Kysymys rehellisille naisille. Kannattaisiko lopettaa haaveilu parisuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea se on tuollaisen pohjalta sanoa. Paljon tekee esim jos olet ystävällinen ja on hyvät käytöstavat, ja pukeudut kivasti ja tuoksut hyvältä ja harrastat jotain mukavaa, ja seuraat mitä maailmassa tapahtuu ja osaat jutella jostain.

Täytän nuo, paitsi en itse osaa sanoa tuoksunko hyvältä ja se harrastanko jotain mukavaa on makuasia.

Minusta nuo listaamasi kuulostavat "yleisesti" kivoilta asioilta, ei sellaisilta jotka ratkaisevat kiinnostaako joku romanttisessa mielessä.

ap

Suosittelen päivittäistä peseytymistä kaikille. Ihan jokaiselle.

Tämä. Ei tarvitse läträtä tuoksuilla, ihan perushygienia on turn-on ja itse olen joutunut kiperään tilanteeseen, kun en tiedä miten vihjaista ihastukselleni päivittäisestä suihkusta/hampaidenpesusta. Hiellekin saa haista kunhan se ei ole monen päivän hiki.

Toisaalta mikään ulkoinen moitteettomuus ei korvaa henkisten ominaisuuksien puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin ei-niin-tavallisena naisena rassaa, kun muut on tietävinään minkälainen mies mulla pitäis olla. Miehetkin ottaa mielettömiä paineita omista oletuksistaan mun vaatimusten suhteen, eikä tajua, että en mä halua mitään assertiivista päällekäyvää yli-itsevarmaa yms yms. panomiestä. Ja mulle suututaan, kun luullaan jo valmiiksi, ettei tolle kuitenkaan kelpaa tavallinen mies. Ihan omat mieltymykset löytyy, ei mun tartte muilta kysyä... Miksi itsevarma, vahva, ehkä "komeakin" nainen ei saa tykätä esim. ujosta, vaatimattomasta miehestä? Pitäiskö mun yrittää muuttua ihan toisenlaiseksi, että ujoille kelpaa?  Kysykää multa suoraan, vastaukset voi yllättää. Positiivisesti.

Sehän on juuri parasta jos kaltaisesti vahvat naiset pitävät ujoista ja vaatimattomista miehistä.

Miehenä yksi suurimmista haasteista on juuri siinä että kaltaisesti naiset usein haluavat miehen olevan samankaltainen, kun taas perinteisesti naiselliset naiset toivovat vastakappalettaan. Lopputuloksena kaikkien unelmamies on se sama vahva ja assertiivinen.

Minun naismakuni on sellainen että pidän vahvoista naisista. Nainen saa olla pidempi, isompi, assertiivisempi, dominoivampi, tms. Se on täysin ok.

Älä missään tapauksessa muutu!

121212:n periaate:

Reippaalle, assertiiviselle ja rohkealle naiselle sopii reipas, assertiivinen ja rohkea mies koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Ujolle, submissiiviselle ja herkälle naiselle reipas, assertiivinen ja rohkea mies koska vastakohdat täydentävät toisiaan.

Huomaa tästäkin ketjusta. Jos naisella on joitain maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia, miehelläkin on oltava ne. Jos naisella on feminiinisinä pidettyjä ominaisuuksia, miehellä tulee olla maskuliinisia ominaisuuksia.

Muruseni, olet oivaltanut jotain hyvin tärkeää. Ujo ja submissiivinen mies on luonnonvastainen olento eikä kelpaa kenellekään. Tämän takia poikalapsia syntyy enemmän kuin tyttöjä, ettei kukaan naisparka joutuisi ottamaan niitä pahnanpohjimmaisia.

Katso vaikka eläinkuntaa. Eipä taida monenkaan selkärankaislajin uroksilla lisääntymisstrategiana olla itsesäälissä rypeminen ja vauviksella ruikuttaminen, mikä nyt eläinmaailman vastine vauvikselle sitten olisikaan?

 

...mutta naisille ei vaatimuksia saisi olla? Rohkeat, pelkurit, ujot, assertiiviset, menestyvät, vaatimattomat, itsevarmat, epävarmat, kaikki ovat kurantia tavaraa. Ovathan he naisia!

ps. eikös tuo parjattu toivomus vartalotyypistäkin jotenkin liity siihen samaiseen biologiaan?

Minusta ihan jokainen ihminen saa haluta kumppaniltaan vaikka kahta päätä eikä se ole keneltäkään muulta pois.

Minä muuten olen jo ketjuun kommentoinutkin, että ap:n naisihanne on täysin normaali normaalipainoisen naisen vartalo. Jos ap:n kroppa on aloituksessa olevan kuvan mukainen, ei ole mitään syytä miksei hän voisi saada naista jolla on normaali vartalo.

Ihan kaikkien, sekä miesten että naisten pitäisi ymmärtää että kaikilla on kriteereitä. Osan sanelee biologia, osan joku muu ällitys. Jos joku ei satu kenellekään kelpaamaan, ei se asia ole mitenkään epiä tai ruikuttamalla parane. Silloin se kelpaamaton joko yrittää parantaa itseään tai vaihtoehtoisesti hyväksyy sen ettei saa ketään.

Valtaosa ihmisistä näyttäisi onnistuvan pariutumaan, monet jopa useampaan otteeseen, joten tämä nyyhnyyhenkelpaakenellekään -ilmiö on hyvin marginaalinen. Netissä vaan marginaaliset ilmiöt tuppaavat saamaan suhteettoman suuren painoarvon, vrt. transasia.

Minä kannatan aivan ehdottomasti sitä, että jokainen pitää standardinsa korkealla. Parisuhde on parhaimmillaankin melko kuormittavaa puuhuu, joten siihen ei kannata ruveta kenenkään kanssa joka ei ole likimain täydellinen.

Täydellinen ei tarvitse olla, mutta suhteellisen ongelmaton on reilu diili toiselle suht ongelmattomalle. Kehityskykuisyys elämässä on yleensä hyvä merkki, eli mieli on avoin ja joustaa asioissa, jotka eivät ole olennaisia. Moni on valitettavasti itse aika sokea omille puutteilleen, toisaalta hyvä suhde motivoi kehittämään heikkouksiaan ja näkemään omia katveitaan.

Musta keskustelun aloitus jo itsessään on aika hassu. "Olisiko aika luovuttaa ja keskittyä täysipainoisesti harrastuksiin?"

Mitä sä olet sitten tähän asti tehnyt, jos et elänyt omaa elämääsi? Sinkkuna, joo, mutta liittyykö siihen sinkkuuteen jotenkin merkittävällä tavalla se, ettei keskity omaan elämäänsä ja nauti siitä? Ja jos näin on, niin kannattaisiko keskittyä ja nauttia? Itse ainakin olen aina sinkkuaikoina ottanut elämästä ilon irti, matkustellut yksin, viettänyt aikaa ihmisten ja kavereiden kanssa, harrastanut ja kehittänyt itseäni. Se on tehnyt musta kiinnostavan ihmisen parisuhdemarkkinoilla, joilla oma(kaan) menestys ei ollut millään tavalla taattu tai itsestäänselvä.

Useat naiset ovat myös sanoneet täällä etteivät ne ominaisuudet, joita AP pitää esteenä pariutumiselle, ole oikeasti ratkaisevia esteitä. Joten varmaan jostain muusta kuin noista AP:n luettelemista asioista on kiinni, että flaksi ei käy. Kriteerit täyttävän naisen tai miehen löytäminen periaatteessa on helppoa, mutta tapailun kehittyminen parisuhteeksi ja parisuhteen ylläpitäminen ei ole. Se vaatii sitä että toisilleen oikeat henkilöt ovat yrittämässä ja ovat valmiita näkemään vähän vaivaa.

Kannattaa.

Ulkonäkösi ja vartalosi ovat ok. Naismakusi saa olla mitä on, mutta et kai ihan tosissasi dissaa muuten hyvää, jos ei ole tarpeeksi muodokas tai onkin masua. Kun et itsekään ole mikään adonis. Parisuhteessa kuitenkin tärkeämpiä lopulta ovat ei-ulkonäölliset asiat.

Suurin turnoff kohdallasi on se, että et halua perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet pyytelevät niin usein anteeksi ulkonäkökriteerejään? Ei naisetkaan pyytele niitä anteeksi. No naisille se on tietty sallitumpaa.

Kauhistuvat heti kun joku akka älähtää koska kaikki on itseltä pois mitä suuttuneisiin naisiin tulee joten mennään sorisorisoriii ei ollu tarkotus, saisko nyt sitä seksiä.

Tiedän kaltaisiasi miehiä jotka ovat parisuhteessa, mutta toki vielä enemmän sellaisia jotka ovat tahtomattaan sinkkuja. Vartalotyyppisi ei ole mahdoton, jo se ettet ole lihava on etu. Lihaksia kannattaa vähän hankkia jo oman terveydenkin vuoksi. Niillä on myös yllättävän suuri vaikutus olemukseen ja ryhtiin. 

 

Toivomasi vartalotyyppi on harvinainen, siksi monella miehellä ei ole sellaista naista. Yleisin vartalotyyppi naisilla on H-mallinen, eli ei erityisen muodokas.