Selittäkää tyhmälle miten nämä opiskelijabileet ym voivat olla niin tärkeitä tämmöisinä päivinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

"...oletan että heillä kaikilla on isä/äiti/isovanhemmat, eivätkä halua mitään vakavaa heille." Eivät varmaan haluakaan. Mutta mä taas oletan, että he eivät ole aikeissakaan mennä tapaamaan nyt isää/äitiä/isovanhempiaan. Opiskeluaika on just sit aikaa, jolloin lapsuudenperheen sijasta vietetään aikaa ystävien ja kavereiden kanssa. 

Jep. Itsellä alkoi nyt 13. vuosi yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap

Muutamasta viikosta puhuminen on vähättelyä. Poikkeusolot alkoivat jo maaliskuussa. Nuoret, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet opiskelut, ovat jo menettäneet ylioppilasjuhlat, ensimmäiset kesäfestarit ja reilireissut. Tähän päälle tulevat sitten ne opiskelijabileet. Nämä kaikki ovat kokemuksia, joita aikuiset usein muistelevat jälkikäteen elämänsä parhaina. Näissä tapahtumissa solmitaan usein elämän pisimpään kestäviä ystävyyssuhteita ja löydetään ensimmäinen vakavampi parisuhde. Tapasi puhua nuorista ja heille tärkeistä asioista on todella alentuva.

Kyllähän ylioppilasjuhlat pidettiin erityisjärjedtelyin. Kaiken muun voi kokea myös ensi tai seuraavana vuonna- jos nimittäin on hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Mutta ihmeen hyvin on kestävä pää kun lähdetään ulkomaille opiskelemaan. Vieraaseen kaupunkiin tuntematta ketään?! Tässä sama ilmiö kuin suomalainen opiskelija on köyhä ja masentunut Suomen rajojen sisäpuolella. Ei kelpaa asunnot, kulkuneuvot, ruoka, ilmasto ja lähikaupan valikoima. Köyhää on ja junttia . Kun tämä poljettu köyhä lentää ulkomaille niin noista rutinoista kelpaa kaikki. Ei pehmene pää ja makkara maistuu. Vettä vauvassa asunnossakin on vaan kansainvälistä menoa kämppiksen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Kasvatettiinko sinut tynnyrissä 18 vuotiaaksi asti? Kyllä meillä nuoret ovat jo sitä ennen kasvaneet itsenäisiksi ja tasapainoiseksi ja seurustelleet ja luoneet hyvät ystävyysverkostot. Ei ole jäänyt fuksivuoden biletyksen varaan nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Hyvähän se on että sairastavat koronan pois. Saavat vastustuskykyä ja rakentavat omalta osaltaan laumasuojaa.

Koronaan ei voi saada laumasuojaa. Sen voi saada toistekin koska siihen ei tule immuniteettia. Korona voi aiheuttaa pysyviä vaurioita elimistöön perusterveille ihmisillekin että en ihan suosittelisi tuota”hyvä että sairastavat koronan pois.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap

Muutamasta viikosta puhuminen on vähättelyä. Poikkeusolot alkoivat jo maaliskuussa. Nuoret, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet opiskelut, ovat jo menettäneet ylioppilasjuhlat, ensimmäiset kesäfestarit ja reilireissut. Tähän päälle tulevat sitten ne opiskelijabileet. Nämä kaikki ovat kokemuksia, joita aikuiset usein muistelevat jälkikäteen elämänsä parhaina. Näissä tapahtumissa solmitaan usein elämän pisimpään kestäviä ystävyyssuhteita ja löydetään ensimmäinen vakavampi parisuhde. Tapasi puhua nuorista ja heille tärkeistä asioista on todella alentuva.

Kyllähän ylioppilasjuhlat pidettiin erityisjärjedtelyin. Kaiken muun voi kokea myös ensi tai seuraavana vuonna- jos nimittäin on hengissä.

Se, että katsoo etukäteen nauhoitettua tallennetta rehtorin puheesta kotisohvalla, on aika köyhä versio ylioppilasjuhlasta. Yleensä on myös tapana, että ylioppilasjuhlan jälkeen lähdetään kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa. Nythän baarit olivat ylioppilasjuhlapäivänä kokonaan kiinni. En tarkoita, että homman pointti olisi juoda niin paljon kuin pystyy - nuoret ovat itse asiassa vanhempia sukupolvia merkittävästi raittiimpia - vaan se, että saa olla yhden illan ajan se juhlittu sankari, kulkea kaupungilla lakki päässä ja puku päällä ja ottaa vastaan onnitteluita tutuilta ja tuntemattomilta.

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani sai unelmiensa opiskelupaikan vieraalta paikkakunnalta kovan yrityksen ja yhden välivuoden jälkeen. Vanhat kaverit ehti jo vuoden hehkuttaa orientaatiota, biletystä ja rituaaleja. On ihmisen sen astisen elämän parasta aikaa ja lisäksi iloitaan pääsystä sinne unelmien alalle. Vastaavaa bilejaksoa ei myöhemmin tule, eli jos haluat verkostoitua, päästä opiskelijajärjestöihin ja saada uusia ystäviä, niin se tsänssi on nyt. Etenkin kun luennoistakin suuri osa on etänä.

Olen toki kauhuissani kontaktien määrästä, mutta ymmärrän hyvin, miksi poika osallistuu näihin. Ja pakko sanoa, etttä viime kevään ”lapset ei tartuta” ja ”ei ole vaarallista nuorille” hokeminen on saanut nuorison suhtautumaan tähän rennosti. Isovanhempia poika ei voi nyt nähdä ollenkaan, eli ainakaan heitä ei voi tartuttaa. Enkä itsekään tapaa vanhuksia pariin viikkoon, jos poika on käynyt kotona.

Ei niissä bileissä verkostoiduta. Alayhdistyksissä, jos jossain. En tiedä, miten homma tällä hetkellä toimii, mutta yliopistoissa isot bileet pyörivät, mutta harrastustoiminta on tauolla, niin aika väärään suuntaan edetään.

todennäköisesti ovat ottaneet mallia trumpin kannattajista. trumpin lähimpiiri ja kannattajat kulkevat ilman maskia ja hengailevat isoissa ryhmissä vaalitilaisuuksissa. joten opiskelijat joilla on pitkä rivi l-kirjaimia paperilla pitää tehtä samaa kuin usalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap

Muutamasta viikosta puhuminen on vähättelyä. Poikkeusolot alkoivat jo maaliskuussa. Nuoret, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet opiskelut, ovat jo menettäneet ylioppilasjuhlat, ensimmäiset kesäfestarit ja reilireissut. Tähän päälle tulevat sitten ne opiskelijabileet. Nämä kaikki ovat kokemuksia, joita aikuiset usein muistelevat jälkikäteen elämänsä parhaina. Näissä tapahtumissa solmitaan usein elämän pisimpään kestäviä ystävyyssuhteita ja löydetään ensimmäinen vakavampi parisuhde. Tapasi puhua nuorista ja heille tärkeistä asioista on todella alentuva.

Kyllähän ylioppilasjuhlat pidettiin erityisjärjedtelyin. Kaiken muun voi kokea myös ensi tai seuraavana vuonna- jos nimittäin on hengissä.

Se, että katsoo etukäteen nauhoitettua tallennetta rehtorin puheesta kotisohvalla, on aika köyhä versio ylioppilasjuhlasta. Yleensä on myös tapana, että ylioppilasjuhlan jälkeen lähdetään kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa. Nythän baarit olivat ylioppilasjuhlapäivänä kokonaan kiinni. En tarkoita, että homman pointti olisi juoda niin paljon kuin pystyy - nuoret ovat itse asiassa vanhempia sukupolvia merkittävästi raittiimpia - vaan se, että saa olla yhden illan ajan se juhlittu sankari, kulkea kaupungilla lakki päässä ja puku päällä ja ottaa vastaan onnitteluita tutuilta ja tuntemattomilta.

Mites ammattiin valmistuneet pystyivät klaaraamaan etäjuhlat ihan hyvin? Ilman baaria, lakkia ja tuntemattomia? Nyt käyneet kesän ja syksyn töissä koronan keskellä eikä itketä menetettyjä opiskelijabileitä?

Aika säälittävän kuuloista kuinka vanhemmat elävät aikuisen lapsensa elämää noin hurahtaneena.

Hei, nuoret ovat erilaisia.

Osa pyrkii jatkamaan elämää 'ikäänkuin normisti', on se nuoruuden luottavaisuus elämään, joka kuuluu ikäkauteen.

Osa heistä sulkee korvansa koronan vaarallisuudelta. Osa arkailee mennä opiskelijabileisiin, mutta menee silti, koska haluaa olla vähän mukana.

Osa on reteetä, tuntee itsensä vahvaksi ja sellaiseksi, ettei tässä mitään ja nyt vaan pökköä pesään lisää, opinnot ja menot ja tytöt ja bilettäminen, jeee.

Osa kuuluukin riskiryhmiin, esim. astma saa varmastikin miettimään. Ja haluaa pitää turvavälejä, ei mene ulkonakaan lähelle, mutta kaverit eivät välttämättä kunnioita sitä, koska eivät noteeraa tautia samalla tavoin.

Osa on ' vailla huolta huomisesta', ei edes ymmärrä vastuutaan välikätenä, että itse tai toinen, ei pelkästään vanhat, vaan vaikka ystävä voi saada vakavan taudin ja että itse voisi olla se levittäjä.

Nuoruuden olemukseen kuuluu tietty huolettomuus ja elämänusko, sellainen tunne, että kyllä minä pärjään, muutenhan nuoret eivät uskaltaisi ottaa kaikkia niitä askelia, joita juuri nuorena ottavat, meni sitten syteen tai saveen. Lisäksi pelissä kulkee mukana nuoruuden kehitystehtäviä, itsenäistyminen, verkostojen laajentaminen, verkostoihin liittyminen, oman piirin ja samankaltaisten löytäminen. Siihen kun lisää vielä seksuaalisuuden ensi retket ja tarpeen olla lähellä, löytää itsestään uusia puolia ja halun saada kokemuksia sekä sen, että nykyään verkostojen merkitys on ehkä vielä suurempi kuin ennen, kaveriporukoista syntyy usein myös tulevia firmoja ja teatteriporukoita jne., on nuorilla aika paljon asioita, jotka estävät ajattelemasta kokonaisuutta; miten tämä tauti valtakunnallisesti saadaan hiljentymään ja ihmiset pysymään terveinä.

Silti, hyvin moni nuori pitää turvavälejä ja pesee ahkerasti käsiä sekä välttelee ihmisryhmiä!

Sitä, maltillista ja hyvää toimintaa hyvä edesauttaa esimerkillä, ymmärtävällä puheella ja esim. turvaväleistä kohteliaasti sanoa, jos nuori esim. kassalla pyrkii viereen.

Hyvä, että puhutaan asioista ja tehdään esimerkillä, rohkaistaan terveellisiin valintoihin. Hyviä energioita ja tsemppiä niin nuorille kuin muillekin!

Aihetta sivuten; olenko totaalisen myöhässä, jos nyt 26-vuotiaana haaveilen kolmannen asteen opiskelupaikan saamisesta nimen omaan bileiden, sosiaalisoitumisen ja ystävyyssuhteiden luomisen noustessa tärkeimmäksi motiiviksi?

Nykyään olen työelämässä, mutta kaveriton, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt bileissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Kasvatettiinko sinut tynnyrissä 18 vuotiaaksi asti? Kyllä meillä nuoret ovat jo sitä ennen kasvaneet itsenäisiksi ja tasapainoiseksi ja seurustelleet ja luoneet hyvät ystävyysverkostot. Ei ole jäänyt fuksivuoden biletyksen varaan nämä asiat.

No niin, ne lapsuudenkodin ja kotikylän verkostot nyt usein jäävät taakse kun muutetaan opiskelemaan. Ja monille se poismuutto on se käännekohta joka aloittaa elämän, jos teinivuodet eivät menneet putkeen.

Ihanaa kun ootte tuommoisia yksisilmäisiä putkiaivoja ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nythän voi olla kyse 2-3kuukaudesta, niin sekään ei onnistu. Ei nyt psyyke murru jos ei saa juhlia muutamaan viikkoon. En ymmärrä matkustamistakaan, totta. Ap

Muutamasta viikosta puhuminen on vähättelyä. Poikkeusolot alkoivat jo maaliskuussa. Nuoret, jotka ovat nyt syksyllä aloittaneet opiskelut, ovat jo menettäneet ylioppilasjuhlat, ensimmäiset kesäfestarit ja reilireissut. Tähän päälle tulevat sitten ne opiskelijabileet. Nämä kaikki ovat kokemuksia, joita aikuiset usein muistelevat jälkikäteen elämänsä parhaina. Näissä tapahtumissa solmitaan usein elämän pisimpään kestäviä ystävyyssuhteita ja löydetään ensimmäinen vakavampi parisuhde. Tapasi puhua nuorista ja heille tärkeistä asioista on todella alentuva.

Kyllähän ylioppilasjuhlat pidettiin erityisjärjedtelyin. Kaiken muun voi kokea myös ensi tai seuraavana vuonna- jos nimittäin on hengissä.

Se, että katsoo etukäteen nauhoitettua tallennetta rehtorin puheesta kotisohvalla, on aika köyhä versio ylioppilasjuhlasta. Yleensä on myös tapana, että ylioppilasjuhlan jälkeen lähdetään kaupungille juhlimaan kavereiden kanssa. Nythän baarit olivat ylioppilasjuhlapäivänä kokonaan kiinni. En tarkoita, että homman pointti olisi juoda niin paljon kuin pystyy - nuoret ovat itse asiassa vanhempia sukupolvia merkittävästi raittiimpia - vaan se, että saa olla yhden illan ajan se juhlittu sankari, kulkea kaupungilla lakki päässä ja puku päällä ja ottaa vastaan onnitteluita tutuilta ja tuntemattomilta.

No meidän ylioppilaalle oli itseasiassa yo-juhlat koulun puolesta kahteen kertaan. Ensimmäiset oli toukokuun viimeinen päivä ryhmittäin. Oli ollut musiikkia ja reksin ja ryhmänohjaajien puheet. Saivat todistukset. Elokuussa oli toinen tilaisuus, jossa jaettiin lakit ja vanhemmat sai olla mukana. Itse pidettiin juhlat kesäkuun lopussa. Ylioppilaat itse juhlivat kesällä yhden luokkakaverin kotona. Kaikista tapahtumista 0 tartuntaa. Ihan itsestä se on kiinni jos tuntee jääneensä jostain paitsi. Sinänsä hän se lakkasi n saaminen ei ole mikään erikoinen juttu nykyaikana, joten tuskin yleisö hurraisi muutenkaan.

Ja vielä lisäys; osa todellakin varoo ja tällä hetkellä on ottanut käyttöön whatsupin videokeskustelut esim. Ryhmissä, joka viikko ' tapaamisia vaikka skumppalasi kädessä, yhteistä naurua ja yhdessäoloa niin ja tämähän äärimmäisen hieno keksintö sekä suositeltavaa juurikin tähän aikaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Kasvatettiinko sinut tynnyrissä 18 vuotiaaksi asti? Kyllä meillä nuoret ovat jo sitä ennen kasvaneet itsenäisiksi ja tasapainoiseksi ja seurustelleet ja luoneet hyvät ystävyysverkostot. Ei ole jäänyt fuksivuoden biletyksen varaan nämä asiat.

No niin, ne lapsuudenkodin ja kotikylän verkostot nyt usein jäävät taakse kun muutetaan opiskelemaan. Ja monille se poismuutto on se käännekohta joka aloittaa elämän, jos teinivuodet eivät menneet putkeen.

Ihanaa kun ootte tuommoisia yksisilmäisiä putkiaivoja ❤️

Sille hän ei toki voi mitään, että jotkut kasvaa tynnyrissä. Kyllä meidän nuorilla on ollut lapsesta saakka kontakteja eripuolilta maata oleviin ja jopa ulkomaisiin samanikäisiin. Ettekö te ole ikinä harrastanut mitään? Osallistuneet turnauksiin, kansainvälisiin leireihin tms? Eikö yläasteelta lähtien ole ollut kummiluokkaa kotikaupungin ystävyyskaupungista? Tehty leirikoulureissuja puolin ja toisin ja pidetty yhteyttä? Mistä peräkylästä te oikein olette kotoisin?

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten; olenko totaalisen myöhässä, jos nyt 26-vuotiaana haaveilen kolmannen asteen opiskelupaikan saamisesta nimen omaan bileiden, sosiaalisoitumisen ja ystävyyssuhteiden luomisen noustessa tärkeimmäksi motiiviksi?

Nykyään olen työelämässä, mutta kaveriton, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt bileissä...

Pidä kiirettä! Mitä vanhemmaksi elät sen vaikeammaksi kaikki käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käynyt yksissäkään opiskelibileissä ikinä, silti selviydyin.

Cov-Idioottien joukkokokoontumisia nuo ovat.

Sama. Kyllä pitäisi vaasalaistenkin muutama kuukausi kestää ilman biletystä.

Ne on yhtä sosiaalisiä kuin oikeetkin ruotsalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraassa kaupungissa yksin. Ei pää sitä kauaa kestä.

Kyllä kestää, kolme vuotta ulkomailla ja duunien ulkopuolellla ei sitten mitään kontakteja. Hyvin pärjäsi.

Ja ikä oli?

Ikävuodien 24-30 välillä, osittain opintojen lomassa. 6 kk Lontoo, 1v Düsselforf ja 1.5 v München. Ei mitään ongelmia vaikka ketään ei tuntenut eikä isommin käynyy missään menomestassa. Baijerin rinteitä tuli senkin edestä patikoitua.

Aploditko haluat? Vaikka olet erkaoitunut tosikko ei tarkoita, että muiden pitäisi olla. Sitäpaitsi 24+ on jo ihan aikuinen, nyt puhutaan sellaisista 18-21-vuotiaista, jotka elävät kriittistä nivelvaihetta sen suhteen oppivatko itsenäisiksi ja tasapainoisiksi ja pääsevätkö luomaan sosiaalisia suhteita, romanttisia suhteita ja verkostoja. Tuossa ikävaiheessa jos epäonnistuu, käy helposti niin että jääkin yksin homehtumaan yksiöön mielialalääkkeiden voimalla pitkäksi aikaa.

Kasvatettiinko sinut tynnyrissä 18 vuotiaaksi asti? Kyllä meillä nuoret ovat jo sitä ennen kasvaneet itsenäisiksi ja tasapainoiseksi ja seurustelleet ja luoneet hyvät ystävyysverkostot. Ei ole jäänyt fuksivuoden biletyksen varaan nämä asiat.

No niin, ne lapsuudenkodin ja kotikylän verkostot nyt usein jäävät taakse kun muutetaan opiskelemaan. Ja monille se poismuutto on se käännekohta joka aloittaa elämän, jos teinivuodet eivät menneet putkeen.

Ihanaa kun ootte tuommoisia yksisilmäisiä putkiaivoja ❤️

Sille hän ei toki voi mitään, että jotkut kasvaa tynnyrissä. Kyllä meidän nuorilla on ollut lapsesta saakka kontakteja eripuolilta maata oleviin ja jopa ulkomaisiin samanikäisiin. Ettekö te ole ikinä harrastanut mitään? Osallistuneet turnauksiin, kansainvälisiin leireihin tms? Eikö yläasteelta lähtien ole ollut kummiluokkaa kotikaupungin ystävyyskaupungista? Tehty leirikoulureissuja puolin ja toisin ja pidetty yhteyttä? Mistä peräkylästä te oikein olette kotoisin?

No aika moni itseasiassa on peräkyliltä kotoisin, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä.

Sun nuoret eivät ole kaikki nuoret, taustoja on ihan hirveän monenlaisia. Toivottavasti sun nuoret eivät ole perineet sun äo:ta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvähän se on että sairastavat koronan pois. Saavat vastustuskykyä ja rakentavat omalta osaltaan laumasuojaa.

Koronaan ei voi saada laumasuojaa. Sen voi saada toistekin koska siihen ei tule immuniteettia. Korona voi aiheuttaa pysyviä vaurioita elimistöön perusterveille ihmisillekin että en ihan suosittelisi tuota”hyvä että sairastavat koronan pois.”

Kyllä voi saada laumasuojan. Ruotsissakin on jo laumasuoja aika hyvällä tolalla kun antoivat nuorten keväällä bilettää.