Lue keskustelun säännöt.
Ylipainoa ja mies äitiysneuvolassa
09.12.2013 |
Onko täällä muita "kohtalotovereita" joita jännittää mennä äitiysneuvolaan ja mies kuulee siellä teidän painonne? Minulla on ylipainoa noin 10kg ja jännittää mennä ensimmäiseen äitiysneuvola tapaamiseen kun mies kuulee siellä painoni. Oletteko sanoneet miehelle että hän ei saa kuunnella kun hoitaja punnitsee tai oletteko sanoneet hoitajalle että painoa ei saa sanoa ääneen? :D Tiedän että kuulostaa tosi turhamaiselta, mutta oikeasti ahdistaa tämä asia. :( Paino on kuitenkin jokaiselle varmasti tosi henkilökohtainen asia ja ei sitä haluaisi jakaa tuntemattoman hoitajan kanssa ja sitten vielä miehenkin kanssa.
Kommentit (69)
No , meillä mies kyllä ymmärsi raskauden etenemisen ihan hyvin , vaikkei koskaan neuvolaan tullutkaan. On sellaisessa työssä , että olisi ollut todella vaikea järjestää mitään yhteisiä neuvolakäyntejä. sai sitten ihan rauhassa th:n kanssa käydä läpi kaikki peräpukamat , ummetukset ja painonnousut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole todellista. Ensimmäinen lapsi tulossa ja sinua huolettaa tuollainen asia? Ihan oikeasti? Raskausaikana ja vanhemmuudessa on hieman tärkeämpiäkin asioita murehdittavata. Ja miehet muka ovat turhamaisia ja pinnallisia...
M35
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 03:29"]
Paino on kuitenkin jokaiselle varmasti tosi henkilökohtainen asia ja ei sitä haluaisi jakaa tuntemattoman hoitajan kanssa ja sitten vielä miehenkin kanssa.
[/quote]
Tuossa olet kyllä täysin väärässä. Mun mielestä paino ei voi kenellekään olla mitenkään henkilökohtainen asia, sillä jokainenhan sen näkee silmillään mitä toinen suurin piirtein painaa. Eli musta oot tosi outo ja sulla olis asiaa päätohtorille.
Meidän neuvolassa on sellainen käytäntö, että käydään itse vaa´assa ja se lukema pitää sitten itse sanoa th:lle, kun menee huoneeseen. Ei voi mitenkään välttyä kertomasta myös miehelle, jos tämä on paikalla. Mutta kirjoitetaanhan se lukema myös neuvolakorttiin, aiotko pitää senkin salassa mieheltäsi vai?
Ap:n kannattaisi ehkä keskittyä siihen, että ylimääräisiä kiloja ei tulisi raskauden myötä lisää, eikä siihen kuinka salaa painonsa mieheltä.
Jos asia on mielestäsi välttämätöntä salata, niin älä ota miestä mukaan ja pidä neuvolakortti piilossa. Painosta kuitenkin keskustellaan siellä muutenkin, jos sitä on liikaa, ei pelkästään laiteta sitä lukemaa ylös. Esim. joudut sokerirasitukseen jo pelkän painon perusteella jne.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 03:29"]
Paino on kuitenkin jokaiselle varmasti tosi henkilökohtainen asia ja ei sitä haluaisi jakaa tuntemattoman hoitajan kanssa ja sitten vielä miehenkin kanssa.
[/quote]
Tuossa olet kyllä täysin väärässä. Mun mielestä paino ei voi kenellekään olla mitenkään henkilökohtainen asia, sillä jokainenhan sen näkee silmillään mitä toinen suurin piirtein painaa. Eli musta oot tosi outo ja sulla olis asiaa päätohtorille.
[/quote]
Ei todellakaan näe.
Kuten aiemmissakin kommenteissa on tullut ilmi, voi mies oikeasti kuvitella AP:n olevan esim. 20kg kevyempi. Joillakin on lihaksiakin siellä läskin alla, jolloin paino on todellakin eri kuin samankokoisella lihaksettomalla.
Se, mitä tässä ilmeisesti pelätään, on miehen mielikuvan muuttuminen ja ehkäpä myös pelko siitä, että mies alkaa huomautella asiasta, kun säikähtää tajutessaan epäterveellisen lukeman vaa'alla. Mikä taas ei oikeasti auta raskaana olevaa paino-ongelmaista kuin ehkä vielä enemmän epäterveelliseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä välii? Oikeasti? kaikki näkee, että olet ylipainoinen, mitä väliä numerolla on? Keskitä mielummin tuo energia terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. Ihmeellisiin asioihin sitä voi tuhlata aikaansa ja energiaansa.
Rupea vaikka kauhistelemaan miehelle, kun on tullut hirveästi turvotusta jo alkuraskaudesta. Niin sitten se luulee, että painat normaalisti vähemmän.
"Joillakin on lihaksiakin siellä läskin alla, jolloin paino on todellakin eri kuin samankokoisella lihaksettomalla."
Voin paljastaa, että kellään lihavalla kotimammalla ei ole ylimääräistä 20kg lihasta sielä läskien alla. Veikkaan, että ap:een mies tietää ihan hyvin mitä se mamma painaa ja että se ei ole hänelle helppo asia. Eikä tämän takia tarjonnut mitään 100kg+ lumikenkiä vaan noita vähän pienempiä.
En usko, että sillä lukemalla on mitään väliä miehellesi. Yleensä miehet ovat vähän enemmän visuaalisia tyyppejä kun kumppania zuumaillaan, naiset taas jaksavat ressata noita kiloja yms.
Oletko harkinnut, että kertosit miehellesi kuinka arka paikka tuo paino on jos vaikka saisitte yhdessä sitä vähän pois kun elämän tilanne sen sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut saamiasi vastauksia, mutta kerron, mitä itse tein samassa tilanteessa. Päätin jossain vaiheeessa, etten vatvo painoasioita tai kerro painoani kenellekään, joka ei sitä tietoa tarvitse kuin terveyden- tai sairaudenhoidon takia.Mies ei ole ikinä edes kysynyt, paljonko painan, enkä kertoisikaan.
Mies oli mukana äitiysneuvolassa ekasta kerrasta lähtien ja kerroin th:lle reippaasti heti alkuun, että painasioista keskustelen vain kahden kesken ja punnituksen ajan mies on huoneen ulkouolella. Olin tosi jutellut tästä mieheni kanssa jo etukäteen ja hänelle asia oli ok. Eli yleensä kävin puntarilla aina käynnin lopussa ja mies poistui huoneesta silloin. Toisessa raskaudessa mies ei sitten ollutkaan mukana neuvolassa, koska huolehti esikoisesta neuvolakäyntieni aikana.
Yleisenä ohjeena antaisin, että sinä päätät, mitä asioita äitiysneuvolassa käsittelet ja miten. Jos et halua miestä kuulemaan painoasi, opiskelijoita tarkkailijoiksi tms., niin kerro asiallisesti ja ystävällisesti, että miten haluat. Kyseessä on sinun yksityisasiasi.
Ei morjes mitä naisen logiikkaa: "jos en kerro, että painan xxx kg. Kukaan ei huomaa, että olen ylipainoinen" Ihan kuin sturtsi työntäisi päänsä hiekkaan ja luulisi olevansa piilossa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 10:16"]
Mies oli mukana äitiysneuvolassa ekasta kerrasta lähtien ja kerroin th:lle reippaasti heti alkuun, että painasioista keskustelen vain kahden kesken ja punnituksen ajan mies on huoneen ulkouolella.
[/quote]
Tapansa kullakin :) En ymmärrä miten parisuhteessa voi paino olla noin helkutin salaista tietoa. Kyllähän sen nyt näkee silmälläkin, että kuinka iso perse toisella on.
Voiko tämä olla todellista?
Eikö ap:n vaan kannata pitää huolta, ettei paino nouse YHTÄÄN raskauden aikana? Ja synnytyksen jälkeen lähtee se 10 kg pois. Kai ne miehet nyt teitä nostelee tai sylissään pitää, joten kyllä ne tietävät, paljon sitä massaa on!
Tai kyllähän sen pystyy laskemaan vaikka keinulaudalla, minkä verran painoa on!
Joko miehenne ovat keskimääräistä tyhmempiä. Tuntuisi myös hassulta PUNNITUKSEN ajaksi pyytää miestä poistumaan, kun raskauden ja synnytyksen aikana kuitenkin tulee sisätutkimuksia ja ties mitä peräruiskeita. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrä ap sua niin täysin!!! Meillä ihan sama juttu. Mies luulee mua kevyemmäksi, olen siitä aivan varma, koska jopa terveydenhoitohenkilökunta on möläyttänyt useamman kerran jotain mistä pystyy selkeästi havaitsemaan etteivät ajatelleet minua ihan niin painavaksi. Olen sen mallinen, että läski ei roiku tai lylly kuin vähän vatsamakkaralta, muuten se "häviää" jonnekin ja näytän lähinnä rotevalta. Toki lihasta on aiemman urheilutaustan vuoksi, samaten hartioita, mutta kiitettävästi kyllä sitten ihan sitä ihraakin. Ylipainoa 15kg. Kuitenkaan en ole pitänyt itseäni niin kovin rumana tai pullukkana, olen ollut ihan sinut itseni kanssa. Laihtuminen tietysti aina toiveissa, mutta eipä ne kilot ennen ole niin häirinneet.
Esikoisen ekaan äitiysneuvolatarkastukseen mies ei työvuoroltaan päässyt ja luojan kiitos näin kävi! Punnitus oli käytävässä ja lukema piti sanoa terkalle huoneessa. Täti pyöritti silmiään, katsoi päästä varpaisiin ja sanoi, että en ajatellutkaan että painoa olisi ihan tätä määrää. Olin aivan häpeissäni ja punainen. Sitten kaivoi kaksi jotain painokäyräsysteemiä ja alkoi osoittelemaan, että näetkös, olet täällä aivan yli suositusten. Että tämän verran saisi olla ja sinä olet nyt täällä, ylhäällä ja yli tämän sektorin. No ei kai?! Saarnasi ettei saa tulla kuin pari kiloa lisää, samaten sanoi tosi kauniisti että joudut sitten sokerirasitukseen kun tuota painoa on ja nyt et sitten mitään herkkuja vedä raskausaikana. Vaikka sen ylipainonsa itse hyvin tietää niin kyllä siinä tulee tosi kurja olo kun siitä kovaan ääneen ja moneen kertaan piikitellään. Tähän painon vatvomiseen meni melkein puolet koko käynnistä. Onneksi mies ei ollut mukana.
Mulle jäi tuosta varmana ikuiset traumat. Paastosin aina ennen neuvolakäyntejä, en uskaltanut juoda ja kuljin mahdollisimman vähissä vaatteissa neuvolaan keväästä syksyyn ettei niistä tuli lisäkiloja. Koko odotusaika oli yhtä helvettiä kun pelkäsin neuvolaa. Ei auttanut, vaikka täditkin vaihtuivat, kauhu jäi. miestä en uskaltanut ottaa mukaan käynneille kuin ultriin, missä varmistin etukäteen, että neuvolakortti lukemineen oli ensin käyty läpi ja jäljellä pelkkä ultraus.
Keskimmäisen raskaus meni samaa rataa ja nyt edelleenkään kuopusta odottaessa en ole saanut kerättyä itsetunnon rippeitä niistä läskipiikittelyistä. VIHAAN koko helvetin neuvolaa. Ja pidän itseäni rumana ja läskinä, inhoan vartaloani ja ulkonäköäni. Kieltäydyn valokuvista kun näen vain ylipainoa. Kaikki oli hyvin ennen neuvolakäyntejä ;..(
Miksette vaan pidä huolta itsestänne ja painostanne jo ennen raskauksia? Syyllistävä olo? Kenen syy se paino sitten on? Ylipaino on raskauden ja lapsen kannalta riski, joten tottakai siitä pitää puhua!
Kyllä on vikaa vähän korvien välissäkin, jos vasta neuvolassa asia avautuu. Eikö työterveyshuolto ole muka painosta huomauttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu. Älä välitä arvosteluista. Vaikka minäkin olen mieheni kanssa naimisissa, on painoni ihan oma asiani. En häpeä olla mieheni edessä ilman vaatteita tai synnyttämässä, mutta paino on niin henkilökohtainen asia. Eikä siis ole edes paljoa ylipainoa, kilo tai pari.
Meillä on niin ihana terkka neuvolassa, että sanoin ihan suoraan ekalla käynnillä (mies mukana) että painosta en toivo puhuttavan numeroina, voi kyllä mainita ylipainosta jne, kunhan numerot pysyy vain paperilla. Aina sen jälkeen olen saanut itse merkitä painon neuvolakorttiin, josta terkka sen sitten koneelle kirjaa ylös.
Suosittelen sanomaan siellä neuvolassa ihan suoraan että et halua painoa mainittavan :)
Rouva 34 taitaa olla itse täydellinen :)
Ap, ymmärrän niin hyvin! Pitäisikö meidän vain repäistä ja kertoa painomme miehillemme, niin ei tarvitsisi enää pelätä. Ehkä huomaamme, ettei ne meitä jätäkään. Itse pelkäsin raskausaikana minulle 16 vuotiaana tehdyn abortin paljastuvan. Kun th kysyi, montako kertaa olen ollut raskaana, valehtelin etten yhtään. Terkkari sitten sanoi, että sullehan on tehty abortti. Miksi edes kysyi, kun kerran tiesi? Onneksi ei mies ollut mukana.
Helpointa kun mies ei tule sinne neuvolaan mukaan. Ei siellä käydä läpi mitään sellaista, mitä et pysty puolessa minuutissa raportoimaan kotona.
Miksi se on niin kamalaa, jos puoliso saa tietää vaakalukeman? Mitä pelättävää siinä on?
Kiitos 34, juuri tuota asennetta sitä aina toivoo. Luuletko että asia vasta neuvolassa avautuu? Kuinka tyhmä ihminen voi olla :D
"Miksette huolehdi painostanne jo silloin ja silloin?" Kyllä yritys on kova, mutta ei se aina ole niin helppoa. Sinulle ehkä mutta ei kaikille. Minä esim. en voi sietää liikuntaa, joten vaatii paljon käyttää vähäistä vapaa-aikaa tuhlaamalla sitä lenkkeilyyn, jota todella todella inhoan. Toisille ei tupakoinnin lopettaminen ole helppoa, minä en edes polta joten helppohan olisi huudella ohjeita. Joku hamstraa tavaroita kun ei osaa luopua, minä voisin ohjeistaa siitäkin asiasta ivallisesti kun en kerrytä kaappeihini mitään turhaa. Tajuatko, että meitä ihmisiä on erilaisia ja toisille on eri asiat vaikeita?
Kukaan ylipainoinen tuskin on epätietoinen tilanteestaan. Silti voi hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja koittaa ottaa elämästään ilon irti. Toisen ajattelematon tai jopa tahallaan ivaamalla sävyllä sanottu kommentti painosta voi olla todella loukkaavaa, jopa traumatisoivaa. Vähän sama jos sinulle sanottaisiin jostain ulkonäköasiasta, jota itsekin häpeilet, päin naamaa. Esim. tiedät itsekin, että hiuksesi ovat ohuet ja huonokuntoiset, mutta jos kampaaja sitten kovaäänisesti kauhistelee, että sulla on kyllä todella kamalat nämä hiukset, että onpa tosiaan ohuet ja elottomat, melko mitäänsanomattomat ja päätä myöten menevät. Niin mitä luulet, pahoittaisitko kuitenkin vähän mieltäsi? Vaikka tietäisit sen itsekin?
Jokainen ylipainoinen tietää riskit, jotka painoon liittyy. Laihdutusta ei millään tapaa auta se, että sillä asialla oikeen mässäillään ja syyllistetään. Asian voi todeta, että olisi hyvä kiinnittää nyt raskaana ruokavalioon huomiota ja kertoa, että sokeri voi kasvattaa vauvan kokoa. Mutta ei siellä tarvitse mitään käyriä tuijottaa ja osoittaa moneen kertaan kuinka surkea äiti on kun ei ole saanut ajoissa laihdutettua. Neuvolan tehtävä on kannustaa, ei syyllistää.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 11:28"]
Kiitos 34, juuri tuota asennetta sitä aina toivoo. Luuletko että asia vasta neuvolassa avautuu? Kuinka tyhmä ihminen voi olla :D
"Miksette huolehdi painostanne jo silloin ja silloin?" Kyllä yritys on kova, mutta ei se aina ole niin helppoa. Sinulle ehkä mutta ei kaikille. Minä esim. en voi sietää liikuntaa, joten vaatii paljon käyttää vähäistä vapaa-aikaa tuhlaamalla sitä lenkkeilyyn, jota todella todella inhoan. Toisille ei tupakoinnin lopettaminen ole helppoa, minä en edes polta joten helppohan olisi huudella ohjeita. Joku hamstraa tavaroita kun ei osaa luopua, minä voisin ohjeistaa siitäkin asiasta ivallisesti kun en kerrytä kaappeihini mitään turhaa. Tajuatko, että meitä ihmisiä on erilaisia ja toisille on eri asiat vaikeita?
Kukaan ylipainoinen tuskin on epätietoinen tilanteestaan. Silti voi hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja koittaa ottaa elämästään ilon irti. Toisen ajattelematon tai jopa tahallaan ivaamalla sävyllä sanottu kommentti painosta voi olla todella loukkaavaa, jopa traumatisoivaa. Vähän sama jos sinulle sanottaisiin jostain ulkonäköasiasta, jota itsekin häpeilet, päin naamaa. Esim. tiedät itsekin, että hiuksesi ovat ohuet ja huonokuntoiset, mutta jos kampaaja sitten kovaäänisesti kauhistelee, että sulla on kyllä todella kamalat nämä hiukset, että onpa tosiaan ohuet ja elottomat, melko mitäänsanomattomat ja päätä myöten menevät. Niin mitä luulet, pahoittaisitko kuitenkin vähän mieltäsi? Vaikka tietäisit sen itsekin?
Jokainen ylipainoinen tietää riskit, jotka painoon liittyy. Laihdutusta ei millään tapaa auta se, että sillä asialla oikeen mässäillään ja syyllistetään. Asian voi todeta, että olisi hyvä kiinnittää nyt raskaana ruokavalioon huomiota ja kertoa, että sokeri voi kasvattaa vauvan kokoa. Mutta ei siellä tarvitse mitään käyriä tuijottaa ja osoittaa moneen kertaan kuinka surkea äiti on kun ei ole saanut ajoissa laihdutettua. Neuvolan tehtävä on kannustaa, ei syyllistää.
[/quote]
No käyrien mukaanhan se paino katsotaan. Miksi sitä tietoa ei voi näyttää myös asiakkaalle? Ettei asiakas vain joudu itselleen myöntämään, missä todellisuudessa mennään?
Niille, jotka ihmettelee, miksi mies mukaan:
Mielestäni oli hyvä, että mies halusi olla tukena. Hänelle oli myös ainutlaatuista kuulla sydänääniä, nähdä ultrat yms. Ymmärsi paremmin kun sai tietoa. Hän huolehtii paljon ruoka-asioista ja varsinkin raskausaikana teki eväitä töihin yms. joten siksi halusi tietää esim. ravintoasioista. Jos oli jotain mielestäni henkilökohtaista, pyysin hänet käytävälle siksi aikaa. Mielestäni on vaan hyvä, että mies ei pelkästään ajattele, että raskaus on naisen henkilökohtainen asia, vaan näkee raskauden asiana, jossa hänen kuuluu olla tukena. Tällöin esim. ymmärtää sen, että vatsan kasvaessa isompi osa kotitöistä jää hänelle.