Ylipainoa ja mies äitiysneuvolassa
Onko täällä muita "kohtalotovereita" joita jännittää mennä äitiysneuvolaan ja mies kuulee siellä teidän painonne? Minulla on ylipainoa noin 10kg ja jännittää mennä ensimmäiseen äitiysneuvola tapaamiseen kun mies kuulee siellä painoni. Oletteko sanoneet miehelle että hän ei saa kuunnella kun hoitaja punnitsee tai oletteko sanoneet hoitajalle että painoa ei saa sanoa ääneen? :D Tiedän että kuulostaa tosi turhamaiselta, mutta oikeasti ahdistaa tämä asia. :( Paino on kuitenkin jokaiselle varmasti tosi henkilökohtainen asia ja ei sitä haluaisi jakaa tuntemattoman hoitajan kanssa ja sitten vielä miehenkin kanssa.
Kommentit (69)
Mietin ihan samaa aikoinaan, mutta mieheni ymmärsi painon nousevan raskauden vuoksi. Nyt kun katsoo raskausajan kuvia niin aika turvonnut olin. :D
En yleensä kirjoittele tänne, mutta nyt täytyy, kun itse työskentelen neuvolassa terveydenhoitajana. Kirjoitin myös tuohon toiseen ketjuun. Olen todella pahoillani, että joillakin on sellaisia kokemuksia, että neuvolassa kytätään ja puhutaan ikävästi painosta. Mittauksen tarkoitus on huomata ne painon liialliseen nousuun ( tai laskuun) liittyvät terveyshaitat mitä äidille tai lapselle voi olla. Mielestäni monesti Suomessa keskitytään liikaa mittauksiin ja monet kokevat ne ahdistavina. Siksi terveydenhoitajan pitäisi puhua asiasta hienotunteisesti ja keskittyä siihen ainoastaan, jos on todellista vaaraa. Ihmiset ovat yksilöitä ja joillekin kiloja kertyy enemmän ja nopeammin kuin toisille. Täytyy olla ammattitaitoa ja kykyä nähdä oleellinen. Itse kärsin lievästä syömishäiriöstä nuorena ja tullessani ensimmäisen kerran raskaaksi olin alipainoinen. Koska halusin varmistaa lapselle hyvän kasvualustan, aloin pakottaa itseni syömään säännöllisesti, monipuolisesti ja aika runsaasti. Muista aina, kun raskauden toisen kolmanneksen puolivälissä terveydenhoitaja saarnasi minulle liiasta painonnoususta, koska paremman ruokavalion johdosta painoni oli raskauden tuoman lisän lisäksi tavallaan normalisoitunut. Se tuntui todella pahalta ja piti jutella mieheni kanssa paljon, etten olisi alkanut taas kytätä syömistäni. Olin nuori ja en ollut uskaltanut terveydenhoitajalle kertoa taustastani, ettei hän olisi luullut olevani jotenkin huono äidiksi. Loppujen lopuksi painonnoususta tasaantui ja "ylimääräisiä" kiloja oli lopulta 12. Pointtini on se, että toivoisin kollegojen jo tänä päivänä osaavan keskittyä paremmin kokonaiskuvaan ja puuttuvan asioihin suureellisesti vain, jos niistä on oikeaa terveyshaittaa. Voisit ap soittaa neuvolaan etukäteen terveydenhoitajallesi ja kertoa pelostasi. Voitte sitten yhdessä sopia, miten toimitte. Hienoa tietenkin, jos mies haluaa tulla mukaan neuvolaan, mutta muista, että sinulla on oikeus sanoa miehellesi, jos haluat käydä yksiksesi tai osan aikaa, tutkimusten ja mittausten ajan, olla kahdenkesken terveydenhoitajan kanssa. tsemppiä! :)
terv.TH
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 15:55"]
En yleensä kirjoittele tänne, mutta nyt täytyy, kun itse työskentelen neuvolassa terveydenhoitajana. Kirjoitin myös tuohon toiseen ketjuun. Olen todella pahoillani, että joillakin on sellaisia kokemuksia, että neuvolassa kytätään ja puhutaan ikävästi painosta. Mittauksen tarkoitus on huomata ne painon liialliseen nousuun ( tai laskuun) liittyvät terveyshaitat mitä äidille tai lapselle voi olla. Mielestäni monesti Suomessa keskitytään liikaa mittauksiin ja monet kokevat ne ahdistavina. Siksi terveydenhoitajan pitäisi puhua asiasta hienotunteisesti ja keskittyä siihen ainoastaan, jos on todellista vaaraa. Ihmiset ovat yksilöitä ja joillekin kiloja kertyy enemmän ja nopeammin kuin toisille. Täytyy olla ammattitaitoa ja kykyä nähdä oleellinen. Itse kärsin lievästä syömishäiriöstä nuorena ja tullessani ensimmäisen kerran raskaaksi olin alipainoinen. Koska halusin varmistaa lapselle hyvän kasvualustan, aloin pakottaa itseni syömään säännöllisesti, monipuolisesti ja aika runsaasti. Muista aina, kun raskauden toisen kolmanneksen puolivälissä terveydenhoitaja saarnasi minulle liiasta painonnoususta, koska paremman ruokavalion johdosta painoni oli raskauden tuoman lisän lisäksi tavallaan normalisoitunut. Se tuntui todella pahalta ja piti jutella mieheni kanssa paljon, etten olisi alkanut taas kytätä syömistäni. Olin nuori ja en ollut uskaltanut terveydenhoitajalle kertoa taustastani, ettei hän olisi luullut olevani jotenkin huono äidiksi. Loppujen lopuksi painonnoususta tasaantui ja "ylimääräisiä" kiloja oli lopulta 12. Pointtini on se, että toivoisin kollegojen jo tänä päivänä osaavan keskittyä paremmin kokonaiskuvaan ja puuttuvan asioihin suureellisesti vain, jos niistä on oikeaa terveyshaittaa. Voisit ap soittaa neuvolaan etukäteen terveydenhoitajallesi ja kertoa pelostasi. Voitte sitten yhdessä sopia, miten toimitte. Hienoa tietenkin, jos mies haluaa tulla mukaan neuvolaan, mutta muista, että sinulla on oikeus sanoa miehellesi, jos haluat käydä yksiksesi tai osan aikaa, tutkimusten ja mittausten ajan, olla kahdenkesken terveydenhoitajan kanssa. tsemppiä! :)
terv.TH
[/quote]
Etkö edes painonnousukomenttien jälkeen sanonut terveydenhoitajalle, että mieluummin näin päin syömishäiriötaustastasi johtuen?
Ap, et todellakaan ole ainoa, joka samaa asiaa on pohtinut :) Olen pitänyt painoni salaisuutena, ainoa asia jota en ole miehelleni kertonut. Mutta neuvolan myötä asia tuli väkisinkin eteen.. Itse hoidin asian niin, että kerroin painon miehelleni etukäteen, ettei kauhistu kun kuulee sen neuvolassa. Tieto ei faktaa muuta, mutta kyllä hän oli olettanut että painaisin vähemmän. Niinkuin yleensä tuntuu käyvänkin. Olin onnellinen että sain asian sanottua, neuvolassa ei tarvinnut enää panikoida ainakaan sen suhteen.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 14:48"]
Jätä punnitus kokonaan väliin! Eihän vaa'alla ole pakko käydä neuvolassa.
[/quote]
Jos noin epävarma painostaan, niin kyllä silloin jo kannattaisi asialle tehdä jotakin.....
Sanoin, mutta TH oli juuri eläkkeelle jäävä jäärä, joka ei sen kummemmin ottanut asiaa huomioon. Valitettavasti oli sellainen tapaus, ettei vuosikymmenten työkokemus ollut tuonut mitään syvällisempää ymmärrystä. En ollut silloin vielä edes opiskelemassa terveydenhuoltoa, mutta työssäni muistan aina omat kokemukset, muistakin asioista, ja yritän ettei kukaan joutuisi vastaanotollani kokemaan oloaan ikäväksi. Joskus on pakko ottaa puheeksi arempia asioita, mutta sen voi tehdä toista kunnioittaen. Jos minulle tulee tunne, että taustalla on jotain lasta vaarantavaa sillä hetkellä tai mahdollisesti tulevaisuudessa, pyrin luomaan sellaisen luottamuksen, että asiakas itse haluaa tuoda asian esille. Jos neuvolassa saarnaa ja paasaa, asiakas menee vain kauemmas ja tuen saavuttamattomiin. Jotta tällaista työtä voi tehdä hyvin, täytyy joka päivä muistuttaa itseään siitä ettei ole ylhäältä "auttamassa", vaan antamassa sen minkä osaa asiakkaan käyttöön, siinä määrin, kuin tämä itse kokee tarvitsevansa. Sitä pitää osata arvostaa, että pääsee lähelle ihmisiä, olla luottamuksen arvoinen, kun saa tehdä työtä, mistä pitää. Vaikka täällä ihmiset kirjoittelevat usein todella ilkeästi, enkä sitä koskaan ymmärrä, niin työn kautta olen huomannut, että suurin osa ihmisistä on hyvin kunnollisia ja vastuullisia. On niin monta tapaa kasvattaa lapsi ja silti lopputulos on yhtä hyvä. Toivoisin, että ihmiset olisivat armollisempia toisilleen ja arvostaisivat toisten erilaisia tapoja olla vanhempia enemmän. Jotenkin nykyisin lapsiin liittyvät asiat ovat yhtä hullunmyllyä ja niitä vatvotaan suuntaan ja toiseen. Vielä parikymmentä vuotta sitten lapsia tuli tai ei ja he kasvoivat siinä elämän sivussa. Pidettiin huolta, mutta kaikki ei pyörinyt lasten ympärillä ja näin hysteerisesti kuin esim.täällä, ei lapsiin, äitiyteen tai isyyteen liittyviä asioita vatvottu. Hyviä jouluja kuitenkin kaikille lapsellisille ja lapsettomille.
t: TH
Ihan suututtaa, kun naisten pitää alistua kaikenmaailman miestensä kauhisteluihin painonsa takia. Menkää yksin neuvolaan, siihen on teillä oikeus, samoin pitää painonne omana asiananne. Teillä on oikeus olla juuri sen painoisia kuin olette ilman mitään paheksuvia terveydenhoitajia ja kauhistelevia miehiä siihen vielä taakkaanne lisäämään :(
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 13:22"]
OT mutta onko nykyään tosiaan niin, että mieskin ravaa äitiysneuvolassa? Miksi?
[/quote]Jani Toivola?
Minulla on kaksi lasta, enkä ottanut miestä neuvolaan, enkä näyttänyt neuvolakorttiakaan hänelle. Hän oli kiinnostunut raskaudestani tyyliin, miten maha kasvaa ja ihanaa jne, muttei ollut mikään mukanaodottaja sillä tavalla, että olisi käynyt neuvolat ja kaikki mukana... siis menen myös lääkäriin, gynelle, hammaslääkäriin ja vaateostoksille jne. ilman miestä. Kyllä odotukseen voi osallistua ilman neuvolakorttien tarkkailua ja mukana ramppaamistakin.
Ap:lle ehdotan, ettei mies olisi mukana kuin ultrassa kerran, pari. Ei sinun koko raskautesi henk.koht. asioineen kuulu itse asiassa kenellekään.