Olen niin väsynyt teinilapseeni.. :(

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 13:27"]

Teinilapsi ?  18v on täysikäinen aikuinen, ei teini eikä lapsi.

Äidillä tässä on nyt ongelmia.

[/quote]

Nusaisenpa pilkkua hieman.

Oikeastaan kahdeksantoistavuotias ON edelleen teini, vaikkakin laillisesti täysi-ikäinen eli aikuinen. Sana teini tulee nimittäin englannin sanasta teen, joka puolestaan on lyhennetty -teen -päätteisistä lukusanoista (eightteen jne.)

Nusnus.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:31"]

Mullakin teini poika mutta ei meillä paiskota ovia.

[/quote]meillä tytär paiskoi muutaman päivän ajan, kun ei saanut laittaa huulilävistystä. mieheni irrotti oven ja sanoi, että se laitetaan takaisin, kun tyttö on rauhoittunut. sen jälkeen ei paiskottu. meillä on kuusi lasta ja tää yksi on temperamentiltaan aivan eri luokkaa kuin muut. 

Jos ap olet masentunut ja uupunut, niin se on asia erikseen ja voimia sinulle avun hakemiseen. Vanhemman masennus ihan varmasti vaikuttaa myös lapsiin ja koko perheen dynamiikkaan. Mutta mitä enemmän tätä asiaa ajattelen, sitä enemmän minusta vaikuttaa siltä että tyttäresi hakee huomiota ja jotain reaktiota. Jos hän inhoaisi teitä ja haluaisi vain välttää kontaktia ja olla omissa oloissaan (kuitenkaan muuttamatta pois kotoa), niin hänhän ihan hyvin teidän tyylillä pystyisi elämään omaa elämäänsä miten tykkää, luikahtaisi aamulla ulos ja tulisi illalla joskus kotiin, söisi huoneessaan kun syö ja pesee pyykkinsä kun pesee, ettekä tietäisi mitään missä käy, jos kysyisitte ja hän suuttuisi niin ette kysyisi toiste. Hän toimii osittain näin, mutta sen lisäksi aiheuttaa mekkalaa mennessään, eikä luiki huomaamatta matkoihinsa. Ehkä häntä ärsyttää se, että pystyy menemään miten tykkää ilman että kukaan näyttää kiinnittävän huomiota,  ja ehkä siksi hän raivoaa niin paljon siitä, kun ehdotat että etsisi oman asunnon. En tarkoita tällä sitä, että teinin toiminta olisi oikeutettua. Mutta hänen mielessään ehkä on. Hän ei varmastikaan tajua miten hyvin hänellä asiat onkaan, harva nuori tai vähän vanhempikaan sitä tajuaa.

En oikein tiedä mistä päästä sitä asiaa pitäisi purkaa. Jos sinulla on voimat oikeasti loppu, niin tarvitset tietenkin jotain apua siihen. Ehkä tyttäresi kanssa keskustelua voisi avata sillä, miten joku sanoikin, että hänhän hoitaa asiansa oikein hyvin, hoitaa itse koulunsa ja harrastuksensa, pesee pyykit... Voisit kertoa että olet hänestä ylpeä. Tietysti joillekin tuo voi olla ihan helppoa ja luontevaa, mutta saattaa siihen liittyä jotain ylisuorittamistakin ja stressiä. Ei olisi harvinaista että nuorella tytöllä on paljon paineita joka suuntaan ja huonommuuden tunteita. Kenties sekin purkautuu kotona, jos hän ei omista asioistaan puhu niin tuona turhanpäiväisenä kiukutteluna.

AP:n ei mielestäni tarvitse kasvattaa 18-vuotiasta, mutta ei kai se jälkikasvu ole alkanut juuri syntymäpäivänään käyttäytyä noin... Ja se minkä joku mieltää kasvatukseksi olisi tässä tapauksessa vain omien rajojen vetämistä. Miten teidän kotona ja teidän rahoilla haluatte elettävän. Teinin kiukku voisi helpottaa ja tilalle tulla jonkinlaisia kiitollisuuden tunteita, jos hän huomaisi että isän ja äidin tarjoama elämä ei tulekaan ilmaiseksi. Minusta vaikuttaa siltä että ap kokee tyttärensä täydellisen kovaksi ja erittäin vahvaksi pärjääjäksi, jota hän itse joutuu katselemaan ylöspäin. Luulen että se kovuus on kuitenkin vain pintaa.

Meillä on tilanne rauhoittunut! Teini on täällä ja on ihan oma ihana itsensä! Huomenna juhlitaan joulua, ollaan matkaamassa lämpimään maahan ensi viikolla, joten jouluaatto juhlitaan huomenna! Kaikkea hyvää kaikille kommentoijille! Odotellaan myös ensi keväänä olevaa muuttoa uuteen kotiin, jossa teinille tulee olemaan oma yksiö kodin yhteydessä!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:22"]

Olen totaalisen väsynyt teinityttäreeni. En halua enää puhua hänelle yhtään mitään. En oikeasti uskalla. Mitä tahansa sanon, niin se käännetään minua vastaan ja tehdään puheilla minusta hirviö.

 Esimerkkinä tämän aamuinen. Teini lähti kahdeksan aikaan aamulla jonnekin. Melusi ja hakkasi kaapinovia yms. Laskin että hakkasi jotakin täsmällisesti kymmenen kertaa ja sama toistui muutaman minuutin päästä. Tasan kymmenen kertaa. 

 Teini palasi parin tunnin päästä ja tuli kertomaan muina miehinä, että ulkona on pakasta huoneeni ovelle. Silmissä oli ovela katse. Lässytti kotieläimelle, josta ei välitä oikeasti tipantippaa, se on vain esine muiden joukossa hänelle. Kysäsin teiniltä. että mitä hän hakkasi aamulla niin kovasti ihmettelevällä äänensävyllä, mutta kuitenkin kepeästi. Teini hyökkäsi heti sanomaan, että sinä se itse aina kolistelet ja metelöit aamuisin, niin että kukaan ei saa nukkua.

 Huoh...tästä on jo pari kuukautta aikaa, kun aloin lauantai aamuna imuroimaan, toisinsanoen kello oli 12 päivällä. Teini siis kosti silloisen imuroinnin aloittamisen tänä aamuna hakkaamalla jotakin raivoisasti kummenen kertaa ja kymmenen kertaa uudestaan.

Vastasin että jaahas. Vainiin. Teini lähti ovelta ja paasi kohta takaisin ja sanoi jotakin aivan samantekevää, vastasin, että ahaa. Siitä teini silmät leimuten ja vino hymy kasvoilla kysyi, että suutuitko taas? Ja hymyili julkeana. Vastasin, että en. Teini alkoi haastamaan ja vastasin uudelleeen, että mulla on lukeminen kesken.

En kertakaikkiaan halunnut alkaa riitelemään sen kanssa aivan tyhjästä.

 Tämän jälkeen aloin tehdä ruokaa. Sitä ruokaakaan en uskalla enää tehdä niin kuin haluaisin. En uskaltanut laittaa kananpaloja kastikkeeseen, kun koskaan ei voi tietää ja aavistaa millä tuulella teini on. Teini kävi hakemassa ruokaa, kun se oli valmista. En enää kata sille pöytään paikkaa, kun se on syönyt jo ainakin vuoden omassa huoneessaa, jos on syönyt ollenkaan. Teini lyttää ja polkee mua jalkoihinsa. Olisko pitänyt piiskata, kun oli pieni? Tai antaa oikein kunnän läimäytyksiä huonosta käytöksesta? Teini ollut jo hyvin pienestä erittäin uhmakas ja haastava lapsi. Hain jopa apua perheneuvolasta, kun se oli pieni. saattoi huutaa kolmekin tuntia yhteen menoon, jos lasissa oli liikaa tai liian vähän maitoa.

 Nyt odotan vain, että se muuttaisi pois. Mitä pikemmin sitä parempi. Olen niin uupunut ja teinin käytös masentaa aivan totaalisesti. En jaksa sitä, en siedä sitä enää, en halua olla sen kanssa saman katon alla. Odotan niin, että se lähtee. Onneksi se on 18 ja lähtee ensi syksynä opiskelemaan jonnekin, aivan sama minne, kunhan lähtee. Teini on ylimielinen, röyhkeä ja ilkeä sadisti. Mutta miten jaksan odottaa vielä lähes vuoden. Saatan alkaa itkemään milloin tahansa, kun ajattelen teinin härskiä käytöstä. Auttakaa.

[/quote]

Sitä se virikehoito teettää, kun ei opi tuntemaan omia lapsiaan. Turha vinkua enää,, kun paskat on jo  housuissa

Mikä ihmeeen virikehoito?

Siis ei helvetti, eihän sillä lapsella oo mikään vaan vanhemmalla! Huono kasvatus. 

"Sanoin että ahaa" Käännät kaiken, minkä teinis tekee negatiiviseks ja esität marttyyria, jonka kimppuun teini aina hyökkää. Oletko koskaan edes yrittänyt keskustella teinisi kanssa? Oletko vaikka keittänyt teetä ja mennyt hänen huoneeseensa (koputtanut ensin oveen tietenkin) ja kysynyt, että mitä teinille kuuluu? Oletko koskaan teinin opiskellessa vienyt hänelle hedelmälautasen ja käskenyt hänen syödä se, jotta saisi tarpeeksi vitamiineja? Oletko koskaan mennyt koko perheesi kanssa vaikka jäätelölle ja leffaan?

Mun oma äiti on aina ollut mun paras ystävä. Itketään yhdessä ja nauretaan yhdessä, nyt kun olen naimisissa (20v) soitan äitille joka päivä monta kertaa. Olen äitin ainoa tytär viidestä lapsesta, äitillä ei ole siskoja eikä edes tätejä. Ollaan kaksin vs. kaikki muut, asun nykyisin kahden tunnin ajomatkan päässä mutta mies vie jos on ikävä, menen vaikka itse, koska äiti on aina kohdellut hyvin, lempeästi mutta tiukka. Antanut paljon rakkautta, eikä ole koskaan fyysisesti kurittanut.

Katso nyt AP peiliin ja ota itseäsi niskasta kiinni. Keskustele teinin kanssa, älä ota kaikkea niin helvetin henkilökohtaisesti äläkä esitä mitään vitun marttyyria vain koska olet itse epäonnistunut kasvatuksessa. Lapsi on vasta 18 vuotias, elämää on edessä vaikka kuinka paljon, aloita kasvatus uudestaan jos tarpeellista. Teinit tarvitsee aikuisen, jonka kanssa voi keskustella asioista, myös sellaisista, jotka hävettävät. Musta tuntuu että mitä sun teinis tekee, on huomionhakua ja rakkaudenkaipuuta. Anna sitä, niin käytös muuttuu varmasti.

Olin ehkä maailman kamalin kakara teini-ikäisenä.

Vanhemmat oli todella tiukkoja, ja pitivät säännöistä kiinni. Mistään ei joustettu, ellei ollut hyvää syytä. Huutamalla ja kiukkuamalla en ikinä saanut tahtoani läpi.

Jos kiukkusin ruuasta, todettiin vain että ole sitten syömättä, jos ei kelpaa. 

Koettelin vanhempiani todella pahasti, ja tiedän, että jos he olisivat antaneet yhtään periksi temppuiluilleni, olisin ollut entistä pahempi.

Siis: Älä missään nimessä anna periksi. Mistään. Tuo on ihan selkeää valtataistelua. Tee ruuat ihan niinkuin haluat, ja anna vain raivota. Älä ota kuuleviin korviisi. Keksi rangaistuksia: rahat pois, kotiintuloajat, kotiaresti, netti pois yms. Puhelimenkin voi ihan hyvin ottaa illaksi pois!! Älä lähde riitoihin mukaan, vaan yritä pysyä rauhallisena. 

Tee selväksi, että asioista, kuten ruuasta, voidaan neuvotella, rauhassa. 

Ekana tuosta tuli mieleen ihan perinteinen huomionhaku. Sitten miksi ihmeessä annat lapsen pompottaa? Aivan sairasta, että sä omassa kodissa pelkäät. Sun olis pitänyt ajat sitten laitta madam järjestykseen ja aiinä samalla olisi sitten saanut sitä kaipaamaansa huomiota. Sä olet unohtanut lapsesi, kun olet keskittynyt väistelemään ja varomaan tilanteita.

Teinitkin ovat lapsia, jotka jo ymmärtävät paljonkin, mutta silti tarvitsevat aikuisen ohjausta ja turvaa, tukea.

Kuulostaa aivan minulta teini-iässä. En oikeasti tajunnut loukkaavani käytöksellä äitiäni, kun eihän tyhmillä vanhemmilla tunteita voi olla kun ne on niin taukkeja ja eikä tajua mistään mitään ja daa. Myöhemmin tullut hirveän huono omatunto ja olen nyt aikuisiällä parhaissa väleissä äitini kanssa, soitellaan usein pitkiä puheluita ja saan tältä todella paljon tukea. Asiat muuttuivat melkein heti muutettuani pois kotoa. 

Toisaalta olinkin aika ahdistunut ja kärsin pahasta masennuksesta, mistä olen kertonut äidilleni vasta myöhemmin. Päällisin puolin minullakin oli kaikki kunnossa, mutta oikeasti olin uskomattoman epävarma itsestäni ja tulevaisuudestani ja kärsin todella huonosta itsetunnosta, minkä takia varmaan pitikin haastaa riitaa että pääsi nousemaan muiden yläpuolelle. Vanhemmat olivat ainoita joihin uskalsin purkaa pahaa oloani, kun kaverithan oli elämää tärkeämpiä eikä niiden kanssa voinut riidellä tai vaikeuttaa asioita.   

Voisiko olla, että äidin epävarmuus ja heikkous ottaa hiukan narsistista ja henkisesti vahvaa tytärtä todella päähän? Kaikenlaiset hymyilyt ja lässytykset vain pahentavat raivoa.

Itsekin söin nuorena muutamia kertoja omassa huoneessa, miksi? Koska äiti tuijotti minun lautasta ja syömistä, enkä osannut suhtautua siihen huumorilla siihen aikaan.

Luin vain eka sivun, mutta tuli mieleen, että sano teinille, että jos tekee noin tiukkaa asua kotona, niin neiti on hyvä ja etsii itselleen oman kämpän. Tienaa omat rahat ja maksaa omat laskut. Minä sanoisin kylmän viileästi näin, kenties tulostaisin valmiiksi Kelan sivuilta joitakin kaavakkeita vielä todistaakseni, että olen tosissani. 

Itse muutin pois myös 18-vuotiaana lukiolaisena. Tosin mulla oli vanhempiini hyvät välit ja sain avustusta, mutta aloin käymään myös töissä. Kyllä opin arvostamaan vanhempiani ja sitä, etten ollut kaikesta vastuussa.

Saako teini jotain taskurahaa tms.? Ne pois jos käytös ei muutu. Sano, että jos asuu kotona ja haluaa rahaa, niin käytös on oltava parempaa. Jos ei kelpaa niin eikun oman asunnon etsintään ja rahojen tienaamiseen.

Mitä  te ap haukuttu. Sen ei tarvitse enää kasvattaa aikuista Ihmistä. Tyttö voi lähteä menemään. Avusta oman kodin hankkimisessa ja tukien hakemisessa. Voi sitten naama nyrpällään olla omassa yksiössään.

61 jatkaa..... Ainahan tällä palstalla on lässytetty miten 18v. muuttaa pois kotona ja nyt ap pitäisi kasvattaa lasta.Siis aikuista lasta. Haloo!!!!

Olen itse voimakastahtoinen ja aktiivinen henkilö ja minulla helposti palaa hihat ap:n tyyppisiin vinkuja-marttyyreihin. Ihan ihme asioita pyörittelet mielessäsi sen autokoulunkin suhteen, mutta tyttäresi saattaa kyllä tosiaan kiusata sinua ihan tahallaan ihan vaan sen takia että olet helppo uhri ja pelokas olemuksesi ärsyttää häntä. Ehkä hän jopa toivoo, että kasvaisit puolustamaan itseäsi. Onko sinua kiusattu koulussa/töissä yms? Ehkä olette tyttärenne kanssa niin erilaisia, että ette vaan kestä toisianne.

Hei! Ollaan erilaisia varmati. Katsomme asioita eri lähtökohdista.

Teini on kauan toivottu lapsi ja hänelle olen halunnut vain hyvää. En jaksa jatkuvia konflikteja ja kohtauksia. Siksi käyttäydyn niin kuin hän olisi virtahepo olohuoneessa. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, että olen hänet tähän pahaan maailmaan synnyttänyt omasta tahdostani. Tunnen kovasti syyllisyyttä ja tuntuu kuin hänen pahaolonsa olisi ainoastaan minun syytäni. Siksi kaiketi hyssyttelen ja ymmärrän ja yritän pitää korkeaa mielialaa korkealla. Tämä kaikki on vain mennyt vain siihen pisteeseen, että minulta on voimat ja keinot loppuneet.

Teini tietenkin koettelee rajojaan, mutta oli kuitenkin iloinen eilen illalla hetken, kun vein hänelle juustoja ja suolakeksejä annoksen huoneeseensa. Tuli jopa hakemaan lisää ja puheli ihan normaalisti jotakin pientä.

Ymmärrän, että on stressaava abivuosi ja ymmärrän, että tunteet palaa tuossa iässä. Ja aikaisemmin kirjoitinkin jo, että olen pyytänyt apua perheneuvoklan psykologilta, kun hän oli pieni. Psykologi totesi, että kaikki on aivan normaalia käyttäytymistä.

 Olen itse teiniäidin lapsi ja olemme aina olleet äitini kanssa hyvissä ja ihanissäaväleissä. Mutta minä olin arka ja pelokas lapsi, teini ei ole sitä ollut koskaan.

Luulen että meillä on tulossa samanlaiset ajat! Minä lopettaisin itseni syyllistämisen, teillähän on toinen lapsi " ihan tavallinen". Jos olisit toiminut äitinä täysin toivottomasti niin molemmat lapsesi oireilisivat. Jotkut ihmiset ovat hankalia, lapsetkin ovat ihmisiä! Toivon että teillä tilanne paranee kun lapsi itsenäistyy. 

Miten musta tuntuu, että tyttö yrittää saada sulta jotain reaktiota. Et koskaan huuda - ei sua siis liikuta mikään, mitä teini tekee tai jättää tekemättä. Nyt ryhtiä nainen, yritä edes. Teini sammuttaa valot, ja sä vaan istut pimeässä ja ihmettelet. Voi jessus sentään, mikä lammas.

En jaksa ihmisiä, jotka ovat kuin teflonia - mikään ei aiheuta vastakaikua. 

Niin tässä juuri kerroin, kun en jaksa enää edes yrittää.