Lue keskustelun säännöt.
Isän tikki?? ”Ai jäitkin läskiksi”, ”meen pesemään auton” Hyyyyi mitä miehiä
01.10.2020 |
”Pitkään kätilön työtä tehnyt Ore sanoo, etteivät asiakkaiden kysymykset ärsytä, mutta muutamaan vanhaan vitsiin hän alkaa jo olla väsynyt.
Ehdoton ykkönen on ”isän tikki”, Ore kertoo.
– Synnytyksessä mahdollisesti tulleita vaurioita korjataan ompelemalla. Jos puoliso vierestä heittää ”hyvällä huumorilla”, että laitahan vielä yksi tikki isälle, niin voin sanoa, että ei naurata.
Vastaava ”läpän heitto” on tuttua myös Hellsténille. Ammattilaista harmittaa myös silloin, kun puoliso vitsailee heti synnytyksen jälkeen äidin jäljelle jääneistä raskauskiloista.”
Kuka näiden miesten kanssa oikeen lisääntyy jos on ihan ok kuunnella tollasta heittoa synnytyksen jälkeen?? Varmaan jo niin tottuneita tollaisiin ”pikku vitseihin” isännältä kjeh
Kommentit (467)
361/467
|
04.10.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Kyllä minä tiedän miten niitä miehiä siellä kohdellaan, kun olen siellä omankin miehen kanssa useamman kerran ollut. Ei ole miehellä kohtelun suhteen ollut mitään valittamista.
Ja mitä tulee tuohon auton jättämisestä ambulanssiväylälle, niin täytyy sanoa, että se on todella typerää.
Se ei ole kohtaloa, jos joku kuolee sen takia, että joku urvelo on jättänyt autonsa ambulanssiväylälle. Vaan selvä virhe siltä, joka on pysäköinyt autonsa väärään pakaan. Voisi sanoa, että se on kuolemantuottamus.
Ja mitä tuohon raivolla ajamiseen tulee, niin yleensä sairaalasta ilmoitellaan niin aikaisin, että ehtii kyllä paikalle. Varmaan olitte niin hyvissä ajoin liikenteessä, ettei synnytys ollut vielä edes alkanut ja tiesivät sairaalassa, että aikaa menee ennen kuin mitään tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eitarttesynnyttääenääikinä kirjoitti:
Mun isä oli äidin mukaan ihan samanlainen kuin tämän palstan kertomilla naisten puolisoilla, huokailua, äksyilyä milloin se syntyy, kauanko kestää vielä, en jaksa odottaa, meen ranskalaisille,, äitini oli todella tuskissaan eikä saanut edes epiduraalia pahimpiin kipuihin
Siksi olen päättänyt itsekin jättää tekemättä,, suurin osa suomalaisista miehistä on rehellisiä kusipäitä,, totuus paljastuu viimeistään niiden luonteesta silloin kun nainen odottaa lasta,,
naisen vika kun lihoo, naisen vika kun raskaus arpia, miksi valittaa tai oksentaa aamuisin hyi kun ällöööööö,, oikeasti, aikuiset miehet on oikeasti kakaroita, siksi naisen ei tarvitsisi synnyttää,, riittää kun on jo kakara josta pitää huolehtia....
Suurin osa? Olet ilmeisesti deittailut ihan vääriä miehiä.
On olemassa ihan fiksuja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en ymmärrä sitä miksi miesten tai isien pitää olla mukana synnytyksessä. Ei ennenkään miehet olleet mukana siellä eikä synnytys liity millään tavalla miehiin ja isiin.
Mikä siis on syy sille miksi jotkus miehet menevät mukaan synnytykseen?
M27
Miksi joku mies ei haluaisi mukaan synnytykseen? Side lapseen muodostuu vahvemmaksi ja mies voi olla henkisesti puolisonsa tukena, kun yhdessä laitettu lapsi alulle niin yleensä se halutaan yhdessä myös saattaa maailmaan. Joten synnytyskö ei muka millään tavalla liity miehiin :D
Ei se nainen kumminkaan tee niin kuin mies sanoo, pitää vaan seistä tyhjänpanttina kuten ostoksilla, täysin turhaa touhua mennä muijan mukaan ostoksille. Ei vaan onnistu listankaan kanssa käydä kaupassa ettei pysähdy joka hel tin hyllyssä jotain riepua känntelemään.
No nyt on kaukaa haettu vertaus. Nainen ei kuitenkaan tee niin kuin mies sanoo.......???? Mies sanoo, "no niin, synnytä nyt se ipana". Ja nainen ei synnytä, ennen kuin 30h kuluttua.
Eli ei totellut, niin mitäpä se mies siellä sitten mukana?
Kuvitteletko oikeasti, että miestä tarvitaan synnytyksessä sen takia, että se kertoo naiselle mitä sen naisen kuuluu tehdä?
Siellä on kuule sitä varten kätilöt. SE lapsen isä on siellä mukana lähinnä henkisenä tukena ja turvana. Ja onhan se miehellekin hienoa nähdä oman lapsen syntymä. Se on ainutlaatuinen tapahtuma ihmisen elämässä.
Mitä tuohon kaupassa käyntiin tulee, niin olen samaa mieltä. En ymmärrä, miksi sinne täytyy ukko raahata mukaan. Minä käyn aina yksin kaupassa ja saan rauhassa katsella mitä haluan, eikä kukaan huokaile vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Kyllä minä tiedän miten niitä miehiä siellä kohdellaan, kun olen siellä omankin miehen kanssa useamman kerran ollut. Ei ole miehellä kohtelun suhteen ollut mitään valittamista.
Ja mitä tulee tuohon auton jättämisestä ambulanssiväylälle, niin täytyy sanoa, että se on todella typerää.
Se ei ole kohtaloa, jos joku kuolee sen takia, että joku urvelo on jättänyt autonsa ambulanssiväylälle. Vaan selvä virhe siltä, joka on pysäköinyt autonsa väärään pakaan. Voisi sanoa, että se on kuolemantuottamus.
Ja mitä tuohon raivolla ajamiseen tulee, niin yleensä sairaalasta ilmoitellaan niin aikaisin, että ehtii kyllä paikalle. Varmaan olitte niin hyvissä ajoin liikenteessä, ettei synnytys ollut vielä edes alkanut ja tiesivät sairaalassa, että aikaa menee ennen kuin mitään tapahtuu.
Kuten totesin aiemmin, niin siihen viereen olisi mahtunut parikin ambulanssia, ja jos ei niin hätätilanteessa sen pari metriä olisi paareilla kuljettanut helposti. Auto oli siinä alle 10 minuuttia. Kyse oli vain typerän hoitajan virhearviosta, jäykästä sääntöyhteisön pelosta ja siitä itkemisestä. Ettei vaan (laiskat) ensihoitajat valita lääkäreille.
Vai että kuolemantuottamus...hohhoijaa...eikö teille hoitsuille opeteta omaa ajattelua siellä koulussa vaikka ollaan niin akateemisia...
Ja itse asiassa sairaala teki virheen, sillä meinasin myöhästyä synnytyksestä kun ilmoittivat liian myöhään. Onneksi en ollut kotona vaan tilapäismajoituksessa lyhyen kävelymatkan päässä sairaalasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en ymmärrä sitä miksi miesten tai isien pitää olla mukana synnytyksessä. Ei ennenkään miehet olleet mukana siellä eikä synnytys liity millään tavalla miehiin ja isiin.
Mikä siis on syy sille miksi jotkus miehet menevät mukaan synnytykseen?
M27
Miksi joku mies ei haluaisi mukaan synnytykseen? Side lapseen muodostuu vahvemmaksi ja mies voi olla henkisesti puolisonsa tukena, kun yhdessä laitettu lapsi alulle niin yleensä se halutaan yhdessä myös saattaa maailmaan. Joten synnytyskö ei muka millään tavalla liity miehiin :D
Ei se nainen kumminkaan tee niin kuin mies sanoo, pitää vaan seistä tyhjänpanttina kuten ostoksilla, täysin turhaa touhua mennä muijan mukaan ostoksille. Ei vaan onnistu listankaan kanssa käydä kaupassa ettei pysähdy joka hel tin hyllyssä jotain riepua känntelemään.
Elämäsi muijasi rinnalla kuulostaa auvoisalta, olittepa sitten synnärillä tai marketissa. Toivottavasti niitä onnellisia hetkiäkin liitosta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en ymmärrä sitä miksi miesten tai isien pitää olla mukana synnytyksessä. Ei ennenkään miehet olleet mukana siellä eikä synnytys liity millään tavalla miehiin ja isiin.
Mikä siis on syy sille miksi jotkus miehet menevät mukaan synnytykseen?
M27
Miksi joku mies ei haluaisi mukaan synnytykseen? Side lapseen muodostuu vahvemmaksi ja mies voi olla henkisesti puolisonsa tukena, kun yhdessä laitettu lapsi alulle niin yleensä se halutaan yhdessä myös saattaa maailmaan. Joten synnytyskö ei muka millään tavalla liity miehiin :D
Ei se nainen kumminkaan tee niin kuin mies sanoo, pitää vaan seistä tyhjänpanttina kuten ostoksilla, täysin turhaa touhua mennä muijan mukaan ostoksille. Ei vaan onnistu listankaan kanssa käydä kaupassa ettei pysähdy joka hel tin hyllyssä jotain riepua känntelemään.
Vähän kärjekkäästi ilmaistu, mutta juuri näin. Meilläkin vaimolla oli vaikka mitä suunnitelmia, synnytysmusiikit, kaiken piti mennä juuri tietyssä järjestyksessä ja...sitten tositilanteessa jäi musiikit ja suunnitelmat ja minua syyllistettiin että miksen pakota hoitajia ja lääkäreitä toimimaan juuri tietyllä tavalla...yritin selittää että minut heitetään ulos sairaalasta jos alan siellä riehumaan. Vaikea arvata että oli tietysti minun syyni ettei synnytys mennyt kuten ex-rouva oli suunnitellut. No ei kai se nyt ihan pieleen voinut mennä kun terve lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eitarttesynnyttääenääikinä kirjoitti:
Mun isä oli äidin mukaan ihan samanlainen kuin tämän palstan kertomilla naisten puolisoilla, huokailua, äksyilyä milloin se syntyy, kauanko kestää vielä, en jaksa odottaa, meen ranskalaisille,, äitini oli todella tuskissaan eikä saanut edes epiduraalia pahimpiin kipuihin
Siksi olen päättänyt itsekin jättää tekemättä,, suurin osa suomalaisista miehistä on rehellisiä kusipäitä,, totuus paljastuu viimeistään niiden luonteesta silloin kun nainen odottaa lasta,,
naisen vika kun lihoo, naisen vika kun raskaus arpia, miksi valittaa tai oksentaa aamuisin hyi kun ällöööööö,, oikeasti, aikuiset miehet on oikeasti kakaroita, siksi naisen ei tarvitsisi synnyttää,, riittää kun on jo kakara josta pitää huolehtia....
Ja parasta tässä muuten oli se sitten kun vauva syntyi eli mun isosisko, ei sekään ollut hyvä kun lapsi oli tyttö eikä poika:D kolmannen tyttären kohdalla oli todella äkäinen,, no neljäs ja viides oli poikia sit.....
Onneksi suuri osa tämänkaltaisista jääristä poistuu luonnollisen poistuman kautta.
Ei varmaan edes ymmärtänyt, että oma kutinsa sen sukupuolen määrää, eikä vaimo :D
Valitettavasti näitä "miesten miehiä" löytyy edelleen nuoressakin polvessa, nehän täälläkin kirjottelee ja puolustelee törkeätä käytöstään mm. juuri synnytyksen yhteydessä. Kun ei heihin mikään liity, niin! Jotain ipanaa pitäis mennä sairaalaan odottelemaan ja vaimokin typerästi huusi ja väänteli naamaa. Miksi ihmeessä?????????? Tylsäähän siellä oli. Mulla oli tylsää. Mulla. Minä. Minä. Minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Oma esikoiseni syntyi 1990 ja niihin aikoihin isyysloman pitäminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ikävää, että isäsi on ollut välinpitämätön. Kyllä se kostautuu hänelle myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Ikävä kyllä tuo tapahtui reilusti 2000 -luvun puolella. Niin karulta kuin se kuulostaakin. No nyt on vissiin jo vähän eri meininki kun on herätty siihen, että syntyvyys on romahtanut. Ainakin toivottavasti.
Itse olen läheinen lasteni kanssa ja osallistun heidän elämäänsä aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eitarttesynnyttääenääikinä kirjoitti:
Mun isä oli äidin mukaan ihan samanlainen kuin tämän palstan kertomilla naisten puolisoilla, huokailua, äksyilyä milloin se syntyy, kauanko kestää vielä, en jaksa odottaa, meen ranskalaisille,, äitini oli todella tuskissaan eikä saanut edes epiduraalia pahimpiin kipuihin
Siksi olen päättänyt itsekin jättää tekemättä,, suurin osa suomalaisista miehistä on rehellisiä kusipäitä,, totuus paljastuu viimeistään niiden luonteesta silloin kun nainen odottaa lasta,,
naisen vika kun lihoo, naisen vika kun raskaus arpia, miksi valittaa tai oksentaa aamuisin hyi kun ällöööööö,, oikeasti, aikuiset miehet on oikeasti kakaroita, siksi naisen ei tarvitsisi synnyttää,, riittää kun on jo kakara josta pitää huolehtia....
Ja parasta tässä muuten oli se sitten kun vauva syntyi eli mun isosisko, ei sekään ollut hyvä kun lapsi oli tyttö eikä poika:D kolmannen tyttären kohdalla oli todella äkäinen,, no neljäs ja viides oli poikia sit.....
Ajatella kuinka typerä äitisi onkaan kun kerran antaa tuollaiselle nulikalle kakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Siis kyllä on kohdeltu nöyryyttävästi, voi sinua raukkaa. Ihan vuorokauden jouduit istumaan, sairaanhoitaja huomautti väärin parkkeeraamisesta, autoa jouduit ajamaan talvella ja töitäkin jouduit tekemään. Kyllä tämä oli VÄHINTÄÄN yhtä rankkaa kuin keilapallon puskeminen ulos alateitse raastavissa kivuissa.
Ei jumalauta. Enpä voisi onnellisempi olla että miehen kanssa en ole koskaan ollut enkä tule olemaan enkä lisääntymään. (En siis naisenkaan. Kiroukseni on olla hetero mutta onneksi voi aina valita olla yksin.)
Vaimo Naistenklinikalla. Mies pettää työkaverin kanssa heti synnytyksen jälkeen. Ihan oikesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Mulla sama tilanne, synnyin 82. Isä ei kuulemma koskenutkaan meihin ennen kuin olimme noin 3-vuotiaita. Sitten lähinnä komensi. En edelleenkään tunne koko ihmistä vaikka vanhempani ovat edelleen naimisissa. Asun kaukana eikä meillä ole mitään kommunikaatiota koko vuoden aikana. Miksi hän hankki kolme lasta kun koko homma ei näköjään ole koskaan kiinnostanut pätkääkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Oma esikoiseni syntyi 1990 ja niihin aikoihin isyysloman pitäminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ikävää, että isäsi on ollut välinpitämätön. Kyllä se kostautuu hänelle myöhemmin.
PK-seudun ulkopuolella erityisesti pienemmillä paikkakunnilla oli ja on yhä todella harvinaista, että isät osallistuvat lastensa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo isän tikki tarkoittaa? Sitäkö, että pistetään alapää hieman tiukemmaksi?
Mä en edes tajunnut tuota lausetta pariin päivään.
Ensin ajattelin, että tikki on jokin peitesana yhdynnälle ja että isä ehdotti kätilölle yhdyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Oma esikoiseni syntyi 1990 ja niihin aikoihin isyysloman pitäminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ikävää, että isäsi on ollut välinpitämätön. Kyllä se kostautuu hänelle myöhemmin.
PK-seudun ulkopuolella erityisesti pienemmillä paikkakunnilla oli ja on yhä todella harvinaista, että isät osallistuvat lastensa elämään.
Nyt on kupla 🙄