Lue keskustelun säännöt.
Isän tikki?? ”Ai jäitkin läskiksi”, ”meen pesemään auton” Hyyyyi mitä miehiä
01.10.2020 |
”Pitkään kätilön työtä tehnyt Ore sanoo, etteivät asiakkaiden kysymykset ärsytä, mutta muutamaan vanhaan vitsiin hän alkaa jo olla väsynyt.
Ehdoton ykkönen on ”isän tikki”, Ore kertoo.
– Synnytyksessä mahdollisesti tulleita vaurioita korjataan ompelemalla. Jos puoliso vierestä heittää ”hyvällä huumorilla”, että laitahan vielä yksi tikki isälle, niin voin sanoa, että ei naurata.
Vastaava ”läpän heitto” on tuttua myös Hellsténille. Ammattilaista harmittaa myös silloin, kun puoliso vitsailee heti synnytyksen jälkeen äidin jäljelle jääneistä raskauskiloista.”
Kuka näiden miesten kanssa oikeen lisääntyy jos on ihan ok kuunnella tollasta heittoa synnytyksen jälkeen?? Varmaan jo niin tottuneita tollaisiin ”pikku vitseihin” isännältä kjeh
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Sen ymmärtäisin jos tämä olisi sattunut tyyliin 30+ vuotta sitten, jolloin Suomi oli vielä umpiluterilainen, kivikautinen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Nyt ajat on luojan kiitos erit.
Oma suhteeni isääni on etäinen, tai onko meillä suhdetta ollenkaan. Oli paikalla synnytyksessäni v. 90 mutta lähti heti töihin kun olin tullut ulos. Näimme uudelleen vasta viikon päästä kun nouti minut ja äidin kotiin. Ajan hengen mukaan ei pitänyt päivääkään isyyslomaa, eikä myöhempinä vuosina tehnyt kanssani oikein mitään yhteisiä juttuja. Vaikka olin ainoa lapsi. Isä oli se tuntematon mies hääkuvassa ja öisin makuuhuoneessa.
Meillä ei edelleenkään ole mitään yhteistä, emme koskaan soittele ja juttele, jos näemme. Tämä siitäkin huolimatta että äiti ja hän ovat yhä naimisissa ja asuvat samassa talossa, missä minä kasvoin. Onhan tämä minuun jälkiä jättänyt jota työstän nyt terapiassa. Lohduttaudun sillä että samanlaisia juttuja olen kuullut omilta ystäviltäni. Osa heistä on aivan kateellisia omille lapsilleen, joilla on ollut osallistuva isä ja odotusajasta lähtien.
Oma esikoiseni syntyi 1990 ja niihin aikoihin isyysloman pitäminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ikävää, että isäsi on ollut välinpitämätön. Kyllä se kostautuu hänelle myöhemmin.
PK-seudun ulkopuolella erityisesti pienemmillä paikkakunnilla oli ja on yhä todella harvinaista, että isät osallistuvat lastensa elämään.
Höpö höpö
Olen kuullut, että pk seudulla ei enää synny lapsia ollenkaan... onko näin 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma esikoiseni syntyi 1990 ja niihin aikoihin isyysloman pitäminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ikävää, että isäsi on ollut välinpitämätön. Kyllä se kostautuu hänelle myöhemmin.
Mun äiti ei antanut isän jäädä hoitamaan minua, koska ajatteli että äidin ja vauvan symbioosi on niin tärkeä. Oli kanssani kotona 3 vuotta. Isä nähtiin häiriötekijänä ja pelkkänä siittäjänä. Tästä seurasi se että en tunne isääni ollenkaan ja koen jääneeni paljosta paitsi. Tosin tuohon aikaan tuollainen ajattelu oli aika tiukassa muutenkin.
Tämä v. 91
Vierailija kirjoitti:
Mie en ymmärrä sitä miksi miesten tai isien pitää olla mukana synnytyksessä. Ei ennenkään miehet olleet mukana siellä eikä synnytys liity millään tavalla miehiin ja isiin.
Mikä siis on syy sille miksi jotkus miehet menevät mukaan synnytykseen?
M27
Itse asiassa isät ovat ennenkin olleet mukana synnytyksessä äidin henkisenä tukena, vaikka nykyään luullaan, että se on uusi ilmiö.
Luin muutama vuosi sitten kirjan synnytyksen historiasta ja siinä kerrottiin tästä.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö
Olen kuullut, että pk seudulla ei enää synny lapsia ollenkaan... onko näin 😁
Täällä ei ole samanlaisia vanhanaikaisia normeja kuin böndellä. Täällä lisääntyvät ne jotka ihan oikeasti haluavat lapsia, ja samaten vanhemmat ovat yleensä korkeasti koulutettuja.
Siksi minäkin muutin Stadiin, ihana vapaus olla nainen: ei synnytys- ja kodinhoitokone!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Näytäpä minulle työehtosopimus, jossa kielletään miestä saamasta minkäänlaista vapaata oman lapsen syntymän vuoksi. Yleensä kaikissa on joku lyhyt tilapäinen vapaa, joka voi olla palkallista tai palkatonta. Jos työpaikalla tulee vaikeuksia saada vapaata edes tuon syyn vuoksi, niin sitten siellä ei suju mikään muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Näytäpä minulle työehtosopimus, jossa kielletään miestä saamasta minkäänlaista vapaata oman lapsen syntymän vuoksi. Yleensä kaikissa on joku lyhyt tilapäinen vapaa, joka voi olla palkallista tai palkatonta. Jos työpaikalla tulee vaikeuksia saada vapaata edes tuon syyn vuoksi, niin sitten siellä ei suju mikään muukaan.
Vastasit itse jo kysymykseesi. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Kaikilla aloilla se ei käy noin vaan.
Alkuperäinen asia oli, että synnytys ei (kaikkien) työsehtosopimusten mukaan ole palkalliseen poissaoloon oikeuttava tapahtuma. Joten se on otettava palkattomana tai tehtävänä tunnit sisään. Tätäkin joku nainen ilkkui vaikka se on tosiasia. Sellaista asiantuntijuutta...
Äidin kun on oltava pakosti läsnä synnytyksessä, isän ei. Jos biologista puolta ajatellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä toi kätilö ottaa itsensä liian vakavasti jos ei yhtään kestä mitään läppää. Voihan se olla että noita miehiä, joista osa on raahattu sinne synnytys saliin väkipakolla, jännittää koko tilanne ja sit heittävät läppää hermostuksissaan. Ei taida kätilöllä itsellään olla kovin psykologista ja sosiaalista silmää vaan on just tuollainen tiukkapipo kätilö. Kuka hullu muuten haluaa olla kätilö?
En ole kätilö mutta ammatissa jossa tapaan koko ajan paljon ihmisiä.
Minäkin saan kuulla työhöni liittyviä vakiovitsejä usein ja kun on jo vuosia tehnyt tätä ja kuullut ne murjaisut sadat kerrat , niin täytyy sanoa että ei enää yhtään naurata jos on naurattanut alunperinkään.
Joskus jaksoi kohteliaasti hymähtää, nyt täytyy jo ihan pakottaa itseään ettei sano että turpa tukkoon ja hoidetaan asiallinen homma pois.
Mitä tulee tuohon synnytystilanteeseen, mies EI ole tapahtuman päähenkilö vaan tukemassa äitiä.
Miehen pitäisi yrittää muistaa se ja tehdä voitavansa eikä odottaa jotain erityiskohtelua itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Näytäpä minulle työehtosopimus, jossa kielletään miestä saamasta minkäänlaista vapaata oman lapsen syntymän vuoksi. Yleensä kaikissa on joku lyhyt tilapäinen vapaa, joka voi olla palkallista tai palkatonta. Jos työpaikalla tulee vaikeuksia saada vapaata edes tuon syyn vuoksi, niin sitten siellä ei suju mikään muukaan.
Vastasit itse jo kysymykseesi. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Kaikilla aloilla se ei käy noin vaan.
Alkuperäinen asia oli, että synnytys ei (kaikkien) työsehtosopimusten mukaan ole palkalliseen poissaoloon oikeuttava tapahtuma. Joten se on otettava palkattomana tai tehtävänä tunnit sisään. Tätäkin joku nainen ilkkui vaikka se on tosiasia. Sellaista asiantuntijuutta...
Äidin kun on oltava pakosti läsnä synnytyksessä, isän ei. Jos biologista puolta ajatellaan.
Ihmiset saavat 1-2 lasta joten luulisi kyllä että ne pari kertaa elämän aikana voisi ottaa palkatonta vapaata sen mitä synnytys vaatii tai sitten tehdä takaisin tai käyttää vuosilomaa siihen.
Jos tuntuu liian suurelta uhraukselta, saattaa olla parempi jättää lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Näytäpä minulle työehtosopimus, jossa kielletään miestä saamasta minkäänlaista vapaata oman lapsen syntymän vuoksi. Yleensä kaikissa on joku lyhyt tilapäinen vapaa, joka voi olla palkallista tai palkatonta. Jos työpaikalla tulee vaikeuksia saada vapaata edes tuon syyn vuoksi, niin sitten siellä ei suju mikään muukaan.
Vastasit itse jo kysymykseesi. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Kaikilla aloilla se ei käy noin vaan.
Alkuperäinen asia oli, että synnytys ei (kaikkien) työsehtosopimusten mukaan ole palkalliseen poissaoloon oikeuttava tapahtuma. Joten se on otettava palkattomana tai tehtävänä tunnit sisään. Tätäkin joku nainen ilkkui vaikka se on tosiasia. Sellaista asiantuntijuutta...
Äidin kun on oltava pakosti läsnä synnytyksessä, isän ei. Jos biologista puolta ajatellaan.
Ihmiset saavat 1-2 lasta joten luulisi kyllä että ne pari kertaa elämän aikana voisi ottaa palkatonta vapaata sen mitä synnytys vaatii tai sitten tehdä takaisin tai käyttää vuosilomaa siihen.
Jos tuntuu liian suurelta uhraukselta, saattaa olla parempi jättää lapset tekemättä.
Onko teillä naisilla useinkin tapana siirtää maalia kun ei tahdo osua käsiteltävään asiaan? Minä olen omat velvollisuuteni hoitanut sataprosenttisesti, mutta toin esille etteivät raskauteen ja synnytykseen liittyvät asiat miehen näkökulmasta aina ole niin mutkattomia kuin naiset Suomessa ovat tottuneet olettamaan. Suomihan on (ainakin ollut) hyvin poikkeuksellinen esimerkki äitiyslomien pituuden, maksuttomien hoitojen ja maksettavien rahojen ja näiden automaation suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Näytäpä minulle työehtosopimus, jossa kielletään miestä saamasta minkäänlaista vapaata oman lapsen syntymän vuoksi. Yleensä kaikissa on joku lyhyt tilapäinen vapaa, joka voi olla palkallista tai palkatonta. Jos työpaikalla tulee vaikeuksia saada vapaata edes tuon syyn vuoksi, niin sitten siellä ei suju mikään muukaan.
Vastasit itse jo kysymykseesi. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Kaikilla aloilla se ei käy noin vaan.
Alkuperäinen asia oli, että synnytys ei (kaikkien) työsehtosopimusten mukaan ole palkalliseen poissaoloon oikeuttava tapahtuma. Joten se on otettava palkattomana tai tehtävänä tunnit sisään. Tätäkin joku nainen ilkkui vaikka se on tosiasia. Sellaista asiantuntijuutta...
Äidin kun on oltava pakosti läsnä synnytyksessä, isän ei. Jos biologista puolta ajatellaan.
Sinä jumitat nyt siihen, että poissaolon pitäisi olla palkallista. Päivä palkatonta vapaata ei vie konkurssiin ja esimiehen kanssa voi sopia etukäteen, että saa ottaa sen päivän lomapäiväksi. Tuntien sisääntekeminenkään ei ole mahdoton tehtävä. Kaikki nuo tulee kyllä naisillekin tutuksi, kun on lapsen hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
No miksi et hoida niitä kouluaamuja itse? Miehellä on varmaan vaativa työ, joka vaatii valmistautumista ja keskittymistä. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten äityleiden aina pitää olla keskiössä, myös synnytyksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia lapsia juuri sen kaikista jännimmän miehen kanssa. Et tule katumaan päivääkään. Lapsetkin on kuitenkin suht helppo kasvattaa yksin ja elättää omalla palkalla. Elatusmaksuista haaveilemisen lopettaisin jo hyvissä ajoin.
Mies on tahditon = naisen vika.
Mies ei hoida lapsiaan = naisen vika. Miehet, ottakaa itse vastuuta omista teoistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
No miksi et hoida niitä kouluaamuja itse? Miehellä on varmaan vaativa työ, joka vaatii valmistautumista ja keskittymistä. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten äityleiden aina pitää olla keskiössä, myös synnytyksen aikana.
Ihan totta, oikeassa olet, kyllä miehen pitäisi saada olla keskiössä synnytyksen aikana.
Mitä ne lääkärit ja hoitajat sen akan ympärillä häärää ja hössöttää?! Suuri Mies on paikalla, ja tulee kyllä paha mieli, kun ei saa ansaitsemaansa huomiota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ontuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
No miksi et hoida niitä kouluaamuja itse? Miehellä on varmaan vaativa työ, joka vaatii valmistautumista ja keskittymistä. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten äityleiden aina pitää olla keskiössä, myös synnytyksen aikana.
Trolli vai tyhmä? Kaksi vaihtoehtoa, valitse niistä kumpi olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
No miksi et hoida niitä kouluaamuja itse? Miehellä on varmaan vaativa työ, joka vaatii valmistautumista ja keskittymistä. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten äityleiden aina pitää olla keskiössä, myös synnytyksen aikana.
Ihan totta, oikeassa olet, kyllä miehen pitäisi saada olla keskiössä synnytyksen aikana.
Mitä ne lääkärit ja hoitajat sen akan ympärillä häärää ja hössöttää?! Suuri Mies on paikalla, ja tulee kyllä paha mieli, kun ei saa ansaitsemaansa huomiota!
Nyt on tullut tämäkin selväksi. Miehet eivät kestä edes synnytyksessä sitä, että huomio ei ole heissä.
Heillä on niiiiin vaikeaa. Ihan pitää tehdä tunnit sisään ja miestä ei yhtään sairaalassa palvota. Heitä vauvan saaminen eniten maailmassa rasittaa, naisilla on ne helpot osuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isyyslomalle voi jäädä heti kun lapsi on syntynyt. Ei synnytyksen alkaessa. Siinä on ero.
Se on Kelan määritelmä isyysrahan saamisen vuoksi. Ihan jokaisella miehellä on monta kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa miten toimitaan, kun vaimon synnytys käynnistyy.
Ainahan sitä voi yrittää sopia, mutta viime kädessä asian määräävät laki ja työehtosopimus. Se ei siis ole mikään automaatio, että kaikissa työpaikoissa asia järjestyy joustavasti.
Näytäpä minulle työehtosopimus, jossa kielletään miestä saamasta minkäänlaista vapaata oman lapsen syntymän vuoksi. Yleensä kaikissa on joku lyhyt tilapäinen vapaa, joka voi olla palkallista tai palkatonta. Jos työpaikalla tulee vaikeuksia saada vapaata edes tuon syyn vuoksi, niin sitten siellä ei suju mikään muukaan.
Vastasit itse jo kysymykseesi. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Kaikilla aloilla se ei käy noin vaan.
Alkuperäinen asia oli, että synnytys ei (kaikkien) työsehtosopimusten mukaan ole palkalliseen poissaoloon oikeuttava tapahtuma. Joten se on otettava palkattomana tai tehtävänä tunnit sisään. Tätäkin joku nainen ilkkui vaikka se on tosiasia. Sellaista asiantuntijuutta...
Äidin kun on oltava pakosti läsnä synnytyksessä, isän ei. Jos biologista puolta ajatellaan.
Ihmiset saavat 1-2 lasta joten luulisi kyllä että ne pari kertaa elämän aikana voisi ottaa palkatonta vapaata sen mitä synnytys vaatii tai sitten tehdä takaisin tai käyttää vuosilomaa siihen.
Jos tuntuu liian suurelta uhraukselta, saattaa olla parempi jättää lapset tekemättä.Onko teillä naisilla useinkin tapana siirtää maalia kun ei tahdo osua käsiteltävään asiaan? Minä olen omat velvollisuuteni hoitanut sataprosenttisesti, mutta toin esille etteivät raskauteen ja synnytykseen liittyvät asiat miehen näkökulmasta aina ole niin mutkattomia kuin naiset Suomessa ovat tottuneet olettamaan. Suomihan on (ainakin ollut) hyvin poikkeuksellinen esimerkki äitiyslomien pituuden, maksuttomien hoitojen ja maksettavien rahojen ja näiden automaation suhteen.
Kuka on väittänyt että lapsen syntyminen perheeseen olisi yksinkertaista ja helppoa kaikkine arjen yksityiskohtineen?
Kyllä siinä pitää luovia ja joustaa. Samaa luovimista on luvassa jatkossakin vuosikaudet, kaikkihan sen tietää.
Äitiyslomat, maksuttomat hoidot ym. eivät myöskään ole isältä pois, päinvastoin. Koko perhe hyötyy niistä. Ei ole kyse VAIN isästä, vaan perheyksiköstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
No miksi et hoida niitä kouluaamuja itse? Miehellä on varmaan vaativa työ, joka vaatii valmistautumista ja keskittymistä. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten äityleiden aina pitää olla keskiössä, myös synnytyksen aikana.
Ihan totta, oikeassa olet, kyllä miehen pitäisi saada olla keskiössä synnytyksen aikana.
Mitä ne lääkärit ja hoitajat sen akan ympärillä häärää ja hössöttää?! Suuri Mies on paikalla, ja tulee kyllä paha mieli, kun ei saa ansaitsemaansa huomiota!
Syntymässä päähenkilönä pitää olla lapsi (ja toki isäkin). Ei kaiken tarvitse pyöriä synnyttäjän ympärillä, hän voi hoitaa hommansa hienotunteisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eitarttesynnyttääenääikinä kirjoitti:
Mun isä oli äidin mukaan ihan samanlainen kuin tämän palstan kertomilla naisten puolisoilla, huokailua, äksyilyä milloin se syntyy, kauanko kestää vielä, en jaksa odottaa, meen ranskalaisille,, äitini oli todella tuskissaan eikä saanut edes epiduraalia pahimpiin kipuihin
Siksi olen päättänyt itsekin jättää tekemättä,, suurin osa suomalaisista miehistä on rehellisiä kusipäitä,, totuus paljastuu viimeistään niiden luonteesta silloin kun nainen odottaa lasta,,
naisen vika kun lihoo, naisen vika kun raskaus arpia, miksi valittaa tai oksentaa aamuisin hyi kun ällöööööö,, oikeasti, aikuiset miehet on oikeasti kakaroita, siksi naisen ei tarvitsisi synnyttää,, riittää kun on jo kakara josta pitää huolehtia....
Ja parasta tässä muuten oli se sitten kun vauva syntyi eli mun isosisko, ei sekään ollut hyvä kun lapsi oli tyttö eikä poika:D kolmannen tyttären kohdalla oli todella äkäinen,, no neljäs ja viides oli poikia sit.....
Onneksi suuri osa tämänkaltaisista jääristä poistuu luonnollisen poistuman kautta.
Ei varmaan edes ymmärtänyt, että oma kutinsa sen sukupuolen määrää, eikä vaimo :D
Valitettavasti näitä "miesten miehiä" löytyy edelleen nuoressakin polvessa, nehän täälläkin kirjottelee ja puolustelee törkeätä käytöstään mm. juuri synnytyksen yhteydessä. Kun ei heihin mikään liity, niin! Jotain ipanaa pitäis mennä sairaalaan odottelemaan ja vaimokin typerästi huusi ja väänteli naamaa. Miksi ihmeessä?????????? Tylsäähän siellä oli. Mulla oli tylsää. Mulla. Minä. Minä. Minä.
Osuit naulan kantaan. Muistan lapsuudesssani senkin asian et me vaan ärsytettiin iskää,, piti olla hiljaa, kunnolla, ei saanut edes leikkiessä pitää mitään ääntä, ei otettu syliin, ei kehuttu,, lapsille suututtiin ja huudettiin, uhkailtiin et turpaan saadaan jos ei olla kunnolla, asenne ei muuttunut edes poikien syntymän jälkeen. En ymmärrä miksi äitini alistui aina vaan, jaksoi ja jaksaa toitottaa kuin isässä on hyvätkin puolensa..
Ollaan synnytty aikana, jolloin lapsia vaan kuului olla. Ei niitä niin kauheasti haluttu, mutta aikuiseen elämään kuului jälkikasvu.
-79