Miten perinnönjakoon ”kutsutaan”? Voidaanko se pitää salassa?

Vierailija kirjoitti:

Mun miestä ja sisaruksiaan ei kutsuttu mummonsa perunkirjoituksiin. Eivät tienneet, koska järjestetään. Jälkeenpäin kuultiin, että oli jo.

Ei heillä ollut sinne mitään asiaan. Vain miehesi vanhempi peri jotain omalta vanhemmaltaan (eli miehesi mummolta). En minäkään ole ollut kummankaan mummoni perunkirjoituksessa. Toki tilanne muuttuu, jos mummolla oli testamentti, jossa jätti jotain lapsenlapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Hahahah, voihan sitä toki yrittää salata, mutta ihmisen kuoltua asiakirjoja pitää lähettää sinne ja tänne ja verottaja on kuvioissa myös kokoajan. Asiakirjat on määritelty laissa hyvin tarkkaan, mitä niissä pitää näkyä, sukuselvitykset vuosikymmenten ajalta selvillä, joten saahan sitä ”kiemurrella kuin mato koukussa”, mutta edessä on kuitenkin tehtävänä ne asianmukaiset selvitykset ennemmin tai myöhemmin. Perunkirjoitukseen annettu aikaa vain muutama kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Testamentin teko ei kuitenkaan vapauta sukuselvityksen tekemisestä. Silti pitää selvittää mahdolliset muut perilliset jo ihan senkin takia että voi löytyä lakiosan saajia tai sitten testamentin edunsaaja voi kieltäytyä perinnöstä jolloin mennään taas perintökaaren mukaan.

Ja ei tämä arvoton talo tarkoita välttämättä sitä, ettei joudu maksamaan, vaikka perintöveron rajan alittaisikin. Esim. itse olen perinyt kiinteistön, jonka kiinteistövälittäjän arvioinut. Tontissa oli kuitenkin metsäalaa, jota hän ei ollut osannut osannut arvioida oikein ja arvioi myydessä meidän saavan ehkä puolet perunkirjan merkitystä arvosta. Toisin kävi, oli hyvin arvokasta metsää ja myyntivoittoverosta tuli melkoinen. Koska perintöä ei kiinteistöä myydessä oltu jaettu, oli myyntivoittovero yhteistä ja siitä ollaan yhteisesti vastuussa. Teimme niin, että jätimme myyntivoittoveroja varten kuolinpesän tilille rahaa ja huomautus, ettei pesänjakaja saa käyttää varoja muuhun, kuin näiden verojen maksuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Eihän se mitään sinällään helpota. Mikäli mennään perintökaaren mukaan, on ihan selvää missä järjestyksessä mennään oli rintaperillisiä tai ei. Esim. Itse olen perinyt edesmenneen äitini osat vanhempiensa ja sisaruksensa perinnöstä ja eihän tämä mitään monimutkaista ollut laskea tai selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Testamentin teko ei kuitenkaan vapauta sukuselvityksen tekemisestä. Silti pitää selvittää mahdolliset muut perilliset jo ihan senkin takia että voi löytyä lakiosan saajia tai sitten testamentin edunsaaja voi kieltäytyä perinnöstä jolloin mennään taas perintökaaren mukaan.

Perillisten selvitys koskee vain rintaperillisiä, joten kohtuu helppo projekti. Jos testamentti määrää kaiken omaisuuden jonnekin, niin ei siinä mitään sisarusten lapsia aleta etsiä. (Vain rintaperillisillä on oikeis lakiosaan).

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei olkein aloituksesta selvinnyt kuka on kuollut.

Sisälukutaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Testamentin teko ei kuitenkaan vapauta sukuselvityksen tekemisestä. Silti pitää selvittää mahdolliset muut perilliset jo ihan senkin takia että voi löytyä lakiosan saajia tai sitten testamentin edunsaaja voi kieltäytyä perinnöstä jolloin mennään taas perintökaaren mukaan.

Perillisten selvitys koskee vain rintaperillisiä, joten kohtuu helppo projekti. Jos testamentti määrää kaiken omaisuuden jonnekin, niin ei siinä mitään sisarusten lapsia aleta etsiä. (Vain rintaperillisillä on oikeis lakiosaan).

Paitsi että jos perinnönjättäjän sisaruksia ei ole elossa mutta heidän lapsiaan on, heillä on oikeus vaatia lakiosaa. Siitä kovin pidemmälle ei kyllä perimiskaari yletä. Serkut eivät peri esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Testamentin teko ei kuitenkaan vapauta sukuselvityksen tekemisestä. Silti pitää selvittää mahdolliset muut perilliset jo ihan senkin takia että voi löytyä lakiosan saajia tai sitten testamentin edunsaaja voi kieltäytyä perinnöstä jolloin mennään taas perintökaaren mukaan.

Perillisten selvitys koskee vain rintaperillisiä, joten kohtuu helppo projekti. Jos testamentti määrää kaiken omaisuuden jonnekin, niin ei siinä mitään sisarusten lapsia aleta etsiä. (Vain rintaperillisillä on oikeis lakiosaan).

Paitsi että jos perinnönjättäjän sisaruksia ei ole elossa mutta heidän lapsiaan on, heillä on oikeus vaatia lakiosaa. Siitä kovin pidemmälle ei kyllä perimiskaari yletä. Serkut eivät peri esim.

Eivät sisarusten lapset mitään lakiosia peri. Lakiosa suojaa vain suoria lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan kaikki perijät pitää kutsua kokoukseen, jotta voi päättää kieltäytyykö perinnöstä vai ottaako sen vastaan. Jos perittävää on huonokuntoinen talo joka jää nykyiselle vaimolle asutravaksi, tuskin sellaiseen perintöön kannattaa sekaantua, joutuu maksamaan verot mutta ei saa mitään.

Ei semmosta "kieltäytymistä" olekaan. Siitå "luovutaan" ja perintö hyppää ketjussa eteenpäin luopujan lapsille

Perintökaari määrää sukulaisten oikeuden perintöön siten, että perinnönjättäjän sukulaiset on jaettu perillisryhmiin. Samassa perillisryhmässä olevat perilliset saavat kukin yhtä suuren osan perinnöstä (ns. tasajaon periaate), jollei esimerkiksi testamentista muuta johdu.

Ensimmäiseen perillisryhmään kuuluvat perittävän lapset ja heidän jälkeläisensä eli ns. rintaperilliset. Jos perittävän lapsi on kuollut, jaetaan hänen osuutensa tasan sijaantuloperillisten eli hänen lastensa kesken. Kuolleen perillisen sijaan tulevat aina hänen jälkeläisensä.

Toiseen perillisryhmään kuuluva aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa, jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä. Lesken kuolinhetkellä jäljellä oleva puolisoiden omaisuus jaetaan pesänosituksessa lähtökohtaisesti tasan lesken omien perillisten ja ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten kesken. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli, sisar tai sisaren jälkeläinen. Perinnön saavat heistä ne, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso.

Kolmanteen perillisryhmään kuluvat perittävän vanhemmat ja näiden jälkeläiset. Jos vanhemmat tai toinen heistä on kuollut ennen perittävää, perintö menee näiltä osin sisaruksille tai heidän lapsilleen.

Neljänteen perillisryhmään kuuluvat isovanhemmat ja näiden lapset. Sedät ja tädit ovat kaukasimmat perintöön oikeutetut sukulaiset. Serkuilla ei ole enää perintöoikeutta.

Perintö menee lopulta valtiolle, ellei perittävä ole tehnyt testamenttia ja perittävällä ei ole elossa edellä mainittuja sukulaisia. Pesänhoitajan ja mahdollisen testamentinsaajankin on tällöin tehtävä ilmoitus valtiokonttorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan pitää liikkää todistukset vainajan kaikista lapsista (tai siitä että niitä ei ole) joten perunkirjaa ei voi laillisesti tehdä ilman että rintaperilliset on selvitetty.

Entä kun lapsia/rintaperillisiä ei ole?

Pitääkö (kenen?) selvittää mitä muuta sukua on, joka voisi periä?

Esim. Äitini lapseton sisko kuoli. Hän oli ollut leski jo pitkään. Me tädin lapset sitten perimme osan äitini siskon omaisuudesta. (Osa meni aiemmin kuolleen aviomiehen suvulle.)

Olisi kyllä ihan ehdottoman tärkeää tehdä testamentti, jos suoria perillisiä ei ole. Helpottaisi kaikkien elämää, mutta aika harva näitäkään asioita miettii. Yleensä tuohon selvitystyöhön alkaa se joka on jotain perimässä (se kuuluisa rahanhimo).

Testamentin teko ei kuitenkaan vapauta sukuselvityksen tekemisestä. Silti pitää selvittää mahdolliset muut perilliset jo ihan senkin takia että voi löytyä lakiosan saajia tai sitten testamentin edunsaaja voi kieltäytyä perinnöstä jolloin mennään taas perintökaaren mukaan.

Perillisten selvitys koskee vain rintaperillisiä, joten kohtuu helppo projekti. Jos testamentti määrää kaiken omaisuuden jonnekin, niin ei siinä mitään sisarusten lapsia aleta etsiä. (Vain rintaperillisillä on oikeis lakiosaan).

Paitsi että jos perinnönjättäjän sisaruksia ei ole elossa mutta heidän lapsiaan on, heillä on oikeus vaatia lakiosaa. Siitä kovin pidemmälle ei kyllä perimiskaari yletä. Serkut eivät peri esim.

Ei sisarusten lapsilla ole oikeutta mihinkään lakiosaan. Vain rintaperillisillä on tähän oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Vielä on epäselvää että kenen pitää käynnistää tämä prosessi? Lapsen? Lesken? Emme siis tunne toisiamme joten kukaan ei varmaan tee mitään. En tiedä kannattaako minunkaan koska mitään ei ole tulossa (muita kuin veroja). Ap

Perunkirja pitää tehdä, sillä jos sen laiminlyö, voi pahimmillaan vastuuseen vainajan veloista. Helpointa on, jos perukirjan tekee se pesän osakas, joka parhaiten tuntee vainajan taloustilanteen. Pesän osakkaina (rintaperilliset) voitte saada pankista saldotodistukset, josts näkyy vainajan varat. Talon ja mahdollisen muun omaisuuden arvo arvoidaan ja se kirjataan perukirjaan. Lisäksi kirjataan mahdolliset vainajan velat.

Pitää tähän vielä huomauttaa, että perukirjan tekemättä jättäminen saattaa aiheuttaa veroseuraamuksia ja pahimmillaan jopa voi joutua maksamaan vainajan velkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan kaikki perijät pitää kutsua kokoukseen, jotta voi päättää kieltäytyykö perinnöstä vai ottaako sen vastaan. Jos perittävää on huonokuntoinen talo joka jää nykyiselle vaimolle asutravaksi, tuskin sellaiseen perintöön kannattaa sekaantua, joutuu maksamaan verot mutta ei saa mitään.

Ei semmosta "kieltäytymistä" olekaan. Siitå "luovutaan" ja perintö hyppää ketjussa eteenpäin luopujan lapsille

Siis mitä?? Eikö perinnöstä voi todella luopua kokonaan? Niin, että oma osuus palautuisi muille osakkaille keskenään jaettavaksi. Ainakin, jos ei ole lapsia, jotka olisivat seuraava perivä sukupolvi.

Milläs ne alaikäiset pienet lapset maksavat jotain perintöveroja?! Tuleeko peräti verovelkaa, joka kerää korkoja vuosi vuodelta?

Perunkirjoitus kannattaa hoitaa asianmukaisesti ja ajallaan. Jos vainajalla on ollut velkoja, voivat perilliset joutua vastaamaan veloista, ellei perunkirjoitusta ole hoidettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan kaikki perijät pitää kutsua kokoukseen, jotta voi päättää kieltäytyykö perinnöstä vai ottaako sen vastaan. Jos perittävää on huonokuntoinen talo joka jää nykyiselle vaimolle asutravaksi, tuskin sellaiseen perintöön kannattaa sekaantua, joutuu maksamaan verot mutta ei saa mitään.

Ei semmosta "kieltäytymistä" olekaan. Siitå "luovutaan" ja perintö hyppää ketjussa eteenpäin luopujan lapsille

Siis mitä?? Eikö perinnöstä voi todella luopua kokonaan? Niin, että oma osuus palautuisi muille osakkaille keskenään jaettavaksi. Ainakin, jos ei ole lapsia, jotka olisivat seuraava perivä sukupolvi.

Milläs ne alaikäiset pienet lapset maksavat jotain perintöveroja?! Tuleeko peräti verovelkaa, joka kerää korkoja vuosi vuodelta?

Juurihan tuossa lainaamassasi viestissä nimenomaan kirjoitettiin, että perinnöstä voi luopua (ei "kieltäytyä"). Jos luopujalla on omia perillisiä, siirtyy perintö silloin heille. Ellei ole perillisiä, perittävä osuus siirtyy muiden perillisten jaettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan kaikki perijät pitää kutsua kokoukseen, jotta voi päättää kieltäytyykö perinnöstä vai ottaako sen vastaan. Jos perittävää on huonokuntoinen talo joka jää nykyiselle vaimolle asutravaksi, tuskin sellaiseen perintöön kannattaa sekaantua, joutuu maksamaan verot mutta ei saa mitään.

Ei semmosta "kieltäytymistä" olekaan. Siitå "luovutaan" ja perintö hyppää ketjussa eteenpäin luopujan lapsille

Siis mitä?? Eikö perinnöstä voi todella luopua kokonaan? Niin, että oma osuus palautuisi muille osakkaille keskenään jaettavaksi. Ainakin, jos ei ole lapsia, jotka olisivat seuraava perivä sukupolvi.

Milläs ne alaikäiset pienet lapset maksavat jotain perintöveroja?! Tuleeko peräti verovelkaa, joka kerää korkoja vuosi vuodelta?

Juurihan tuossa lainaamassasi viestissä nimenomaan kirjoitettiin, että perinnöstä voi luopua (ei "kieltäytyä"). Jos luopujalla on omia perillisiä, siirtyy perintö silloin heille. Ellei ole perillisiä, perittävä osuus siirtyy muiden perillisten jaettavaksi.

Niin, eikä perintöveroja tietenkään tule, ellei tule perittävääkään. Perintöverot voi yleensä maksaa saadulla perinnöllä. Kuitenkin jos se on jotain muuta kuin rahaa, pitää se tietysti saada myytyä, kun ei verottajalle tavara tai kiinteistö sellaisenaan maksuksi kelpaa.

Mattilanori kirjoitti:

Pitää tähän vielä huomauttaa, että perukirjan tekemättä jättäminen saattaa aiheuttaa veroseuraamuksia ja pahimmillaan jopa voi joutua maksamaan vainajan velkoja.

No jos vainajalla on ollut vielä velkaa esim. asunto-osakkeesta, kyllähän "perikunta" sitä makselee, kun omaisuus siitä karttuu.

Perikunta lainausmerkeissä; sitähän ei virallisesti ole kun ei ole perukirjaakaan.

Ja tässä tapauksessa "perikunta" voi olla 1 hlö, eli se kämppään muuttava.