Nainen! Haittaisiko sinua jos mies kertoisi tapailuvaiheessa että olet ns. kakkosvaihtoehto, kun mies ei ole saanut sitä suurta ihastustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totaalinen turn off. 

Kun on saanut kokea, miltä tuntuu olla maailman eniten haluttu sen toisen silmissä, ei koskaan enää riitä vähempi, eikä tarvitsekaan riittää.

Sitä paitsi jos joku ihminen on niin idiootti ja "tunneälytön", että tuollaisen menee parilleen kertomaan, niin eipä kiinnostaisi enää ihan siitäkään syystä.

Eli parempi vaihtoehto on huijata naista ja salaa haaveilla siitä ihastuksesta?

Ja sitten vetää matto alta kylmästi jo tuo ihastus joskus näyttääkin vihreää valoa?

Kuule mitä jos et tapailisi ketään ja haikailisit kouluihastusta ihan itseksesi? Yksinolokin on ihan mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi miestä, joka on noin rajoittunut ja fiksoitunut johonkin teoreettiseen ykkösvaihtoehtoon. Ei elämä ole mustavalkoista.

Tunteitaan on vaikea määrätä. Jos siihen yhteen vain on lääpällään mutta ei sitä saa itselleen, niin loppuelämäkö pitäisi olla yksin?

Kyllä. Käy vaikka maksullisissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näin varmaan käytännössä on monessakin suhteessa mutta ne miehet ovat ymmärtäneet olla sanomatta sitä ääneen. Eikö ole ihan peruskäytöstapojen, tunneälyn ja sosiaalisten tilanteiden hallinnan osoitusta ettei tahallaan pahoita toisen mieltä. Eihän kukaan jäisi tuollaiseen suhteeseen jos sen menee sanomaan ääneen. Sitten nämä miehet varmaan oikeasti ihmettelee, että missä meni vikaan kun tuli ero. 

Miksei? Minä ainakin arvostan suhteessa rehellisyyttä ja sitä että tiedän missä milloinkin mennään. Vaikken oliskaan miehelle ykkösvaihtoehto enkä kakkonenkaan niin jos sillä hetkellä tai kenties tulevaisuudessakaan ei parempaa olisi tiedossa niin pitäisikö sitten jäädä kokonaan ilman? Jättää lapsetkin tekemättä ja etsiä sitä yhtä ainoaa oikeaa ykkösvaihtoehtoa, jolle myös minä olisin ykkösvaihtoehto? Ei tytöt ja pojat lapsukaiset elämä noin kauniisti mene.  N49

Joillain ihmisillä on ihme käsitys rehellisyydestä, ikäänkuin sen varjolla pitäisi hyväksyä ihan mitä vaan. Kyllä, elämässä on niin, että tietyistä asioista ei kannata olla rehellinen, jos ajattelee pelkkää omaa hyötyään. Olet puolisosi kanssa pelkästä rahasta? Sinulla on seksirikostuomio? Naapurin 12 v on sinusta kuuma? Kävit vieraissa viime pikkujouluissa? Joo, ei kannata kertoa jos haluat pitää kumppanisi. Mutta jos et olisi k*sipää, niin sinulla ei olisi näitä ongelmia alunperinkään. Onnea vaan normaalin mukavan ihmisen larppaamiseen.

No ei se mitään.  Huomisesta lähtien saat sitten tyytyä pronssi- tai sitä alemmalla sijalla olevaan vaihtoehtoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Tähän voi mennä vuosia, tai loppuelämä.

Usein se uusi tutustuminen ja ihastuminen saa aikaan sen että tuo vanha unohtuu.

Mutta hankala on tutustua jos sitä ei sallita; Melko täystyrmäys on tullu naisilta täällä

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyys kannattaa aina!

Kuvailtu mies ei ole rehellinen, koska vilpillisesti pohdiskelee, kannattaako kertoa itsestään noin suuri turn off, vai ei, jotta saisi itsekästä etua.

Rehellinen mies käsittelisi omat tunteensa ennen uusia tapailusuhteita, eikä kaataisi omia ongelmiaan viattoman, ihanaa rakkautta toivovan sivullisen naisen niskaan.

Minusta osoittaa aikamoista rehellisyyttä ja luottamusta, halua työstää yhdessä asiaa, että tunnustaa tuollaisen asian. Teeskenteleminen olisi paljon pahempaa ja jos ei yhdessä työstä tuollaisia niin suhteesta ei voi tulla kovin syvä. Sama koskee suhteen aikana tulevia ihastuksia ja pettämisiä. Ne pitää työstää yhdessä eikä salailla toiselta. N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi miestä, joka on noin rajoittunut ja fiksoitunut johonkin teoreettiseen ykkösvaihtoehtoon. Ei elämä ole mustavalkoista.

Tunteitaan on vaikea määrätä. Jos siihen yhteen vain on lääpällään mutta ei sitä saa itselleen, niin loppuelämäkö pitäisi olla yksin?

Kyllä. Käy vaikka maksullisissa.

Kiitos rakentavasta palautteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Tähän voi mennä vuosia, tai loppuelämä.

Usein se uusi tutustuminen ja ihastuminen saa aikaan sen että tuo vanha unohtuu.

Mutta hankala on tutustua jos sitä ei sallita; Melko täystyrmäys on tullu naisilta täällä

Taitaa palstan naisilla olla jonkinlainen prinsessa-syndrooma päällänsä kun noin ehdottomia ovat että ovat miehelle se kuu ja aurinko nro 1. heti alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi miestä, joka on noin rajoittunut ja fiksoitunut johonkin teoreettiseen ykkösvaihtoehtoon. Ei elämä ole mustavalkoista.

Tuohan just on mustavalkoista ajattelua, että muuten sulle täydellinen mies menee Tyystin pilalle siitä, että tuli ihastuneeksi ensin johonkin toiseen, jota ei saanut.

Eivät entiset ihastukset haittaa, vaan niihin jumittuminen.

Mistä keksit jumittumisen? Ap kuvaili tapausta jossa mies on valmis täysillä kaikkeen ”kakkosen” kanssa. Ei se junittumiselta kuulosta vaan realismilta ja rehellisyydeltä. Hän on hylännyt ajatuksen saada ykkösvaihtoehtonsa ja haluaa nyt suhteeseen toisen kanssa. Missä jumitus? Tuohan on sitä kuuluisaa eteenpäin menemistä jos mikä.

Ei ole valmis täysillä kaikkeen, jos sanoo että ei voi luvata mihin suuntaan tunteensa kehittyvät. Ei hän ole tällöin hylännyt ykkösvaihtoehtoaan. Parisuhdetta ei voi epäillä, parisuhde on lupaus.

Vierailija kirjoitti:

Eli kun mies olisi täysin rehellinen, niin sekään ei kelpaa?

Luuletteko te tosiaan kaikki olevanne miehillenne niitä ykkövaihtoehtoja? Miehenne eivät vain olleet rehellisiä

Kuinkahan monta kertaa olen tältä palstalta lukenut "faktana", että naiset valitsevat ja miehet joutuvat tyytymään. Onneksi nyt on mustaa valkoisella, mitä näyttää, seuraavan kerran kun siihen väitteeseen törmään. Eli se meneekin niin, että miehet valitsevat ja naiset joutuvat tyytymään siihen, minkä onnistuvat nappaamaan, ja todennäköisesti ovat heille kakkos- tai kolmosvaihtoehtoja.

Mitä äitinne sanovat, kun kerrotte tämän heille?

N57

Koska olen itseäni kunnioittava nainen, en todellakaan alkaisi kilpailemaan mistään ykkössijasta tai odottelemaan josko miekkosen tunteen sitten joskus heräävät - jos heräävät.

Juu rehellinen pitää olla, mutta sillä tavalla ettei sitä kakkosvaihtoehtoa sitten ollenkaan roikoteta löysässä hirressä! Mieluummin sanotaan että sori, ei nyt oikein ole tunteita, ja päästetään menemään. Ja sitten ollaan yksin (!) niin kauan kunnes löytyy se jonka oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi miestä, joka on noin rajoittunut ja fiksoitunut johonkin teoreettiseen ykkösvaihtoehtoon. Ei elämä ole mustavalkoista.

Tunteitaan on vaikea määrätä. Jos siihen yhteen vain on lääpällään mutta ei sitä saa itselleen, niin loppuelämäkö pitäisi olla yksin?

Kyllä. Käy vaikka maksullisissa.

Kiitos rakentavasta palautteesta

Ole hyvä. Se on parempi tapa saada läheisyyttä kuin huijata joku huonoon parisuhteeseen vain siksi ettet halua olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun mies olisi täysin rehellinen, niin sekään ei kelpaa?

Luuletteko te tosiaan kaikki olevanne miehillenne niitä ykkövaihtoehtoja? Miehenne eivät vain olleet rehellisiä

Rehellinen saa olla, mutta ei henkisesti noin rajoittunut, että jumittuu johonkin ykkösvaihtoehtoajatteluun.

Miten voi kontrolloida tunteitaan ja sammuttaa ihastuksen?

En tiedä, miksi vaivaudun edes vastaamaan, mutta itse en ymmärrä, miksi alkaisin olla kenenkään kanssa niin pitkään kuin olen ihastunut johonkin toiseen. Edellisen parisuhteeni päätyttyä meni yli kaksi vuotta ennen kuin olin suhteesta sen verran yli, että aloin edes kiinnostua muista. Siitä vielä muutama vuosi ennen kuin pystyin seurustelemaan kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä ketjun kirjoittelijat sitten sitä mieltä että mies, joka on jäänyt ilman sitä elämänsä rakkautta on lopuksi ikäänsä yksineläjäksi tuomittu. Ei siis kannata antaa mahdollisuutta miehelle rakastua uudelleen? 

Minä olen sitä mieltä, että jos mies (tai nainen) edelleen pitää vanhaa ihastustaan itselleen parhaana ja sydämensä valittuna, ja on hänessä rakkauden siteillä kiinni, niin kaikille osapuolille parempi olisi, ettei hän tapailisi ketään muuta. Mutta jos hän kykenee käsittelemään tunteensa, ja on aidosti ja rehellisesti avoin uudelle rakkaudelle, ns. sydän vapaana, silloin hän voi löytää uuden suuren rakkauden.

Tähän voi mennä vuosia, tai loppuelämä.

Usein se uusi tutustuminen ja ihastuminen saa aikaan sen että tuo vanha unohtuu.

Mutta hankala on tutustua jos sitä ei sallita; Melko täystyrmäys on tullu naisilta täällä

Jokainen nainen odottaa olevansa miehelleen ykkönen ja miehen piirittävän juuri heitä. Jos et pysty siihen, jäät ilman. Se ei ole naisten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyys kannattaa aina!

Kuvailtu mies ei ole rehellinen, koska vilpillisesti pohdiskelee, kannattaako kertoa itsestään noin suuri turn off, vai ei, jotta saisi itsekästä etua.

Rehellinen mies käsittelisi omat tunteensa ennen uusia tapailusuhteita, eikä kaataisi omia ongelmiaan viattoman, ihanaa rakkautta toivovan sivullisen naisen niskaan.

Minusta osoittaa aikamoista rehellisyyttä ja luottamusta, halua työstää yhdessä asiaa, että tunnustaa tuollaisen asian. Teeskenteleminen olisi paljon pahempaa ja jos ei yhdessä työstä tuollaisia niin suhteesta ei voi tulla kovin syvä. Sama koskee suhteen aikana tulevia ihastuksia ja pettämisiä. Ne pitää työstää yhdessä eikä salailla toiselta. N49

Henkilö joka on suhteessa kanssani ja ilmoittaa yhtäkkiä etten ole hänen ykkösvaihtoehtonsa voi työstää jatkossa omaa kättään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun mies olisi täysin rehellinen, niin sekään ei kelpaa?

Luuletteko te tosiaan kaikki olevanne miehillenne niitä ykkövaihtoehtoja? Miehenne eivät vain olleet rehellisiä

Kuinkahan monta kertaa olen tältä palstalta lukenut "faktana", että naiset valitsevat ja miehet joutuvat tyytymään. Onneksi nyt on mustaa valkoisella, mitä näyttää, seuraavan kerran kun siihen väitteeseen törmään. Eli se meneekin niin, että miehet valitsevat ja naiset joutuvat tyytymään siihen, minkä onnistuvat nappaamaan, ja todennäköisesti ovat heille kakkos- tai kolmosvaihtoehtoja.

Mitä äitinne sanovat, kun kerrotte tämän heille?

N57

Äitini on itse minulle kertonut että isällä oli vaikea ero takana, ja luultavasti oli isälleni ns. kakkosvaihtoehto...Aluksi ainakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni olisi valmis jättämään vaikkapa unelmiensa miehen näköjään tuollaisen pikkujutun vuoksi.

Ei tuollainen ole unelmien mies eikä pikkujuttu.

Jos mies on unelmien mies ennen paljastusta ja olet häneen täysin rakastunut ja haluat yhteisen loppuelämän, miten kummassa se voi keikahtaa yhtäkkiä itsestäänselvästi lopulliseksi jäähyväisiksi? Eikö se kerro että alkujaankaan et ollut kovin vakavissasi. Ei todella rakastunut moisista hätkähdä. Ei, aikoastaan itserakas jolle parisuhde on vain oman itsetunnon pönkittäjä, ja toimii niin pitkään kuin on palvottu ja kumppanin yläpuolella.

Palstamiehen kuvitelmissa parisuhde on taas staattinen tila, jossa ollaan "täysin rakastunut" alusta loppuun saakka. Enpä ole moista koskaan kokenut. Ennen kuin ollaan vaiheessa "täysin rakastunut" ja "haluat yhteisen loppuelämän" on kyllä varmasti huomannut, mikäli mies ei ole rakastunut eli haaveilee jostain toisesta. Puhutaan kuitenkin vuosista. Mies, joka onnistuneesti vähintään kaksi vuotta pystyy näyttelemään umpirakastunutta jopa nonverbaalista viestintäänsä myöten ei kovin vahvasti pysty olemaan edelleen henkisesti kiinni jossain toisessa.

Mutta taitaa taas olla ketjussa miehiä, joilla ei ole edes kokemusta sitoutuneesta, vuosien parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näin varmaan käytännössä on monessakin suhteessa mutta ne miehet ovat ymmärtäneet olla sanomatta sitä ääneen. Eikö ole ihan peruskäytöstapojen, tunneälyn ja sosiaalisten tilanteiden hallinnan osoitusta ettei tahallaan pahoita toisen mieltä. Eihän kukaan jäisi tuollaiseen suhteeseen jos sen menee sanomaan ääneen. Sitten nämä miehet varmaan oikeasti ihmettelee, että missä meni vikaan kun tuli ero. 

Miksei? Minä ainakin arvostan suhteessa rehellisyyttä ja sitä että tiedän missä milloinkin mennään. Vaikken oliskaan miehelle ykkösvaihtoehto enkä kakkonenkaan niin jos sillä hetkellä tai kenties tulevaisuudessakaan ei parempaa olisi tiedossa niin pitäisikö sitten jäädä kokonaan ilman? Jättää lapsetkin tekemättä ja etsiä sitä yhtä ainoaa oikeaa ykkösvaihtoehtoa, jolle myös minä olisin ykkösvaihtoehto? Ei tytöt ja pojat lapsukaiset elämä noin kauniisti mene.  N49

Kyllä se vain menee. Ei niitä lapsiakaan ole pakko tehdä ja jos on, kumppanuusvanhemmuus on ihan oikea juttu. Jos sinulle on ok olla jollekin kakkosvaihtoehto, niin hieno juttu. Minulle ei ole, enkä tunne ketään jolle olisi. Tunnen myös ns ikisinkkuja jotka ovat aivan onnellisia yksinään. Minä olen ollut naimisissa 15v miehen kanssa joka oli minulle ykkösvaihtoehto ja jolle minä olin ykkösvaihtoehto. Onnellisia ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Taisi kyllä osua ja upota tän palstan naisiin, sen verran ryöpsähti vastauksia lyhyessä ajassa :D

Monet syvällä sisällään tietävät olevansa kakkos -tai kolmosvaihtoehtoja miehilleen, ja totuuden lukeminen täältä ei tee hyvää...

Miten niin osui ja upposi? Kyse oli hypoteettisesta tilanteesta. Itse olen sinkku ja lopetin edellisen parisuhteen. Mitä vaihtoehtoja tavallisilla ihmisillä nyt muka on varastossa?