olenko liian älykäs psykologiassa?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 15:55"]

Tai sitten puhut niin raskaista aiheista ettei kukaan halua ottaa kantaa. Itse en tykkää kovin syvällisiä pohtia muiden kuullen paitsi vähän huppelissa kun avaudun silloin helpommin. 

[/quote]

Osa noista on semmoisia aiheita, joista ainakin minä voisin ihan hyvin keskustella vaikka minulla ei olekaan mitään kattavia opintoja alalta, osa taas on hyvinkin alaspesifejä, tyyliin joku kolmoishermosäryn hoito, siis jos tosiaan alat pohtia tuollaista ihmisen kanssa joka ei ole lääketieteen asiantuntija eikä hänellä ole kolmoishermosärystä kokemusta. Monet noista aiheistasi kuulostivat ainakin tuolla tavalla ilmaistuna joltain esseetentin aiheilta, ja sinulta tosiaan puuttuu oleellisesti sosiaalista älyä jos alat ihan "tyhjästä" yhtäkkiä keskustella jostain synoviaalinivelestä.

Jos olet tosissasi etkä provoile, niin sinulle voisi ihan oikeasti tehdä hyvää käydä juttelemassa jossain, enkä sano tätä pahalla.

Yllättävän monella ihmisellä vaikuttaa ap:n pointti menevän ohi. Eihän hän sano, etteikö osaisi puhua myös sitä kevyttä small talkia, vaan tuskailee sitä, ettei koskaan löydä seuraa, jossa voisi puhua muutakin kuin sitä huttuhömppää.

Itse ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Työni puitteissa puhun paljon lasten kanssa heitä kiinnostavista asioista (ts. jututan heitä, kuuntelen, heittelen kysymyksiä jotka saavat lapset kertomaan lisää omia ajatuksiaan). Ylläpidän hyvää kommunikaatiota näiden lasten vanhempiin, keskustelen työtovereiden kanssa sekä työhön liittyvistä jutuista että tätä kahvipoytähuttua eilisistä telkkaohjelmista. Olen sosiaalisesti ihan keskiverto: mukava, helposti ymmärrettävä, kivaa seuraa. 

Ja siltikin raivostuttaa etten koskaan saa keskustella omalla mukavuusvyöhykkeelläni: puhua filosofiaa, teologiaa ja psykologiaa sekaisin, heittää joukkoon kirjallisuusreferenssejä joita ei tarvitse erikseen selittää. Haluaisin joskus olla vertaisteni seurassa, en aina se, joka ottaa muut huomioon ja puhuu heille sopivalla tavalla.

Karkea yksinkertaistus: miksi kukaan äippälomalainen kaipaa aikuisseuraa? Onhan kotona se vauva, kyllähän sen kanssa voi jutella! Ja taaperon kanssa vasta jaettavaa onkin, kyllä se on mammassa vika jos kaipaa älykkäämpää keskustelua kuin mihin vuosikas lapsi pystyy.

Jaaha, palsta sekoilee taas lainauksien kanssa. No joka tapauksessa tarkoitus oli tietenkin lainata tuota ap:n luetteloa.

30

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 16:07"]

Ja siltikin raivostuttaa etten koskaan saa keskustella omalla mukavuusvyöhykkeelläni: puhua filosofiaa, teologiaa ja psykologiaa sekaisin, heittää joukkoon kirjallisuusreferenssejä joita ei tarvitse erikseen selittää. Haluaisin joskus olla vertaisteni seurassa, en aina se, joka ottaa muut huomioon ja puhuu heille sopivalla tavalla.

[/quote]

Sitten pitää hakeutua sellaiseen seuraan, joka näistä aiheista osaa keskustella, eikä pidä olettaa että kuka tahansa naapurinmummo pystyy niistä puhumaan.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 16:07"]

Yllättävän monella ihmisellä vaikuttaa ap:n pointti menevän ohi. Eihän hän sano, etteikö osaisi puhua myös sitä kevyttä small talkia, vaan tuskailee sitä, ettei koskaan löydä seuraa, jossa voisi puhua muutakin kuin sitä huttuhömppää.

[/quote]

Kun ottaa huomioon miten ap asian ilmaisee, niin mun mielestä vaikuttaa siltä että ap väen vängällä yrittää keskustella synoviaalinivelestä mökin mummon kanssa ja sitten kihisee kun toinen on niin tyhmä, niin tyhmä. Se on nimenomaan sitä sosiaalista älyä että tajuaa missä seurassa kannattaa puhua mitäkin asioita. Tuota asiaa ap ei selvästikään ole tajunnut.

31:lle. Kyllä minä tajuan mikö ap:n pointti on, mutta ongelma on että hän haluaa keskustella noista aiheita ilmeisesti ihan väärien ihmisten kanssa. Ja sinullekin: jos haluat jutella oman mukavuusalueesi asioista, niin juttele niitä samanhenkisten ihmisten kanssa eikä kaikkien satunnaisten vastaatulijoiden. Et ole ainoa ihminen maailmassa joka on kiinnostunut filosofiasta, psykologiasta ja mitä muita niitä nyt oli.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 14:54"]

Olen kuulemma liian älykäs.  Olen kyllä lukenut psykologiaa ja lääketiedettä, mutta myös kuulemma  olen liian älykäs keskustelukumppani ja tulkitsija tällä alueella. 

Olenkin kyllä kokenut ettei ole kenestäkään keskustelemaan tai miettimään asioita kanssani niin että he edes ymmärtäisivät missä minä mennään. itse kärsin tästä kun ei ole tasavertaista keskustelukumppania psykologian tai lääketieteen alueella.

kun tympäännyn, minulle vaan sanotaan että olet liian älykäs ja syvällinen.

[/quote]

:DDD No mutta, kannattaisko hieman kehittää esim. tunneälyä, tilannetajua, empatiakykyä, herkistymistä toisen ihmisen taajuudelle, erilaisuuden ymmärrystä? Kaikki tärkeitä taitoja em alalla. Ei potilaan tarkoitus ole pönkittää sun erinomaisuuttasi vaan sun tarkoituksesi on kyetä ymmärtämään potilasta ja kommunikoimaan hänen kanssaan ymmärrettävästi. Siinä näyis olevan aika paljon opeteltavaa. Kuin myös ymmärryksessä että ylemmyys- ja alemmuskompleksi ovat saman häiriön eri puolia. Tervettä on ymmärtää olevansa samalla viivalla muiden kanssa, jos mielii jonkinlaisen yhteyden toisiin saada.  Että ehkäpä ongelmasi ei ensisijaisesti ole yliälykkyys vaan vuorovaikutusongelmat?

Voit ap ollakin tavallista älykkäämpi, sitä en kiellä, mutta sosiaalista älykkyyttä/herkkyyttä sinulla ei ehkä juuri ole. Puheenaiheet valitaan sen mukaan, millainen ihminen on vuorovaikutuksen toinen osapuoli. Samassa mökissä koko elämänsä asuneen savolaisen mummon kanssa valitaan eri puheenaiheet kuin nuoren talousekonomin. Ja luuletko että psykologia tai lääkäriä kiinnostaa jauhaa vapaa-ajallaan ammatillisista asioista? Ei minua ainakaan.

Mä tykkään myös keskustella "syvällisemmistä" aiheista ja esim. tieteestä, mutta mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää seuraa, jonka kanssa puhua näistä asioista. Jo oma lapsuudenperhe on tällaista porukkaa ja mieheni, mutta olen tosiaan myös valinnut myöskin tutkijanuran eli luonnostaan töiden kautta löytyy samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. En usko, että tämä liittyy älykkyyteen, eri ihmiset ovat vain kiinnostuneita eri asioista.

Ap:n esimerkit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta aika syvällisiä ja hivenen perehtymistä vaativia aiheita. Arkitilanteissa tuollaisiin keskusteluaiheisiin heittäytyminen ei minuakaan monesti kiinnosta, jos mielessä pyörii konkreettisemmat asiat.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toisella olisi älyä keskustella myös syvällisistä aiheista. On vaan jokseenkin vaikea heittäytyä tasavertaiseen ja rakentavaan keskusteluun, jos toinen on aina se joka valitsee aiheen ja tuntee sen teoriapohjan.

Voisko sulla ap olla asperger? Kun nyt diagnosoinneista oli puhetta...

Tämä "älykäs" keskustelutarve taitaa olla enimmäkseen halua päteä omalla tietämisellään.  Koska lopulta jokaisella ihmisellä on oma viisautensa ja syvyytensä, kun vain häntä osaa kuunnella.  Ymmärrän kyllä että joskus haluaa esim. oman alansa asioista pohdiskella, mutta hyvin usein sellainenkin kääntyy vain narsistiseksi rinnakkainpuheluksi jossa tarkoitus on saada kiksejä omasta itsestään, eikä oikeasti kuunnella toisen ihmisen tarinaa. Tai kertoa omaansa. Jos vaivautuu kuuntelemnaa sitä "itseään heikompaa" voi oppia elämästä paljon. ja ainakin sen, ettei itse ole mikään arvostelemaan toista, sillä ne surut joita ihmiset kantavat sisimmässäät, kokemusket ja selviytymistarinat, ovat huikeita. Niiden kautta saa oikean yhteyden toiseen ihmiseen, eikä ulkomuodosta tai tittelistä voi päätellä yhtään mitään.

Oisko aspergerista kyse? Perehtynyt tarkkaan kaikenlaiseen nippelitietoon ja sitten taivastelee kun lapsuudennaapurissa asunut erakko ei pystykään noista keskustelemaan.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 15:55"]

Tai sitten puhut niin raskaista aiheista ettei kukaan halua ottaa kantaa. Itse en tykkää kovin syvällisiä pohtia muiden kuullen paitsi vähän huppelissa kun avaudun silloin helpommin. 

[/quote]

Osa noista on semmoisia aiheita, joista ainakin minä voisin ihan hyvin keskustella vaikka minulla ei olekaan mitään kattavia opintoja alalta, osa taas on hyvinkin alaspesifejä, tyyliin joku kolmoishermosäryn hoito, siis jos tosiaan alat pohtia tuollaista ihmisen kanssa joka ei ole lääketieteen asiantuntija eikä hänellä ole kolmoishermosärystä kokemusta. Monet noista aiheistasi kuulostivat ainakin tuolla tavalla ilmaistuna joltain esseetentin aiheilta, ja sinulta tosiaan puuttuu oleellisesti sosiaalista älyä jos alat ihan "tyhjästä" yhtäkkiä keskustella jostain synoviaalinivelestä.

Jos olet tosissasi etkä provoile, niin sinulle voisi ihan oikeasti tehdä hyvää käydä juttelemassa jossain, enkä sano tätä pahalla.   Mistä tiedät ettei kellään tutullani ole kokemusta trigeminusneuralgiasta? Mistä tiedät ettei kukaan tutuistani ole lääketiedettä lukenut? ap.

[/quote]

Mun mielestä kyse ei niinkään ole siitä, mistä keskustellaan, vaan enemmänkin miten keskustellaan. Ehkä sen mummonmökki-ihminen osaisi keskustella yllättävistäkin asioista, jos aiheet tuotaisiin häntä itseä lähelle ja käytettäisiin termejä ja esimerkkejä, jotka liittyvät hänen kokemusmaailmaansa? Ehkäpä voisit yrittää käyttää sitä älyäsi pohtimalla tapoja, joilla tuot mietteesi esiin kansantajuisemmin ja mahdollisesti yrität hieman hillitä sellaista ns. tajunnanvirtaa ulosannissasi?

Minulla on samanlainen olo psykologian kanssa. Tiedän ja tykkään puhua tosi paljon varsinkin käyttäytymispsykologiasta, mutta usein vastakeskustelijat eivät halua jutella, koska eivät ole yhtään "samalla kartalla" kanssani. Vähän niinkuin minä katsoisin maailmankarttaa ja he Suomen karttaa, ja sitten yritettäisiin tehdä yhdessä reittiä niin.

Saan usein kuulla olevani ilkeä, ylimielinen ja ylpeä kun näistä aiheista tulee puhe, vaikka itse koen lähinnä, että minä vain tiedän enemmän ja katson laajemmalta näkökulmalta. Tuntuu, että toiset kokevat usein olonsa uhatuksi kun eivät osaa katsoa ja ajatella niin laajasti. Ei minulla ainakaan ole tarkoitus olla mitenkään ylpeilevä tai "kaikkitietävä" :(

Mutta myöskin turhaudun helposti jos yritän keskustella jonkun kanssa jostain peruspsykologisista asioista (jotka mielestäni, minulle, ovat ihan itsestäänselvyyksiä) ja toiset vaan väittää vastaan eivätkä osaa esim. tarkastella asioita objektiivisesti. Tuossa turhautumisessa minun pitäisi skarpata, ehkä siitä sitten tulee sellainen ylimielinen fiilis muille, jos kokevat, että pidän heitä vähän "yksinkertaisina" (se ei tosin ole tarkoitus, mutta niin he ilmeisesti kokevat).

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 16:38"]

Oisko aspergerista kyse? Perehtynyt tarkkaan kaikenlaiseen nippelitietoon ja sitten taivastelee kun lapsuudennaapurissa asunut erakko ei pystykään noista keskustelemaan.

[/quote]   Kuka sinulle rakas ystävä sanoi että puhun tällaisia sen mummon kanssa? kun tuntuu ettei voi edes neuvoa vitamiinien saannista kun sana vitamiini on liian hieno.ihmettelee vain mitä vitamiinit on eikä voi uskoa millään että kalsiumia ei pidä ottaa rautavalmisteen kanssa yhtäaikaa.....ja tavallisia asioitakaan ei voi syvällisemmin pohtia koska hän ei ole itse pohtinut syvällisemmin tapahtumien kulkuja....ap

Toinen asia mikä tulee esiin on että en tarkoittanut kaupan kassaa tai muita tuntemattomia vaan ystäviä jotka istuvat kylässä tunti tolkulla.ap.

Hohhoijaa, nämä kaikki ylempänä esimerkkeinä mainitsemasi suuret "syvälliset" psykologiset pohdintasi ovat lukion psykan toisen kurssin perusjuttuja. Joko ilmaiset itseäsi todella huonosti ja vieläpä ihmisille joita ei yksinkertaisesti kiinnosta asia (suosittelen pohtimaan sitä aspergeria), tai sitten elät vain vielä juntimpien ihmisten keskellä, jolloin ongelmasi on ratkaistavissa seuraa vaihtamalla. Ellet sitten väkisin hakeudu "tyhmempiesi" seuraan tunteaksesi itsesi älykkäämmäksi. 

TL;DR; ap on psykologiassa 17-vuotiaan lukiopsykologin tasolla ja autisti.

Tuntuu myös, että esim. psykologia ja yhteiskunnalliset asiat aiheena on ihmisille hankalia siksi, että ihmiset eivät halua tarkastella omaa käytöstään ja omaa sisintään. Omien tekojen vaikutusta sekä itseen että ympäristöön. Syy-seuraussuhteita jne. Joten eivät halua puhuakaan aiheesta. Jos yrittää selittää vaikka, että joku käytös X liittyy luultavasti hyvin vahvasti tapahtumaan Y, niin ei kuunnella ja kielletään vaan ja halutaan vaihtaa aihetta. Helpompaa ja kivempaa on hei puhua vaan vaatteista ja meikeistä.