Jaahas, munasoluja taas luovuttamaan

Ikävaatimuksia taisi olla ja tietenkin pitää olla perusterve: ensimmäisellä luovutuskerralla on kromosomitestiä psykologin haastattelua, infektionäytteitä etc. Myöhemmillä kerroilla on vain infektionäytteet, eikä psykologin haastattelua enää.

Prosessi kestää kuukauden-kaksi, koska luovuttajan ja vastaanottajan kierrot pitää saada mätsäämään. Muistaakseni pystyi määräämään siitä, luovutetaanko heteropareille, kaikille pareille vai kaikille. Hoidon voi keskeyttää ihan milloin tahansa, vasta kun munasolut on kerätty, et voi enää vaikuttaa niiden käyttöön.

Pari viikkoa kestää hormonipistokset, jolloin kasvatetaan munasoluja (ohut, insuliinipiijin kokoinen, ei satu :)). Ultria on useampia, joissa seurataan munasolujen kasvua. Punktio tosiaan kestää sen vartin, sen jälkeen tunti-pari toipumista ja kotiin. Voi saada saikkua, jos siltä tuntuu. N. kuukauden jälkeen on jälkitarkastus. Tiedon siitä, onko lapsi saatu aikaiseksi, saa kyllä, muuta ei tietenkään.

Omaan elämään ei vaikuta oikeastaan muuten mitenkään (no, käynnit ja pistoksen muistaminen). Oma paheeni on tupakointi, jonka olen vähentänyt minimiin hoidon ajaksi ja pistoksien ajan olen pidättäytynyt seksistä (jos nalli napsahtaa, raskaus on oikeastaan keskeytettävä, koska monisikiöraskaus on erittäin todennäköinen siinä vaiheessa). Seksistä olen pidättäytynyt ihan sen vuoksi, koska en todellakaan halua, että vastaanottajalle jouduttaisiin sanomaan, että valitettavasti hoidot joudutaan keskeyttämään, koska luovuttaja on raskaana...

Ainahan sitä miettii, millaiseen Tarkin perheeseen ne lapset päätyvät.

Minä jouduin ivf-hoitojen takia viikoksi sairaalaan, kun meni lääkitys pieleen. Itse punktio ei sattunut lainkaan, kun annettiin niin hyvät pöpperöt. Taisin puhellakin jotain ihan outoja siellä, olin ihan jossain pilvessä. Ennen punktiota oli monen viikon päivittäiset lääkitykset, lääkelaastarit ja supot ja pistokset, samoin piikkejä hoitojen jälkeen. Ei ole ihan yhtä helppoa naiselle tuo luovutus kuin miehelle. Mies sen kun menee ja vetää käteen ja yrittää sihdata purkkiin.

Kiitos ap! Ja muut auttajat!

Hassua millaisia mielikuvia ihmisillä on asioista joista he eivät tiedä.

Minä olen saanut lapsen luovutetuilla munasoluilla. Asiasta kyllä löytyy tietoa, tutkimuksia myös lapsen kokemuksesta ja näkökulmasta.

Tietenkään soluja ei pidä luovuttaa jos tosiaan viettää hautajaisia ja itkee "lapsiaan" joka kuukausi kun joutuu vetämään munasolunsa vessasta alas. Kyllä siihen pitää olla tietty asenne. Ja vastaanottajan pitää käydä läpi suuri määrä tunteita myös.

Meillä on ihana ehjä ydinperhe jossa lapsemme tietää olevansa hyvin toivottu ja suuri ihme. Hänellä menee paremmin kuin jollain toisella. Vaikka edessä voikin isompana olla identiteettikriisi tms (tutkimusten valossa se ei vaikuta todennäköiseltä).

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:41"]

Ikävaatimuksia taisi olla ja tietenkin pitää olla perusterve: ensimmäisellä luovutuskerralla on kromosomitestiä psykologin haastattelua, infektionäytteitä etc. Myöhemmillä kerroilla on vain infektionäytteet, eikä psykologin haastattelua enää.

Prosessi kestää kuukauden-kaksi, koska luovuttajan ja vastaanottajan kierrot pitää saada mätsäämään. Muistaakseni pystyi määräämään siitä, luovutetaanko heteropareille, kaikille pareille vai kaikille. Hoidon voi keskeyttää ihan milloin tahansa, vasta kun munasolut on kerätty, et voi enää vaikuttaa niiden käyttöön.

Pari viikkoa kestää hormonipistokset, jolloin kasvatetaan munasoluja (ohut, insuliinipiijin kokoinen, ei satu :)). Ultria on useampia, joissa seurataan munasolujen kasvua. Punktio tosiaan kestää sen vartin, sen jälkeen tunti-pari toipumista ja kotiin. Voi saada saikkua, jos siltä tuntuu. N. kuukauden jälkeen on jälkitarkastus. Tiedon siitä, onko lapsi saatu aikaiseksi, saa kyllä, muuta ei tietenkään.

Omaan elämään ei vaikuta oikeastaan muuten mitenkään (no, käynnit ja pistoksen muistaminen). Oma paheeni on tupakointi, jonka olen vähentänyt minimiin hoidon ajaksi ja pistoksien ajan olen pidättäytynyt seksistä (jos nalli napsahtaa, raskaus on oikeastaan keskeytettävä, koska monisikiöraskaus on erittäin todennäköinen siinä vaiheessa). Seksistä olen pidättäytynyt ihan sen vuoksi, koska en todellakaan halua, että vastaanottajalle jouduttaisiin sanomaan, että valitettavasti hoidot joudutaan keskeyttämään, koska luovuttaja on raskaana...

[/quote]

Siis kuinka monta kertaa jouduit ravaamaan klinikalla? Paljonko veritulppa riski kohoaa hormonihoidon aikana? Mitä riskejä itse punktioon liittyy?

USA:ssa luovuttaja saa ekasta n. $5000 ja sen jälkeen $10000

https://www.eggdonor.com/donors/egg-donor-compensation/

Jos olet aasialainen saat enemmän, kun niitä on vähemmän tarjolla.

Jotkut paikat lupaa ottaa sulle pakkaseen jemmaan omia munasoluja, saat ne sitten itse käyttää.

No en minä mitään kuukausittaisia hautajaisia vietä, loukkaavaa väittääkin, mutta toki miettisin biologista lastani. Aivan eri asia.

En itke, kun vedän munasoluja tai siis kuukautisverta vessasta alas. Itsekästä itkua, kun geenit menevät hukkaan, siksikö luovutat vai miksi SINÄ vertaat kuukautisiin?

Vertaus ei ole ollenkaan pätevä. En luovuta munasolujani, koska kyseessä on uuden elämän alku, toisinkuin vessanpönttöön päätyvässä kuukautisvuodossa. Luovutetut munasoluthan hedelmöitetään siittiöillä ja laitetaan vieraaseen kohtuun kasvamaan.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:53"]

En itke, kun vedän munasoluja tai siis kuukautisverta vessasta alas. Itsekästä itkua, kun geenit menevät hukkaan, siksikö luovutat vai miksi SINÄ vertaat kuukautisiin?

Vertaus ei ole ollenkaan pätevä. En luovuta munasolujani, koska kyseessä on uuden elämän alku, toisinkuin vessanpönttöön päätyvässä kuukautisvuodossa. Luovutetut munasoluthan hedelmöitetään siittiöillä ja laitetaan vieraaseen kohtuun kasvamaan.

[/quote]

Voi olla silti, että munasolut menee haaskuun. Kaikilla raskaus ei onnistu myöskään luovutetuilla munasoluilla. Mitään 100% varmaa keinoa ei ole saada alkiota kiinnittymään kohtuun.

Mille tuntuu, jos et pystykään auttamaan?

Itse luovutin 90-luvulla 3 kertaa. Olin ostanut asunnon ja siinä oli aspi.lyhennys, 6 kk välein ja tajusin ettei rahat riitä. Töihin tuli hesari ja siinä oli mainos ja summa mikä luvattiin. Otin samantien yhteyttä ja haastattelussa valehtelin haluan auttaa, vaikka oikea motiivi oli raha. Toisaalta, olen luovuttanut vertakin useita kymmeniä kertoja, jossa motivaatio on puhtaasti auttamine.

Pari kk siinä meni, pistin iltaisin, pistos ei tuntunut missään. Olin pienessä toimistossa töissä ja huomasin jotain hormoonitoimintaa päässä tapahtuu, joten kerroin pomolleni olevani tälläisessä mukana ja pyysin jos pääsen loppuajaksi tekemään taustahommia. Pomo tietenkin suostui tähän.

Olin ottanut ylityövapaita siihen ajankohtaan, jossa oli keräys ja saikku, pomoni sanoi ei tule kuuloonkaan että käytän ylitöitä tähän, saan tietenkin palkallisen sairasloman.

Punktio oli mulle ihan helppo homma, alkioita tuli toista kymmentä. En muista mitä niille tapahtui, monestako tuli jotain, koska minua kiinnosti vain raha. Korvaus tuli tilille välittömästi. Kysyttiin onko väliä kenelle lahjoitetaan ja sanoin haluan vanhemman pariskunnan, joilla on vikat hetket jo lähellä, sain tämän vinkin tutultani.

Kun olin sairaslomalla kotona, oli omistajapariskunta kuullut mitä olin tehnyt ja kotiin tuli kukkia ja sain halauksia kun tulin takas töihin. Lapsettomuus on oikeasti todella iso asia ja hyvin pienellä vaivalla pystyin auttamaan.

Kävin vielä 2 tai 3 kertaa luovuttamassa, kun minuun otettiin yhteyttä. Muistaakseen joskus kysyin voinko vielä luovuttaa ja olin luovutuskerrat käyttänyt loppuun.

Riskit selitettiin, tämä veritulppa on vaihtoehto. Todennäköisyys oli 0,5 % silloin, joten päätin ettei minulla olen iin huono tuuri. Lisäksi tähän liittyi asioita, jos on ylipainoa jne jne ja koska en täyttänyt mitään kriteereistä, lääkäri heti sanoi ei edes usko mahdolliseksi että saisin veritulppaa, eikä tullutkaan.

Luovuttakaa hyvät ihmiset, tehdään maailmasta parempi paikka !

Tuolla on noita riskejä lueteltuna:

http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus/hedelmoityshoidot/hedelmoityshoitojen-riskit

Tällä hetkellä saldona on kaksi käyntikertaa, enkä ole vielä aloittanut piikitystä. Luulisin, että käyntikertoja tulee yhteensä n. 7-10

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1374895284401

Itse en koskaan pistäisi itseeni voimakkaita hormoneja tuollaisen asian vuoksi. Asiantuntijat eivät suhtaudu kovin kevyesti munasolujen luovutukseen, varsinkaan jos lapsiluku ei ole luovuttajalla täysi. Siinä on mahdollisuus pahimmassa tapauksessa menettää koko kohtu tai jopa kuolla. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:53"]

En itke, kun vedän munasoluja tai siis kuukautisverta vessasta alas. Itsekästä itkua, kun geenit menevät hukkaan, siksikö luovutat vai miksi SINÄ vertaat kuukautisiin?

Vertaus ei ole ollenkaan pätevä. En luovuta munasolujani, koska kyseessä on uuden elämän alku, toisinkuin vessanpönttöön päätyvässä kuukautisvuodossa. Luovutetut munasoluthan hedelmöitetään siittiöillä ja laitetaan vieraaseen kohtuun kasvamaan.

[/quote]

Luovutan, koska minulle  itsellenihän sillä ei ole merkitystä, onko ne vessanpytyssä vai ei. Se, että joku, joka niitä tarvitsee, on vain plussaa (vähän kun kierrättäisi vaikka huonekaluja: ne voi viedä kaatikselle tai antaa jollekin, joka niitä tarvitsee, minulle se ei ole tunnetasolla yhtään eri asia). Minähän en ole missään kosketuksissa lapseen, vaan ainoastaan munasoluihin.

Minä kuitenkin ymmärrän sinun suhtautumisesi asiaan, mutta miksi sinä et ymmärrä minun?

Mulla "ymmärrys" loppui siihen kun ruvettiin vertaamaan kuukautisia ja elävää lasta?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:02"]

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1374895284401

Itse en koskaan pistäisi itseeni voimakkaita hormoneja tuollaisen asian vuoksi. Asiantuntijat eivät suhtaudu kovin kevyesti munasolujen luovutukseen, varsinkaan jos lapsiluku ei ole luovuttajalla täysi. Siinä on mahdollisuus pahimmassa tapauksessa menettää koko kohtu tai jopa kuolla. 

[/quote]

Minulle ainakin luovutus on terveyttä edistävää, koska kuten jo aikaisemmin mainitsin, tupakoin. Kun luovutan, vähennän tupakointia. Minulla siis keuhkosyövän riski pienentyy joka luovutuskerralla ;)

On jollain suuri rahantarve. Itse tunnen vain yhden luovuttajan, mainosti sitä kovasti rahakeinona, aika sekaisin oleva oli muutenkin, ei jaksanut lapsistaan huolehtia eikä vaihtuvista miehistään.

En koskaan ryhtyisi moiseen.

Ei toista pysty auttamaan luovuttamalla munasoluja. Lapsenkaipuunsa voi ratkaista muullakin tavalla kuin ryhtymällä äidiksi luovutetuista munasoluista synnyttämälleen lapselle. Aikuiset ovat liian itsekkäitä.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:04"]

Mulla "ymmärrys" loppui siihen kun ruvettiin vertaamaan kuukautisia ja elävää lasta?

[/quote]

Se oli vastaus siihen, kun alettiin vertaamaan munasolujen luovutusta oman lapsen luovutukseen. asiat voi ilmaista monella eri tavalla.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:04"]

Ei toista pysty auttamaan luovuttamalla munasoluja. Lapsenkaipuunsa voi ratkaista muullakin tavalla kuin ryhtymällä äidiksi luovutetuista munasoluista synnyttämälleen lapselle. Aikuiset ovat liian itsekkäitä.

[/quote]

Kärsitkö sinä lapsettomuudesta? Jos et, niin tämä on vain tekopyhää, koska et voi tietää miltä se tuntuu. Ja lapsiahan hommataan aina itsekkäistä syistä.

Omasta biologisesta lapsesta puhuin ja sehän on fakta. Biologialle ette voi mitään.

Niin minusta on ok luovuttaa, mutta en kestä sitä, että siitä yritetään tehdä jonkinlainen velvollisuus. Toisille se olisi ylitsepääsemätön asia, jonka vuoksi joutuisi viettämään unettomia öitä loppuelämänsä.