Lue keskustelun säännöt.
G: Lääkäriltä saamasi väärät diagnoosit
12.12.2013 |
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että vuodesta toiseen juoksen lääkeiden luona jotka nauravat ja vähättelevät oireitani. Aina lähetetään kotiin omien vainoharhojen kanssa sietämään elämää ja kas kummaa, vuoden päästä löytyykin syy kaikkeen.
- Outoja kohtauksia, lämpöilyä, huimausta, poissaoleva olotila ja sydämentykytys. Lääkäri määräsi epilepsialääkkeet, jotka lopetin vuoden käytön jälkeen. Kyseessä oli paniikkikohtaukset.
- Väsymys, kuivat hiukset, menkat loppui, paino nousi ja ruokahalu hävisi. Diagnoosina murrosikä ja huomionhakuisuus, koska purskahdin lääkärin edessä itkuun väsymyksen vuoksi. Taas vuosi, kunnes löytyi paha kilpirauhasen vajaatoiminta.
- Jano, tunne että pyörryn, jatkuva pissahätä ja jalkojen puutuminen. Diagnoosina HUONO RUOKAVALIO. Myöhemmin todettiin diabetes. Painoindeksini on 19, aina ollut, syön terveellisesti. Lääkäri ei uskonut.
Mitäs teillä?
Kommentit (72)
Minulla on muka acne conglobata (erittäin paha aknen muoto). Ja minä kun luulin että pari finniä ei ole vielä edes aknea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena (10-11 v.) minulla oli kova flunssa, hirvittävän kipeä nielu ja hengittäminen sattui niin, että itketti. Kuume oli pysytellyt yli 39 asteessa pari kolme päivää ja menimme terveyskeskukseen. Lääkäri määräsi buranaa ja lepoa. Seuraavana päivänä kuume nousi 40,5 asteeseen ja menimme yksityiseen lääkärikeskukseen, jossa todettiin keuhkoputkentulehdus. Antibiooteilla tauti parani, mutta muistan vieläkin sen kamalan kivun ja ensimmäisen lääkärin, joka hädin tuskin katsoi potilasta tutkimisesta puhumattakaan. "Flunssaa, nämä menevät muutamassa päivässä ohi. Niinpä niin.
Alkuvuodesta jouduin parin viikon lääkärissä ravaamisen jälkeen sairaalaan, koska oloni oli niin heikko. Terveyskeskuksessa minua ei uskottu aluksi laisinkaan, laitettiin joka kerta buranareseptin kanssa kotiin. Ei kuunneltu edes sen vertaa, että en pysty käyttämään tulehduskipulääkkeitä. Tarpeeksi sinnikäs kun kuitenkin olin ja raahauduin puolikuolleena viisi kertaa lääkärin vastaanotolle, niin sitten alettiin myöntämään lisätutkimuksia. Laihduin viikossa lähemmäs kymmenen kiloa ruokahaluttomuuden ja sitkeän pahoinvoinnin takia. Minulla oli myös kovia vatsa- ja suolistokipuja, lämpöä, silmäoireita, kielioireita, hammasvaurioita, jatkuvaa päänsärkyä, lihasten kramppaamista, puutumisoireita, ihottumaa, uskomattoman rajua väsymystä, lihas- ja nivelkipuja ym. Parin päivän sairaalassa makaamisen jälkeen sisätautilääkäri tuli kertomaan, että minulla on masennus ja fibromyalgia. Kiitos vain tiedosta, MUTTA nuo sairaudet minulla on todettu aiemmin, ja sillä hetkellä en edes tuntenut itseäni masentuneeksi, vaan selkeästi fyysisesti väsyneeksi. Oireet eivät myöskään olleet tyypillisiä minun fibromyalgialleni (vaikka se ehkä joihinkin oireisiin vaikuttikin pahentavasti), mutta eihän sitä uskottu.
Kuukausien mittaan oireet vain pahenivat ja pahenivat, jatkuvaa ripulointia ja pahoinvointia sekä sen lisäksi yli KOLMEKYMMENTÄ päivittäistä elämistä ja olemista häiritsevää oiretta. Joka ikinen kerta sain kuulla olevani psykiatrisen hoidon tarpeessa, kun lääkärissä kävin. Koskaan sairaslomatodistukseen ei suostuttu laittamaan muuta diagnoosia kuin masennus, vaikka olotila on selkeästi jonkin fyysisen asian aiheuttamaa. Minua ei haluttu edes tutkia, koska masennus kuulemma selittäisi kaiken.
Lähes puolivuotta tuon sairaalajakson jälkeen alkoi lääkäreillä pikkuhiljaa menemään jakeluun, että ehkä siellä taustalla on oikeasti jotain fyysistä ongelmaa, koska olin täysin työkyvytön rajujen oireiden takia (ja olen edelleen). Loppujen lopuksi tutkimuksissa löytyikin ilmeisesti useampia vuosia elimistöä nakerrellut keliakia ja sen lisäksi palleatyrä, joka on aiheuttanut julmettuja polttoja yläruumissa. Tällä hetkellä etsinnän alla myös eräs toinen suolistosairaus, koska pidempään käytössä olleesta uudesta ruokavaliosta huolimatta oireet on todella rajuja ja ripulointi jatkuu edelleen.
Nyt olenkin käytännössä ravannut kahden eri lääkärin väliä. Toinen kunnalliselta ja toinen opiskelijaterveydenhuollon puolelta. Toinen näistä lääkäreistä pitää minua onneksi nykyään FYYSISESTI sairaana, mutta toinen ei suostu edelleenkään laittamaan sairaslomani koodiksi keliakiaa ja mahaoireita, vaikka ne ovat pääasiallinen syy poissaololleni töistä ja opiskeluista. Joka ikinen kerta lapussa lukee masennus, vaikka en koe olevani edelleenkään masentunut, vaikka sitä olenkin joskus menneisyydessäni ollut. Samainen lääkäri myös niputti kaikki nämä keliakiasta, tyrästä ja fibromyalgiasta johtuvat oireeni somaattiseksi oireyhtymäksi ja stressivatsaksi, vaikka tiedoissa lukee ihan selkeästi ne jo todetut sairaudet, jotka ihan selkeästi ovat tämän nykyisen olotilani aiheuttajina. Tämä toinen lääkäri ei myöskään suostunut laittamaan minua enää lisätutkimuksiin (mm. B-12 vitamiinin pitoisuuden mittaus), koska on kuulemma turhaa tehdä kaiken maailman kokeita somaattisesti oireivalle. Onneksi toinen lääkäri kuitenki myönsi minulle nuo kaikki tarvittavat jatkotutkimukset.
Harmittaa todella paljon, kun minua ei otettu heti alun alkaen tosissaan, koska tuo puolen vuoden TURHA odotuttaminen kerkesi aiheuttaa minulle lisäoireita ja -vaurioita elimistöön :(
ms tauti on diagnosoitiin ensin psyykkiseksi sairaudeksi
Tuttavalla mahasyöpää (36-vuotias) väitettiin pitkään vain refluksitaudiksi. Siis todella pitkään työterveyslääkäri hoiti vaan refluksitautina, vaikka oireet olivat rajut. Potilas sitten kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 12:18"]
Tuttavalla mahasyöpää (36-vuotias) väitettiin pitkään vain refluksitaudiksi. Siis todella pitkään työterveyslääkäri hoiti vaan refluksitautina, vaikka oireet olivat rajut. Potilas sitten kuoli.
[/quote]
Ilmeisesti ei sitten tähystetty? Refluksihan voi aiheuttaa syöpää.
Päässä oleva veritulppa pitkällä matkalla kuitattiin hartia jumituksena... Kävin kolme kertaa lääkärissä ennen kuin magneetti kuvaus näytti totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 19:52"]
Älkää lääkäreitä syyttäkö omasta tyhmyydestänne!
[/quote]
Itsekkö diagnoosi nykyään pitää tietää? Mitä me lääkäreillä sitten enään tehdään..?
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 22:48"]
Aivoveritulppa diagnosoitiin niska-hartiapäänsäryksi, keuhkoveritulppaa väitettiin hyperventilaatiokohtaukseksi. Kovan vatsakivun kuvittelin, ei voinut olla mitään, kun olin niin nuori (tulehtunut umpisuoli, puhkesi lopulta).
Huonoa tuuria lääkäreiden suhteen...
[/quote]
Mulla juuri tämä sama aivoveritulppa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä lääkäreilläkään helppoa ole, kun ihmiset etsii netistä itselleen valmiit diagnoosit ja vaatii kaiken maailman kalliita tutkimuksia.
No mulla on pelkästään hyviä kokemuksia. Aina olen tullut kuulluksi lääkärissä käydessäni ja on tullut olo, että lääkäri oikeasti haluaa selvittää vaivani ja auttaa parhaansa mukaan.
Ymmärrän, ettei diagnoosi joka kerta voi mennä ihan nappiin heti eka kerralla. Lisäksi ei voi olettaa, että esim. työterveyslääkäri voisi tietää kaiken maailman harvinaisetkin sairaudet oireineen ja heti osaisi epäillä niitä. Toki ensin täytyy sulkea pois ne todennäköisimmät syyt vaivoihin.
Kerran loukkasin jalkani töissä aika erikoisella tavalla. Työterveyslääkäri sanoi suoraan, ettei ole aikaisemmin törmännyt moiseen, ja ellei mene levolla ohi niin hän lähettää ortopedille. No olisin tietysti voinut vaatia, että minun täytyy päästä sinne heti. Mutta tt-lääkäri teki sinänsä ihan oikean arvion, että vamma kyllä parani levolla, eikä kalliita lisätutkimuksia tarvittu.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:13"]
Olen lääkäri ja olen tehnyt urani aikana virhediagnooseja. Myös itselleni ja omaisilleni. Tässä ammatissa on vain pakko hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja sietää epävarmuutta. Riittää, kun tekee parhaansa. Siis on huolellinen, kuuntelee potilasta ja seuraa alan kehitystä. Virheet tekevät aika nöyräksi.
[/quote]
Moniko on kuollut?