Olen niin väsynyt teinilapseeni.. :(

Näytä tämä teksti teinille? Vähän luulen, ettei hänellä ole hajuakaan sun tuntemuksista. Teksti voisi auttaa ymmärtämään

Erikoinen teini, kun nousee 8 aikana aamulla vapaapäivänä. Onko hän nyt lukiossa? Tuntuu, että sinullakaan ei ole kaikki asiat oikein hyvin, kun pelkäät teiniäsi, mikset tee ruokaa niin kuin itse haluat, syököön jos syö.

Mullakin teini poika mutta ei meillä paiskota ovia.

Sanot sille, että tää on mun taloni ja täällä määrään minä. Pistät sille säännöt selviksi: viikonloppuna herätään viimeistään esim. klo 10 ja sen jälkeen saa imuroida ihan vapaasti, jos joku vielä nukkuu. Ja sitten... kaipaako lapsesi enemmän huomiota?

Jos hän kiukuttelee, eikä suostu puhumaan asioista, niin teet asiat omalla tavallasi. Oma vikansa kun ei kuunnellut.

Minäkin olin hirveä teini, oikeasti aivan kammottava enkä yhtään ihmettele, vaikka äitini olisi toivonut jotain todella ikävää minulle. Vasta näin aikuisempana oikeasti ymmärrän käytökseni ja sen, miten rankkaa sen on täytynyt olla.

En tiedä oliko kyseessä kasvatus - epäilen, koska kaksi muuta sisarusta ovat aivan vastakohtiani olleet aina. Ja ikäero meillä kaikilla on pieni (max 2v), joten kasvatusmetoditkaan ovat tuskin aivan ääripäästä toiseen hypänneet.

Meillä auttoi se, kun äiti kylmästi totesi että nyt olet täysi-ikäinen, hanki oma asunto ja ala elää itse. Totta kai siitä tuli aivan hirveitä sanaharkkoja (minun puoleltani), äiti oli hirviö ja paska ja halusi hylätä lapsensa ja äidin syytä taas kaikki.

Muutin omilleni, opin olemaan ja käyttäytymään. Välit äitiin lämpenivät pikkuhiljaa ja nyt olemme oikein harmonisessa äiti-tytär-suhteessa, ei riitoja tai muitakaan kun kummallakin on oma elämä ja minä osaan käyttäytyä niin kuin ihmisen kuuluu.

Ehkä teilläkin auttaisi jos vaan kylmästi välit poikki? Teini ei välttämättä sisäistä omaa käytöstään (vaikka siis toki kuuluisi!), vaan nimenomaan pitää itseään maailman napana ja elää myös siten. Täysi-ikäinen pärjää jo, hänellä on siihen myös tuki- jne. asiat valtion puolelta omalla puolellaan eli pärjää myös rahallisesti, jos niikseen tulee.

Miksi se teini on jo vuoden syönyt omassa huoneessaan? Etkö ole sanonut, että syö pöydässä niin kuin muutkin tai ei syö ollenkaan? Sinun suurin ongelmasi tuntuu olevan se, että pelkäät konflikteja ja tunnereaktioita. Ja teini käyttää tätä täysillä hyväkseen, on ilmeisesti oppinut siihen jo lapsena. Käykä teini töissä vai saako viikkorahaa?

Mulla ei ole teini-ikäistä lasta, mutta äkkiseltään tuntuu, ettei syy ole kyllä pelkästään teinissäkään.

Ensimmäinen kysymys joka herää on, että onko järkevä isähahmo puuttunut lapsen elämästä? Toinen kysymys on, että toimiiko tytär täysjärkisesti kodin ulkopuolella? Kolmas kysymys, onko tytär fyysisesti terve, hormonihäiriöt voi aiheuttaa agressiivisuutta?

Haistattelijoista ja ovien paiskojista voi tulla vielä ihan rauhallisia aikuisia, että sinänsä toivoa ei ole menetetty. On epätodennäköistä, että saisitte ihan lähiaikoina rakennettua ns. samaa aaltopituutta, se tapahtuu myöhemmin jos on tapahtuakseen.

Kiitos vastauksista. Teini on lukiossa. Teini on urheilullinen ja lähti salille aamutuimaan. Teini on niin ärsyttävän täynnä omaa erinomaisuuttaan. Olen sille sanonutkin muutaman kerran, että saa täältä lähteä elämään omaa elämäänsä, jos kerta on niin hirveetä olla kotona, että pitää ilkeillä koko ajan. Teinistä ei ole muuta huolta ollutkaan, kuin tämä sen ilkeys. Teini siis pärjää todella hyvin koulussa, on kavereita ja harrastuksia. Mutta sekin on muuten erikoista, että kun sanoin teinille viime tammikuussa, että kannattaisi ilmoittautua autokouluun, että autokoulun hinta nousee satasilla. Niin mitä teini vastaa...! Ei aio autokouluun missään tapauksessa niin aikaisin. Ja mulla heti alkoi epäilyttää, että haluaa vaan oottaa, että autokoulu kallistuu, että mulla olis enemmän maksettavaa!!! Onko mullakin jo asennevamma? Muttta teini ei ole edelleenkään menossa autokouluun enkä sitä sille enää aio maksaakaan.En vaan jaksais aina olla iloinen ja alkaa ikäänkuin alusta aina uudelleen ja uudelleen. Että meillä menee siten, että sanon teinille jotakin ihan ystävälliseen sävyyn, niin teini saa kohtauksen. Kohtaus menee ohi ja taas sanon jotakin iloisena ja teini saa kohtauksen. Nyt näitä kohtauksia on tullut jo niin paljon, että mun jaksaminen on loppunut. Ei tee todellakaan mieli sanoa yhtään mitään. Meillä on myös toinen teini, joka on täysin erilainen teini. Tyttö hänkin ja kolme vuotta teineill' ikäeroa. Nämä lapset ovat olleet jo vauvasta saakka aivan täydellisen erilaiset. Toisen teinin kasnsa ei ole mitään riitoja eikä ongelmia. Isompi teini on jyrännyt pikkusisarensakin täysin ikeensä alle.

Niin teinillä on kuin onkin isä olemassa ja elämässä. ;) En ole siis yksin teinin hirviömäisen käytöksen edessä.

 Vaikeaa on täysi-ikäistä teiniä pakottaa syömään ruokapöydässä muiden kanssa, jos se ei halua. Arvatkaapa olenko monta kertaa pyytänyt? Ei se auta, kun täysi-ikäinen haluaa mennä omaan huoneeseensa syömään, niin en voi pakottaa sitä olemaan pöydässä. Monta kertaa on niin, että pyydän syömään, niin teini kysyy, että mitä ruokaa. Kun kerron vaikka, että kalakeittoa, niin teini sanoo yök ja sulkee oven.

 Teini on saanut paljon kiitosta fiksusta käytöksestään tutuiltamme. Hänen keskiarvonsa on yli yhdeksän ja mulla vaan särkee päätä, kun ajattelen teinin käytöstä. Teini on perusterve nuori.

Onko vaan niin, että minusta teini etsii vain vastusta, kun ei uskalla kavereilleen kiukutella ja ilkeillä. Nehän jättäis sen yksin!

 Nyt se tuolla huoneessa ja minä kusisukassa täällä hiljaa istun pelkäämässä, ettäs esuuttuu jostain ihan tyjästä taas. Ja kyllä, minä pelkään konflikteja, johtuu varmaan kiltistä luonteestani ja siitä, että olen ollut jo lapsesta asti vähän pelokas, johtuu varmaan ruumiillisesta kurituksesta, jota siihen aikaan sai syystä mistä tahansa, kun vain isästä siltä alkoi siltä tuntumaan, että nyt pitää lasta kurittaa. Omaan isään siis ei ole minkäänlaista yhteyttä ollut yli kolmeenkymmeneen vuoteen.

Lapsellasi saattaa olla persoonallisuushäiriö. Yritä saada hänet nuorisopsykiatrian vastaanotolle, jossa istut ensimmäisen session hänen kanssaan. Ammatti-ihminen kyllä näkee teinin käytöksessä heti poikkeavuuden, jos sellainen on. Jos ei suostu keskustelemaan ammattilaisen kanssa, niin voit ottaa yhteyden sosiaaliviranomaiseen ja lastenvalvojan kanssa valmistella lapsellesi muuton pois kotoa. 18-vuotiasta ei tarvitse sietää, jos ei osaa käyttäytyä. Saatat olla velvollinen elättämään kunnes saa lukion loppuun. Ei kannata itseään rikkoa, lapsesi käytös jo nuorempana antaa ymmärtää, että päässä on selvästi jotain häikkää. Eikä se ole kenenkään vika. Ei sinun eikä lapsesi.

Tsiisus, peiliin saat katsoa tosiaan. Meillä on ruokana sitä mitä laitetaan, myös teinille. Jos kohteliaasti pyytää, voin jättää hänelle erikseen kananpaloja pois kastikkeesta. Kaapin ovien paukutukseen menen puuttuumaan heti ja pyydän lopettamaan, teini tietää lopettaa sillä ei halua kärsiä seurauksia. Jos liikaa paukuttaa oman huoneen ovea, lähtee ovi pois.

Meille vanhemmille ei kiroilla eikä vittuilla, kotiin tullaan silloin kun sovittu ja se joka imuroi, päättää itse kellonajan. Jos ei ruoka maistu ruokapöydässä, niin omaan huoneeseenkaa sitä ei saa viedä. Ei meillä kysellä teiniltä miten muun perheen pitää elää. Samat säännöt on kaikille.

Onhan äitiys rankkaa, mutta kuitenkin sen kaiken arvoista. <3

Vai mitä?

Onko kovin hoikka? Tuli syömishäiriökin mieleen. Urheilee paljon, ei syö muiden kanssa, hyvä koulussa

Teini on hyvin tietoinen siitä, että äiti on pelokas ja äitiä pystyy helposti kontrolloimaan aggressiivisella käytöksellä tai suuttumalla. Ei tämä teini silti minusta mikään paholaisen lapsi ole, vaan kyse on vain opitusta vuorovaikutuksesta äidin ja tyttären välillä. Ei ole tarvetta arvailla tai ennakoida tyttären mielenlaatua tai odottaa ja olettaa aina pahinta, mutta selkeät säännöt käytöksen suhteen joista pidetään kiinni voisi olla hyvä. Ja äiti voisi koittaa opetella antaa tyttären kiukuttelujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teini-ikäiset suutahtelevat ja kiukuttelevat useinkin, mutta vanhempana pitäisi olla sen verran vahva, ettei leimuavat silmät ja julkea hymy järkytä liikaa.

Lastenvalvoja ei kyllä ole avuksi, ap:n tyttö jo 18 v. Ainoastaan jos on aiemmin ollut huostaanotetuna, saattaa olla jälkiseurantaa.

Kun teini on rauhallinen, juttele hänen kanssaan kaikessa rauhassa. Miettikää olisiko parempi jos muuttaisi omaan asuntoonsa.

15

eli kotona ei ole yksinkertasesti mitään sääntöjä, iteppä tuon jo sanoit. oma vika

Tyttösi vaan ottaa sinuun pesäeroa. On huomannut heikot kohtasi,ja iskee niihin. En kyllä lähtisi tekemään mitään persoonallisuushäiriödiagnoosia. Kuulostaa varsin normaalilta irtiotolta äidistä. Ei tunnu kivalta,mutta kyllä se ohi menee. Tärkeintä on itse olla lähtemättä mukaan valtataisteluihin nuoren kanssa. Teini-ikään kuuluu ohimenevänä vaiheena valtava itsekeskeisyys. Se menee kyllä ohi,jos kehitys etenee normaalisti. 

Teini on normaalipainoinen. Syö kyllä hyvin terveellisesti, mutta saattaa olla vaikutusta, kun on samanlaisten kanssa kavereina. Ei siis ole mitenkään langanlaiha. Painaa jotain 68 ja on 170 pitkä. Ei ota kuuleviin korviinsakaaan mitään muuttoasioita, vaan alkaa huutamaan kurkku suorana miten äiti hänet hylkää! Nyt vaan yritän jaksaa odottaa teinin lähtöä hammasta purren.

Miksi mun kavereitten lapset lähtee kotoaan...nytkin kaksi tuttujen  teiniä, kumpikin 17 vuotiaita on hommannu itelleen oman kämpän. Tämä teini vaan jaksaa olla täällä, vaikka kaikki on paskaa. Oon itsekin ajatellut, että teinillä on persoonahäiriö, käytös on sen verran narsistista. Isäni ja yksi tätini ovat narsistisia ja pari serkkua isän puolelta nekin. On kait se hullus periytyvää. Minä itse olen kyllä alistuva ja miellytän liikaakin ihmisiä. Se on mun varjo.

Kivahan se on kotona asua, kun saa mennä, tulla, tehdä ja käyttäytyä miten haluaa, ja äiti laittaa vielä mieleiset ruuat. Taipumus persoonnallisuushäiriöihin voi olla enemmän tai vähemmän periytyvää, mutta kyllä ympäristöllä ja perheen sisäisillä suhteilla on myös oma tärkeä osansa kehityksessä.