Lue keskustelun säännöt.
Isän tikki?? ”Ai jäitkin läskiksi”, ”meen pesemään auton” Hyyyyi mitä miehiä
01.10.2020 |
”Pitkään kätilön työtä tehnyt Ore sanoo, etteivät asiakkaiden kysymykset ärsytä, mutta muutamaan vanhaan vitsiin hän alkaa jo olla väsynyt.
Ehdoton ykkönen on ”isän tikki”, Ore kertoo.
– Synnytyksessä mahdollisesti tulleita vaurioita korjataan ompelemalla. Jos puoliso vierestä heittää ”hyvällä huumorilla”, että laitahan vielä yksi tikki isälle, niin voin sanoa, että ei naurata.
Vastaava ”läpän heitto” on tuttua myös Hellsténille. Ammattilaista harmittaa myös silloin, kun puoliso vitsailee heti synnytyksen jälkeen äidin jäljelle jääneistä raskauskiloista.”
Kuka näiden miesten kanssa oikeen lisääntyy jos on ihan ok kuunnella tollasta heittoa synnytyksen jälkeen?? Varmaan jo niin tottuneita tollaisiin ”pikku vitseihin” isännältä kjeh
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia lapsia juuri sen kaikista jännimmän miehen kanssa. Et tule katumaan päivääkään. Lapsetkin on kuitenkin suht helppo kasvattaa yksin ja elättää omalla palkalla. Elatusmaksuista haaveilemisen lopettaisin jo hyvissä ajoin.
Jännimmät miehet eivät ole synnytyksessä häiritsemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli esikoisen synnytksessä mukana ja eipä hänestä mitään apua ollut. Kuopusta synnyttäessä toimitin mieheen pois koska onnistuu se homma yksinkin ja olen pohjimmiltani sen luonteinen että jos on sellainen" kova" tilanne kuten synnytys niin haluan olla yksin.
Ei kaikista isistä sinne synnytykseen ole, ainakaan avuksi tai tueksi, mutta luultavasti suurimmasta osasta on. Lisäksi moni kokee, että on tärkeää kuulla lapsen ensiparkaisu ja olla mukana kokemassa lapsensa ensihetket. Tuntuisi oudolta, että mies olisi "muuten vain" pois synnytyksestä. Kyllä siihen poissaoloon on nykyään joku syy, koska useimmille mukanaolo on tärkeä kunnia-asia.
Onko tää artikkeli ollu jo täällä:
Vierailija kirjoitti:
Se on molempien vanhempien kannalta parempi, että mies on tyytyväisempi naisen alapään tiukkuuteen synnytyksen jälkeen. Jos siihen voi vaikuttaa tikeillä, kannattaa se ehdottomasti tehdä ja miehen siitä huomauttaa.
Ööh, kun nimenomaan siihen tiukkuuteen EI vaikuteta tikeillä 😂 lantionpohjanlihakset ne on jotka vastaa alapään tiukkuudesta! Ne joutuu koville synnytyksessä, siksipä naisten tulee treenata niitä mieluiten jo raskausaikana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikista isistä sinne synnytykseen ole, ainakaan avuksi tai tueksi, mutta luultavasti suurimmasta osasta on. Lisäksi moni kokee, että on tärkeää kuulla lapsen ensiparkaisu ja olla mukana kokemassa lapsensa ensihetket. Tuntuisi oudolta, että mies olisi "muuten vain" pois synnytyksestä. Kyllä siihen poissaoloon on nykyään joku syy, koska useimmille mukanaolo on tärkeä kunnia-asia.
Ainoa syy, miksi olen kuullut isän olleen pois synnytyksestä on ollut se, ettei muille lapsille ole saatu hoitajaa. Ja yksi isä oli työmatkalla, kun synnytys alkoi pari viikkoa etuajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälle vakiovastaus: Jäi muutama, pistetään suu kiinni.
Ja vanhempien kätilöiden käyttämä vakiovastaus: miten pieni sulla on, pitääkö laittaa useampi lisätikki.
Siinähän se ”hååkkani” on hyvä kaivaa esiin malliksi kätilölle. Sattaa suu hiljentyä kun huomaa että isin ”jalka” on paksumpi kuin vauvan jalka.
Kyllä siinä hiljennyttäisiin ihan muista syistä. Kuvittelin tätä tätä sanailu-/tapahtumaketjua ja alkoi oksettaa. Etkai pliis oikeasti tekisi noin? Ootko ihan mielisairas?
Kaikki sitä ovat kehuneet ketkä eivät pyörtyneet... 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kum lukee, en voi kuin hämmästellä miten naiset tyytyvät näin vähään. Ansaitsette parempaa! Miksi kukaan nainen haluaa tehdä lapsen sellaisen miehen kanssa joka ei tulisi edes synnytykseen mukaan koska "sillä ei oo mitään tekemistä mun kanssa" ?!
Ja te miehet jotka valitatte että synnytys on kamalaa katsottavaa ja ei enää tee mieli seksiä, olette pikkupoikia. Nainen on 9kk kantanut TEIDÄN vauvaanne ja hänen kehonsa kärsii, jokaisen isän tulisi kohdella naista vielä paremmin synnyksen jälkeen ja arvostaa uhrausta jonka hän on tehnyt jotta maailmaan saatiin SINUN lapsesi.
Ja sitten jotkut vielä miettii miksi Suomessa ei enää synny lapsia ja miehet on yksinäisiä... Vela N20
Meillä ei miehellä mennyt seksihalut, vaikka oli synnytyksessä mukana. Voisipa sanoa, että päinvastoin.
Ei se kyllä silmä kovana siellä minun haarojen välissä ollutkaa katsomassa, vaan piteli minua kädestä, kun oikein ponnistaessa sattui. Isäntikkejä ei ole pyydellyt, vaikka meillä 4 lasta. Ei ole valitellut, että alapää olisi kärsinyt. Varmaankin omistaa tarpeeksi ison vehkeen.
Lapsen syntymän jälkeen vauvan pessyt ja tuntikausia istunut vauva sylissään . Hyvä että on malttanut kotiin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo isän tikki tarkoittaa? Sitäkö, että pistetään alapää hieman tiukemmaksi?
Ei, meillä tosi iso munaisilla se meinaa että jätetään väljemmäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Silti itkisit synnyttäessä peloissasi, miksi kukaan tule seuraksi vaan joudut olemaan yksin. Siinäpä soittelet kavereitasi läpi ja pyytelet, että voisiko joku tulla, mutta kaverisi vaan ihmettelevät, että sinuako pitäisi tulla pitämään kädestä kiinni. Kyllä sinä sen lapsen varmasti pukertaisit maailmaan, mutta samalla surisit, kun kukaan läheinen ei halunnut jakaa kokemusta sinun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Käytännön ongelmia nuo, ei elämää suurempia kuten lapsen saaminen.
Kovia poikia ne simulaattorin kokeilijatkin aina aluksi olivat, mutta hyvin nöyriä lopuksi. Etenkin kun tajusivat, että kokemansa lyhyt mutta sietämätön kipu kestää synnyttäjällä tuntikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Käytännön ongelmia nuo, ei elämää suurempia kuten lapsen saaminen.
Kovia poikia ne simulaattorin kokeilijatkin aina aluksi olivat, mutta hyvin nöyriä lopuksi. Etenkin kun tajusivat, että kokemansa lyhyt mutta sietämätön kipu kestää synnyttäjällä tuntikausia.
Jos haluatte, että isät osallistuvat innolla synnytyksiin niin vaatikaa noiden käytännön asioiden korjaamista. Muutenkin vaikeaa tilannetta eivät helpota elämäänsä kyllästyneet harppuhoitsut jotka on koko ajan vi**uilemassa ihan turhista asioista. Nuorena miehenä tuo asenne tyrmistytti, mutta nykyään osaan antaa kunnolla takaisin jos joku tulee urputtamaan. Ja myös puutun asiaan jos olen paikalla ja näen, että nuorta miestä yritetään kyykyttää turhaan.
Olen nähnyt sen videon. Ne miehet eivät tiedä kovasta elämästä tai kivusta mitään. Olivat joitain vasemmistohippitoimittajia. Suurin ponnistus elämässä heillä on varmasti ollut kuntosalilla rehkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Käytännön ongelmia nuo, ei elämää suurempia kuten lapsen saaminen.
Kovia poikia ne simulaattorin kokeilijatkin aina aluksi olivat, mutta hyvin nöyriä lopuksi. Etenkin kun tajusivat, että kokemansa lyhyt mutta sietämätön kipu kestää synnyttäjällä tuntikausia.
Jos haluatte, että isät osallistuvat innolla synnytyksiin niin vaatikaa noiden käytännön asioiden korjaamista. Muutenkin vaikeaa tilannetta eivät helpota elämäänsä kyllästyneet harppuhoitsut jotka on koko ajan vi**uilemassa ihan turhista asioista. Nuorena miehenä tuo asenne tyrmistytti, mutta nykyään osaan antaa kunnolla takaisin jos joku tulee urputtamaan. Ja myös puutun asiaan jos olen paikalla ja näen, että nuorta miestä yritetään kyykyttää turhaan.
Olen nähnyt sen videon. Ne miehet eivät tiedä kovasta elämästä tai kivusta mitään. Olivat joitain vasemmistohippitoimittajia. Suurin ponnistus elämässä heillä on varmasti ollut kuntosalilla rehkiminen.
Toisinsanoen sulla on eri säännöt kuin kaikilla muilla. Sairaala ehdottomasti kieltää auton jättämisen ambulansseille varatulle alueelle, mutta sulla vaan on lupa tehdä mitä tahdot. Tuollaiselle on ihan oma nimityskin.
Se hoitsu teki mitä sen toimenkuvaan ja sairaalan sääntöihin kuului.
Edelleenkin, ne miehet eivät ole siellä synnytyksessä fyysisesti kärsimässä ja vaarassa, eivätkä siis valokeilassa ja ykköshuomion kohteena. On se kova paikka miehelle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Käytännön ongelmia nuo, ei elämää suurempia kuten lapsen saaminen.
Kovia poikia ne simulaattorin kokeilijatkin aina aluksi olivat, mutta hyvin nöyriä lopuksi. Etenkin kun tajusivat, että kokemansa lyhyt mutta sietämätön kipu kestää synnyttäjällä tuntikausia.
Jos haluatte, että isät osallistuvat innolla synnytyksiin niin vaatikaa noiden käytännön asioiden korjaamista. Muutenkin vaikeaa tilannetta eivät helpota elämäänsä kyllästyneet harppuhoitsut jotka on koko ajan vi**uilemassa ihan turhista asioista. Nuorena miehenä tuo asenne tyrmistytti, mutta nykyään osaan antaa kunnolla takaisin jos joku tulee urputtamaan. Ja myös puutun asiaan jos olen paikalla ja näen, että nuorta miestä yritetään kyykyttää turhaan.
Olen nähnyt sen videon. Ne miehet eivät tiedä kovasta elämästä tai kivusta mitään. Olivat joitain vasemmistohippitoimittajia. Suurin ponnistus elämässä heillä on varmasti ollut kuntosalilla rehkiminen.
Toisinsanoen sulla on eri säännöt kuin kaikilla muilla. Sairaala ehdottomasti kieltää auton jättämisen ambulansseille varatulle alueelle, mutta sulla vaan on lupa tehdä mitä tahdot. Tuollaiselle on ihan oma nimityskin.
Se hoitsu teki mitä sen toimenkuvaan ja sairaalan sääntöihin kuului.
Edelleenkin, ne miehet eivät ole siellä synnytyksessä fyysisesti kärsimässä ja vaarassa, eivätkä siis valokeilassa ja ykköshuomion kohteena. On se kova paikka miehelle!
Siihen autoni viereen olisi mahtunut vaikka täysperävaunurekka enkä jaksa uskoa mitään sellaista tapahtuvan joka olisi vaatinut esim. 10 yhtäaikaisen ambulanssin saapumisen kyseiseen paikkaan. Auto ei myöskään ollut siinä muutamaa minuuttia pidempään.
Vai olisiko pitänyt juoksuttaa ensihoitajat hakemaan vaimo parkkipaikalta paareilla. Niin joo...jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt. Olisivat tienanneet edes palkkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
Käytännön ongelmia nuo, ei elämää suurempia kuten lapsen saaminen.
Kovia poikia ne simulaattorin kokeilijatkin aina aluksi olivat, mutta hyvin nöyriä lopuksi. Etenkin kun tajusivat, että kokemansa lyhyt mutta sietämätön kipu kestää synnyttäjällä tuntikausia.
Jos haluatte, että isät osallistuvat innolla synnytyksiin niin vaatikaa noiden käytännön asioiden korjaamista. Muutenkin vaikeaa tilannetta eivät helpota elämäänsä kyllästyneet harppuhoitsut jotka on koko ajan vi**uilemassa ihan turhista asioista. Nuorena miehenä tuo asenne tyrmistytti, mutta nykyään osaan antaa kunnolla takaisin jos joku tulee urputtamaan. Ja myös puutun asiaan jos olen paikalla ja näen, että nuorta miestä yritetään kyykyttää turhaan.
Olen nähnyt sen videon. Ne miehet eivät tiedä kovasta elämästä tai kivusta mitään. Olivat joitain vasemmistohippitoimittajia. Suurin ponnistus elämässä heillä on varmasti ollut kuntosalilla rehkiminen.
Ne "harppuhoitsut" ehtivät v*ttuilla vielä enemmän synnyttäjille. Vuodeosastolla meno nimittäin vielä pahenee.
Et siis tässäkään kärsi enemmän kuin äiti, vaan vähemmän.
Ja siis, v*ttuilu synnyttämään tulleille äideille ja isille ei ole okei. Täällä on ollut siitä omat ketjunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi sen miehen pitää valvoa ihan turhaan kädestä pitämässä aikuista ihmistä. Eikö riitä että yksi kärsii? Vaan molempien on valvottava? Ei mies niitä kipuja voi poistaa, sen voi tehdä lääkäri epiduraalilla.
Nimim. suoraan synnytykseen rankan kolmivuorotyöviikon ja pitkän ajomatkan jälkeen ja ei edes hetkeksi olisi saanut silmiä sulkea - sitten kun vihdoin sain luvan niin siellä lepohuoneessa oli jo joku toinen ukko jo nukkumassa sängyssä...nuokuin sitten säkkituolissa pari hassua hetkeä ennen kuin lapsi tuli maailmaan. Kiitokset vaan eksälle.
Mihin sinäkään tarvitset vaimoa tai ketään muutakaan? Oletko joku holhottava?
En varmaan tarvitsisikaan vaimoa tai naista mihinkään jos voisin lisääntyä suvuttomasti.
Kummasti on taas tosiasiat menneet naisilla tunteisiin. Olisin synnyttänyt itse jos olisin siihen pystynyt.
Hyvä sanoa, kun tiedät, ettet ikinä siihen hommaan joudu.
Ja enemmän tämä on mennyt miesten tunteisiin. Vaikka heidän ei tarvitse kuin yrittää olla hetki ihmisiksi ja oman vaimonsa tukena, niin sekin on liikaa vaadittu. Nainen siinä revittää itsensä ja kivut on varmaan suurimmat, mitä elämässään tulee kokemaan,niin silti pääosa pitäisikin kuulua miehelle ja hänen vitseilleen.
Normaali miehelle ei tuo ole ollenkaan liian hankalaa.
Se hetki ei välttämättä ole mikään lyhyt, ensisynnyttäjällä synnytys voi kestaa vuorokauden. Koko se aika pitäisi jäkittää jollain sairaalajakkaralla?
Tiedätteko muuten miten isiä kohdellaan synnytyssairaaloissa? Nöyryyttävästi. Kun kuopus syntyi ja vein verta vuotavan äidin päivystyksen ovien kautta synnyttämään niin jonku typerän sairaanhoitajan suurin huoli oli ettei autoni estä ambulanssin ajoa siihen oven kynnykselle. Totesin että jos joku mummo kuolee sydäriin sen vuoksi sillä aikaa kun olen saattamassa vaimoani, niin se on kohtalo. Ja esikoisen syntyessä minut meinattiin poistaa väkisin sairaalasta, koska "isät ei saa olla yöllä sairaalassa". Olisi pitänyt ajaa kotiin, odottaa siellä h-hetkeä, ja sitten hirveällä raivolla ajaa liikennettä vaarantaen takaisin sairaalaan. Tämä vielä tulipalopakkasilla jotka hyydyttivät autoja tienposkeen.
Maailma ei myöskään pysähdy sen pienen hetken takia. Silloisen työnantajan ja työehtosopimuksen mukaan vaimon synnytys ei ollut poissaoloon oikeuttava seikka. Jos halusi olla mukana niin se vähennettiin palkasta tai piti tehdä myöhemmin sisään takaisin.
Joten ei isilläkään ole aina helppoa. Olisin muuten milloin tahansa valmis kokeilemaan sitä paljon kohuttua synnytyssimulaattoria jota testattiin joillain nössömiehillä.
P.S. En vitsaillut synnytysten aikana tai jälkeen enkä aio jos vielä joskus sellainen paikka tulee eteen.
No voi hellanduudelis. Ihan olisi pitänyt tunnit tehdä myöhemmin sisään tai ottaa palkatonta vapaata. Työnantaja ei varmaan olisi suostunut antamaan synnytykseen lomapäiviä? Isyyslomalle voi jäädä heti synnytyksestä alkaen eikä työnantaja voi sitä kieltää.
Isän tikki= tikki kullin päähän ja pallit yhteen