Selittäkää tyhmälle miten nämä opiskelijabileet ym voivat olla niin tärkeitä tämmöisinä päivinä?

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäys; osa todellakin varoo ja tällä hetkellä on ottanut käyttöön whatsupin videokeskustelut esim. Ryhmissä, joka viikko ' tapaamisia vaikka skumppalasi kädessä, yhteistä naurua ja yhdessäoloa niin ja tämähän äärimmäisen hieno keksintö sekä suositeltavaa juurikin tähän aikaan!

Ei meillä kummallakaan opiskelun aloittaneella nuorella ole mitään ryhmäytymistä yhdessä muiden kanssa WhatsApp videokeskustelun kautta. Voisi olla hitusen vaikea käytännössä toimia 30hengen kesken toisilleen vieraiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten; olenko totaalisen myöhässä, jos nyt 26-vuotiaana haaveilen kolmannen asteen opiskelupaikan saamisesta nimen omaan bileiden, sosiaalisoitumisen ja ystävyyssuhteiden luomisen noustessa tärkeimmäksi motiiviksi?

Nykyään olen työelämässä, mutta kaveriton, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt bileissä...

Jos et ole tuohon ikään mennessä saanut kavereita, seurustellut tai muutakaan niin aika epätodennäköiseltä tuntuu, että onnistut tälläkään kertaa. Mikä sinussa olisi nyt erilaista, että siihen pystyisit? Oletko hankkinut vuorovaikutustaitoja? Hoitanut terapiassa pääsi kuntoon, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap

No onhan tätä jo yli puoli vuotta kestänyt ja kestää edelleen.

Opiskelijat on ääliöitä ja itsekkäitä. Moni varmasti myös tyhmä vaikka kouluun on päässytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap

Muutamasta viikosta puhuminen on vähättelyä. Poikkeusolot alkoivat jo maaliskuussa. Nuoret, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet opiskelut, ovat jo menettäneet ylioppilasjuhlat, ensimmäiset kesäfestarit ja reilireissut. Tähän päälle tulevat sitten ne opiskelijabileet. Nämä kaikki ovat kokemuksia, joita aikuiset usein muistelevat jälkikäteen elämänsä parhaina. Näissä tapahtumissa solmitaan usein elämän pisimpään kestäviä ystävyyssuhteita ja löydetään ensimmäinen vakavampi parisuhde. Tapasi puhua nuorista ja heille tärkeistä asioista on todella alentuva.

Kyllähän ylioppilasjuhlat pidettiin erityisjärjedtelyin. Kaiken muun voi kokea myös ensi tai seuraavana vuonna- jos nimittäin on hengissä.

Se, että katsoo etukäteen nauhoitettua tallennetta rehtorin puheesta kotisohvalla, on aika köyhä versio ylioppilasjuhlasta. Yleensä on myös tapana, että ylioppilasjuhlan jälkeen lähdetään kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa. Nythän baarit olivat ylioppilasjuhlapäivänä kokonaan kiinni. En tarkoita, että homman pointti olisi juoda niin paljon kuin pystyy - nuoret ovat itse asiassa vanhempia sukupolvia merkittävästi raittiimpia - vaan se, että saa olla yhden illan ajan se juhlittu sankari, kulkea kaupungilla lakki päässä ja puku päällä ja ottaa vastaan onnitteluita tutuilta ja tuntemattomilta.

Mites ammattiin valmistuneet pystyivät klaaraamaan etäjuhlat ihan hyvin? Ilman baaria, lakkia ja tuntemattomia? Nyt käyneet kesän ja syksyn töissä koronan keskellä eikä itketä menetettyjä opiskelijabileitä?

Aika säälittävän kuuloista kuinka vanhemmat elävät aikuisen lapsensa elämää noin hurahtaneena.

Kevään koronarajoitukset koskivat ammattiin valmistuneita nuoria tietysti ihan samalla tavoin kuin ylioppilaitakin. Käytin ylioppilaita esimerkkinä siksi, että ylioppilasjuhla on kaikille tuttu initaatioriitin luonteinen tapahtuma.

Moni ammattiin valmistuneista jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa, joten he menettävät opiskelijabileet samoin kuin yliopistossa opiskelevatkin. Myös ylioppilaista moni jatkaa ammattikorkeakouluun.

Ei ole myöskään mitenkään selvää, että kaikki ne ammattiin valmistuneet, jotka eivät ole hakeutuneet jatko-opintoihin, olisivat saaneet työpaikan. Esimerkiksi ravintola- ja matkailualan tilanne on todella vaikea.

En tiedä, mistä päättelet minun olevan aikuisen lapsensa elämään hurahtanut vanhempi. Olen puhunut asiasta vain yleisellä tasolla enkä viesteissäni maininnut, että minulla ylipäätään olisi omia lapsia. Tässä ketjussa syyllistetään nuoria mielestäni kohtuuttomasti, ja siksi halusin tuoda esille toista näkökulmaa. Ei ole kovin laadukasta keskustelua, että mennään henkilökohtaisuuksiin, kun asia-argumentit loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäys; osa todellakin varoo ja tällä hetkellä on ottanut käyttöön whatsupin videokeskustelut esim. Ryhmissä, joka viikko ' tapaamisia vaikka skumppalasi kädessä, yhteistä naurua ja yhdessäoloa niin ja tämähän äärimmäisen hieno keksintö sekä suositeltavaa juurikin tähän aikaan!

Ei meillä kummallakaan opiskelun aloittaneella nuorella ole mitään ryhmäytymistä yhdessä muiden kanssa WhatsApp videokeskustelun kautta. Voisi olla hitusen vaikea käytännössä toimia 30hengen kesken toisilleen vieraiden ihmisten kanssa.

Meidän opiskelijalla on 8 henkeä tutorryhmässä, joiden kanssa toimivat tiiviimmin. Eri harjoitustöissä on pikkusen erilaiset ryhmät, joiden kanssa toimitaan ja tehdään asioita. Yhteensä opiskelijoita on 50.

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten; olenko totaalisen myöhässä, jos nyt 26-vuotiaana haaveilen kolmannen asteen opiskelupaikan saamisesta nimen omaan bileiden, sosiaalisoitumisen ja ystävyyssuhteiden luomisen noustessa tärkeimmäksi motiiviksi?

Nykyään olen työelämässä, mutta kaveriton, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt bileissä...

Hei, et ole ollenkaan myöhässä. Siis erittäinkin hyvä, että ajattelet sitå, miten ja missä asioissa haluat mennä eteenpäin elämässä.

Valitse alue, jota opiskelet, silti niin, että se oikeasti innostaa ja aiot siitä valmistuakin. Eli tsemppaa sen valinnan suhteen, koska se vaikuttaa myös siihen, miten kaverustut, ainakin omien kokemusteni mukaan.

Kun opinnoissa on samoja tavoitteita kuin toisilla, on paljon helpompi olla yhdessä.

Mene avoimin mielin, pidä itsestäsi huolta esim. liikkuen myös ja kerää ympärillesi asioita, joista pidät; kaikki se hyvä kasvaa, mitä kehittelet

Kaveripiireissä, toivon sulle hyvää flowta sekä mukavia, uusia tuttavuuksia. Hyvää uutta opiskelua:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Kasvatettiinko sinut tynnyrissä 18 vuotiaaksi asti? Kyllä meillä nuoret ovat jo sitä ennen kasvaneet itsenäisiksi ja tasapainoiseksi ja seurustelleet ja luoneet hyvät ystävyysverkostot. Ei ole jäänyt fuksivuoden biletyksen varaan nämä asiat.

No niin, ne lapsuudenkodin ja kotikylän verkostot nyt usein jäävät taakse kun muutetaan opiskelemaan. Ja monille se poismuutto on se käännekohta joka aloittaa elämän, jos teinivuodet eivät menneet putkeen.

Ihanaa kun ootte tuommoisia yksisilmäisiä putkiaivoja ❤️

Sille hän ei toki voi mitään, että jotkut kasvaa tynnyrissä. Kyllä meidän nuorilla on ollut lapsesta saakka kontakteja eripuolilta maata oleviin ja jopa ulkomaisiin samanikäisiin. Ettekö te ole ikinä harrastanut mitään? Osallistuneet turnauksiin, kansainvälisiin leireihin tms? Eikö yläasteelta lähtien ole ollut kummiluokkaa kotikaupungin ystävyyskaupungista? Tehty leirikoulureissuja puolin ja toisin ja pidetty yhteyttä? Mistä peräkylästä te oikein olette kotoisin?

No aika moni itseasiassa on peräkyliltä kotoisin, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä.

Sun nuoret eivät ole kaikki nuoret, taustoja on ihan hirveän monenlaisia. Toivottavasti sun nuoret eivät ole perineet sun äo:ta

Onneksi ovat perineet sekä äoni että sosiaaliset taitoni. Elämä on heille monin verroin helpompaa kuin teille tynnyrikasvateille.

Olen työskennellyt pitkään yliopistossa ja sitä kautta olen nähnyt, kuinka tärkeitä nämä alkuvaiheen opintojen tapahtumat ovat ryhmäytymiselle ja opintojen alkuun pääsemiselle. Olen erittäin surullinen varsinkin uusien opiskelijoidemme puolesta, että ainakin tämä syksy on nyt todella ankea monin tavoin. On tullut myös monin tavoin esille, kuinka pitkään jatkunut etäopetus (huom. yliopistoissa on oltu etäopetuksessa maaliskuusta lähtien ja näin mennään ainakin syyslukukauden loppuun asti) kuormittaa ylempien vuosikurssienkin opiskelijoita.

Ymmärrän erittäin hyvin, että opiskelijat haluavat järjestää edes vähän tapahtumia. Esimerkiksi meillä tilanne on sellainen, että tapahtumista on järjestetty enintään neljäsosa. Kyllä opiskelijat ovat ihan oikeasti tehneet parhaansa, että tilanne pysyisi rauhallisena.

Mihin muuten perustuu käsitys, että opiskelijoiden tapahtumat olisivat lähinnä humalahakuista ja holtitonta biletystä? Oman alani opiskelijat järjestävät kyllä muunkinlaisia tapahtumia, joiden sisältönä on vaikkapa liikuntaa, luontoretkeilyä, peli-iltoja, musiikkia... Nyt näitäkään ei järjestetä juuri lainkaan.

Hieman enemmän toivoisin ymmärrystä nuorille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt pitkään yliopistossa ja sitä kautta olen nähnyt, kuinka tärkeitä nämä alkuvaiheen opintojen tapahtumat ovat ryhmäytymiselle ja opintojen alkuun pääsemiselle. Olen erittäin surullinen varsinkin uusien opiskelijoidemme puolesta, että ainakin tämä syksy on nyt todella ankea monin tavoin. On tullut myös monin tavoin esille, kuinka pitkään jatkunut etäopetus (huom. yliopistoissa on oltu etäopetuksessa maaliskuusta lähtien ja näin mennään ainakin syyslukukauden loppuun asti) kuormittaa ylempien vuosikurssienkin opiskelijoita.

Ymmärrän erittäin hyvin, että opiskelijat haluavat järjestää edes vähän tapahtumia. Esimerkiksi meillä tilanne on sellainen, että tapahtumista on järjestetty enintään neljäsosa. Kyllä opiskelijat ovat ihan oikeasti tehneet parhaansa, että tilanne pysyisi rauhallisena.

Mihin muuten perustuu käsitys, että opiskelijoiden tapahtumat olisivat lähinnä humalahakuista ja holtitonta biletystä? Oman alani opiskelijat järjestävät kyllä muunkinlaisia tapahtumia, joiden sisältönä on vaikkapa liikuntaa, luontoretkeilyä, peli-iltoja, musiikkia... Nyt näitäkään ei järjestetä juuri lainkaan.

Hieman enemmän toivoisin ymmärrystä nuorille ihmisille.

Vaikka kuinka harmittaa, täytyy vaan sopeutua ja nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon vaikkei oltaisikaan IR yhdessä. Luulisi diginatiiveilta onnistuvan.

No en minä ainakaan näe isovanhempiani usein, asuvat toisessa kaupungissa. Äitiäni joskus, mutta voin olla näkemättäkin ja muutenkin hän vasta 50 ja rapiat.

En hengaa vanhuksien kanssa. Työt etänä. Maski julkisesti tuolla olessa paitsi tyyliin joogatunnilla (ei mummoja).

Ketä mä tässä altistan?

27-vuotias opiskelija

Vierailija kirjoitti:

No en minä ainakaan näe isovanhempiani usein, asuvat toisessa kaupungissa. Äitiäni joskus, mutta voin olla näkemättäkin ja muutenkin hän vasta 50 ja rapiat.

En hengaa vanhuksien kanssa. Työt etänä. Maski julkisesti tuolla olessa paitsi tyyliin joogatunnilla (ei mummoja).

Ketä mä tässä altistan?

27-vuotias opiskelija

Joogaryhmäsi. Kaikkien ne ihmiset, jotka kohtaat ilman maskia. Propsit maski käytöstä.

Uudeltamaaltahan tuo Vaasan tartuntarypäskin on peräisin. 4 opiskelijaa osallistui opiskelijabileisiin Helsingissä ja toivat viruksen Vaasan kampuksille. Nuoret ei vain ymmärrä että nyt kun Uusimaa ei ole suljettu, on suuri riski että virus leviää sellaisiinkin paikkoihin missä epidemia olisi muuten erittäin rauhallinen, kuten Vaasa. Vaasassa kuitenkin suuri määrä opiskelijoita uudeltamaalta.

Nuorten motivaatio eristäytymiseen on varmaan aika pieni, kun riskit ovat heille pienet. Varmaan tuntuu mielekkäämmältä ajatella, että vanhat ja sairaat eristäytykööt, ja olkoon omissa porukoissaan.

Tälle tilanteelle ei ole tiedossa loppupäivämäärä, itsekin otan nyt paljon rennommin kuin keväällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt pitkään yliopistossa ja sitä kautta olen nähnyt, kuinka tärkeitä nämä alkuvaiheen opintojen tapahtumat ovat ryhmäytymiselle ja opintojen alkuun pääsemiselle. Olen erittäin surullinen varsinkin uusien opiskelijoidemme puolesta, että ainakin tämä syksy on nyt todella ankea monin tavoin. On tullut myös monin tavoin esille, kuinka pitkään jatkunut etäopetus (huom. yliopistoissa on oltu etäopetuksessa maaliskuusta lähtien ja näin mennään ainakin syyslukukauden loppuun asti) kuormittaa ylempien vuosikurssienkin opiskelijoita.

Ymmärrän erittäin hyvin, että opiskelijat haluavat järjestää edes vähän tapahtumia. Esimerkiksi meillä tilanne on sellainen, että tapahtumista on järjestetty enintään neljäsosa. Kyllä opiskelijat ovat ihan oikeasti tehneet parhaansa, että tilanne pysyisi rauhallisena.

Mihin muuten perustuu käsitys, että opiskelijoiden tapahtumat olisivat lähinnä humalahakuista ja holtitonta biletystä? Oman alani opiskelijat järjestävät kyllä muunkinlaisia tapahtumia, joiden sisältönä on vaikkapa liikuntaa, luontoretkeilyä, peli-iltoja, musiikkia... Nyt näitäkään ei järjestetä juuri lainkaan.

Hieman enemmän toivoisin ymmärrystä nuorille ihmisille.

Vaikka kuinka harmittaa, täytyy vaan sopeutua ja nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon vaikkei oltaisikaan IR yhdessä. Luulisi diginatiiveilta onnistuvan.

Ai susta jotenkin sujuvaa viestitellä ihmisten kanssa, joita nähnyt ehkä kerran orientaatiossa? Jos sitäkään, koska meidän ohjelman moni on ulkkareuta ja opinnot etänä.

Yliopistolla juttelun ja kävin lounaalla muiden kanssa viime vuonna, mutta en nyt enkä silloin kenenkään kanssa someta, viestittele tai juttele/soittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minä ainakaan näe isovanhempiani usein, asuvat toisessa kaupungissa. Äitiäni joskus, mutta voin olla näkemättäkin ja muutenkin hän vasta 50 ja rapiat.

En hengaa vanhuksien kanssa. Työt etänä. Maski julkisesti tuolla olessa paitsi tyyliin joogatunnilla (ei mummoja).

Ketä mä tässä altistan?

27-vuotias opiskelija

Joogaryhmäsi. Kaikkien ne ihmiset, jotka kohtaat ilman maskia. Propsit maski käytöstä.

Joogassa on turvavälit ja suuri osa osallistujista kuitenkin parikymppisiä.

Koska suurella osasta suomalaisista sosiaalinen elämä perustuu hyvin pitkälti alkoholiin.

No kun ihmiselle kehittyy vasta noin yli 30-vuotiaana sellainen ymmärrys siitä, että hän ei elä ikuisesti vaan kaikki negatiiviset asiat syövistä sydänkohtauksiin on jotain todella kaukaista.  Nämä opiskelijapiirit elävät vielä siinä ihanassa maailmassa jossa ovat ikuisesti nuoria ja terveitä eikä mikään korona koske heitä.

Ja monelle kehittyy myös vasta tässä iässä sellainen taju siitä, että omat toimintatavat ihan oikeasti vaikuttaa muihin ihmisiin.Vaikka ei itse saisi sitä koronaa niin voi "sairastaa" sitä oireettomana ja tartuttaa sitä sitten omaan mummoonsa joka sitten menehtyykin siihen.

Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä löydän ymmärrystä, kun mietin nuoren kehitystehtävien ja ihmisen perustarpeiden kautta. Nuoren kehitystehtävät ovat perheestä irtautuminen ikätovereiden avulla ja itsenäistyminen. Jos nuorella ei ole kavereita, hän on valtavassa psyykkisen sairastumisen riskissä ja itsenäistyminen ja aikuistuminen on uhattuna. Vanhat kaverit on täytynyt jättää toisen asteen päättyessä ja jatko-opintoihin siirryttäessä. Lauma on pakko löytää. Korkeakouluissa ei enää ope tee ryhmäytymisleikkejä, eikä ehdota kuka istuisi kenenkin viereen. Ryhmäytyminen tapahtuu bileissä, ellet kuulu esim kristittyjen nuorten porukkaan, joilla varmaan on omat tapansa ryhmäytyä. Ylipäätään opinnoista on mahdotonta suoriutua ilman porukkaa. Monen asian suhteen on epävarma, mutta kaikesta ei voi kysellä "ope, ope mä en tajua". 

Joten minä hyväksyn nämä riskit paremmin, kuin vaikka matkustamisen vuoksi otetut riskit. Helppo on nuorisoa syyttää, että ryypätkää vasta koronan jälkeen. On tässä asiassa muitakin puolia.

Tämä

Lisäisin vielä sen että moni näistä mainituista opikelijoista on fukseja, joille opintojen aloittaminen on tärkeä uusi osa heidän elämäänsä. Tähän kuuluu oleellisesti ensimmäisenä vuotena osallistuminen kaikenlaisiin ainejärjestöjen, osakuntien ja vastaavien toimintaa oman fuksiryhmäytymisen lisäksi. Tämä vaihe nuoren elämässä on aivan suunnattoman tärkeä myöhempien vuosien ja nuoren koko elämän kannalta. Tätä eivät tietenkään ymmärrä henkilöt jokta eivät ole käyneet tätä prosessia, syystä taikka toisesta, läpi. Samoin kommentit "olin minäkin nuori mutta eipä silloin.." voi ymmärtää kun lausujan kokemuksista on kulunut jo vuosia ja opintojen kulta-aika on unohtunut tai sitä ei edes ole kokenut.

Totta kai odotan opiskelijoilta pidättäytymistä altistamasta itseään ja muita koronalle mutta ymmärrän myös miten tärkeää aikaa tämä on nuorelle.  Opiskelijat ovat fiksua porukkaa, ehkä välillä vähän menee yli mutta silti: annetaan nuorten ryhmäytyä ja tavata toisiaan mutta järkevästi. Toiminta vertaintensa kanssa on parasta hoitoa pitää pää kunnossa.

/yliopisto-ope, kuraattori

Vierailija kirjoitti:

Nuorten motivaatio eristäytymiseen on varmaan aika pieni, kun riskit ovat heille pienet. Varmaan tuntuu mielekkäämmältä ajatella, että vanhat ja sairaat eristäytykööt, ja olkoon omissa porukoissaan.

Tälle tilanteelle ei ole tiedossa loppupäivämäärä, itsekin otan nyt paljon rennommin kuin keväällä.

Kukaan ei nuorilta tässä vaiheessa mitään eristäytymistä edes vaadi. Kunhan muistaisi at käyttää maskia, pitää etäisyyttä ja pestä käsiään. Toki tähän kuuluu se, ettei järjestetä tilaisuuksia, joissa etäisyyksien pito ei onnistu. Ainakin omassa yliopistossa on ainejärjestöille ym ohje järjestää tapahtumat ulkona ja niissä on oltava hygieeniavastaavat ja pidettävä huolta etäisyyksistä.