Sektion JA alatiesynnytyksen kokeneet - KIPUVERTAILUA!!

1 sektio ja 1 alatiesynnytys takana. En kärjistä vaan tämä on värittämätön kokemus.

Alatiessä hirveät kivut, supistuksiin sain epiduraalin kun olin jo 7 cm auki. Repeämiä tuli, tikkaukset aukesivat kotiuduttua, "jälkikivut" eli revennyt haarukka kesti kauan. Puhumattakaan hirveästä synnytyskivusta eli supistuksista.

Sektion aikana en tuntenut mitään, ei se mahan kaivelu spinaalissa tunnu miltään jos on tarpeeksi puudutusta. Kipua ei ollut missään vaiheessa heräämössäkään kun sain piikillä ja tipalla kipulääkettä. Jälkisupistukset tuntuivat ilkeiltä seuraavana  yönä muttei sen jälkeen ollut enäää mitään haavakipua mitä kyllä ihmettelin. Nousessa toki sattui jos nousi väärässä asennossa. Heräämössä oli itseasiassa todella mahtavat fiilikset, olisiko ollut opiaattipohjaisia kipulääkkeitä ;)

Lopputuloksena, sektio pesee alatiesynnytyksen (muun muassa) kivuttomuudessa 6-0.

Esikoisen synnytin alakautta. Se oli vuorokauden täyttä tuskaa ja yhtä helvettiä. Alapaa repesi aika kivasti ja synnytyksenjälkeen meni n. 1,5 kk ennen kuin pystyin kunnolla istumaan ja kävelemään. Toinen sektiolla; kaksi ekaa päivää sain kipulääkettä, en tumtenut mitään kipuja. Sit kotiin ja 5 päivää kipulääkettä (buranaa) mutta olin kyllä tosi hyvässä kunnossa vrt alatiesynnytykseen. En olluy ollenk. Niin kipee mi alateitse synnytettyäni. 2 vk:a sektiosta olin jo juoksulenkillä. Itellä sektiosta ainoastaan positiivista sanottavaa

Esikoisen synnytin alakautta. Se oli vuorokauden täyttä tuskaa ja yhtä helvettiä. Alapaa repesi aika kivasti ja synnytyksenjälkeen meni n. 1,5 kk ennen kuin pystyin kunnolla istumaan ja kävelemään. Toinen sektiolla; kaksi ekaa päivää sain kipulääkettä, en tumtenut mitään kipuja. Sit kotiin ja 5 päivää kipulääkettä (buranaa) mutta olin kyllä tosi hyvässä kunnossa vrt alatiesynnytykseen. En olluy ollenk. Niin kipee mi alateitse synnytettyäni. 2 vk:a sektiosta olin jo juoksulenkillä. Itellä sektiosta ainoastaan positiivista sanottavaa

Olen kokenut kummatkin ja sektio on mielestäni paljon helpompi kestää. Itse leikkaussalin meno jännitti ja pelotti, mutta tilanne oli paljom rauhallisempi ja mukavampi kuin normaali synnytyksessä. Kipupumppu aiheutti ilmaa mahaan ja se oli kaikista kivuliainta koko hommassa. Sitten se otettiinkin pois ja kivut helpottivat. Pääasia on vaan lähteä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman nopeaa liikkeelle, kävellä vaikka pari askelta, vaikka sattuukin. Itse olim alatiesynnytyksen jälkeen niin kipeä ensimmäisen kuukauden, etten voinut pissata kuin alapääsuihkuttelun yhteydessä. En voinut pitää farkkuja moneen kuukauteen ym..sektion jälkeen kävin neljän päivän jälkeen jo ruokakaupassa ja pienellä kävelyllä. Ja ihanin asia oli että jaksoin vauvan kanssa alusta asti paljon paremmin!

Sektio huomattavasti kivuttomampi. Mulla kokemusta yhdestä suunnitellusta sektiosta ja yhdestä hätäsektioon päättyneestä alatiesynnytyksestä. Hätäsektio oli lastenleikkiä verrattuna sitä edeltäviin supistuskipuihin. Ja minähän en edes tiedä ponnistusvaiheen kivuista mitään.

Sektion jälkeisiin kipuihin sai kipulääkkeitä, joten sietämättömiä kipuja ei ollut lainkaan. Minun elämän tuskallisimmat tunnit olivat supistuskivut ennen hätäsektiota, mikään ei ole verrattavissa siihen.

Sanoin jo esikoisen kiireellisellä (ei hätä, mutta mies ei päässyt mukaan) sektiolla saatuani, etten suosittelisi sektiota pahimmalle vihamiehellenikään, lähinnä leikkauksen jälkeisen kivun takia. Tosin silloin 2005 ei ollut epiduraalikipupumppua käytössä, sain vain yhden piikin Oxanestia ja sen jälkeen piti pärjätä Buranalla ja Parasetamolilla. Jos leikkauksen jälkeinen kivunhoito on kehittynyt niin...?

Kakkosen synnytin alateitse. Ponnistusvaihe kesti 1,5h ja puudutuksista meni teho juuri kun se alkoi. Oli aika kamalaa ja itse tuumin jo ettei tästä tule lasta eikä p*skaa, kirjaimellisesti. Mutta kun homma oli ohi ei kipua enää juuri ollut. Eikä 3-4 ompeleen repeämän kipua voi verrata sektiohaavaan ikinä.

Molemmissa synnytyksissä avautumisvaihe oli se kivuliain juttu, erona siis vain tuo synnytyksen jälkeinen vointi. Sen perusteella sektio on kamalampi!

Sektio ei ole kivuton , vaan nykyään kivubhoito on niin hyvää , että siitä selviää yleensä aika vähin jälkikivuin. Epiduraalitilaan laitetaan morfiinia ennen katetrin poisottoa tai sitten on kipupumppu käytössä. Ennen kun ei jälkikipua hoidettu noin hyvin , äidit olivat sektion jälkeen todella paljon kipeämpiä.

Minulla on 2 alatiesynnytystä, 1 hätäsectio ja 1 suunniteltu sektio. Jos synnytystavan voisi valita , valitsisin alatiesynnytyksen.

Supistuskipu on voimakas , mutta kun se on ohi , se on ohi. Sektiossa minulla on ollut vaan lieviä kipuja sektion aikana ja jälkeen , mutta voimakasta pahoinvointia, heikotusta ja avuttomuuden tunnetta, jotka ovat tehneet kokemuksista vaikean.

Alatiesynnytyksissä sen kaiken kivun keskellä minulla on ollut sellsinen leijonaemo olo, että tässä nyt synnytetään ja keho toimii omaa tahtiaan. Itseasiassa toisessa alatiesynnytyksessä epiduraali ja pudendaalipuudutus-yhdistelmä tekivät synnytyksestä kyllä melko kivuttoman.

Vastauksena sanoisin , että minulle sektio on ollut kokonaisuudessaan kivuttomampi , mutta silti epämiellyttävämpi kokemus.

Mulla yks hätäsektio ja kolme alatiesynnytystä takana.  Mulle sektio oli se kaikkein hankalin, koska siitä olin monta viikkoa kipeä ja maha arka. Alatiesynnytyksissä kivut jäivät synnytyssaliin, lukuunottamatta pieniä kirvelyjä, jotka johtuivat pienistä (3-4 tikkiä) repeämistä

Ap täällä siis haluaa ymmärtää ja saada peilauspintaa, miltä näistä ystävistä on oikeasti sektiokivut tuntuneet. Mutta haluatko olla oikeassa? Saada selville totuuden kipuvertailussa? Miksi? Miksi et voisi olla vaan empaattinen heidän kokemustaan kohtaan, jokaisen raskaus ja lapsen syntymä kun on se lähin ja ainut, jonka kokemuksen tuntee. Toisten kokemusta kivusta ei voi täysin ymmärtää. Sektiot ovat erilaisia, kipukokemukset ja komplikaatiot. Joten ei tästä mitään totuutta voi löytyä. Voimme yrittää ymmärtää toisten kokemuksia.

Itselläni on kokemus kiireellisestä sektiosta, johon päädyttiin kesken avaavien supistusten. Avaavat supistukset, niin rajuja kuin ne olivatkin ilman mitään kipulääkitystä, eivät olleet mitään verrattuna siihen helvettiin, johon jouduin sektion jälkeen. Haavakipu oli hirvittävä, selkä oli aivan sökönä kaikesta ja puudutuksesta tuli hartiapistos. Jälkikäteen on selvinnyt, että perussairauteni vuoksi kipu oli niin pahaa. Sekin on vain osa minun kipukokemusta. Jollakin toisella taas sektiokivut saa hyvin hallintaan kipulääkkeillä. Minulla ei.

Noh, mulla lapset jo aikuisia mutta molemmat syntyi aikoinaan sektiolla. Eka puudutuksessa, toinen hätäsektiolla nukutuksessa. Mulla ei ollut juurikaan kipuja, tosi helpolla pääsin molempien aikana! Haavat parani hyvin ja nopeeta, liikkumaan pääsin seuraavana päivänä ja kaikinpuolin kunto ja olo oli mainio. Eikä aika kultaa muistoja, vaan ittekin ihmettelin miten niin helpolla pääsin. Enpä tiedä kuinka olisisin kipuillut normi synnytyksen jälkeen, se kokemus on jäänyt uupumaan.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:25"]

Kyllä se mahan painelu oli pahempaa sektion jälkeen kuin alatiesynnytyksen, joka välissä tuli joku painelemaan ja katsomaan mitä sieltä tulee kun painaa, hyi helvetti!

13/20

[/quote]

Ja ne jälkisupistukset sektion jälkeen olivat aivan hirveät!


Joo,molemmat tavat koettuna sanoisin, että se sektio oli minulle pahempi. Alatiesynnytyksessä kivut loppuivat heti kun lapsi oli syntynyt. Viimeisin synnytys oli helppo! 4h ähinää ja kahdella ponnistuksella ulos :) Missään vaiheessa kivut eivät olleet pahoja.

Itse sektiossa ei tietenkään kipuja ollut, mutta jälkikäteen kyllä. Viikon kävelin kumarammassa koska sattui aivan sikana. Tikkien poisto, yyh. Ja tosiaan ne jälkisupistukset. En voinut kuvitellakaan imettäväni jos ei ollut kipulääkitys kohdillaan.

Huuli pyöreänä luen näitä. Minulla ei ollut jälkisupistuksia lainkaan eikä kohdun painelu sattunut sektion jälkeen. Olihan käytössä kipulääkkeet. Eikö kaikissa sairaaloissa anneta riittävää kipulääkitystä?

Siis missä saa automaattisesti kipupumpun viereensä sektion jälkeen?

Kaveri kertoi että hän sai, mutta hänellä olikin syynsä. Raskausmyrkytys, ennen aikainen synnytys jne.

Mutta ei minulla suunnitellun jälkeen ollut kuin tabuja. Ylimääräisen sain kun pyysin, vahvempaa. Ja tietenkin piikki perseeseen.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 17:51"]

Huuli pyöreänä luen näitä. Minulla ei ollut jälkisupistuksia lainkaan eikä kohdun painelu sattunut sektion jälkeen. Olihan käytössä kipulääkkeet. Eikö kaikissa sairaaloissa anneta riittävää kipulääkitystä?

[/quote]

Esikoinen? Ei minullakaan ensimmäisen lapsen jälkeen ollut mitään jälkisupistuksia :)

Mutta seuraavien kohdalla oli.

Itse synnytin alateitse ilokaasulla, sattui sikana ponnistusvaiheen ajan 8min.  Viikon verran sattui istuminen, ja epparihaava kiristi kuukauden verran. Ulostaminen kirveli ekat viikot.

Sektion jälkeen sain kipulääkettä ensin suoneen, sitten lihakseen. Ekat 2vrk makasin sängyn pohjalla katetroituna, enkä pystynyt vaihtamaan itsenäisesti asentoa. Seuraavat viikot kävelin etukumasassa pienin hipsuttelevin askelin. Ripuloin housuihini, koska hemoglobiinin takia jouduin syömään vahvoja rautalääkkeitä kuukausia.

Joo, alatiesynnytys oli mun kohdalla ainakin helpompi.

Ja lisätäkseni tuohon kiireelliseen sektioon kuinka kauheaa se oli vielä jälkikäteenkin, on se että kun mut oli pumpattu aineita täyteen, ja olin ollut pari päivää tipassa, ja kun käskettiin sitten syödä voimakasta buranaa ja panadolia, muutaman päivän päästä kun siirryin sairaalasta "sairaalahotelliin" eli vanhaan rivitalon röysköön asumaan, ei maha enää kestänyt lääkkeitä, siellä oli kiva sitten kipeänä ripuleitaan siivoilla yhteisen vessan lattialta. 

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 10:40"]

Normaalista alatiesynnytyksestä sanotaan toipuvan nopeasti ja sektiossa kivut kuulemma alkavat vasta vauvan synnyttyä. No, olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten en osaa sanoa sektiosta mitään omakohtaista, mutta haluaisin mielenkiinnosta kysyä sektiossa olleilta JA synnyttäneiltä että miten niitä kipuja voi verrata toisiinsa vai voiko? Itseni on vaikea uskoa, että mikään kipu yltäisi synnytyskivun tasolle, joka on infernaalista ja pelottavaa - molemmilla kerroilla olen ollut varma että joku kuolee, minä tai tulokas ;( "Normaalisti" on kaikki mennyt kuitenkin. Mitä nyt kolmekymppisenä minulla on laskeuma jne mutta eipä se kuulemma mitään, tuollaiset pullotukset. Joskus sitten vanhana katsellaan korjataanko vai ei. Koko ajan tuntuu kuin olisi tamponi huonosti, hiertää ja kiristää. Ja synnytyssupistukset olivat järkyttäviä, mitään järjellistä sanaa en pytynyt tuottamaan. Ponnistuksessa tuli se kuolemanpelko - voiko MIKÄÄN sattua näin paljon.

Mutta se kipu siis - onko ne VIIKKOKAUSIA kestävät kivut todella samaa luokkaa kuin synnytyskivut?? jos ovat esim. kovan migreenin luokkaa niin ikävää, mutta ei se silti voi olla yhtä paha kuin synnytyskipu tai johan kaikki sektioäidit olisivat viikkokausien kipuineen pehmustetussa huoneessa mielipuolisina. Tuntuu jotenkin älyttömältä puhua viikkokausien "hammassärystä" samassa lauseessa synnytyskipujen kanssa. Valaiskaa minua niin että ymmärrän.. On nimittäin suunnattomia vaikeuksia eläytyä parin kaverin sektiosotasankarijuttuihin omalla taustalla... vauvat ovat pieniä, joten ikävä kyllä aihe on kovasti pinnalla.

[/quote]

Jokainen kokee kivun eri tavoin. Mitä hiton väliä sillä on? Onko tää joku kilpailu? Kuka nyt onkaan kärsinyt eniten, vai? 

Oon synnyttänyt toisen lapseni alateitse ja toisen lapsen synnytys alkoi alatiesynnytyksenä mutta vaihtui kiireelliseen sektioon. Synnytys oli mielestäni kivuliaampi kuin sektio, mutta itse toivuinkin yllättävän hyvin sektiosta, se on aina yksilöllistä. Tosin jos ei ole suunniteltu sektio, samat supistuskivut siinä ehtii yleensä kärsiä, ponnistusvaihe ja synnytys vaan jää puuttumaan.

Itsellä sektiossa oli pahinta jonkinlainen psyykkinen paniikki. Kun tilanne synnytyksessä muuttuikin niin, että piti tehdä sektio (ei siis hätä vaan "vain" kiireellinen), menin paniikkiin, tärisin ja hoin leikkaussalissa vaan jotain "apuaapuakuolen". Pelkään leikkauksia yms. toimenpiteitä, enkä ollut valmistautunut mielessäni sektioon. Eihän se fyysistä kipua ole, mutta sektiopaniikkikohtaus on yksi kammottavimpia kohtauksia elämässäni. Joku leikkaava lääkäri tms. äsähti välillä aika tiukastikin, että nyt pitää rauhoittua, mutta eihän se auttanut, olin vain aivan hysteerinen.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 10:55"]

"Revitään" maha auki?? Heh, tuskinpa. Ihan siisti viilto siinä tehdään, potilas vieläpä nukutettuna. Väännän nyt vielä rautalangasta, etten siis tietenkään vertaa JÄLKIKIPUJA sektiossa ja alatiesynnytyksessä, vaan ylipäätään "kokonaiskipuja" synnytystapojen välillä. Kun sanotaan että sektiossa kivut alkavat vauvan syntymän jälkeen, niin tuntuu aivan absurdilta, että noita toipumiskipuja verrataan synnytyskipuun!!! Uskoisin että painivat hieman eri luokassa. Vertailuna esim että olen ollut tapaamassa sektoituja ystäviä, ja olemme kahvitelleet ja jutelleet! Eipä olisi synnytyksieni aikana tullut mieleen, kun ainoa mitä sain hulluna tuskasta suustani oli suunnilleen AAAUUMMÖÖÖ..

ap

[/quote]

Melkein tekisi mieli laittaa kuva mahastani, mikä kokenut hätäsektion. Ei TODELLAKAAN ole mikään siisti viilto, vaan enemmänkin näyttää juurikin siltä, että maha olisi revitty auki. Mitä muuta voi odottaakaan, kun pitkän synnytyksen, josta ponnistusvaihe tunnin, huomataan vauvan olevan virheasennossa. Siitä kului VIISI minuuttia, kun vauva syntyi hätäsektiolla. Eli synnytyssalista leikkaussaliin, lääkitys, nukutus. Todellakaan ei mietitä mitään siistejä viiltoja. Minulla menee tuo "siisti viilto" yli navan, minkä vuoksi näyttää vähän kuin olisi kaksi napaa.

Molemmat kokeneena, hätäsektion kivut kaikkinensa oli todella paljon pahemmat ja vaikeammin kestettävissä.

Minulla eka kiireellinen sektio, jota ennen toimiva epidural. Toisena nopeasti etenevä alatiesynnytys ilman kivunlievitystä. Alatiesynnytys oli näitä vertaillen selvästi kivuliaampi mutta silti olisin ensimmäisenkin kohdalla synnyttänyt normaalisti, jos se vain olisi ollut mahdollista. Synnytys on kuitenkin lyhyt hetki elämässä ja kivut ohimeneviä.