisesti ja kestää se kaikki. Elämässä, kun tilanteet muuttuu ja jos kaverien puute on jo kynnyskysymys niin miten sitten jos oikeasti sattuu jotain vielä pahempaa esim sairastuu yms niin miten siitä sitten selviää?  Elämä ei ole mikään jatkuva polku jotain mukavia kokemuksia vaan usein pitää kestää monia asioita. Pidän itseänikin aika herkkänä ihmisenä, mutta on silti pakko ollut tottua siihen, ettei välttämättä ole ystäviä. 

Kehityspsykologian opinnot ja psykologia yleisesti olisi äärimmäisen tärkeä ja hyödyllinen aine opiskeltavaksi kaikille. Huomaa kaikista tällaisista vastauksista miten täysin pihalla liian moni on siitä, miten ihminen kehittyy ja mikä on mahdollista missäkin vaiheessa.

Ei minulle aikuisena, yli kolmekymppisenä ole mitään ongelmaa muuttaa ihan minne tahansa ilman kontakteja, mutta kyllä se 18 vuotiaana olisi ollut. Ihmisen aivot, persoonallisuus, kehittyy 25 ikävuoteen saakka. Nuorelle aikuiselle on äärimmäisen tärkeää löytää oma ryhmänsä ja paikkansa muiden nuorten aikuisten joukosta. Sillä vuorovaikutuksessa muiden kanssa nuori aikuinen peilaa itseään ja selvittää itselleen omaa tulevaisuuden näkymäänsä sekä vahvistaa aikaidempia roolejaan ystävänä, seurustelukumppanina, ehkä tulevana aikuisena, opiskelijana, alaisena jne. Minulle, yli kolmekymppiselle, nämä roolitukset ja käsitys itsestäni on jo suhteellisen selvää ja vakaata. Ei ollut silloin, kun olin nuori aikuinen eikä ollut monelle muullekaan. Olin ihan hukassa ja niin oli moni muukin. Muiden samanikäisten seura on äärimmäisen tärkeää itsetunnon ja luottamuksen kehityksen kannalta.

Lisäksi nykyinen työelämä painottaa yli kaiken verkostoitumista ja se ei tapahdu verkossa. Työpaikat ovat vähenemään päin ja moniin paikkoihin pääsee suhteella. Ja monet niistä suhteistaan luodaan nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.

Lukekaa hyvät ihmiset ihmisen kehittymisestä, tutustukaa itseenne ja muihin. Ymmärtämättömyys, tietämättömyys ja niiden myötä tahaton tyhmyys aiheuttaa ihan liikaa etipuraa ja mustavalkoista ajattelua. Mikä johtaa konflikteihin. Ihmissuhdetaitoja ei ole koskaan liian myöhäistä opiskella.

Itse muutin 18 v 500 kmn päähän kotoa opiskelemaan kaupunkiin, jossa en ollut ikinä käynyt ja josta en tuntenut ketään. Tästä huolimatta en tuntenut pienintäkään tarvetta bilettää ja parveilla laumoissa.

Olen niin yksinäinen, ettei pää tahdo kestää enää tätä. Ryhmäytyminen muiden kanssa on ihan mahdotonta kun aivan kaikki on etänä ja ei ole ketään, jonka kanssa puhua opiskelusta. En tunne ketään vuosikurssiltani. Ainejärjestön tapahtumissa olisi likipitäen ainoa mahdollisuus tähän kun ei muuta tutustu kehenkään kun ei ole edes ryhmätöitä (etänä kuulemma liian vaikeaa).

Kiltisti olen istunut kotona yksin maaliskuusta saakka, mutta en tiedä onko se ollut aivan sen väärti. Toisaalta, opintopistekertymä tulee olemaan melkoinen kun ei tässä ole muutakaan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on silti pakko ihmetellä sitä "vieraassa kaupungissa yksin, pää ei kestä"- ajatusta. Ihmisellä, kun ei aina ole sitä seuraa ja on pakko pystyä toimimaan itsenäisesti ja kestää se kaikki. Elämässä, kun tilanteet muuttuu ja jos kaverien puute on jo kynnyskysymys niin miten sitten jos oikeasti sattuu jotain vielä pahempaa esim sairastuu yms niin miten siitä sitten selviää?  Elämä ei ole mikään jatkuva polku jotain mukavia kokemuksia vaan usein pitää kestää monia asioita. Pidän itseänikin aika herkkänä ihmisenä, mutta on silti pakko ollut tottua siihen, ettei välttämättä ole ystäviä. 

Kehityspsykologian opinnot ja psykologia yleisesti olisi äärimmäisen tärkeä ja hyödyllinen aine opiskeltavaksi kaikille. Huomaa kaikista tällaisista vastauksista miten täysin pihalla liian moni on siitä, miten ihminen kehittyy ja mikä on mahdollista missäkin vaiheessa.

Ei minulle aikuisena, yli kolmekymppisenä ole mitään ongelmaa muuttaa ihan minne tahansa ilman kontakteja, mutta kyllä se 18 vuotiaana olisi ollut. Ihmisen aivot, persoonallisuus, kehittyy 25 ikävuoteen saakka. Nuorelle aikuiselle on äärimmäisen tärkeää löytää oma ryhmänsä ja paikkansa muiden nuorten aikuisten joukosta. Sillä vuorovaikutuksessa muiden kanssa nuori aikuinen peilaa itseään ja selvittää itselleen omaa tulevaisuuden näkymäänsä sekä vahvistaa aikaidempia roolejaan ystävänä, seurustelukumppanina, ehkä tulevana aikuisena, opiskelijana, alaisena jne. Minulle, yli kolmekymppiselle, nämä roolitukset ja käsitys itsestäni on jo suhteellisen selvää ja vakaata. Ei ollut silloin, kun olin nuori aikuinen eikä ollut monelle muullekaan. Olin ihan hukassa ja niin oli moni muukin. Muiden samanikäisten seura on äärimmäisen tärkeää itsetunnon ja luottamuksen kehityksen kannalta.

Lisäksi nykyinen työelämä painottaa yli kaiken verkostoitumista ja se ei tapahdu verkossa. Työpaikat ovat vähenemään päin ja moniin paikkoihin pääsee suhteella. Ja monet niistä suhteistaan luodaan nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.

Lukekaa hyvät ihmiset ihmisen kehittymisestä, tutustukaa itseenne ja muihin. Ymmärtämättömyys, tietämättömyys ja niiden myötä tahaton tyhmyys aiheuttaa ihan liikaa etipuraa ja mustavalkoista ajattelua. Mikä johtaa konflikteihin. Ihmissuhdetaitoja ei ole koskaan liian myöhäistä opiskella.

Itse muutin 18 v 500 kmn päähän kotoa opiskelemaan kaupunkiin, jossa en ollut ikinä käynyt ja josta en tuntenut ketään. Tästä huolimatta en tuntenut pienintäkään tarvetta bilettää ja parveilla laumoissa.

Ja olisi ollut ok olla käytännössä käymättä siellä koulullakaan kertaakaan, olla näkemättä edes vuosikurssilaisia (joita normioloissa näkee muuallakin kuin tapahtumissa)?