Lue keskustelun säännöt.
G: Lääkäriltä saamasi väärät diagnoosit
12.12.2013 |
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että vuodesta toiseen juoksen lääkeiden luona jotka nauravat ja vähättelevät oireitani. Aina lähetetään kotiin omien vainoharhojen kanssa sietämään elämää ja kas kummaa, vuoden päästä löytyykin syy kaikkeen.
- Outoja kohtauksia, lämpöilyä, huimausta, poissaoleva olotila ja sydämentykytys. Lääkäri määräsi epilepsialääkkeet, jotka lopetin vuoden käytön jälkeen. Kyseessä oli paniikkikohtaukset.
- Väsymys, kuivat hiukset, menkat loppui, paino nousi ja ruokahalu hävisi. Diagnoosina murrosikä ja huomionhakuisuus, koska purskahdin lääkärin edessä itkuun väsymyksen vuoksi. Taas vuosi, kunnes löytyi paha kilpirauhasen vajaatoiminta.
- Jano, tunne että pyörryn, jatkuva pissahätä ja jalkojen puutuminen. Diagnoosina HUONO RUOKAVALIO. Myöhemmin todettiin diabetes. Painoindeksini on 19, aina ollut, syön terveellisesti. Lääkäri ei uskonut.
Mitäs teillä?
Kommentit (72)
tämä ei nyt ollut diagnoosi mutta mieheni sai pari viikkoa sitten psykoosilääkkeet koska oli stressaantunut...
ohjeessa luki siinä -mihin yleensä määrätään- kohdassa skitsofreenikoille, kehitysvammaisten raivokohtauksiin ja mitä muuta vielä.
Tietenkään kaikkia lääkkeitä ei aina anneta vain niihin mitä pakkausselosteessa lukee, mutta sanoin miehelleni ettei todellakaan ala syödä niitä vaan menee toiselle lääkärille. Toinen lääkäri oli hienotunteisesti sanonut, että nyt on tullut kyllä väärä arvio ja itse antoi saikkua viikon.
nämä kyseiset psykoosilääkkeet olisivat voineet viedä työkyvyn pitkäksi aikaa, autolla ajamisen kyvyn ja ne on myös niin voimakkaita ettei välttämättä koskaan enää pysty olla ilman niitä. ko lääkkeet muuttavat niin paljon aivokemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontula?
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:21"]
Menetin täydellisen luottamukseni lääkäreihin, kun kävin venäläisellä lääkärillä Itä-Helsingissä terveyskeskuksessa. Selitin lääkärille, että minulla oli pidemmän aikaa ollut kovia rintakipuja ja paineentunnetta rinnassa. Kyse ei ollut paniikkihäiriöstä eikä vatsahapoista tms. Itse tiedän, että nuoren ihmisen rintakivut tulisi ottaa vakavasti ja lääkärin olisi pitänyt määrätä minut ekg:hen ja ottaa pari harvinaisempaa verikoetta, joissa mitataan sydänlihaksen rasittuneisuutta. No, lääkäri ehdotti että alkaisin syömään verenpainelääkkeitä (!!!!!!!!!hoitovirhe). Minulla oli normaali verenpaine ja ikää 23. Kun kieltäydyin ottamasta reseptiä ja sanoin, ettei tuossa ole mitään järkeä, määräsi lääkäri minut verensokerin mittaukseen. Eli hänellä ei ollut mitään ymmärrystä mistään...
Toinen tapaus oli myös Itä-Helsinkiläisellä terveysasemalla. Edelleen ulkomaalainen lääkäri lopetti potilaan psykoosilääkkeet, koska potilas ei pitänyt mausta ja vaihtoi lääkityksen rauhoittaviin. No, kuten arvata saattaa, oli potilas kuukauden sisällä uudelleen psykoosissa.
[/quote]
Äitini kävi lääkärissä, koska kärsi kämmenissä ja sormissa katkeilevista verisuonista. Ne olivat kipeät ja kämmenet usein todella rajun näköiset, myös tällä lääkärikäynnillä. Lääkäri otti kitaran ääniraudan, kilautti sen helisemään ja laittoi sen äitini otsaan ja totesi: "luulosairaus".
Tämä lääkäri huseeraasi siis 80-luvulla äänirautoineen pohjois-helsinkiläisessä terveyskeskuksessa. Jokainen potilas diagnosoitiin ääniraudan avulla ja lääkäristä tehtiin valituksia siinä määrin, ettei enää toiminut lääkärinä missään.
Kärsin toistuvista angiinoista, siis useita vuodessa. Tunsin taas sellaisen tulleen päälle, ja eiku lekuriin. Lääkäri kysyi, että mikäs vaivaa? Vastasin, että angiinahan se taitaa taas vaivata. (Mulle ei koskaan tullut peitteitä). Eipä olis pitänyt diagnosoida itse. Sain röyhkeän esitelmän siitä, että HÄN on täällä lääkäri.
No, HÄNEN mukaansa mulla ei ole tätä kys. vaivaa. Pyysin nieluviljelyä, johon ei suostunut. Menin kotiin viikonlopuksi ja maanantaina kuin ihmeen kaupalla selvisin takaisin terveyskeskukseen, olin aivan raato. Jo hoitaja pelkästään näki mun tilan ja lykkäsi pitkälleen ja piikin persuksiin. Lääkekuurin sain nieluviljelyn yhteydessä mukaan, ja angiinahan se oli.
Olis vaikka varuiksi antanut sen "omasta mielestään aiheettoman kuurin", jos ei varma ollut. Messiaasta seuraava. Harkitsin valituksen tekoa, mutta arvatahan sen saattaa, miten tuossa olis käynyt.
Mun vaiva nyt oli pieni, kun lukee näitä syöpä- ym. tapauksia, voimia kaikille sairastaville!
Välilevyn pullistuma diagnosoitiin ensin bursiitiksi yleislääkärillä. Vasta fysiatri teki oikean diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin korkeasta kuumeesta ja niskajäykkyydestä. Ensimmäinen yrittäjä, työterveyslääkäri, kertoi taudin olevan Buranalla ja levolla paraneva nuhakuume. Toinen yritys päivystyksessä, jossa diagnosoitiin aivokalvontulehdus ja lähetettiin sairaalaan. Sairaalassa otettiin selkäytimestä jokin testi, eikä kyseessä ollutkaan aivokalvontulehdus. Myöhemmin syyksi selvisi munuaisaltaan tulehdus, niskakipu hämäsi.
Olin tutkittavana pahenevan anemian takia, toisessa yhteydessä mainitsin työterveyslääkärille anemian aiheuttamasta väsymyksestä (hB 80-90). Työterveyslääkäri kirjoitti muutaman viikon sairausloman masennuksen takia.
Toisella kerralla erehdyin sanomaan, että lääkäri oli raskausaikana epäillyt sappivaivoja ja käskenyt hakeutua tutkimuksiin, jos oireet jatkuvat raskauden jälkeen. Tk-lääkäri vain totesi tutkimatta, ettei noin nuorella ja hoikalla voi olla sappivaivoja, se on vaan närästystä. Muutama kuukausi myöhemmin olin leikkaussalissa sappirakon poistossa. Sappirakko oli täynnä pieniä kiviä, jotka todettiin pari minuuttia kestäneellä ultraäänitutkimuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkeminen, huimaus, jatkuva väsymys. Lääkäri totesi minulla olevan stressiä. Oikeasti tämä johtuikin hemoglobiiniarvostani: 110.
Aivoveritulppa diagnosoitiin niska-hartiapäänsäryksi, keuhkoveritulppaa väitettiin hyperventilaatiokohtaukseksi. Kovan vatsakivun kuvittelin, ei voinut olla mitään, kun olin niin nuori (tulehtunut umpisuoli, puhkesi lopulta).
Huonoa tuuria lääkäreiden suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 21:46"]
Äitini kävi lääkärissä, koska kärsi kämmenissä ja sormissa katkeilevista verisuonista. Ne olivat kipeät ja kämmenet usein todella rajun näköiset, myös tällä lääkärikäynnillä. Lääkäri otti kitaran ääniraudan, kilautti sen helisemään ja laittoi sen äitini otsaan ja totesi: "luulosairaus".
Tämä lääkäri huseeraasi siis 80-luvulla äänirautoineen pohjois-helsinkiläisessä terveyskeskuksessa. Jokainen potilas diagnosoitiin ääniraudan avulla ja lääkäristä tehtiin valituksia siinä määrin, ettei enää toiminut lääkärinä missään.
[/quote]
Kyseessä oli varmaankin korvan tutkimuksissa käytettävä äänirauta, eikä siis kitaran. Tuo ihan oikeasti painetaan kiinni päälakeen tai otsaan ns. Weberin kokeessa ja kuuluu varmasti joka yleislääkärin vastaanotolle.
Oli miten oli, todella asiatonta käytöstä tuolta lääkäriltä.
Olin sekava korkean kuumeen, kipujen ja nestehukan vuoksi. Lääkäri syytti ilman mitään todisteita lääkkeiden väärinkäytöstä. Törkeyden huipentuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli parin kuukauden ajan vaivana järkyttävän pahat ja oksetusta aiheuttavat pari tuntia kestävät koko kehon lävistävät kipukohtaukset joiden aikana pystyin olemaan ainoastaan sikiöasennossa.
Diagnosoitiin KUUKAUTISKIVUIKSI, sain reseptin grammasiin panadoleihin joita olisi pitänyt ottaa 3 krt päivässä... Myöhemmin todettiin, että kierukka oli asetettu täysin päin helvettiä. Kun kierukka poistettiin pyörryin kivusta.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 19:57"]
Kova yskä oli paniikkihäiriö... En vieläkään tajua miten se onnistui tuon diagnoosin tekemään... En muista enää mikä se sitten OIKEASTI oli mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa mutta sain 3kk ajan joka yö yskänkohtauksia joiden aikana en saanut henkeä sisään enkä ulos n. kahteen minuuttiin... Paniikkihäiriö juu.
[/quote]
En tiedä miksi joillakin on niin valtava himo aina diagnosoida kaikki asiat korvien välistä johtuvaksi. Mullakin on ollut oireita, jotka kyllä ihan pitää ottaa vakavasti (kovaa yöhikoilua, kaulassa imusolmukkeiden kohdalla turvonnut tunne, lämpöilyä, ajoittaista heikotusta, kutinaa,...) ja stressiksi vaan koko ajan ollaan pistämässä. Ihan sama vaikka miten yrittäisin sanoa, että ei ole mitään erityistä stressiä tässä ollut. Sitten kun tulee jo ihan epätoivoiseksi kun tuntuu ettei saa tarvittavia kokeita, niin saadaan vaan lisää "todisteita" siitä että joo aivan hermorauniohan tuo ihminen on. Ja jos ikinä on sinne tietoihin tullut mitään mainintaa stressistä tai ahdistuneisuudesta niin kaikki on aina automaattisesti siitä johtuvaa.
[/quote]
Mitä kokeita tarvit? Mitä tautia epäilet sairastavasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 19:57"]
Kova yskä oli paniikkihäiriö... En vieläkään tajua miten se onnistui tuon diagnoosin tekemään... En muista enää mikä se sitten OIKEASTI oli mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa mutta sain 3kk ajan joka yö yskänkohtauksia joiden aikana en saanut henkeä sisään enkä ulos n. kahteen minuuttiin... Paniikkihäiriö juu.
[/quote]
En tiedä miksi joillakin on niin valtava himo aina diagnosoida kaikki asiat korvien välistä johtuvaksi. Mullakin on ollut oireita, jotka kyllä ihan pitää ottaa vakavasti (kovaa yöhikoilua, kaulassa imusolmukkeiden kohdalla turvonnut tunne, lämpöilyä, ajoittaista heikotusta, kutinaa,...) ja stressiksi vaan koko ajan ollaan pistämässä. Ihan sama vaikka miten yrittäisin sanoa, että ei ole mitään erityistä stressiä tässä ollut. Sitten kun tulee jo ihan epätoivoiseksi kun tuntuu ettei saa tarvittavia kokeita, niin saadaan vaan lisää "todisteita" siitä että joo aivan hermorauniohan tuo ihminen on. Ja jos ikinä on sinne tietoihin tullut mitään mainintaa stressistä tai ahdistuneisuudesta niin kaikki on aina automaattisesti siitä johtuvaa.
[/quote]
Mitä kokeita tarvit? Mitä tautia epäilet sairastavasi?
[/quote]
No mulla on kaikki lymfooman oireet. En tietenkään oleta, että kyse on siitä mutta kyllä noilla oireilla jo pitäisi tutkia eikä vaan todeta että sulla on kuule stressiä, ikään kuin en itse osaisi stressitasoani arvioida ollenkaan. Imusolmukkeiden ultraääni nyt ainakin tulee mieleen. Myös keuhkokuva kai joskus näissä epäilyissä otetaan ja samalla kai nähdään jos sattuisi olemaan tuberkuloosi (oireet kun istuu siihenkin). Jos on kuukausitolkulla aivan puolikuntoinen ja näillä oireilla niin on se vähän loukkaavaa jos vaan todetaan että stressiä sulla kuule on.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:55"]
Pitkittyneet yskät diagnosoitu kaksi kertaa infektioastmaksi ja määrätty astmalääkitys. Kummallakaan kerralla ei auttanut ja uusi käynti lääkäriin toi diagnoosiksi keuhkoputkentulehduksen ja lääkkeiksi antibiootit. Johan alkoi hellittää.
Kerran voimakas kurkkukipu ja nielemisvaikeudet diagnosoitiin nieluviljelyn jälkeen pusutaudiksi, enkä saanut lääkitystä. Pari päivää myöhemmin hoipuin korkeassa kuumeessa ja entistäkin kipeämmän kurkun kanssa toiselle lääkärille, joka pelkällä vilkaisulla näki, että minulla on angiina. Ei meinannut uskoa, ennen kuin tarkisti potilastiedoistani, että samassa lääkärikeskuksessa oli pari päivää aiemmin todettu nieluviljelystä, että ei ole angiinaa. Oli suorastaan vihainen tästä diagnoosista. Taas antibiootit toivat helpotuksen.
Ymmärrän, että antibiootteja on aikojen saatossa määrätty liikaa ja liian kevein perustein, mutta viime vuosina ollaan taas menty toiseen ääripäähän. Vaikka kolmatta viikkoa yskisi keuhkoja pihalle, mutta ei ole kuumetta, on diagnoosi aina virustulehdus, johon ei määrätä yskänlääkettä kummempaa lääkettä. Muutama päivä myöhemmin sama tauti onkin muuttunut bakteeritulehdukseksi, johon saa antibiootit, kunhan vaan muistaa lääkärissä valehdella, että on ollut kuumetta. Antibioottien avulla tauti sitten alkaa vihdoin hellittää.
[/quote]
Niin. Paitsi että normaalistikin tauti paranee kolmen viikon jälkeen. Ja itsellesihän sinä sitä kuoppaa kaivat syömällä antibiootteja. Elimistö kasvattaa niihin vastutuskyvyn ja sitten kun olet oikeasti kipeä ei mikään enää auta. Ja jos nieluviljely on negatiivinen, niin antibiootti ei auta. Koska se auttaa vain siihen streptokokkiin! Lääkäri, joka antaa antibiootin negatiivisella nieluviljelyllä tekee hoitovirheen.
Lääkäri määräsi selkäkipuihin lyricaa. Onneks googlasin ennenkuin hain ja ostin farmaseutin suosituksesta panadolia.
http://juhaniharjunharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144652-lyrica-laake-vai-kova-myrkky
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:21"]
Menetin täydellisen luottamukseni lääkäreihin, kun kävin venäläisellä lääkärillä Itä-Helsingissä terveyskeskuksessa. Selitin lääkärille, että minulla oli pidemmän aikaa ollut kovia rintakipuja ja paineentunnetta rinnassa. Kyse ei ollut paniikkihäiriöstä eikä vatsahapoista tms. Itse tiedän, että nuoren ihmisen rintakivut tulisi ottaa vakavasti ja lääkärin olisi pitänyt määrätä minut ekg:hen ja ottaa pari harvinaisempaa verikoetta, joissa mitataan sydänlihaksen rasittuneisuutta. No, lääkäri ehdotti että alkaisin syömään verenpainelääkkeitä (!!!!!!!!!hoitovirhe). Minulla oli normaali verenpaine ja ikää 23. Kun kieltäydyin ottamasta reseptiä ja sanoin, ettei tuossa ole mitään järkeä, määräsi lääkäri minut verensokerin mittaukseen. Eli hänellä ei ollut mitään ymmärrystä mistään...
Toinen tapaus oli myös Itä-Helsinkiläisellä terveysasemalla. Edelleen ulkomaalainen lääkäri lopetti potilaan psykoosilääkkeet, koska potilas ei pitänyt mausta ja vaihtoi lääkityksen rauhoittaviin. No, kuten arvata saattaa, oli potilas kuukauden sisällä uudelleen psykoosissa.
[/quote]
No mikä sinulla sitten lopulta oli?
Sinulle varmaan määrättiin beetasalpaajaa (esim propral)? Sitä käytetään mm. verenpainetaudin hoidossa, mutta myös paniikkihäiriöihin.
Psykoosilääkitystä ei tosiaan pitäisi noin vain lopettaa. Jos potilas on kieltäytynyt syömästä psykoosilääkkeitä, niin ei niitä hänelle voida väkisinkään antaa. Pakkohoitoon ei niin vaan potilasta laiteta. Ehkä lääkäri on ajatellut, että on sentään parempi, että syö rauhottavia? Ja katsotaan miten pärjää niillä.
Luulen, että osa näistä "vääristä diagnooseista" ja varsinkin "hoitovirheistä" johtuu siitä, ettei potilas täysin ymmärrä asiaa tai asiakokonaisuutta. Lääkärillä pitäisi kyllä olla enemmän aikaa selittää potilaalle asioita.
Perioraalidermatiittiin (suunympärysihottuma, myös silmien ympärillä) määrättiin kortisonivoidetta, ja niinpä vaiva jatkui. Myöhemmin selvisi toisella lääkärillä että siihen ei missään nimessä saa käyttää kortisonia, vaan ihan toista voidetta ja kolmen kuukauden antibioottikuuri.
"liikunnan puute" selkävaivoihini. Olin tuolloin 16. Alle vuosi myöhemmin mulla leikattiin paha skolioosi (yläkäyryys yli 60 astetta).
"epämääräinen tulehdus" ja tajuton antibioottikuuri. Noin 8 kk myöhemmin syntyi kuopus.
Menin käsileikkaukseen. Vaivaa oli tutkittu vuosia, otettu magneettikuvat ja CT-kuvat, lukemattomia röntgeneitä. Olin tavannut kirurgin monta kertaa, operaatio ei jännittänyt tippaakaan. Sain esilääkitykset, tehtiin hermopuudutus, homma näytti oikein mainiolta. Sitten heräämössä ihmettelin, kun mitään siteitä ei kädessä näkynyt.
Kirurgi tuli sitten vähän vaikeana selittämään että se oli siinä operaation alussa vielä katsonut uudelleen niitä mun kuvia sun muita ja todennut, että leikkaus onkin niin vaativa, ettei hän osaa sitä tehdä, joten kättä ei siis leikattu.
Hyvä niin, että kirurgi tunsi omat rajansa. Muutaman kuukauden päästä pääsin Ilkka Tulikouran puukon alle ja operaatio sujui ongelmitta. Tuo minut melkein leikannut kirurgi oli mukana katsomassa operaatiota oppiakseen, sillä leikkaus oli todella harvinainen. Olen leikkauksen jälkeen ollut erityisseurannassa, jossa tarkkaillaan parantumista. Olen jonkin sortin tieteellinen friikki, siis. :)
Mutta silti yllättävää, että ihan tainnoksiin asti päädyin ennen kuin huomattiin, millainen vaiva todellisuudessa onkaan kyseessä.