Sektion JA alatiesynnytyksen kokeneet - KIPUVERTAILUA!!

3 sektiota takana. Suunniteltuja leikkauksia kaikki. Ja menkkakivut ja hammaskivut ovat elämäni pahimmat kivut! Sektioissa otin buranaa muutaman päivän ajan , mutta muuten ei mitään kipuja ollut, niin lopetin ne buranatkin kesken..

Joskus kun joku on kertonut kivuliaasta synnytyksestä, en oo halunnut sano ettei mua sattunut oikein ollenkaan, tuntuu pahalta sen toisen puolesta..

Lähinnä oon sanonut et ei se sektioakaan nyt kivuton ole.. Tosin kipuja voisi verrata lähinnä pieneen menkkakipuun, mutta sitä en ole sanonut ääneen..:(

Minulla taas ei ole kokemusta kuin yhdestä suunnitellusta sektiosta. Oli ihan hyvä kokemus, sain lapsen salissa syliin ja oli ompelun jälkeen jo odottamassa mua heräämössä. Lapsi oli ympäri vuorokauden vierihoidossa; vaipat vaihtoi isä. Ylös sain nousta seur.aamuna, leikkuu oli edellisiltapäivänä. Olisin voinut nousta aikaisemminkin, taju tosin lähti suihkun lattialle. Kipu oli kaksi ensimmäistä päivää kovaa, mutta neljäntenä päivänä sektiosta kävin kävelyllä ja kaupassa. Pahinta oli kohdun painelu, tosin mun kohdalle sattui niin kovakätinen kätilö että vieruspedin alakautta synnyttäneen mahan paineltuaan tyttö nyyhkytti shokissa vielä tunninkin päästä. Ei liene tarvi mainita miltä tuntui mahaan jossa leikkaushaava..

Kipu on muutaman päivän kova, mutta mulla parantuminen oli nopeaa ja näin 4kk sektion jälkeen mussa ei ole siistiä leikkuuhaavaa lukuunottamatta ainuttakaan jälkeä lapsensaannista, ei toki sillä ettei saisi olla.

Haluaisin seuraavan yrittää alateitse, oikein mielelläni vaikka sektio olikin niin helppo haukku. Varmaan juuri ihan sen takia!

Huonaatteko että suurin osa sektiota parjaavista on joutunut leikkaukseen vasten tahtoaan tai yllättäen? Tämä värittää varmasti kokemista omasta toipumisesta ja sektiosta toimenpiteenä. Kun taas se puoli joka on kokenut sektiopäätöksen oikeaksi tai saanut valmistautua siihen, ovat asennoituneet toipumiseenkin eritavalla.

Itselläni takana kolme alatiesynnytystä ja yksi suunniteltu sektio. Ja alatiesynnytys sattuu selkeästi enemmän kuin sektio, vaikka kuinka tarkastellaisiin synnytyksiä kokonaisuuksina.

No mulla ei alatiesynnytyksessä ollut poltot niin kovia kuin olin etukäteen kuvitellut, kovaa menkkakipua joo, mutta vielä kun sai epiduraalin niin ei siinä mitään, ihan siedettävää, työntöpoltot oli lähinnä inhottavan tuntuisia kun tuntui että pitää ulostaa, ja mulla meni ajantaju niin siinä tuli se paniikki että kuolen tähän eikä tämä lopu koskaan, minä kun en tiennyt silloin että kauanko se vaihe yleensä kestää, kukaan ei kertonut, ja luulin että ponnistan siinä vuorokauden, kun lapsi syntyi aamulla, luulin että oli jo ilta. Olin kyllä huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, mulla oli flunssa kun synnytin, ja synnytyksen jälkeen oli keuhkotkin kipeet, ja pyörrytti hirveesti kun yritti edes istua, ja peräpukamat oli kipeet, toki myös ommeltu alapää oli ikävän tuntuinen ensin. Eniten ensin haittasi se huimaus, ja se että ei saanut muutamaan viikkoon istuttua kuin jotenkin oudosti sivuttain, mutta ilman peräpukamia olisin toipunut varsin nopeasti.

Kaksosten aikana supistukset oli aika kovia, ja mulle annettiin estolääkitystä matkan ajan yliopistolliseen sairaalaan, matkalla kuoppainen tie kun ajettiin 160km/h tuntui inhottavilta, ja kun sai pelätä että tulee pissat housuun. Perille kun päästiin ja lääkäri sanoi että pitää tehdä kiireellinen sektio, pahin kipu oli katetrin laittaminen, se oli jotain helvetillistä kipua, onneksi meni nopeasti ohikin. Sitten kun yritettiin laittaa selkään piikkiä oli järkyttäviä työntöpolttoja, niitä piti yrittää vastustaa, ja saada itseään taivutettua ison mahan kanssa asentoon jossa piikki saataisiin laitettua, se oli aika kauheaa, ja pelkäsin että saadaanko sitä laitettua, mutta kun se sitten onnistui, tuli taivaallinen olo kun ei tuntenut enää supistuksia. Makasin sängyllä ja tunsin että jotain mahassa kaivellaan, mutta kipua ei tuntunut. Jälkikäteen olikin sitten aivan järkyttävät kivut kun maha oli leikattu auki ja kursittu kokoon, se kipu on erilaista kuin supistuskivut, koska leikkauksen jälkeen pakotetaan ylös vaikka tuntuu että ei koskaan pääse sängystä ylös, se on niin kokonaisvaltainen kipu, kuin olisi jäänyt jyrän alle. Vessassa käyminen oli aika helvetillistä.

Tuntui että kunto oli tosi huono pitkät ajat, ja se haava oli inhottava, sitä piti suihkutella, ja se alkoi tikkien kohdalta tulehtua... kyllä se haava kesti parantua paljon kauemman kuin aikoinaan alapään tikit.

Kipu toipumisvaiheessa ei ole samanlaista kuin synnytyksen aikana, mutta synnytys on yleensä vuorokauden sisällä ohi, mutta tuo leikkauksen jälkeinen kipu ei, siitä ei niin vaan pääse eroon. Ja toinen asia mitä seurasi sektiosta on kiinnikkeet, vuosi synnytyksestä alkoi maha olla oudosti kipeä, ja menin lääkäriin kun tuntui että mahassa on jotain pahasti pielessä, vanhat haavat tulehtuneet ja revenneet tai jotain, mutta ei, ne onkin ihan normaalia kiinnikkeitä, ja siitä lähtien jo 4 vuotta on lähes päivittäin maha kipeä, välillä kiristää jostain kohtaa, välillä tuntuu kuin puukolla lyötäisiin ja välillä jomottaa vaan koko mahaa, kyllä se on ärsyttävää kun on jokapäivä kipua jolle ei voi mitään, ja kun tietää että tämä ei lopu koskaan.

En koskaan vapaaehtoisesti menisi sektioon, siitäkin jotkut toipuu kuin leikkiä vaan, samoin kuin synnytyskin on joillekin luonnollinen ja ihana tapahtuma ilman mitään paniikkia ja kuoleman pelkoa. Synnytys voi olla todella kauhea ja tapahtua mitä vaan, mutta normaalistihan se menee aika nopeasti ohi, eikä siitä jää mitään vaivoja. 

Jos pitäisi valita viisaudenhampaan poiston hammaslääkärissä ja normaali synnytys, valitsisin synnytyksen, siitä saa palkinnoksi lapsen, hammaslääkäri on vaan kauheaa.

No synnytyksessä mulla oli ainakin joka kerta alle pari tuntia ne sietämättömät kivut. Kyllä sen kesti, kun tiesi, että loppuu ihan pian. Voisin kuvitella, että jos kuukauden on kunnolla kipeä, vaikka se ei koskaan yltäisikään samalle tasolle, kun ne pari tuntia synnytyksessä, niin kyllä se kuukauden kipu silti haittaisi elämää paljon enemmän. 

Kuukauden päästä normisynnytyksestä, ei enää ole olossa mitään eroa verrattuna aikaan ennen raskautta.

Mutta mulla siis ei ole kokemusta molemmista. Ainoa tuttuni, jolla on molemmat takana, sanoi synnyttävänsä alakautta sata kertaa mieluummin kuin menevänsä sektioon. Suunniteltu sektio ja alatiesynnytys siis siinä vaiheessa takana.

Miten niin sektiossa kipu tulee vasta jälkeenpäin? Synnytin tai yritin synnyttää 10 tuntia hirveissä kivuissa kunnes päädyttiin hätäiseen sektioon. Ja sen jälkeiset kivut.  Oli se huomattavasti kivuliaampi tapa kuin esikoisen alatiesynnytys. 

Minulla kokemus sekä alatiesynnytyksestä että sektioista. Alatiesynnytyksestä karseat kokemukset (kipu + hankaluudet) mutta sektiot ovat olleet helppoja. Samana päivänä olen ollut jo itse suihkussa eikä särkylääkkeitä ole tarvinnut ottaa enää kotiutumisen jälkeen. Vauvat ovat olleet koko ajan vieressä (myös heräämössä) eli itse olen pystynyt vauvat hoitamaan ja imettämään ilman lisämaitoja, kun on ollut niin vaivatonta. 

Ensimmäistäni synnytin 16h ja sitten sektioon. Keskimmäinen syntyi alakautta, supistukset tipalla. Kolmas oli suunniteltu sektio, jota ennen kuitenkin ehti olla reilusti kunnon supistuksia. Ensimmäinen ja kolmas lapsi olivat suuria, eivät mahtuneet laskeutumaan.

Keskimmäisestä alatiesynnytyksestä (11h) toivuin kaikkein nopeimmin. Kivuliaita olivat vain tipalla vauhditetut supistukset, sitä ennen kivut oli samaa luokkaa kuin molempien leikattujen synnytysten supistuskivut. Istuminen synnytyksen jälkeen oli muutaman päivän kivuliasta, mutta esim imettäminen kyljellään sujui ihan kivuttomasti. Ponnistusvaihe tuntui mahtavalta!

Leikkausten jälkeen haava kiusasi kauan, sitä piti suihkutella. Myös alapäätä piti tietenkin suihkutella kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen, koska oli jälkivuoto. Imetysasentoa oli tosi hankala löytää kipeän haavan takia. Vessassa käyminen oli joka kerralla yhtä kamalaa. Alatiesynnytyksen jälkeen kirvelee alapäähän ja sektion jälkeen ponnistaessa sattuu vatsaan!

Ensimmäinen sektio tehtiin epiduraalissa, tärisin ja palelin leikkauksen jälkeen holtittomasti, enkä saanut tunteihin nähdä vauvaa.

Toisessa sektiossa puudutusaine nousi liian ylös, en saanut hengitettyä ja aloin voimaan pahoin kesken leikkauksen, niinpä isä ajettiin ulos salista, minut nukutettiin ja lapsi otettiin nopeasti ulos. Taaskaan en saanut tunteihin nähdä vauvaa, onneksi olivat kuitenkin saaneet isän kanssa olla koko ajan sylikkäin, siksi heillä varmasti niin syvä yhteys onkin! Seuraavan vuorokauden olin kipupumpussa. Molempien sektioiden yhteydessä olin yli viikon sairaalassa. Alatiesynnytyksen jälkeen 2vrk.

En tule enää koskaan synnyttämään, mutta jos pitäisi valita, niin kyllä alatiesynnytyksen ottaisin mieluummin.  At jälkeen olin kotiin lähtiessä jo ulkoilukunnossa, sektioissa viikon kotonaolon jälkeen pystyi kävelemään hieman ulkona, vapisten.

Avautumisvaiheen kivut käynnistetyssä synnytyksessä olivat huomattavasti suuremmat ja pahemmat kuin sektion jälkeiset toipumiskivut. Ponnistusvaiheeseen asti en ole koskaan päässyt, joten siitä en osaa sanoa mitään. Itselleni sektioista toipuminen on ollut melko helppoa. Mutta yksilöllisiä asioitahan nämä on.

Ei se kipu yhtä voimakasta ole sektion jälkeen mutta kun sitä jatkuu ja jatkuu niin kyllähän se vituttaa. Varsinkin kun yrittää saada imetystä käyntiin niin ekat päivät vauvan kanssa oli kyllä tuskasta hikoilua kun ähelsi itseään kuljeltä toiselle sängyssä ja yritti saada vauvan kulkemaan mukana.

Oikeestaan ekan viikon ajan yöt tuntu todi pitkiltä ja vauva söi tietty tiheästi.

Alatiesynnytyksessä toki kipu synnytyksen aikana on aika hirveetä mutta varsinkin toisen alatiesynnytyksen jälkeen pysty palata melkolailla suoraan normaaliin elämään joten kivut unohtu äkkiä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:09"]

Minulla taas ei ole kokemusta kuin yhdestä suunnitellusta sektiosta. Oli ihan hyvä kokemus, sain lapsen salissa syliin ja oli ompelun jälkeen jo odottamassa mua heräämössä. Lapsi oli ympäri vuorokauden vierihoidossa; vaipat vaihtoi isä. Ylös sain nousta seur.aamuna, leikkuu oli edellisiltapäivänä. Olisin voinut nousta aikaisemminkin, taju tosin lähti suihkun lattialle. Kipu oli kaksi ensimmäistä päivää kovaa, mutta neljäntenä päivänä sektiosta kävin kävelyllä ja kaupassa. Pahinta oli kohdun painelu, tosin mun kohdalle sattui niin kovakätinen kätilö että vieruspedin alakautta synnyttäneen mahan paineltuaan tyttö nyyhkytti shokissa vielä tunninkin päästä. Ei liene tarvi mainita miltä tuntui mahaan jossa leikkaushaava..

Kipu on muutaman päivän kova, mutta mulla parantuminen oli nopeaa ja näin 4kk sektion jälkeen mussa ei ole siistiä leikkuuhaavaa lukuunottamatta ainuttakaan jälkeä lapsensaannista, ei toki sillä ettei saisi olla.

Haluaisin seuraavan yrittää alateitse, oikein mielelläni vaikka sektio olikin niin helppo haukku. Varmaan juuri ihan sen takia!

Huonaatteko että suurin osa sektiota parjaavista on joutunut leikkaukseen vasten tahtoaan tai yllättäen? Tämä värittää varmasti kokemista omasta toipumisesta ja sektiosta toimenpiteenä. Kun taas se puoli joka on kokenut sektiopäätöksen oikeaksi tai saanut valmistautua siihen, ovat asennoituneet toipumiseenkin eritavalla.

[/quote]

Nämä kaksi kaveriani, jotka sektiokipujaan ovat "herutelleet", ovat molemmat päässeet/joutuneet siihen ihan suunnitellusti. Kummallakaan ei ole haavat retkahdelleet tms., mikä varmasti on kauheaa ja traumaattista. En voi mitää sille, että koen että he ovat päässeet tosi helpolla ja silti kehtaavat valittaa.

Ja huomaa, ettei tämäkään kirjoittaja ole synnyttänyt, kun ihmettelee miksi synnyttänyt vierustoveri oli shokissa kovakouraisesta vatsan painelusta (toivottavasti muuten teitte kantelun huonosta kohtelusta!). Kohtulihas tekee aika tavalla työtä alatiesynnytyksessä, ja itselläni oli koko maha todella kipeä pitkään synnytyksen jälkeen. Ei se alatiesynnytyksen jälkikipukaan vain siellä alapäässä ole hyvänen aika. Vaikka kieltämättä sen jauhelihan kanssa vessassa käynti oli aika mielenkiintoista pitkään..

ap

Ehkä tässä onkin erona se, että jos on leikattu maha auki pystysuoraan, ja kovakouraisesti kaiveltu nopeasti lapsi pois, eikä nätisti pieni viilto vaakaan, ja kaikessa rauhassa ujuteltu lapsi siitä reiästä nätisti ulos. Mulla piti tehdä toisen lapsen huonon asennon takia kohtuun ns. ankkuriviilto, eli vedettiin sekä pysty- että vaakasuoraan auki. 

Ja maha oli muutaman päivän päästä täynnä suuria sinipunaisia ruhjeita, se näyttikin siltä kuin olisin ollut jossain pahassa kolarissa tai potkittu henkihieveriin.

13

Ei sektiokivut ole niin pahoja. Pari päivää vaikeaa liikkua, mutta se siitä. Henkinen puoli oli tuskaisa. Kuolemanpelko oli läsnä leikkaustilanteessa. Sektiopöydälle on suurempi todennäköisyys kuolla, kuin alatiesynnytykseen. 

Kyllä se mahan painelu oli pahempaa sektion jälkeen kuin alatiesynnytyksen, joka välissä tuli joku painelemaan ja katsomaan mitä sieltä tulee kun painaa, hyi helvetti!

13/20

^ 11 vastaa: en tosiaan ihmettele, tuolla alakautta synnyttäneellä oli epparit ja tikit, varmasti oli paikat arkana. Tehtiin ihan yksissätuumin valitus, mun sektiohaava repesi painelun seurauksena osittain pintakerroksista.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:25"]

Kyllä se mahan painelu oli pahempaa sektion jälkeen kuin alatiesynnytyksen, joka välissä tuli joku painelemaan ja katsomaan mitä sieltä tulee kun painaa, hyi helvetti!

13/20

[/quote]

Alatiesynnytyksenkin jälkeen painellaan vähän väliä ja katsotaan, mitä tavaraa tulee ulos ja kuinka paljon. Ja tuleehan sitä. Mutta uskon, että onhan se kipeää, jos leikkaushaavan päältä painellaan (mitä vähän epäilen, ehkä kuitenkin siitä vierestä), mutta uskokaa pois että vaikean ja pitkän synnytyksen jälkeenkin se maha on ihan helv kipeä. Tuntuu kuin sisäelimet olisivat vaihtaneet paikkaa ja vatsa on kipeä muutenkin. Mulla esim. kaksi kätilöä retkotti koko painollaan päälläni synnytyksessä ja työnsivät lasta alaspäin synnytykskanavaan kahden tunnin ponnistuksen jälkeen. Istukkakaan ei lähtenyt itsellään, vaan sekin tuli painamalla ja työntämällä ja väkisin vetämällä. Ai niin ja verta meni vähän alle 3 litraa, mutta syystä tai toisesta sain lisäverta vasta kolmantena päivänä. Oli vähän heikko happi, mutta koska olin "vain" alatiesynnyttänyt, ei mitään palvelua tullut vaan esim. lakanat olisi pitänyt vaihtaa itse. Makasin sitten veressä niin kauan että mies tuli hätiin, koska verta holahteli aina vatsaa painellessa ja muutenkin, ja voisin kuvitella, että oltuani nyrkkeilysäkkinä synnytyksessä, olisin myös itkenyt, jos joku kovakourainen kätilö olisi sattunut kohdalle runnomaan mahaa vielä synnytyksen jälkeen.

Kyllä monella tuntuu olevan vaikeita sektioitakin takana ja symppausta kaikille vaikeissa synnytyksissä olleille, oli ne sitten sektioita tai alatiesynnytyksiä. Turhaahan niitä sotajuttuja on vertailla, mutta kun tietää, ettei toisilla ole ollut mitään ihmeempiä komplikaatioita, vaan itse olen ollut heidän kanssaan juttelemassa ja vauvaa ihastelemassa pari päivää synnytyksen jälkeen, niin vähän käy ärsyttämään se sektion kauheuksilla mässäily. Myös huonetoverini viime synnytyksessä oli sektiossa, ja ihan hyvässä kunnossa hänkin. Samana päivänä tulivat vanhemmat lapsensa käymään jne.

No mulla on lapset tehty, mutta nyt sitten mietitään, miten tästä laskeumastakin kuntoutuisi.

ap

Minulle on tehty yksi kiiresektio ja kaksi olen synnyttänyt alakautta.

Synnytyskivut oli hirveitä mutta unohtuivat heti kun sai vauvan syliin. Sektiossa oli niin puudutettu ettei tuntenut kuin henkistä tuskaa kun vauvaa vilautettiin ja jäin heräämöön ilman vauvaa.

Kohdunpainelu oli kamalaa, mutta sektiohaavan kera *100. Ekassa synnytyksessä tehtii eppari ja toisessa repesin, mutta sektiohaava oli monin kerroin kipeämpi kuin alapää.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:21"]

Ei sektiokivut ole niin pahoja. Pari päivää vaikeaa liikkua, mutta se siitä. Henkinen puoli oli tuskaisa. Kuolemanpelko oli läsnä leikkaustilanteessa. Sektiopöydälle on suurempi todennäköisyys kuolla, kuin alatiesynnytykseen. 

[/quote]

Miten tuonkin nyt ottaa.. Suunnitellussa sektiossa kuolemanriski on todella minimaalinen, kuten hyvin menneessä alatiesynnytyksessäkin. Hätäsektiossakin riski on aika helvetin pieni, mutta paljon edellämainittuja suurempi (muistaakseni 1/5500), mutta itse lasken kyllä hätäsektiokomplikaatiot alatiesynnysten komplikaatioihin, koska pieleen mennyt alatiesynnytyshän siihen johtaa.

No, tässä täytyy muistaa se, että sekä alatiesynnytyksiä että sektioita on erilaisia ja eri tavoin sujuvia, samoin toipuminen sujuu eri tavoin jne. Ap:n tekstistä kalskahtaa jotenkin ikävällä tavalla aliarvioiva sävy sektiokipuja kohtaan, ikäänkuin vain se kipu mitä hän on kokenut voisi olla oikeaa ja todellista. Muista, että joillakin myös alatiesynnytys menee tyyliin "nukuin, kunnes kätilö kun vauvan pää näkyi jo" (näin sanoi mm. huonetoverini ensimmäisen synnytykseni jälkeen).

Itselläni on kokemus kahdesta alatiesynnytyksestä ja yhdestä (kiireellisestä) sektiosta. Näistä ensimmäinen synnytys oli ehdottomasti kokonaisuutena kivuliain, joskin täytyy muistaa, että jo n. viikon päästä olin täydessä toimintakunnossa. Synnytys kesti vuorokauden, ponnistusvaihe lähes 2h päätyen imukuppisynnytykseen. Puudutuksia en saanut.

Helpoin on ollut toinen synnytys, joka sujui kaikin puolin normaalisti. Koin olevani "kunnossa" jo seuraavana aamuna. Jälkisupistukset olivat vähän kipeitä pari päivää imettäessä, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia.

Sektio sijoittuu sitten jonnekin noiden kahden välille. Kokonaisuutena kivut eivät olleet missään vaiheessa niin infernaalisia kuin ensimmäisessä synnytyksessäni, mutta kyllä koin ehdottomasti enemmän kipua kuin tuossa normaalisti sujuneessa synnytyksessä. Ensinnäkin, vaikka siinä puudutetaan, niin silti jo itse toimenpide tuntui aika ikävältä (puudutus ei vie sitä tuntua, että vatsaa revitään ja kiskotaan). Toisekseen kohdun painaminen ja jälkisupistukset leikatun kohdun kanssa olivat aika järkyttäviä, ihan jotain muuta kuin alatiesynnytysten jälkeen. Kolmannekseen muutama päivä haava oli kyllä tosi kipeä, en todellakaan olisi ensimmäisinä päivinä pelkällä Buranalla päässyt kävellen vauvaani hoitamaan toiselle osastolle. Kunnon kipulääkityksellä kivut pysyivät jollain lailla siedettävinä, mutta toimintaa joutui sektion jälkeen rajoittamaan ihan erilailla kuin synnytysten jälkeen. Kyljen kääntäminen yöllä, yskiminen, istuutuminen ja nouseminen jne. sattui monta viikkoa ihan kunnolla. Paikallaan ollessa ei ollut siis kipua poiketen alatiesynnytyksen supistuksista, mutta kaikki liike leikkausalueella aiheutti kivun. Paskalla käyminenkin sattui enemmän kuin alatien jälkeen, vaikka alapää oli kunnossa. Mitään ongelmia toipumisessa ei ollut, mutta täysin kivuton leikkausalue oli vasta 2kk päästä, ja senkin jälkeen pitkään tuntui vielä "oudolta" ja kiristävältä.

Muuten kommenttina tuohon "vatsan auki repimiseen" niin sellainenkin sektiotekniikka todella on, ei tosin liity mitenkään hätäsektioon, vaan ennemminkin kiireettömissä sektioissa tuota jotkut lääkärit käyttävät. Alku tehdään veitsellä ja osan kerroksista kaksi lääkäriä "repivät" käsin auki toinen toisesta ja toinen toisesta haavan reunasta. Ideana on, että kudokset parantuvat nimenomaan paremmin, kun haava on rosoinen. Vs. episiotomioita vältetään, koska on todettu veitsellä viilletyn haavan paranevan huonommin kuin luonnollisen repeämän.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:29"]

^ 11 vastaa: en tosiaan ihmettele, tuolla alakautta synnyttäneellä oli epparit ja tikit, varmasti oli paikat arkana. Tehtiin ihan yksissätuumin valitus, mun sektiohaava repesi painelun seurauksena osittain pintakerroksista.

[/quote]

Järkyttävää ja hyvä että teitte valituksen. Pahoittelen väärinkäsitystä edellisessä viestissäni. Todellinen epämoka painella haavan kohdalta / niin kovaa, että haava vieressä ratkeaa!!! Hullua!

ap