Olen niin väsynyt teinilapseeni.. :(
Olen totaalisen väsynyt teinityttäreeni. En halua enää puhua hänelle yhtään mitään. En oikeasti uskalla. Mitä tahansa sanon, niin se käännetään minua vastaan ja tehdään puheilla minusta hirviö.
Esimerkkinä tämän aamuinen. Teini lähti kahdeksan aikaan aamulla jonnekin. Melusi ja hakkasi kaapinovia yms. Laskin että hakkasi jotakin täsmällisesti kymmenen kertaa ja sama toistui muutaman minuutin päästä. Tasan kymmenen kertaa.
Teini palasi parin tunnin päästä ja tuli kertomaan muina miehinä, että ulkona on pakasta huoneeni ovelle. Silmissä oli ovela katse. Lässytti kotieläimelle, josta ei välitä oikeasti tipantippaa, se on vain esine muiden joukossa hänelle. Kysäsin teiniltä. että mitä hän hakkasi aamulla niin kovasti ihmettelevällä äänensävyllä, mutta kuitenkin kepeästi. Teini hyökkäsi heti sanomaan, että sinä se itse aina kolistelet ja metelöit aamuisin, niin että kukaan ei saa nukkua.
Huoh...tästä on jo pari kuukautta aikaa, kun aloin lauantai aamuna imuroimaan, toisinsanoen kello oli 12 päivällä. Teini siis kosti silloisen imuroinnin aloittamisen tänä aamuna hakkaamalla jotakin raivoisasti kummenen kertaa ja kymmenen kertaa uudestaan.
Vastasin että jaahas. Vainiin. Teini lähti ovelta ja paasi kohta takaisin ja sanoi jotakin aivan samantekevää, vastasin, että ahaa. Siitä teini silmät leimuten ja vino hymy kasvoilla kysyi, että suutuitko taas? Ja hymyili julkeana. Vastasin, että en. Teini alkoi haastamaan ja vastasin uudelleeen, että mulla on lukeminen kesken.
En kertakaikkiaan halunnut alkaa riitelemään sen kanssa aivan tyhjästä.
Tämän jälkeen aloin tehdä ruokaa. Sitä ruokaakaan en uskalla enää tehdä niin kuin haluaisin. En uskaltanut laittaa kananpaloja kastikkeeseen, kun koskaan ei voi tietää ja aavistaa millä tuulella teini on. Teini kävi hakemassa ruokaa, kun se oli valmista. En enää kata sille pöytään paikkaa, kun se on syönyt jo ainakin vuoden omassa huoneessaa, jos on syönyt ollenkaan. Teini lyttää ja polkee mua jalkoihinsa. Olisko pitänyt piiskata, kun oli pieni? Tai antaa oikein kunnän läimäytyksiä huonosta käytöksesta? Teini ollut jo hyvin pienestä erittäin uhmakas ja haastava lapsi. Hain jopa apua perheneuvolasta, kun se oli pieni. saattoi huutaa kolmekin tuntia yhteen menoon, jos lasissa oli liikaa tai liian vähän maitoa.
Nyt odotan vain, että se muuttaisi pois. Mitä pikemmin sitä parempi. Olen niin uupunut ja teinin käytös masentaa aivan totaalisesti. En jaksa sitä, en siedä sitä enää, en halua olla sen kanssa saman katon alla. Odotan niin, että se lähtee. Onneksi se on 18 ja lähtee ensi syksynä opiskelemaan jonnekin, aivan sama minne, kunhan lähtee. Teini on ylimielinen, röyhkeä ja ilkeä sadisti. Mutta miten jaksan odottaa vielä lähes vuoden. Saatan alkaa itkemään milloin tahansa, kun ajattelen teinin härskiä käytöstä. Auttakaa.
Kommentit (82)
Missä piireissä on tavallista, että teinit muuttaa pois kotoa ennen toisen asteen tutkinnon valmistumista?
Mä kyllä olisin ap myös sitä mieltä, että tässä nyt ei ole pelkästään teinin ongelmasta kyse, vaan ihan teidän yhteisestä ongelmasta. Sinulla ei ole selvästikään otetta tyttöön, minkäänlaista.
No toinen niistä 17 vuotiaana kotoa muutaneista teineistä on opettajaperheen lapsi ja toinen insinööriperheestä, joten sellaisista piireistä. Ei näet auta, että vaikka kummatkin vanhemmat on opettajia, niin teini saattaa siitä huolimatta haluta muuttaa kotoa pois. Mutta meidän teini ei halua! Nyt se meni nukkumaan ja sammutti kaikki valot kotoa. Täällä istutaan pimeässä huoneessa. Vain telkkarista kajastava valo seuranamme.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:15"]No toinen niistä 17 vuotiaana kotoa muutaneista teineistä on opettajaperheen lapsi ja toinen insinööriperheestä, joten sellaisista piireistä. Ei näet auta, että vaikka kummatkin vanhemmat on opettajia, niin teini saattaa siitä huolimatta haluta muuttaa kotoa pois. Mutta meidän teini ei halua! Nyt se meni nukkumaan ja sammutti kaikki valot kotoa. Täällä istutaan pimeässä huoneessa. Vain telkkarista kajastava valo seuranamme.
[/quote]
Nyt meni överiksi tämä provo?! Laita valot päälle ja keksi uusi, jookos?
No ei ole mikään provo. Nämä nuoret lähtivät omilleen ja toinen sai kivan yksiön vuokrattua yksityiseltä ja tonen muutti kaverin kans kimppakämppään. Toinen muutti kuukausi sitten ja toinen pari viikkoa sitten. Hyvin ovat iloisia omista asunnoistaan.:)
Mutta minäkin oon nyt rauhottunut ja ajattelen, että on se hyvä pitää lakkiaisiin asti tytär kotona ja järjestää hänelle ikimuistoiset yojuhlat ja sen jälkeen voin huoahtaa helpotuksesta!
Toiset lapset vaan on kusipäitä. Ole onnellinen, että lapsesi on jo noin vanha ja kotoa muutto häämöttää lähitulevaisuudessa. Oma lapseni on monta vuotta nuorempi enkä tiedä, miten jaksan siihen asti, että hän muuttaa pois. Opetushan tämä mulle on, sillä olin itse aivan samanlainen kusipää. Silti en tiedä, jaksanko.
Tsemppiä ap! Ei varmasti ole paha ihminen, kun on kavereita ja pärjää koulussa. Sinua se koettelee, koska sinua uskaltaa koetella, sinä et häntä kumminkaan hylkää. Vähän tuntuu menneen överiksi teillä valtataistelu, ota vastuu lapsesta ja laita rajat. Olet varmasti tosi väsynyt, sen huomaa tekstistäsi, kun luettuna nuo tytön käytös ei ole niin kovin kummallista, mutta tuli vaikutelma, että itse otat pienetkin itseesi ja haudot niitä. Älä ole huomaavinasi jotain kaappien kolistelua. Osoita tytölle, että rakastat, kehu jostain ja muista myös se toinen teini. Ehkä sinun kannattaisi lähteä itse lomalle, vaikka viikonlopuksi.
Älä välitä noista, jotka täällä huutelee, että on mielenvikainen, ihan normaalilta vahvatahtoiselta teiniltä kuullostaa! Joidenkin lapset aiheuttaa ihan oikeita ongelmia, lähtee porukoihin, karkailee kotoa, käyttää huumeita ja yrittää pilata oman elämänsä, teillä kuitenkin on vaan kinaa! Tuosta autokoulujutustakin voit kyllä vähän katsoa peiliin, olisit sanonut, että autokouluun mennään nyt, kun se on halvempaa tai sitten maksaa itse etkä ehdotellut likalle menemistä ja antanut itse päättää.
Neuvottelette perheen kesken säännöt ja sanktiot, jos niistä lipsutaan. Kohtelias pitää olla kaikille, kukaan ei saa terrorisoida muita.
Mielenkiintoista ajatella että roolit voi olla noinkin päin. Oma äitini oli joskus aivan täys hirviö, kännäili eikä paskat välittänyt mistään ja aina suuttui mulle ja tuntui että mä olin teininä ainoa aikuinen talossa. :D Ainakin olen hyvä äiti omalle lapselleni...
Olin teininä tuollainen. En halunnut herätä aikaisin vapaapäivänä, en halunnut syödä ns paskan makuista ruokaa, haistattelin, paiskoin ovia ym ym koska.. vihasin äitiäni ja hän oli mielestäni ansainnut edes pienen osan siitä helvetistä jonka hän oli omasta elämästäni tehnyt valheillaan, arvosteluillaan, liian tiukilla säännöillä.
Ja olen samaa mieltä edelleen. Emme ole tekemisissä olleet vuosiin. Ja silti tänäkin päivänä itsetuntoni on heikko, ajattelen ensin muiden mielipidettä ja vasta sitten omaani, saan paniikkikohtauksia ym. Muuten olen terve töitä tekevä henkilö.
En tarkoita, että apn tapaus olisi tälläinen. Toin vain esille oman tarinani, koska olin "sellainen hankala teini". Valitettavasti en vain kadu sitä.
En ymmärrä tuota, että hyppäät kun lapsesi sanoo että hyppää, ja sitten suret kun ei jaksaisi hyppiä ja ikinä ei tiedä milloin se taas käskee ja ei jaksaisi aina yrittää olla iloinen. Uhmaikäisen pikkulapsen kanssa muutetaan äänensävy iloiseksi heti kun joku konflikti on käsitelty loppuun, mutta kyllä nyt 18-vuotiaan aivot on jo sen verran kehittyneet, että hän muistaa miten käyttäytyi kun edellisen kerran olitte tekemisissä. Miksi vedät aina uudestaan iloisen ilmeen naamalle, etenkin kun yhtäkään asiaa ei käsitellä millään tavalla loppuun? Miksi et osoita että olet vihainen, pettynyt, surullinen siitä miten mukulasi käyttäytyi hetki sitten/eilen/viime viikolla, ja teinin olisi syytä jotenkin kompensoida huonoa käytöstään, pyytämöllä anteeksi ja käyttäytymällä paremmin. Mitä mielestäsi opetat sillä, että perheenjäsenten huono kohtelu ei vähimmässäkään määrin vaikuta suhteisiin ja muiden haluun olla tekemisissä?
Toisaalta olette niin kuin mikään ei vaikuttaisi mihinkään, jos tyttö oikein näkee vaivaa sammuttaakseen valot koko talosta, niin miksei se aiheuta mitään reaktiota? Jos ei viitsi aloittaa typeryyden takia riitaa iltamyöhään, niin voisi kai sitä edes huikata perään että kiitos kun muistit säästää sähköä! Reagoida jotenkin normaalisti niin että ette olisi aivan avuttomina kiusattavina. Varmaan raivostuttavaa sille teinillekin, kun näyttää siltä että saa pyörittää koko taloa miten tykkää ilman että kukaan reagoi muuten kuin olemalla vähän nyreä hetken. Eikä varmasti muuta pois ennen kuin on pakko, kun palvelu pelaa.
Joo ja tuo autokoulu tosiaan, miksi haudot tuollaista asiaa mielessäsi? Miksi et sano että maksa itse sitten autokoulu, jos olet oikeasti sitä mieltä, että lapsesi tahallaan venyttää sinne menoa. Muitakin syitä voi olla miksi sanoi ettei nyt ainakaan mene, esim. koulussa joku sanonut että liukkaalla tosi vaikea ajaa tai hän tietää itse ettei halua ylppärien ajalle autokoulua päällekkäin, ja olettaa että totta kai vanhemmat maksaa sen autokoulun myöhemmin kun hän sitten joskus ehtii paremmin. Ja koska välinne on huonot, ei ole mitään normaalua keskustelua siitä milloin olisi hyvä aika mennä autokouluun ja miten se maksetaan ja onko maksajalla kenties jotain ehtoja asian suhteen, vaan teillä teini äyskii mitä tykkää, hoitaa asiansa niin kuin tykkää, ja äitiä harmittaa mutta maksaa kuitenkin. Jos et aio pitää autokoulupiikkiä ikuisuutta auki, niin SANO SE SELVÄSTI, älä haudo sitä niin että "ja en kyllä sitten enää maksa, katotaan vaikka, en varmasti maksa, siinäpä sitten ihmettelet niin..." Tosi epäreilua sellainen arpominen, kyse on isoista rahoista eikä siinä ole mitään vikaa vaikka ette maksaisi mitään koko kortista, mutta kerro selvästi miten asia on, jos aiot antaa tyttären päättää asiasta. Kerro ettet ole pelkkä raha-automaatti, vaan edellytät vastavuoroisuutta ja aloitteellisuutta neuvotteluihin, jos tyttö haluaa apua autokoulun rahoittamiseen. Ja sitten pidät siitä asemastasi kiinni, mikä on sovittu on sovittu!
Aika kädettömiä olette miehen kanssa jos ette saa teiniä ruotuun. Tässä ketjussa on tullut hyviä kommentteja kuten nuo pari edellistä 50 ja 51 joiden kanssa olen samaa mieltä.
Suunnittelet kostotoimenpiteitä ja teini ei edes tiedä miksi - teillä ei keskustella. Suunnittelit ulkomaanmatkaakin ja kun teini ei lähtenyt kateroidut. Jos toinen lapsi on helppo ei se ole sen vanhemman huonoutta jos käyttäytyy teinin tavoin.
Minullakin on noin vanhempi on haastava ja nuoremman kanssa menee kuin itsekseen.
Jos nuori käy lukiota ja pärjää noin hyvin hän voi lykätä autokoulun ettei se sotke opintoja. Ajotunnit voisi osua lukiotuntien ajaksi tai niitä olisi koeviikolla jolloin pitää lukea jne. Kesälomalla on paras suorittaa ajokortti.
Annat asioiden tapahtua ja elät ns. kusi sukassa varpaillaan hipsien peläten lastasi. Outoa. Minulla on todella haastava lapsi mutta en pelkää häntä ja reaktioitaan. Toki luovin joidenkin asioiden kanssa ja odotan sopivampaa hetkeä niiden esille ottamiseksi. Minuun on käyty kiinni ja lyötykin muutama vuosi sitten, mutta pelkäämään en suostunut. Meillä puhutaan, nuori pyytää anteeksi ja ymmärtää milloin käyttäytyy sopimattomasti. Apua on haettu ja saatu.
Jos teidän nuori oli haastava jo lapsena miksi ette hakeneet ammattiapua? Nyt näyttää käyneen niin että teillä on valtataistelu ja hänellä on niskalenkki teistä vanhemmista.
Opettele pitämään puolesi äläkä hymistele enää.
Vaikka lapseni on haastava en todellakaan halua hänen vielä muuttavan kotoa pois. Tiedän ettei se päivä ole kaukana, lukion jälkeen jatko-opinnot muualla.
Onko 18 täyttänyt vielä teini? Tuli vain mieleen. Kyllä aikuisen ihmisen jo pitäisi osata käyttäytyä.
Aloittajan tekstistä huokuu kyllä vähän se, että teidän perheessä ei juuri rakkautta ole. Kuinka voit puhua omasta lapsestasi noin...? Meillä on esiteini-iässä oleva tytär, ja ihan oikeasti hetkittäin tuntuu että jumalauta vien sen lastenkotiin mutta illaksi sovitaan asiat aina, ja halitaan paljon ja tyttö istuu sylissäni usein, hakeutuu kainaloon. Se on tosi vaikeaa rakastaa sitä lasta juuri silloin kun se on hankalimmillaan, mutta kun oikeasti osoitat rakkauttasi juuri kun hän sitä vähiten mielestäsi ansaitsee, se palautuu takaisin. Meidän arvokkaimmat hetket tytön kanssa on juuri riitojen jälkeiset hetket kun minä pyydän anteeksi että menetin malttini ja lapsi pyytää anteeksi kun paiskoi ovia. Haluan näyttää lapselleni että mä olen se aikuinen ja pyydän anteeksi ekana, siten lapsikin kasvaa huomaamaan että me emme ole tasavertaisia vaan mä olen se fiksu aikuinen joka osaa pyytää anteeksi. Aloittaja, tee jotain oikeasti kahdenkeskistä sen teinin kanssa ja yritä olla päsmäröimättä, ja unohda marttyyriasenne, teiniä ei kiinnosta se vaan ärsyttää. Pahinta on "kieliä" teinin kuullen esim. miehelle tai mummolle siitä kuinka kamala teini taas oli. Arvosta ja kunnioita lastasi, ja puhu hänestä samoin kuin haluat itsestäsi puhuttavan. Ei tää ole helppoa ja itsellä ne pahimmat teiniajat on vielä edessä, mutta tiedän että selviän jos vaan huolehdin siitä että päivittäin oikeasti vietetään aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Esim. kun mies on työmatkalla, nukutaan siskonpetissä ja katsotaan illalla elokuvaa tai pelataan, tai käydään uimassa. Se on meille hirmuisen tärkeää ja sen avulla siirretään kiukkuja eteenpäin ainakin parilla päivällä. ;)
Komppaan muita, ole itsevarmempi. Anna haukkumisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta älä mielistele ja yritä saada väkisin teinistä jotain positiivista reaktiota. Päätä säännöt ja luota itseesi - sinun koti ja sinun säännöt.
Voi auttaa, jos mielessäsi miellät teinin samaan asemaan kuin mitä hän oli uhmaikäisenä - tunteittensa kanssa avuttomaksi pikkulapseksi, josta sinun täytyy huolehtia. Tietysti eri tavalla kuin silloin, mutta hän on silti vielä lapsi.
Itselläni kaksi teiniä ja olen todennut, että kyllä niiden kanssa vain täytyy jaksaa vääntää. Täytyy jaksaa ohjata, keskustella kehua ja myöskin riidellä jos tilanne siihen ajautuu. Pään pistäminen pensaaseen ei auta. Jos teini sinua verbaalisesti tai käytöksellään loukkaa pidä puolesi. On myös hyvä saada teini ymmärtämään, että pahat sanat ja teot loukkaavat! Tuntuu ettet laiskuuttasi jaksa kohdata teinin oikkuilua. Monissa perheissä väännetään isompienkin ongelmien takia (lintsaus, päihteet, kotiintuloaikojen noudattamattomuus yms.). Onko näin, että olette selvinneet ilman näitä taistoja?
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 18:08"]
Lapsellasi saattaa olla persoonallisuushäiriö. Yritä saada hänet nuorisopsykiatrian vastaanotolle, jossa istut ensimmäisen session hänen kanssaan. Ammatti-ihminen kyllä näkee teinin käytöksessä heti poikkeavuuden, jos sellainen on. Jos ei suostu keskustelemaan ammattilaisen kanssa, niin voit ottaa yhteyden sosiaaliviranomaiseen ja lastenvalvojan kanssa valmistella lapsellesi muuton pois kotoa. 18-vuotiasta ei tarvitse sietää, jos ei osaa käyttäytyä. Saatat olla velvollinen elättämään kunnes saa lukion loppuun. Ei kannata itseään rikkoa, lapsesi käytös jo nuorempana antaa ymmärtää, että päässä on selvästi jotain häikkää. Eikä se ole kenenkään vika. Ei sinun eikä lapsesi.
[/quote]
Kyllä, kuulostaisi tosiaan siltä että ammatti-ihmisen apu olisi paikallaan. Meillä kaksi teiniä eikä todellakaan ole tuollaista (14 ja 17v).
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 10:33"]
Onko 18 täyttänyt vielä teini? Tuli vain mieleen. Kyllä aikuisen ihmisen jo pitäisi osata käyttäytyä.
[/quote]
Tämä sama minulle tuli mieleen tätä ketjua lukiessa. Siis 18-vuotiashan on jo aikuinen ei enää mikään teini.
Vai kenen 18-vuotias mieltää itsensä enää teiniksi tai käyttäytyy tuolla lailla? Outoa on.
No mikset anna tytölle mitä haluaa? Kiellä, korota ääntäs, näytä, että sussakin on vielä sisua eikä sun nenälle hypitä. Jos likka paiskoo sen jälkeen ovia, niin mitä sitten? Voit taputtaa ittees olkapäälle, ehkä likka tajuaa muuttaa omaan kämppään. :)