Mona-Liisa Nousiaisen vatsasyöpä- mitä mahdollisuuksia siitä on "taviksellakaan" selvitä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria ei oteta todesta. Työkaverini alkoi käydä 44-vuotiaana vatsavaivojen vuoksi lääkärissä. Keliakia tutkittiin eikä kuulemma vatsasyöpää ei niin nuorella voinut olla. Lääkäri määräsi tähystämättä vatsahaavalääkkeet, mikä on jo hoitovirhe. Vuoden kävi samalla lääkärillä ja epäili lopussa itse syöpää, koska ruoka ei mennyt vatsasta läpi. Lääkäriä tämäkään ei vakuuttanut. Romahti pahassa kuivumistilassa kyseisen lääkärin vastaanottotilan lattialle ja vietiin ambulanssilla keskussairaalaan ja tähystyksen tulos oli syöpä. Leikata ei maksan pinnallekin levinnyttä syöpää voinut ja lyhin elinaikaennuste oli 2 viikkoa. Suositeltiin saattohoitoa, mutta potilas taisteli itselleen sytostaattihoidon ja eli reilun vuoden. Lääkäreissä on uskoman luupäisiä tyyppejä, joiden mukaan taudit selviävät ihmisen iästä.

Törkeää, keski-ikäinen ei ole edes mikään nuori saamaan vatsasyöpää. Tuollaisesta pitäisi nostaa kanne lääkäriä vastaan.

On mentävä muille lääkäreille/tutkimuksiin, jos joku lääkäri on v..mäinen.

Eikö Sweet and lovely Tarukin menehtynyt vatsasyöpään? 

Surullinen tapaus sekin oli.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko sairastui tähän pari vuotta sitten, syöpä löytyi sattumalta terveystarkastuksen yhteydessä (käyvät joka vuosi yksityisellä) ja saatiin kiinni alkuvaiheessa. Oli sen verran tuuria että leikkaushoito onnistui, eli poistivat mahalaukusta vain osan sitä yläosaa. Nyt on ollut kaksi vuotta terveiden kirjoissa.

Joka vuosi yksityisellä. Siinäpä se.

Mona-Liisa oli minulle tuttu lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Oli ikäluokkansa parhaita hiihtäjiä, ellei kaikkein paras. Maastojuoksijana oli myös lahjakas. Todella traaginen kohtalo, ei voi muuta sanoa. Kyllä tuntuu pahalta aina, kun samanikäisiä tuttuja ihmisiä kuolee pois. Osanottoni omaisille jos joskus lukevat.

Vierailija kirjoitti:

Nuoria ei oteta todesta. Työkaverini alkoi käydä 44-vuotiaana vatsavaivojen vuoksi lääkärissä. Keliakia tutkittiin eikä kuulemma vatsasyöpää ei niin nuorella voinut olla. Lääkäri määräsi tähystämättä vatsahaavalääkkeet, mikä on jo hoitovirhe. Vuoden kävi samalla lääkärillä ja epäili lopussa itse syöpää, koska ruoka ei mennyt vatsasta läpi. Lääkäriä tämäkään ei vakuuttanut. Romahti pahassa kuivumistilassa kyseisen lääkärin vastaanottotilan lattialle ja vietiin ambulanssilla keskussairaalaan ja tähystyksen tulos oli syöpä. Leikata ei maksan pinnallekin levinnyttä syöpää voinut ja lyhin elinaikaennuste oli 2 viikkoa. Suositeltiin saattohoitoa, mutta potilas taisteli itselleen sytostaattihoidon ja eli reilun vuoden. Lääkäreissä on uskoman luupäisiä tyyppejä, joiden mukaan taudit selviävät ihmisen iästä.

Ja osa diagnosoi pärstäkertoimen perusteella.

Lääkärit eivät myöskään pääsääntöisesti kykene myöntämään omia virheitään, tai olleensa väärässä.

Esimerkiksi oireilu diagnosoidaan psyykkiseksi, masennukseksi tai ahdistukseksi.

Sitten selviää, ettei ollutkaan ja kun olet järkyttynyt, tai huolissaan diagnoosista, niin lääkäri toteaa voitonriemuisesti olleensa oikeassa: olet ahdistunut. Jee!

Osa on puhtaasti empatiakyvyttömiä k'usipäitä.

Ovatko tähystäneet lääkärit olleet päteviä, kun aiemmin ei ollut löytynyt mitään ja sitten on liian myöhäistä? Tähystävän lääkärin kokemus ja erikoistuminen gastrokirurgiaan on ensiarvoista.

Ihmisillä on nykyään jokin kumma uskomus modernin lääketieteen kaikkivoipaisuuteen. Joskus vain käy noin, kukaan meistä ei elä ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko sairastui tähän pari vuotta sitten, syöpä löytyi sattumalta terveystarkastuksen yhteydessä (käyvät joka vuosi yksityisellä) ja saatiin kiinni alkuvaiheessa. Oli sen verran tuuria että leikkaushoito onnistui, eli poistivat mahalaukusta vain osan sitä yläosaa. Nyt on ollut kaksi vuotta terveiden kirjoissa.

Kysyisin, että kuinka se löytyi sattumalta, siis kai kuitenkin tähystettiin, sehän ei kuulu terveystarkastukseen, ellei sitä pyydä ja silloin on yleensä joku syy?

Ihan siis mielenkiinnosta kyselen.

perheessäni oli suolistosyöpatapaus pari vuotta sitten, julkiselta puolelta sai jopa kaksi lähetettä  tähystykseen, mutta ajat peruttiin sieltä erikoissairaanhoidon päästä, koska edellisestä tähystyksestä on vain olme vuotta, ei voi olla syöpä.

Meni yksityiselle ja iso kasvain lähes suolesta läpi, sitten pääsikin julkiselle puolelle kuukaudessa leikkaukseen ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Uskomatonta, että lääkäri, joka potilasta ei ole tavannut tai tutkinut, voi evätä toisen lääkärin antaman lähetteen jatkotutkimuksiin.

noh hiukan jo ohis

Kyllä siitä voi toipuakin. Mieheni mummolla diagnosoitiin joskus 90-luvulla mahalaukun syöpä (mitään "vatsasyöpäähän" ei oikeastaan diagnoosina ole olemassakaan, se on vanhanaikainen romukoppadiagnoosi joka kirjoitettiin kun vatsaontelossa ollut syöpä oli niin levinnyt ettei osattu enää määritellä mistä elimestä se on lähtöisin).

No, miehen mummo leikattiin, mahalaukku pois ja pätkä ohutsuolta ja suolesta pieni kahvikupin kokoinen pussi uudeksi mahalaukuksi. Eli yli 20 vuotta tuon jälkeen, kuoli yli 90-vuotiaana. Vakavin sivuvaikutus oli että piti kerran kuussa hakea vitamiinipiikki, koska leikkaus heikensi ravintoaineiden imeytymistä niin.

Näissä riippuu niin paljon siitä, lähettääkö syöpä etäpesäkkeitä.

Vatsasyöpä on vähentynyt parantuneen ruokavalion takia verrattuna aiempaan. Se on harvinainen syöpä alle 50-60-vuotiaille, se kannattaa muistaa. Avainasia kaikissa syövissä on varhainen diagnoosi. Joskus sekään ei ole helppoa, esim.haimasyöpä on tappava, kun oireet alkavat liian myöhään. Sensaatiomaiset jutut nuorena kuolleeeesta syöpäsairaasta hämärtävät kokonaiskuvaa. Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, syöpää tulee lisää.

Sukulaiseni tähystettiin kolmesti pitkäaikaisten vatsavaivojen vuoksi ja koska veriarvotkin olivat jo päin peetä. Noh, kolmannella löytyi, oli jo etäispesäkkeitäkin ja se oli sitten siinä. 50 vuotiaana kuoli kolme kk diagnoosista.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kohtalo tietysti, mutta ko. keskinkertaisen hiihtäjän ja hanurinsoittajan post mortem glorifiointi ja kirja on melkoisen vastenmielistä. Ko. hiihtäjä oli lähes tuntematon ennen kuolemaansa. Varmaan hiihtäjän 8-v lapsellekin olisi kivempi, jos perhe saisi surra rauhassa. Ikävää, että lapsikin on vedetty mukaan toimittajaystävän kirjaan.

Mikähän sinunkin ongelmasi mahtaa olla? En näe siinä mitään pahaa, että joku haluaa kirjoittaa kirjan edesmenneen ystävänsä elämästä. Vieläpä tänä maailmanaikana ilman sekoilu-ja seksijuttuja.

Ehkä hänen tarinansa auttaa jonkun muun tilannetta, joko varoittavana esimerkkinä tai vertaistukena. Oletko sitä ajatellut?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset odottaa lampaina kuukausitolkulla ja jopa vuositolkulla pireiden kanssa ja kun julkinen ei tutki, kuolevat. Pitää mennä erikoislääkärille yksityiselle suoraan. Onneksi perheenjäsenillämme on sairaskuluvakuutus, jolla pääsee tutkimuksiin suoraan jopa maksusitoumuksella, kunhan on lääkärin lähete.

Vakuutus on hyvä, mutta sitähän ei saa, jos on jotain sairaushistoriaa.

Mutta silti kannattaa mennä yksityiselle tutkimuksiin, jos julkinen puoli vähättelee. Jos on jotain vakavaa, niin jatkohoitoon pääsee julkiselle sitten kyllä diagnoosin kanssa nopeasti.

Se on tuo terveyskeskustaso, josta on monesti vaikea päästä eteenpäin ja aikaa tuhrautuu. Pitää miettiä siinä kohdin, että kannattaako nuukailla, elämä on kuitenkin korvaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse hoitoon taviskaan, lähetettä tähystykseen ei saa. Siskolla oli vatsavaivoja 6 kk verran, lääkäri totesi stressin. Lopulta yksityisellä tähystettiin ja syöpähän se oli.

5 kk myöhemmin haudalla itki puoliso ja 5v ja 3v lapset.

Kanta-järjestelmän mukaan lääkäri oli kirjannut, että "syöpäpelkoon addiktoitunut terve nainen, joka toistuvasti haluaa päästä erikoislääkäritasoiseen hoitoon".

Järkyttävää. Onhan tästä tehty kantelu? Vaikka potilas kuoli, silti ja myös sen takia.

Ystäväni kuoli kolmikymppisenä paksusuolensyöpään. Tk-lääkäri vänkäsi ettei noin nuorella ole suolistosyöpää ja parin uusintakäynnin jälkeen antoi lähetteen psykiatrille. Kun ystäväni vihdoin meni yksityiselle, oli jo liian myöhäistä, neljä kk ja kuolema. Ei tupakoinut, ei juopotellut, kolmen pienen lapsen äiti. Ottakaa jumalauta tosissaan terkkarissa naisten mahavaivat!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää säästää 300 e ja pääsee yksityisellä gastroskopiaan eli vatsan tähystykseen. Itsellä oli epämääräisiä vatsaoireita ja kävin tähystyksessä. Ei löytynyt mitään poikkeavaa. Jos on yli 50 v ja vatsaoireet tulee uutena, pitäisi kyllä päästä julkisellekin tähystykseen. Ihmettelen hieman tuon Nousiaisen tapausta, ettei aggressiivinen syöpä näkynyt missään tähystyksessä kaksi vuotta ennen kuolemaa. Kannattaa mennä sitten gastrokirurgin tekemään tähystykseen, jolla on pitkä kokemus.

Koepaloja pitää ottaa koko vatsalaukusta, usein syöpä jää huomaamatta siksi, että sitä on pienellä alueella.

Vierailija kirjoitti:

 Ko. hiihtäjä oli lähes tuntematon ennen kuolemaansa.

Eihän tuota tarvinnut kuin seurata urheilu-uutisia Yle ykköseltä, niin nimi kyllä tuli tutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä voi toipuakin. Mieheni mummolla diagnosoitiin joskus 90-luvulla mahalaukun syöpä (mitään "vatsasyöpäähän" ei oikeastaan diagnoosina ole olemassakaan, se on vanhanaikainen romukoppadiagnoosi joka kirjoitettiin kun vatsaontelossa ollut syöpä oli niin levinnyt ettei osattu enää määritellä mistä elimestä se on lähtöisin).

No, miehen mummo leikattiin, mahalaukku pois ja pätkä ohutsuolta ja suolesta pieni kahvikupin kokoinen pussi uudeksi mahalaukuksi. Eli yli 20 vuotta tuon jälkeen, kuoli yli 90-vuotiaana. Vakavin sivuvaikutus oli että piti kerran kuussa hakea vitamiinipiikki, koska leikkaus heikensi ravintoaineiden imeytymistä niin.

Näissä riippuu niin paljon siitä, lähettääkö syöpä etäpesäkkeitä.

Niin, ja ihmisten elimistöt toimivat eri tavalla. Minun mummoltani löydettiin sattumalöydöksenä ruumiinavauksessa toisesta munuaisesta isohko, no, lapsen nyrkin kokoinen syöpäkasvain, joka oli ns kapseloitunut/koteloitunut.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen kuoli mahasyöpään joitain vuosia sitten, olisi kai voinut selvitä mutta leikkausta vaan lykättiin ja lykättiin, jahkailtiin ja pohdittiin. Sitten olikin jo liian myöhäistä, kunto liian huono.

Toinen sukulainen sai samoihin aikoihin aivoinfarktin ja lääkäreiden vuoronvaihto kesti niin pitkään että oho, ikkuna liuotushoidon antamiselle ehti mennä umpeen. Melko käsittämätöntä.

Molemmat oli yli 65v, en haluaisi ajatella että on joku politiikka yrittää jättää vanhemmat ihmiset hoitamatta.

Täysin ohis: miehen työkaverin tyttärelle kävi niin, että vuoronvaihdon kohdalla synnärillä ei ollut ollenkaan kätilöä paikalla. Juuri silloin olisi tarvittu ja synryvä lapsi vammutui pysyvästi ja kovasti.

Synnyttäjä ei jaksanut, mutta vanhempansa tekivät kantelun ja lopulta korvattiin potilasvahinkona. Sairaala on kuulemma muuttanut käytäntöjä tuon jälkeen. Eli tapahtuu tuota nuoremmillekin.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen kuoli mahasyöpään joitain vuosia sitten, olisi kai voinut selvitä mutta leikkausta vaan lykättiin ja lykättiin, jahkailtiin ja pohdittiin. Sitten olikin jo liian myöhäistä, kunto liian huono.

Toinen sukulainen sai samoihin aikoihin aivoinfarktin ja lääkäreiden vuoronvaihto kesti niin pitkään että oho, ikkuna liuotushoidon antamiselle ehti mennä umpeen. Melko käsittämätöntä.

Molemmat oli yli 65v, en haluaisi ajatella että on joku politiikka yrittää jättää vanhemmat ihmiset hoitamatta.

Valitettavasti asia on juuri niin, että eläkeikäisiä jätetään hoitamatta. Sairaanhoitoalalla pitkään toiminut kertoi, että on ihan yleinen taktiikka viivyttää hoitoon pääsyä, että potilas menee huonoon kuntoon. Sitten todetaan, ettei mitään ole tehtävissä.