Lue keskustelun säännöt.
Sektion JA alatiesynnytyksen kokeneet - KIPUVERTAILUA!!
11.12.2013 |
Normaalista alatiesynnytyksestä sanotaan toipuvan nopeasti ja sektiossa kivut kuulemma alkavat vasta vauvan synnyttyä. No, olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten en osaa sanoa sektiosta mitään omakohtaista, mutta haluaisin mielenkiinnosta kysyä sektiossa olleilta JA synnyttäneiltä että miten niitä kipuja voi verrata toisiinsa vai voiko? Itseni on vaikea uskoa, että mikään kipu yltäisi synnytyskivun tasolle, joka on infernaalista ja pelottavaa - molemmilla kerroilla olen ollut varma että joku kuolee, minä tai tulokas ;( "Normaalisti" on kaikki mennyt kuitenkin. Mitä nyt kolmekymppisenä minulla on laskeuma jne mutta eipä se kuulemma mitään, tuollaiset pullotukset. Joskus sitten vanhana katsellaan korjataanko vai ei. Koko ajan tuntuu kuin olisi tamponi huonosti, hiertää ja kiristää. Ja synnytyssupistukset olivat järkyttäviä, mitään järjellistä sanaa en pytynyt tuottamaan. Ponnistuksessa tuli se kuolemanpelko - voiko MIKÄÄN sattua näin paljon.
Mutta se kipu siis - onko ne VIIKKOKAUSIA kestävät kivut todella samaa luokkaa kuin synnytyskivut?? jos ovat esim. kovan migreenin luokkaa niin ikävää, mutta ei se silti voi olla yhtä paha kuin synnytyskipu tai johan kaikki sektioäidit olisivat viikkokausien kipuineen pehmustetussa huoneessa mielipuolisina. Tuntuu jotenkin älyttömältä puhua viikkokausien "hammassärystä" samassa lauseessa synnytyskipujen kanssa. Valaiskaa minua niin että ymmärrän.. On nimittäin suunnattomia vaikeuksia eläytyä parin kaverin sektiosotasankarijuttuihin omalla taustalla... vauvat ovat pieniä, joten ikävä kyllä aihe on kovasti pinnalla.
Kommentit (73)
Mulla ensimmäinen oli alatiesynnytys ja toinen kiireellinen sektio. Molemmista olin kipeä, mutta eri tavalla. Alatiesynnytys meni nopeasti ja sain epiduralin eikä itse synnytys ollut mitenkään paha kipukokemus. Sen sijaan alapää oli kipeänä melkein kuukauden, koska repesin ja kätilö oli tikannut huolimattomasti, eikä haavat meinanneet parantua.
Sektio tehtiin nukutuksessa ja oli kivuton, mutta ne jälkikivut oli aivan hirveät. Ei ollut kipupumppua vaan ainoastaan jotain tabuja. Ekat kaksi vuorokautta jokainen pienikin liikahdus sattui kuin olisi puukkoa mahassa väännetty. Ja se mahan painelu, ei hitto, se oli kammottavaa.
Alatiesynnytyksestä toipumista edisti mulla se, että sain vauvan heti viereen. Sektion jälkeen vauva oli pari vuorokautta tarkkailussa eri rakennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tehty 3 sektiota ja niitä ennen oli kaksi alatiesynnytystä.
Summana omasta kokemuksestani toteaisin, että on eri asia "kitua" synnytyssupistuksissa tietty määrä tunteja kuin olla tosi kivulias vaikkapa kuukauden ajan. Itse valitsisin mieluummini alatiesynnytyksen, jos voisin. Vaan en enää 3. lapsen kohdalla enkä siitä eteenpäin voinut.
Mulla ekassa synnytyksessaä eppari, joka oli tosiaan joo kipeähkö istuessa, mutta ei mitään sektiohaavakipuun verrattavaa. Synnytys itse oli lyhyehkö, eli vain reilu 7 tuntia. Toinen synnytys kesti pidempään, 15 tuntia, selvisin ilman mitään haavaumia jne. Eli vaikka 15 tuntia oli reippaasti kipuja ei sen jälkeen ollut enää mitään :-).
Ensimmäisen sektioni jälkeen olin todella huonossa kunnossa. Sektio ei ollut suunniteltu, siinä jouduttiin tekemään normaalia isompi viilto kohtuun (ns. t-viilto, eli sekä poikkiviilto että pystyviilto kohtuun) ja sen vuoksi siitä toipuminen kesti tosi kauan. Kivut olivat aika hurjat aluksi ja ensimmäisinä viikkoina en esim. päässyt ylös vähänkään taaksepäin kallistuvasta tuolista.
Kannattaa muistaa, että sektio on iso leikkaus. Siinä leikataan vatsan lihaksisto poikki ja sen lisäksi kohtuun tehdään myös viilto. Toipuminen sitten kestää sen mukaan kauemmin.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 10:55"]
"Revitään" maha auki?? Heh, tuskinpa. Ihan siisti viilto siinä tehdään, potilas vieläpä nukutettuna. Väännän nyt vielä rautalangasta, etten siis tietenkään vertaa JÄLKIKIPUJA sektiossa ja alatiesynnytyksessä, vaan ylipäätään "kokonaiskipuja" synnytystapojen välillä. Kun sanotaan että sektiossa kivut alkavat vauvan syntymän jälkeen, niin tuntuu aivan absurdilta, että noita toipumiskipuja verrataan synnytyskipuun!!! Uskoisin että painivat hieman eri luokassa. Vertailuna esim että olen ollut tapaamassa sektoituja ystäviä, ja olemme kahvitelleet ja jutelleet! Eipä olisi synnytyksieni aikana tullut mieleen, kun ainoa mitä sain hulluna tuskasta suustani oli suunnilleen AAAUUMMÖÖÖ..
ap
[/quote]
AP: minulla katosi puudutus kesken sektion. Eli olin tosiaan vatsa auki leikattuna, ilman kunnollista puudutusta. Elämäni karmein kokemus. Ei ehkä kovin tavallista sektion aikana, mutta sattui osumaan kohdalle. Toki heti kun tilanne huomattiin, sille tehtiin jotain. Mutta hetken ehdin olemaan aivan hurjissa kivuissa. Mainittakoon muuten, että tuli siinä kohtaa tajuttua, että kun sattuu riittävästi, ei pysty enää edes huutamaan. Kipu oli niin hurjaa, että keskityin vain olemaan. Onneksi mies tajusi, ettei kaikki ole nyt ok ja sai henkilökunnan havaitsemaan tilanteen kanssa. (Näkyi kyllä kait verenpaineessakin jne monitorissa.)
Lisäksi "potilas" ei kyllä suurimmissa osassa sektioita ole nukutettuna, vaan spinaali/epiduraalipuudutuksessa noista tehdään suurin osa. Nukutus on turhan iso riski.
Mulle tehtiin tuon jälkeen vielä kaksi sektiota. Toista sektiota pelkäsin ihan hulluna, mutta onneksi pääsin keskustelemaan anestesialääkärin kanssa ennen sitä. Pitivät sitten 2. ja 3. sektiossa tosi hyvää huolta siitä, ettei enää puudutus lähtenyt kesken :-)
Mulla myös takana yksi sektio ja yksi alatiesynnytys. Minulla jälkimmäinen oli paljon helpompi ja kivuttomampi, mutta johtuu varmaan siitä, että olin ponnistusvaiheeseen asti toissynnyttäjä. Eli ensimmäisessä kärvistelin avaumiskipujen kanssa ja vielä ponnistelinkin aikani horkassa, kunnes huomattiin tarjontavirhe ja vietiin sektioon. Toinen taas eteni tosi rivakasti (olinhan avautumassa jo toista kertaa) ja ensimmäisestä supparista 3 tunnin päästä oli vauva jo maailmassa. Hmm. Nyt pitäisi jotenkin erotella, kumpi on pahempi. Jos oletetaan, että ekalla kerralla olisi ollut suunniteltu sektio ja toisella kerralla olisin kärsinyt pidempään supistuksia täysin ensisynnyttäjänä, niin vaikea sanoa, kumpi on pahempi. Synnytyskivut on hirveitä, mutta jälkikäteen elämä on helpompaa, vaikka mullekin tehtiin eppari toisesta eli istuminen oli hankalaa ekan viikon ja vessassa käynti tuskaa pullahtaneiden pukamien ja tikkien takia. Toisaalta sektion jälkeen makasin ekat tunnit tipassa ja sitten sumeni silmissä, kun piti lähteä liikkeelle. Repivä kipu seurasi mukana ekat 3-4 viikkoa esimerkiksi yöllä ylösnouseminen oli kamalaa. Arpi oli arka kuukausia ja vielä 10 vuotta sen jälkeen alue on tunnoton ja kummallinen, vaikkei kipuja enää tunnu koskaan.
Kyllä se yleistys mun näkemyksen mukaan on se, että alatiesynnytys on kertarysäys ja sektio pitkä piina. Kummasta tykkää enemmän? Jos nyt menisin ekaa synnyttämään, niin valitsisin alatien, koska se kuitenkin oli helpompi tie.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 10:49"]
Mulle tehty kolme sektiota. Ekan jälkeen olin kuukauden todella kipeä. Sain hakea kipupiikkiä sairaalasta ja haava aukesi ja ommeltiin uudestaan kiinni. Kuukauteen en päässyt sängystä omin voimin ylös. Toisen sektion jälkeen kipu oli vähäistä ja viikon päästä siitä siivoilin jo kotona varovaisesti. Kolmas oli kivuliaampi mutta ei läheskään yhtä paha kuin eka. Ei kai kipua voi verrata kun riippuu niin paljon ihmisestä ja hänen omista kipuaistimuksista, miten asiat kokee. Toinen kestää jo luonnostaan paremmin kipua. Jollekin sektio on paljon pahempi kuin alatiesynnytys ja toiselle toisin. Molemmilla teillä ilmeisen kivuliaat muistot, joten tukekaa toisianne. Aika onneksi kultaa muistot ja parhaan palkinnon olettekin jo saaneet.
[/quote]
Nyt olikin kyse vertailusta: sektiokipu vs altiesynnytyskipu. Sinulla ei jälkimmäisestä mitään hajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta, keskimmäinen syntyi sektiolla, kiireellisellä sellaisella.
Sanoisin, että alatiesynnytykset imukupilla repimisineen olivat yhtä helvettiä sektioon verrattuna. Niin kivuiltaan kuin toipumisiltaankin. Sektio oli helppo nakki ja kipu haavakipua, mitä nyt on kaikissa leikkauksissa.
Kyllä ne alakauttasynnytyksen repeämät ja tikit on liikkumisen, pissimisen ja istumisen esteenä etenkin jos niitä tulee parikymmentä tai enemmän. Kävely oli tosi hankalaa, en istunut jokuseen viikkoon kunnolla (aluksi en ollenkaan) ja ai että se vessassa käynti kirveli :( Sektiohaavakipuja väheksymättä, mutta niihin saa sentään yleensä parempaa lääkettä kuin Burana siinä alussa kun ovat kipeimmillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kolme lasta, joista keskimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla jota ilman lapsi olisi menehtynyt, ja kolmas taas aivan luomuna. Kivuliaisuudessaan sektio oli yllättävän helppo! Ekat päivät haava oli kipeä, mutta kotiin päästyä en tarvinnut särkkäreitä ja lenkillä kävin kaks viikkoa myöhemmin. Ja ennen kaikkea lapsen henki pelastui. MUTTA, silti synnyttäisin seuraavanikin mieluiten luomuna, tai ainakin yrittäisin! On aivan eri asia synnyttää täysin tunnottomana ja doupattuna ja "ulkopuolisena",leikä saa edes lasta heti syliin, kuin että on itse täysin läsnä omassa synnytyksessä ja tuntea kuinka se lapsi sieltä alkaa syntymään ja ennen kaikkea saada se ihme suoraan omaan syliin itse hoidettavaksi (jos kaikki menee normaalisti siis). Ja lähteä seuraavana päivänä kotiin. Näitä sektiota ja alatiesynnytyksiä on niin monenlaisia, mutta kipu on omasta kokemuksena toissijainen asia, ja tietty tärkeintä on että vauva saadaan maailmaan, mutta kyllä se synnytyskokemus voi olla myös aivan mieletön kokonaisuudessaan. Siis siitä hetkestä lähtien kun aletaan jännittää, että nytkö se alkaa, siihen hetkeen kun sen vauvan saa työntää sieltä mahasta syliin, verrattuna taas siihen, että asettaudutaan leikkuriin makaamaan ja odotetaan parkaisua ja sitä että saa joskus myöhemmin oman lapsensa syliin.
sektio pahempi. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ei sitä voi selittää. Tuuristakin kiinni. Sektiotakin pahempi oli käynnistys ja siitä seurannut kolmen päivän helvetti, mikä siis päättyi hätäsektioon. Toisen pojan normi alatiesynnytys oli tuskaa, mutta ponnistaminen taivas..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain pelkosektion ja olen tyytyväinen. Pari päivää oli kovat kivut ja jouduin pyytämään lisää lääkettä. Mutta sairaalasta kotiuduttua ei kipuja enää pahemmin edes ollut. Perus buranalla selvisi eikä sitäkään tarvinnut aina ottaa. Piti oikein muistutella itselleen, että ei saisi nostaa mitään painavaa.
Alateitse en suotu koskaan synnyttämään! Sektiokipu toki oli kovaa jossain kohtaa, mutta en halua koskaan kokea sellaista kipua, jossa joutuu naama tulipunaisena karjumaan henkensä edestä tuntikausia. (joka pahimmassa tapauksessa voisi alatiesynnytyksessä tapahtua).
En tunne ketään, jolla sektio aiheuttaisi oireita vielä 20 vuoden jälkeen. Mutta alatiesynnytyksessä tulleet vammat voivat sellaista tehdä, minullakin näin on, syynä juurikin monen muunkin mainitsemat laskeumat. Laskeumissa kun on se ongelma, niitä ei vieläkään osata korjata kunnolla, ts. että lantionpohjan vammoja ei saada korjattua ei sitten millään niin, että tulos pysyisi, eikä aiheuttaisi itsessään ongelmia.
Jos tiedätte, että teillä on tulossa iso vauva tai epäilette muuten kykyänne selvitä alatiestä vaikkapa lähisukulaisten kokemusten vuoksi, vaatikaa sektio. Suunniteltu sektio on kaikkein turvallisin tapa synnyttää. On se nyt perkele että Suomi on ainoa länsimaa jossa naiset pakotetaan hankkimaan itselleen vakavat alapäävammat jotta tilastot näyttäisivät kauniimmilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun esim. Hätäsektiossa revitään maha auki. Ja ite en ainakaan päässy ekaan vuorokauteen sängystä ylös, ni oli kipu ihan toista luokkaa, kun alatiesynnytyksessä. Ite en saanut edes alkkareita jalkaan,ku ei päässy kyykkyyn ekaan 3 päivään.
Täällä myös vain alakautta synnyttänyt, joka mielellään kuulisi molemmat tavat kokeneiden vertailuja!
Muuten, ei se synnyttäminen ollut pahin juttu vaan ne jälkisupistukset! Jotenkin keskityin niin siihen vauvan syntymään että synnytyssupistukset eivät tuntuneet niin pahoilta.
Jotenkin ne jälkisupistukset tuntuivat turhilta vaikka tiedän että ne ovat tärkeitä jotta kohtu supistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tehty kolme sektiota. Ekan jälkeen olin kuukauden todella kipeä. Sain hakea kipupiikkiä sairaalasta ja haava aukesi ja ommeltiin uudestaan kiinni. Kuukauteen en päässyt sängystä omin voimin ylös. Toisen sektion jälkeen kipu oli vähäistä ja viikon päästä siitä siivoilin jo kotona varovaisesti. Kolmas oli kivuliaampi mutta ei läheskään yhtä paha kuin eka. Ei kai kipua voi verrata kun riippuu niin paljon ihmisestä ja hänen omista kipuaistimuksista, miten asiat kokee. Toinen kestää jo luonnostaan paremmin kipua. Jollekin sektio on paljon pahempi kuin alatiesynnytys ja toiselle toisin. Molemmilla teillä ilmeisen kivuliaat muistot, joten tukekaa toisianne. Aika onneksi kultaa muistot ja parhaan palkinnon olettekin jo saaneet.
Mulle tehty kolme sektiota. Ekan jälkeen olin kuukauden todella kipeä. Sain hakea kipupiikkiä sairaalasta ja haava aukesi ja ommeltiin uudestaan kiinni. Kuukauteen en päässyt sängystä omin voimin ylös. Toisen sektion jälkeen kipu oli vähäistä ja viikon päästä siitä siivoilin jo kotona varovaisesti. Kolmas oli kivuliaampi mutta ei läheskään yhtä paha kuin eka. Ei kai kipua voi verrata kun riippuu niin paljon ihmisestä ja hänen omista kipuaistimuksista, miten asiat kokee. Toinen kestää jo luonnostaan paremmin kipua. Jollekin sektio on paljon pahempi kuin alatiesynnytys ja toiselle toisin. Molemmilla teillä ilmeisen kivuliaat muistot, joten tukekaa toisianne. Aika onneksi kultaa muistot ja parhaan palkinnon olettekin jo saaneet.
minäkään en usko että sektiokivut on niin kovia kuin alatiesynnytyksessä. ja onhan niitä kipuja alatiesynnytyksenkin jälkeen, itse en ainakaan pystynyt esim. istumaan muutamaan päivään. virtsaaminen ja suihkussakäyntikin sattui kun olin haavoilla. mutta toki pahin kipu synnytyksen aikana, liki vuorokauden.
Mulle tehty kolme sektiota. Ekan jälkeen olin kuukauden todella kipeä. Sain hakea kipupiikkiä sairaalasta ja haava aukesi ja ommeltiin uudestaan kiinni. Kuukauteen en päässyt sängystä omin voimin ylös. Toisen sektion jälkeen kipu oli vähäistä ja viikon päästä siitä siivoilin jo kotona varovaisesti. Kolmas oli kivuliaampi mutta ei läheskään yhtä paha kuin eka. Ei kai kipua voi verrata kun riippuu niin paljon ihmisestä ja hänen omista kipuaistimuksista, miten asiat kokee. Toinen kestää jo luonnostaan paremmin kipua. Jollekin sektio on paljon pahempi kuin alatiesynnytys ja toiselle toisin. Molemmilla teillä ilmeisen kivuliaat muistot, joten tukekaa toisianne. Aika onneksi kultaa muistot ja parhaan palkinnon olettekin jo saaneet.
"Revitään" maha auki?? Heh, tuskinpa. Ihan siisti viilto siinä tehdään, potilas vieläpä nukutettuna. Väännän nyt vielä rautalangasta, etten siis tietenkään vertaa JÄLKIKIPUJA sektiossa ja alatiesynnytyksessä, vaan ylipäätään "kokonaiskipuja" synnytystapojen välillä. Kun sanotaan että sektiossa kivut alkavat vauvan syntymän jälkeen, niin tuntuu aivan absurdilta, että noita toipumiskipuja verrataan synnytyskipuun!!! Uskoisin että painivat hieman eri luokassa. Vertailuna esim että olen ollut tapaamassa sektoituja ystäviä, ja olemme kahvitelleet ja jutelleet! Eipä olisi synnytyksieni aikana tullut mieleen, kun ainoa mitä sain hulluna tuskasta suustani oli suunnilleen AAAUUMMÖÖÖ..
ap
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 17:54"]
Siis missä saa automaattisesti kipupumpun viereensä sektion jälkeen?
Kaveri kertoi että hän sai, mutta hänellä olikin syynsä. Raskausmyrkytys, ennen aikainen synnytys jne.
Mutta ei minulla suunnitellun jälkeen ollut kuin tabuja. Ylimääräisen sain kun pyysin, vahvempaa. Ja tietenkin piikki perseeseen.
[/quote]
Taysissa saa. Ja se onkin mahtava, koska napista painamalla lääkettä saa kun sitä tarvitsee (on vaihtamassa asentoa sängyssä tms.), ja se vaikuttaa välittömästi kun se tulee suoraan suoneen. Ja toisaalta lääkettä ei tule liikaa eikä ole aivan pöllyissä.