Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä saisi kykyä suorittaa velvollisuuksiaan?
18.12.2013 |
En tajua mikä minussa on vikana, mutta velvollisuudet, suoritukset ja työ ovat minulle jotenkin ihan liikaa. Kaikenlainen tekeminen nostaa henkisen esteen ja uupumuksen ja en saa aikaiseksi ennen kuin ihan viime tingassa (=edellisen yön valvoen). Nytkin teen osa-aikaista opettajan työtä (14 tuntia viikossa), joka on ihan liikaa minulle! En meinaa millään "ehtiä" tekemään tunteja, korjaamaan kokeita. laittamaan arvosanoja yms. Tänään minulla ei ole opetusta, mutta työvuoren madaltamisen sijaan olen tuntikausia itsetyydyttänyt ja aina välillä käynyt syömässä ja lukemassa lehtiä. Ja niin tää päivän rauhallinen työaika menee, pian jo tulee omat lapset kotiin ja niitten juttuja täytyy ruveta järkkäämään. Kotikin on hirveä läävä, kun en jaksa siivotakaan. Millä ihmeellä sitä saisi jotain puhtia itseensä?
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:22"]
Kutsu ystävä kylään. Innostaa siivoamaan.
Ajattele, että vanhenet ennen aikojasi, jos hidastelet. Kehosi kaipaa vauhtia aina siloin tällöin. Yritä siis olla joissakin asioissa nopea, vaikka muuten löhöäisitkin.
Palkitse itsesi hyvästä suorituksesta.
[/quote]
Öh, vihaan ystävien kutsumista kylään juuri siksi että pitää siivota. Siitä tulee niin suuri stressi (siivoan koko edellisen yön) että en yhtään jaksa nauttia siitä ystävästä. Muualla kyllä periaatteessa voisin tavata ystäviäni, mutta kun "työn tekemiseltä" ei jää yhtään aikaa! Siis tajuton stressi koko ajan siitä että palkkatyöhön liittyvät jutut on ihan levällään. Haluaisin suoriutua NIISTÄ ihan vaan kasvojeni säilyttämiseksi. Kodin siivous, kaverit tai oma vanheneminen on siinä ihan toissijaista. En tarvitse mitään ylimääräisiä palkintoja, ongelma on siinä että miten saisin tehtyä asiat "ajallaan ja ilman viime hetken paniikkia". Siis paniikki on päällä koko ajan, mutta lamaantuneisuus vaihtuu toimintapaniikiksi vasta sitten kun on melkein jo liian myöhäistä. En osaa siis suhtautua velvollisuuksiini luonnolisina juttuina, jotka tekisin hyvillä mielin valmiiksi ajoissa ja pystyisin sitten nauttimaan muustakin. Teen pätkätöitä, ja silloin kun olen työttömänä, kautän aikani päivisin itseni hemmotteluun ja kuntosalilla käynteihin. Silloin on ehdottomasti parempi olo, mutta kotitöihin en silloinkaan pysty sen paremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä jos tekisit listan kaikista hommista mitä pitää tehdä? Siis ihan kaikista pikkujutuista, töihin ja kotiin liittyen sama lista
Ja aina kun et osaa mihinkään tarttua niin katsoisit siitä. Tulee itselle myös ahkera olo kun saa monta vedettyä yli päivässä. Ja ei mene kapasiteettia sen muistamiseen, mitä pitikään tehdä.
Jotain organistointia nyt varmasti tartteisit! Onko tilanne ollut aina näin, vai oletko tavallista väsyneempi tms nyt?
tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 13:09"]
mitä jos tekisit listan kaikista hommista mitä pitää tehdä? Siis ihan kaikista pikkujutuista, töihin ja kotiin liittyen sama lista
Ja aina kun et osaa mihinkään tarttua niin katsoisit siitä. Tulee itselle myös ahkera olo kun saa monta vedettyä yli päivässä. Ja ei mene kapasiteettia sen muistamiseen, mitä pitikään tehdä.
Jotain organistointia nyt varmasti tartteisit! Onko tilanne ollut aina näin, vai oletko tavallista väsyneempi tms nyt?
tsemppiä!
[/quote]
Kiitos tsemppauksesta. Lista on, lähes joka päivä sellaisen väsään. Ja sitä katsoessani "jäädyn" ihan kokonaan. Tuhlaan päiväni tosiaan johonkin epäolennaiseen, kuten netissä roikkumiseen tms "stressiä laukaisevaan" (en kuitenkaan yleensä alkoholiin) ja sitten yöllä teen itku silmässä ja paniikissa ne mitkä on ihan pakko ettei maailma kaadu. Ei, ei tule ahkera olo, kun suurin osa jää vetämättä yli.
Jos tarkkaan mietin, niin minulla on aina ollut taipumuksia tällaiseen. Itse asiassa olen aikaisemmin ollut vähän "maanis-depressiivinen" luonteeltani. Siis välillä hirveä flow päällä ja jaksan/ehdin vaikka mitä. Sitten välillä tyssää ja makaan sängyn pohjalla jonkun aikaa. Kunnes taas löytyy jotain, joka sytyttää. Mutta tää jatkuva surkeus on jatkunut jo viimeiset yli 9 vuotta. Kyse ei ole organiointikyvyttömyydestä. Voin kyllä laatia hienon suunnitelman, ja yleensä sen laadinkin, mutta toteuttaminen ei vaan onnistu, kun "ei pysty". Henkinen este. Argh! MIkä kumma auttaisi?
Jatkan vielä vähän... kaiken lisäksi joku ihan pieni juttu voi nousta ylitsepääsemättömäksi esteeksi, jonka takia en saa muutakaan tehdyksi. Niin kuin tänään se, että pitäisi laittaa Wilmaan viesti läksyistä. Unohtuivat laittaa eilen/ en ehtinyt. Ja nyt kun ne pitäisi laittaa äkkiä että ehtivät tehdä läksynsä, niin EN VAAN PYSTY! Enkä sen takia saa tartuttua muihinkaan hommiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, noin on masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön oireita. Toisin sanoen, sä olet hullu. Tervetuloa kerhoon. Mä sain pari viikkoa sitten kirjastosta 1300 euron laskun, kun en samalla lailla pystynyt enää uusimaan myöhästyneitä lainoja...
Kerää itsesi ja mene johonkin hakemaan apua. Lääkäri ja psykologi, jos kuulut työterveyteen niin sieltä, jos et niin yksityiseltä.
Tsemppiä. Odotamme, että saat sen Wilmaviestin laitettua. Onneksi kohta alkaa joululoma ja voit alkaa syömään suklaata. Kyllä me ollaankin ilkeitä, kun sitä sinulle niin paljon lahjoitamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 13:52"]
Ap, noin on masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön oireita. Toisin sanoen, sä olet hullu. Tervetuloa kerhoon. Mä sain pari viikkoa sitten kirjastosta 1300 euron laskun, kun en samalla lailla pystynyt enää uusimaan myöhästyneitä lainoja...
Kerää itsesi ja mene johonkin hakemaan apua. Lääkäri ja psykologi, jos kuulut työterveyteen niin sieltä, jos et niin yksityiseltä.
[/quote]
Omg. Nii... on ne mullakin kirjaston kirjat myöhässä ja kateissa kans kun en löydä niitä täältä läävästä. Ja myös kollegoilta yms. lainaamani materiaalit... Sen sentään tänään tein että repäsin ja maksoin laskut. Oli jo vähän monta ulosottouhkausta. Toivottavasti yhtäkään ei pantu vielä eteenpäin. Tiedostan kyllä että tarttisin apua, mutta... enhän mä vitsi voi tehdä sitäkään. Työterveyshoitoa mulla ei tietääkseni ole, terkkarin tympeälle omalääkärille en taatusti mene avautumaan yhtään mitään ja yksityiseen ei todellakaan ole varaa...
On iso tarve pitää kulisseja pystyssä. Ei kukaan tiedä mun tuntemuksista, ei edes mies, jota ketuttaa ihan suunnattomasti "tuollainen laiska ämmä, joka ei edes ruokaa lapsille laita, ja sotkee koko talon hetkessä".
ap
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 13:52"]
Tsemppiä. Odotamme, että saat sen Wilmaviestin laitettua. Onneksi kohta alkaa joululoma ja voit alkaa syömään suklaata. Kyllä me ollaankin ilkeitä, kun sitä sinulle niin paljon lahjoitamme!
[/quote]
Jaa, teillä taitaa olla kyllä joku toinen mielenterveysongelmainen opettaja. En usko saavani oppilailtani suklaan suklaata. Onneksi ostin itse ison kasan.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On reistaillu kyllä. Tuli mieleen että oon ollut ilman lääkitystä nämä vuodet kun tätä pahaa lamaa on ollut. Mutta arvoja on kyllä seurailtu ja ovat olleet "rajoissa". mutta taas - en halua mennä se terveyskeskuksessa murjottavan tantan haukuttavaksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta työvuoren madaltamisen sijaan olen tuntikausia itsetyydyttänyt ja aina välillä käynyt syömässä ja lukemassa lehtiä.
Tuntikausia tyydyttänyt itseäsi? Olet avun tarpeessa.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 14:46"]
mutta työvuoren madaltamisen sijaan olen tuntikausia itsetyydyttänyt ja aina välillä käynyt syömässä ja lukemassa lehtiä.
Tuntikausia tyydyttänyt itseäsi? Olet avun tarpeessa.
[/quote]
No en kyllä sen tyydyttämisen takia. Sitä oon harrastanut paljon 13-vuotiaasta lähtien ja nykyään siihen on harvoin mahdollisuuksia, kun olen harvoin yksin kotona. Se on kivaa ja orkuilla saa henkisiäkin paineita puretuksi ja oksitosiinipöllyt päälle. Imetys ajaa saman asian (siis sen oksitosiinitripin), mutta ei ole enää niin pieniä meillä. Miehen kanssa ei seksistä saa yhtään mitään enkä enää ole vuosikausiin avioseksiä harrastanutkaan.
Avun tarpeessa voisin kyllä olla, mutta ihan eri asiaan :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kuulostaa myös masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön oireilta. Mulla oli samanlainen olo muutama vuosi sitten eikä ollu yhtään kivaa :/ Sain hetkeksi mielialalääkkeet ja unilääkkeet että pystyin nukkumaan. Söin niitä muistaakseni muutaman kuukauden ja sen jälkeen olen opetellut ahdistumaan vähemmän. Mä suosittelisin, että käyt lääkärillä.
Noi listat on muuten myös tosi hyviä. Ite teen yleensä sellasen monen päivän listan, josta ei oo tarkotuskaan saada kaikkia tehtyä päivän aikana. Se ei ahdista niin paljoa :)
Kutsu ystävä kylään. Innostaa siivoamaan.
Ajattele, että vanhenet ennen aikojasi, jos hidastelet. Kehosi kaipaa vauhtia aina siloin tällöin. Yritä siis olla joissakin asioissa nopea, vaikka muuten löhöäisitkin.
Palkitse itsesi hyvästä suorituksesta.