Elokuva/tv sarja joka pelästytti sinut lapsena?

"Pidättekö ostereista?"

Minulla on hämärä muistikuva miten pelästyin lapsena Nalle Luppakorvan jaksoa, jossa piirrokset heräsivät eloon pimeässä enkä halunnut kyseistä ohjelmaa tuon jälkeen enää katsoa.

Myös Christine-tappaja auto aiheutti kivat traumat 11vuotiaana, naapurilla kun sattui olemaan iso punainen jenkkiauto ja olin varma että se tahtoo tappaa meidät.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä ohjelma mahtoi olla kyseessä kun näin siitä vain pienen pätkän, se oli joku aikuisten ohjelma, itse olin alle kouluikäinen. Ohjelmassa jotkut jäivät jumiin hissiin juuri kun yhdellä naisella oli synnytys käynnissä. Musta se oli niin ahdistavaa, että pelkäsin hissejä kauan sen jälkeen, serkut jotka asuivat kerrostalossa, niin heidän luona halusin väkisin kiivetä portaita viidenteen kerrokseen ettei tarvi mennä hissiin, vanhemmat ihmetteli miksi, en uskaltanut kertoa tuosta ohjelmasta mitä olin vahingossa nähnyt mummolassa :D

Tästä tuli mieleen sellanen leffa missä hississä jotkut hääparit matkasivat ylös, seinällä oli hääparien kuvia. Heille aina tapahtui hississä jotain, että kuolivat. Oli aika karmiva silloin n 10 vuotiaana kun tätä kattoin.

Samaten se alkuperäinen Kärpänen oli tosi pelottava.

T. Se isojalan pelkääjä

Katsoin lapsena paljon kauhuleffoja mutta agoraphobia on ainut mistä jäi traumat, joskin muita saatoin pelätä katsomishetkellä. Ja se jakso missä pingu näkee painajaista hylkeestä oli todella pelottava pienenä... kuten myös morsokin!

Teletapit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa varmaankin joka sivulta löytyvän tuo Safiiri ja teräs. Kertoisitte edes mikä siinä oli pelottavaa. Onko kaikilla samat pelot vai onko siinä erilaisia pelon aiheita?

Vaiko trolli iskee sitä jokaiselle sivulle?

Siinä oli alkutunnaria myöten ahdistava ja vangitseva tunnelma. En muista yhdenkään jakson juonta mutta pahan läsnäolo saatiin esitettyä ihan eri tasolla kuin muissa aikakauden sarjoissa. Katsoin tätä pelosta huolimatta ja pääosassa oleva Joanna Lumley oli kauneusihanteeni siihen aikaan.

Tässä sarjassa ei tainnut olla väkivaltakohtauksia eikä veri roiskunut, mutta hidastempoinen ja ns unihalvausmainen fiilis. Ääniefektit olivat erityisen ahdistavia. Voi olla, että nyt katsoisin eri silmällä.

Taisteluplaneetta Galactica

Sattumalta katsoin yhtä jaksoa jossa ne tyypit meni jollekin autiolle planeetalle, ja sinne oli haaksirikkoutunut niiden pahisrobottien alus, ja ne idiootit meni korjaamaan sellasen robotin ja se heräs henkiin... se oli liian jännittävää vaikka olin monia pelottavampiakin varmaan katsonut. Olin jotain ehkä vitosella.

Pikkusisko pelkäsi ihan pienenä kun tuli Peppi Pitkätossu sarja, kun se Peppi heitti kermakakun rosvojen naamaan jne.

Pikkuveli pelkäsi piirretyn Ville Vallattoman alkujuttua, sitä kun ne meni jotain kauhean pitkää liukumäkeä pitkin jossain maan sisällä.

Edvin Laineen Tuntematon sotilas oli liikaa mulle lapsena.

Täällä jo mainittu V-sarja. Juhan af Grannin ufo-dokumentti, jonka katsoimme ala-asteikäisenä ystävien kesken ja poljin tuhatta ja sataa kotiin peläten kaappausta taivaalta. Kissaihmisiä-elokuva jossa peto raatelee eläintarhanhoitajan. Ydinlaskeumadokumentti Yleltä, jossa esiteltiin miten hiukset tippuvat ja iho kuoriutuu laskeuman jälkeen. Jos ehtii suojaan, kuumuus oli jossain vaiheessa niin kova, että piti tehdä käsikäyttöinen tuuletin ja varautua että vieressä osa kuolee oksentaen.

Mulla jäänyt semmoinen sarja mieleen kuin Sattuman nimi. Tullut 90-luvulla ja ollut ala-asteella tuolloin. Siihen se melkein jääkin. Nimen lisäksi muistan, että oli jotenkin ahdistava ja psykedeelinen sarja. Ihan sekava, että juonessa ei ollut päätä eikä häntää. Jos oikein muistan niin sarjassa miehen vaimo sekä lapset olivat kadoneet mystisesti ja näki jotain haamuja väilllä erityisesti muistan kohtauksen jossa tämä mies kiipeilee jossain hissikuilussa ja oksentelee. 

Vaikutti tuolloin jo niin oudolta ja ahdstavalta sarjalta, että en tiedä katsoisinko toistamiseen jos vaikka Areenan tulis.  

Manaaja.

Katsoin sen elokuvissa 14-vuotiaana ja menetin mielenterveyteni.

Hämärän rajamailla -tvsarja eli Twilight Zone lapsena katsottuna oli liikaa🤯😟

Vierailija kirjoitti:

Manaaja.

Katsoin sen elokuvissa 14-vuotiaana ja menetin mielenterveyteni.

Tuskin katsoit. Elokuvan ikäräja 18v.

The shining ja IT.

Vieläkin, vaikka Viisasten kivi-elokuva on jo reippaasti päälle kymmenvuotias, Oraven hajoaminen tuhkaksi etoo vieläkin. Ja se kun Voldemortin naama tulee esiin takaraivosta, yyh.

Vierailija kirjoitti:

Manaaja.

Katsoin sen elokuvissa 14-vuotiaana ja menetin mielenterveyteni.

Mä katsoin sen 17-vuotiaana ja pelkäsin hiton kauan. Nyt keski-iässä olen siedättänyt itseäni siihen jotta pääsisin kammosta. Edelleen, jos katson sen, on vaikea olla yksin yötä kotona.

Huviretki hirttopaikalle -elokuva. Tunnelma oli kaamea.

vanha, piirretty elokuva Ruohometsän kansa. Hel vetin ahdistava leffa joka ei todellakaan ole tarkoitettu pikkulapsille. Puput raatelee toisiaan, pelto täyttyy verellä, puput jää loukkuun koloihinsa ja kuolee tukehtumalla.. aikuisena katsottaessa todella kiinnostava ja hyvin tehty leffa, mutta minun lapsuuteni aikoihin tuo leffa oli ikärajaton ja katsoin sen 5vuotiaana! (porukat vuokrasivat tuon leffan minulle koska olin/olen todella eläinrakas - luulivat että kyseessä olisi joku Disney tyylinen piirretty) 

Predator (pelkään vieläkin)

Cujo

Stephen Kingin alkuperäinen SE. Oi että olen onnellinen kun lapsena näin alkuperäisen, siitä lähti Stephen Kingin fanitus.

Yritin pääni puhki miettiä mikä olisi lapsena pelästyttänyt, aloin katsomaan isäni kanssa toiminta ja kauhuelokuvia tosi nuorena, joku 8v vanhana 🤔 , mutta muistinpas sitten yhden. Robocopissa on kohtaus jossa joku pahis saa happoa päällensä ja sen iho alkaa menemään siitä sellaiseksi ällöttäväksi, auto ajaa lopulta sen päälle ja se mäsähtää. Siitä sain painajaisia.

Rölli ja aivan erityisesti kohtaus, jossa Rölli lauloi itsensä pelottelu laulua. Rölli seisoi lähellä kameraa, lauloi karhusta ja takana käveli karhu. Muistan kun monena iltana pelotti mennä nukkumaan kun pelkäsin, että karhu hyökkää. Nyt aikuisena olen varma, että se "karhu" oli ihminen karhupuvussa.