Lue keskustelun säännöt.
Sektion JA alatiesynnytyksen kokeneet - KIPUVERTAILUA!!
11.12.2013 |
Normaalista alatiesynnytyksestä sanotaan toipuvan nopeasti ja sektiossa kivut kuulemma alkavat vasta vauvan synnyttyä. No, olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten en osaa sanoa sektiosta mitään omakohtaista, mutta haluaisin mielenkiinnosta kysyä sektiossa olleilta JA synnyttäneiltä että miten niitä kipuja voi verrata toisiinsa vai voiko? Itseni on vaikea uskoa, että mikään kipu yltäisi synnytyskivun tasolle, joka on infernaalista ja pelottavaa - molemmilla kerroilla olen ollut varma että joku kuolee, minä tai tulokas ;( "Normaalisti" on kaikki mennyt kuitenkin. Mitä nyt kolmekymppisenä minulla on laskeuma jne mutta eipä se kuulemma mitään, tuollaiset pullotukset. Joskus sitten vanhana katsellaan korjataanko vai ei. Koko ajan tuntuu kuin olisi tamponi huonosti, hiertää ja kiristää. Ja synnytyssupistukset olivat järkyttäviä, mitään järjellistä sanaa en pytynyt tuottamaan. Ponnistuksessa tuli se kuolemanpelko - voiko MIKÄÄN sattua näin paljon.
Mutta se kipu siis - onko ne VIIKKOKAUSIA kestävät kivut todella samaa luokkaa kuin synnytyskivut?? jos ovat esim. kovan migreenin luokkaa niin ikävää, mutta ei se silti voi olla yhtä paha kuin synnytyskipu tai johan kaikki sektioäidit olisivat viikkokausien kipuineen pehmustetussa huoneessa mielipuolisina. Tuntuu jotenkin älyttömältä puhua viikkokausien "hammassärystä" samassa lauseessa synnytyskipujen kanssa. Valaiskaa minua niin että ymmärrän.. On nimittäin suunnattomia vaikeuksia eläytyä parin kaverin sektiosotasankarijuttuihin omalla taustalla... vauvat ovat pieniä, joten ikävä kyllä aihe on kovasti pinnalla.
Kommentit (73)
Ei ollut kipuja alatiesynnytyksen jälkeen. Kohdun painelu ei sattunut. Synnytys ei sattunut, lähinnä tuntui hassulta kun tunsin kuinka iho venyy. :D Niin yksilöllistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koin inhottavan synnytyksen jossa ensin oli avautumisvaihe ja sen jälkeen pari tuntia ponnistamista ja sitten sektio. Sektiopöydällä itkin ilosta. Sektio"kivut" ei oikeastaan edes rekisteröityneet, en uhrannut niille ajatustakaan. Olin viisi päivää synnytysosastolla ja vain tämän ajan tarvin kipulääkitystä, kotona en enää ollenkaan. Mitkä sektiokivut, kysyn minä. Sängyssä sivuttain liikkuminen oli hankalaa, se oli ainoa tilanne jolloin tuntui häiritsevää kipua ehkä pari viikkoa. Muuten hyttysen ininää.
Ei voi verrata helppoa alatiesynnytystä ja kiireellistä/hätäsektiota tai sitten alatiesynnytystä jossa on jotain komlikaatioita tai muuta normaalista poikkeavaa ja suunniteltua sektiota jossa kaikki menee normaalisti.
Kyllä pitäisi verrata helppoa alatiesynnytystä ja helppoa sektiota.
Olen ärsyttävä ja vastaan, vaikkei omakohtaista kokemusta ole, mutta kaverilla on. :)
Kaverini on siis kokenut alatiesynnytyksen ja hätäsektion. Hänen mukaansa hätäsektio oli pahempi kuin alatiesynnytys, vaikka hän menetti pari kertaa tajuntansa kipujen takia alatiesynnytyksen aikana. Perusteluna olivat ne jälkikivut, jotka jatkuivat pitkään ja olivat karmeita, kun alatiesynnytys on vain yhden päivän keikka.
No nimenomaan revitään maha auki, siinä ei paljon siirrellä mitään lihaksia hienosti sivuun!!! Kyllä ite hätäsektiossa ainakin synnytin hirveissä tuskissa 10h ilman lääkitystä, ja päädyttiin hätäsektioon ja se toipuminen kestää kauemmin, kun alatiesynnytyksessä!!! Että kyllä kuule sektiossakin olleet joutuu niitä synnytyskipuja kestämään!!! Idiootti täytyy olla, jos ei tätä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt alakautta ja suunnitellulla sektiolla.
Sektion jälkeen kaksi kipeää päivää ja sitten helpotti kivut todella paljon. En ollut juurikaan kipeä tuon jälkeen mitä nyt täytyi olla varovainen, ettei rehki liikaa. Ihan peace of cake :)
Alatiesynnytys oli pahempi kokemus ja olin pidempään huonossa kunnossa kuin sektion jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:21"]
Ei sektiokivut ole niin pahoja. Pari päivää vaikeaa liikkua, mutta se siitä. Henkinen puoli oli tuskaisa. Kuolemanpelko oli läsnä leikkaustilanteessa. Sektiopöydälle on suurempi todennäköisyys kuolla, kuin alatiesynnytykseen.
[/quote]
Tätäkin kannattaa vähän suhteuttaa. Mahdollisuutesi kuolla auto-onnettomuudessa, ovat suuremmat kuin kuolla sektiossa. Silti tuskin pelkäät henkesi edestä joka kerta autossa istuessasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:21"]
Ei sektiokivut ole niin pahoja. Pari päivää vaikeaa liikkua, mutta se siitä. Henkinen puoli oli tuskaisa. Kuolemanpelko oli läsnä leikkaustilanteessa. Sektiopöydälle on suurempi todennäköisyys kuolla, kuin alatiesynnytykseen.
[/quote]
Tätäkin kannattaa vähän suhteuttaa. Mahdollisuutesi kuolla auto-onnettomuudessa, ovat suuremmat kuin kuolla sektiossa. Silti tuskin pelkäät henkesi edestä joka kerta autossa istuessasi...
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:16"]
Avautumisvaiheen kivut käynnistetyssä synnytyksessä olivat huomattavasti suuremmat ja pahemmat kuin sektion jälkeiset toipumiskivut. Ponnistusvaiheeseen asti en ole koskaan päässyt, joten siitä en osaa sanoa mitään. Itselleni sektioista toipuminen on ollut melko helppoa. Mutta yksilöllisiä asioitahan nämä on.
[/quote]
Tämän allekirjoitan täysin. Käynnistetty synnytys, joka päättyi kiireelliseen sektioon. Avautumisvaihe oli yhtä painajaista kipuineen. Sektiosta toivuin nopeasti, samoin kahdesta suunnitellusta sektiosta sen jälkeen. Kipupumppu vei ensimmäisen vuorokauden kivut ja sen jälkeen pärjäsi hyvin Buranalla ja Panadolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta synnytetty alakautta. Ekasta oli "järjen vievä" infernaalinen kipu - luulin kuolevani. No, lapsi syntyi ja kivut loppuivat siihen. Ei nirhaumia, ei mitään... eli itselläni ne kivut kirjaimellisesti jäivät siihen synnytyssaliin. Toinen lapsi, kivut olivat kovat, mutta hallittavammat kun osasin ottaa supistuksetkin vastaan ihan eri lailla. Sama homma, kivut loppuivat heti kun vauva syntyi.
No, kun vauva oli 7 viikon ikäinen alkoi sappikohtaukset... "synnytin" about 6-7 kertaa ennen leikkausta. Okei, ei se ihan samoihin sfääreihin mennyt kertakaan synnytyskivun kanssa, mutta kamalaa se oli. pahin kohtaus kesti 14 tuntia.... vieläkin puistattaa kun muistelen. :/ Sappi leikattiin tähystyksellä ja vaikka itse leikkaus ei sattunutkaan, niin olin tosi tosi kipeä ja huonokuntoinen about 3 päivää leikkauksen jälkeen. Ok, suurin syy varmaan oli nukutuksella ( olin tosi tokkurainen ja olo oli huono ) mutta myös leikkauskohtia aristi jne ja kyse oli vain tähystyksestä! Lapsia meille ei enää tule, mutta mieluummin ottaisin edelleen sen synnytyskivun ja sen jälkeisen olotilan kuin sektion ja olen todella onnellinen että en ole sektioon joutunut.
Tuntuu olevan aivan yksilöllistä ja synnytyskohtaista se mikä on pahin kipu. Itsellä takana synnytys jossa lapsi ei mahtunut ulos ja joka päättyi sektioon sekä synnytys alateitse ilman kivunlievitystä.
Tuossa sektioon päättyneessä synnytyksessä oli mukana epiduraali mutta ehdottomasti myös kovin kipu siinä vaiheessa kun lasta yritin synnyttää ja oksitosiinia laitettiin suoneen. Siinä kivussa en voinut kuin oksentaa. Sektio oli helpotus ja kivun lopettaja. Sektuon jälkeen soin kipulääkkeitä sen mitä oli pakko. En kokenut niitä tarvitsevani.
Alatiesynnytyksessä repesin pahasti ja muuta kivunlievitystä ei annettu kuin jokin puudutuspiikki alapäähän juuri ennen epparia + repeämistä. Mielestäni kivut eivät olleet pahoja vaikka mieheni muuta väittääkin.
Tuon sektiosynnytyksen perusteella kuitenkin sanoisin omalta osalta että ne supistukset voivat olla pahinta.
Kivun vertailu pitäisi lopettaa. Jokainen kuitenkin tuntee sen omalla tavallaan. Tarve puhua siitä synnytyksen jälkeen voi kuitenkin olla suuri ja silloin pitäisi kuuntelijan vain kuunnella vaikka mieli tekisikin verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te sektiota parjaavat huomaa hienoista epäsuhtaa argumenteissanne, ivaatte sektioäitien kipukokemuksia "kuinka kehtaavat valittaa, pääsevät niin helpolla" - ja toisessa lauseessa julistavat että ei ikinä leikkauspöydälle, mielummin alateitse kun kärsiä viikko- ja kuukausitolkulla ja maata vuoteenomana huonossa kunnossa?
:D
Kaksi viikkoa "normaalin" alatiesynnytyksen jälkeen söin edelleen Tramalia. Olin niin kipeä etten pystynyt kääntämään kylkeä sängyssä. Mitään syytä kivuille ei löytynyt ja kesti yli viikon ennen kuin kipua suostuttiin lääkitsemään, koska "normaalin" synnytyksen jälkeenhän toipuu nopeasti... Not.
Toisella kertaa sain pelkosektion. Sen jälkeen sain kohtutulehduksen, mutta senkin kanssa sektiokokemus oli 110 % helpompi kuin alatiesynnytyksestä toipuminen. Sektion jälkeen selvisin Buranalla. Sektion jälkeinen kipu oli kovaa, mutta ei mitään verrattuna siihen mitä koin ensimmäisen synnytyksen jälkeen.