Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?
08.12.2013 |
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan suuri viha Suomea kohtaan, ja mietinkin, että ovatko ulkosuomalaiset jollain tapaa onnellisempia kuin me täällä pohjoisessa. Jos olet siis muuttanut ulkomaille, niin kerro hieman kokemuksistasi. Aiotko joskus muuttaa takaisin Suomeen? Tai suunnitteletko kenties vasta muuttoa pois? Kiinnostaisi myös tietää, missä asut/tulet asumaan.
En tarkoita tätä aloitusta millään pahalla vaan ihan pelkästä uteliaisuudesta. Itsellä olisi mahdollisuus muuttaa töiden puolesta Itä-Eurooppaan, mutta onkohan se sitten lopulta sen arvoista? Välillä tämä Suomen ahdas ilmapiiri ärsyttää, mutta onko asiat paremmin missään muualla?
Kommentit (276)
Ajattelevatko monetkin suomalaiset, että koulutus on kaikissa muissa maissa maksullista (lukukausimaksuja yms.)!? Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[/quote]
Joku tuttu on jotain kertonut joskus tapahtuneen, ja sen perusteella nyt jankkaat täällä kaikille, että emme me muut keskustelijat ajattelekaan niin vaan oikeasti ajattelemmekin näin. Voi yhden kerran...
Mikä kielipoliisi täällä palstalla touhuaa? :D Onhan se suositeltavaa puhua lapselle Suomea, mutta joskus ihan oikeasti aika ja energia ei vain riitä, varsinkin jos on ollut poissa pidempään. Se ei ole ihan niin mustavalkoista kuin moni luulee. Varmasti jokainen puhuisi mielellään edes vähän Suomea lapsilleen, erinäisistä syistä sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[/quote]
Joku tuttu on jotain kertonut joskus tapahtuneen, ja sen perusteella nyt jankkaat täällä kaikille, että emme me muut keskustelijat ajattelekaan niin vaan oikeasti ajattelemmekin näin. Voi yhden kerran...
[/quote]
Ajatus ja toteutus on eri asia; kts.vaikka Erikan tapaus ja monia muita lastensuojeluun ym. muuhun liittyviä tarinoita Suomessa. On mennyt aivan päin mäntyä ja sosiaalityöntekijöiden henk. koht. mieltymyksien mukaan.
Ei kyllä liity enää mitenkään alkuperäiseen aiheeseen, mutta Suomessa on paljon näitä kauniita ajatuksia, jotka sitten käännetään aivan toiseksi. Nauratti aikanaan sen suomalaisen mt-ongelmaisen naisen tapaus, joka kieltäytyi palaamasta Berliinin lentokentältä; Suomen sossu oli aivan kuumana, kun joku karkasi hoidon piiristä ja ja.... :D
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[/quote] Luin kommentin 221. Ei ole mitenkään hullua olettaa, että isän ollessa suomalainen lasten toinen äidinkieli olisi suomi. Tietysti neuvolassakin ajatellaan niin, mutta jos tilanne onkin eri, niin sitten se on eikä siihen enää ole mitään sanomista suomenkielisellä neuvolatädillä. Ei ole kyse siitä, etteikö äidinkielen osaaminen ja lapsen kielen normaali kehittyminen olisi tärkeää sille Pirkollekin Ruoveden terveyskeskuksessa.
Pointtinahan on se, että jokainen lapsi oppisi itselleen äidinkielen. Kaksi- ja monikielisilläkin lapsilla yksi kieli on vahvin kieli ja se on silloin ykköskieli ja ikään kuin äidinkieli. On olemassa myös puolikielisyyttä ja se on vähän ikävämpi homma, jos ihminen osaa holottaa montaa kieltä vähäsen, mutta ei kykene kunnolliseen abstraktiin ajatteluun, puhumiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen millään kielellä. Sen takia äidinkielen osaamista ei pidä vähätellä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[/quote] Luin kommentin 221. Ei ole mitenkään hullua olettaa, että isän ollessa suomalainen lasten toinen äidinkieli olisi suomi. Tietysti neuvolassakin ajatellaan niin, mutta jos tilanne onkin eri, niin sitten se on eikä siihen enää ole mitään sanomista suomenkielisellä neuvolatädillä. Ei ole kyse siitä, etteikö äidinkielen osaaminen ja lapsen kielen normaali kehittyminen olisi tärkeää sille Pirkollekin Ruoveden terveyskeskuksessa.
Pointtinahan on se, että jokainen lapsi oppisi itselleen äidinkielen. Kaksi- ja monikielisilläkin lapsilla yksi kieli on vahvin kieli ja se on silloin ykköskieli ja ikään kuin äidinkieli. On olemassa myös puolikielisyyttä ja se on vähän ikävämpi homma, jos ihminen osaa holottaa montaa kieltä vähäsen, mutta ei kykene kunnolliseen abstraktiin ajatteluun, puhumiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen millään kielellä. Sen takia äidinkielen osaamista ei pidä vähätellä koskaan.
[/quote]
Voi voi, se Ruoveden Pirkko nauraa orastavaan partaansa jos joku äiti onkin pienen ja köyhän maan äiti, jolla on omituinen ja jopa naurettava kieli. "Thihihiiii, tuotako nyt ne meinaa puhua...." Ja ne on sellaista porukkaa, tekevät kaikkea ja muutakin ja mieheltäkin siirtyi työpaikka sinne. Iltalehti kertoo nämä kaikki.
Pärinäsi on puhdasta teoriaa ja monien kieroon kasvaneiden ihmisten Suomessa se jääkin teoriaksi.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:45"]
Minäkin laitan kommentin tähän joukkoon, vaikken ole koskaan ulkomailla asunut. Voin kuvitella, että tuo kuvaus "perustilanteessa toimii kuin junan vessa" on oikein kuvaavaa. Vuosi vuodelta on mua on enemmän ja enemmän alkanut ärsyttämään tämä suomalaisten joustamattomuus. Onko se nyt niin väliä, miten auton parkkeeraa, jos ohi pääsee? Eikö säännöt ole tarkoitettu ohjeellisiksi, pitääkö aina "nussia pilkkua"? Suomi on täynnä pikkupoliiseja, joiden elämän suurin nautinto on kytätä toisten tekemisiä. Tästä esimerkkinä uusi naapurimme. Pariskunta osti talon tästä omakotitaloalueelta ja heille oli tilattu soraa salaojaremonttiin. Siirsivät auton pihasta odotellessaan sitä sorakuormaa kadun varteen ja hui, hui, nokka väärään suuntaan. Kenenkään tiellä se ei siinä puoliksi heidän nurtsilla ollut, mutta kun se nokka oli väärään suuntaan väällä puolen tietä. No, jotakin se haittasi, koska hetken päästä parkkipirkot ajoi siihen autolla antamaan sakon. Kertaakaan 14 vuoden aikana en ole täällä pussinperässä nähnyt pysäköinninvalvontaa. Mietin, että kuka oikeasti soitti siitä ja tervehti uusia asukkaita 50 Euron sakolla.
Mutta haaveeksi jää sekin muutto ulkomaille... Olen ainoa lapsi ja isovanhemmat on tosi tärkeitä meidän lapsille. Lisäksi mies on ainoa lapsi ja käymme auttamassa äitiään paljon, jolla alkaa olla ikää. Sitten vielä tähän bonuksena miehen edellisen liiton tytär, joka odottaa esikoista ja sitten alkaa isovanhemmuus meilläkin... Millä tästä lähtisi, vaikka ammattejen puolesta voitaisiin muuttaakin?
[/quote]
niinhan se on. suomi on pikkumaisten kantelupukkien ja juorukellojen maa. sita ei itse meinaa edes huomata ennenkuin paasee sielta pois ja saa vihdoinkin hengittaa vapaasti. suloinen henkisen rentoutumisen tunne tulee ihan yllatyksena. taman sanominen ei ole eraille taalla mieleen mutta totuus sattuu.
lahdin suomesta californiaan 5 vuotta sitten. takaisin en mene, en vaikka maksaisitte tai aseella uhkaisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[/quote] Luin kommentin 221. Ei ole mitenkään hullua olettaa, että isän ollessa suomalainen lasten toinen äidinkieli olisi suomi. Tietysti neuvolassakin ajatellaan niin, mutta jos tilanne onkin eri, niin sitten se on eikä siihen enää ole mitään sanomista suomenkielisellä neuvolatädillä. Ei ole kyse siitä, etteikö äidinkielen osaaminen ja lapsen kielen normaali kehittyminen olisi tärkeää sille Pirkollekin Ruoveden terveyskeskuksessa.
Pointtinahan on se, että jokainen lapsi oppisi itselleen äidinkielen. Kaksi- ja monikielisilläkin lapsilla yksi kieli on vahvin kieli ja se on silloin ykköskieli ja ikään kuin äidinkieli. On olemassa myös puolikielisyyttä ja se on vähän ikävämpi homma, jos ihminen osaa holottaa montaa kieltä vähäsen, mutta ei kykene kunnolliseen abstraktiin ajatteluun, puhumiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen millään kielellä. Sen takia äidinkielen osaamista ei pidä vähätellä koskaan.
[/quote]
Voi voi, se Ruoveden Pirkko nauraa orastavaan partaansa jos joku äiti onkin pienen ja köyhän maan äiti, jolla on omituinen ja jopa naurettava kieli. "Thihihiiii, tuotako nyt ne meinaa puhua...." Ja ne on sellaista porukkaa, tekevät kaikkea ja muutakin ja mieheltäkin siirtyi työpaikka sinne. Iltalehti kertoo nämä kaikki.
Pärinäsi on puhdasta teoriaa ja monien kieroon kasvaneiden ihmisten Suomessa se jääkin teoriaksi.
[/quote]No sille en voi mitään, jos Ruoveden Pirkko ja kollegat ovat suhtautuneet epäasiallisesti vanhempiin, joiden lasten äidinkieli ei ole suomi. Muutoin olen kyllä pärissytkin teoriaa kielenoppimisesta, siis faktaa. Ihan kuin jollakin Fabion kanssa hynttyyt yhteen lyöneellä Suomi-mammalla olisi asiat hallussa, mutta kielenoppimiseen perehtyneillä tutkijoilla ja opettajilla ei. "Tutkimuksetkin voi olla väärässä!!!11" on vastaus, kun yritetään nätisti sanoa, että jos sun äidinkieli on suomi, niin puhu sille mukelolle suomea...
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.
[/quote] Häh? Lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, oli se kieli sitten mikä hyvänsä. Saksaa äidinkielenään puhuvan mamman kannattaa puhua lapselleen saksaa jne. Miten tästä edes voi olla eri mieltä?
[/quote]
Suomalainen sini-valkolasinen sosiaaliämmä voi olla. Kokemusta on, lue kommentti 221.
[/quote] Luin kommentin 221. Ei ole mitenkään hullua olettaa, että isän ollessa suomalainen lasten toinen äidinkieli olisi suomi. Tietysti neuvolassakin ajatellaan niin, mutta jos tilanne onkin eri, niin sitten se on eikä siihen enää ole mitään sanomista suomenkielisellä neuvolatädillä. Ei ole kyse siitä, etteikö äidinkielen osaaminen ja lapsen kielen normaali kehittyminen olisi tärkeää sille Pirkollekin Ruoveden terveyskeskuksessa.
Pointtinahan on se, että jokainen lapsi oppisi itselleen äidinkielen. Kaksi- ja monikielisilläkin lapsilla yksi kieli on vahvin kieli ja se on silloin ykköskieli ja ikään kuin äidinkieli. On olemassa myös puolikielisyyttä ja se on vähän ikävämpi homma, jos ihminen osaa holottaa montaa kieltä vähäsen, mutta ei kykene kunnolliseen abstraktiin ajatteluun, puhumiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen millään kielellä. Sen takia äidinkielen osaamista ei pidä vähätellä koskaan.
[/quote]
Voi voi, se Ruoveden Pirkko nauraa orastavaan partaansa jos joku äiti onkin pienen ja köyhän maan äiti, jolla on omituinen ja jopa naurettava kieli. "Thihihiiii, tuotako nyt ne meinaa puhua...." Ja ne on sellaista porukkaa, tekevät kaikkea ja muutakin ja mieheltäkin siirtyi työpaikka sinne. Iltalehti kertoo nämä kaikki.
Pärinäsi on puhdasta teoriaa ja monien kieroon kasvaneiden ihmisten Suomessa se jääkin teoriaksi.
[/quote]No sille en voi mitään, jos Ruoveden Pirkko ja kollegat ovat suhtautuneet epäasiallisesti vanhempiin, joiden lasten äidinkieli ei ole suomi. Muutoin olen kyllä pärissytkin teoriaa kielenoppimisesta, siis faktaa. Ihan kuin jollakin Fabion kanssa hynttyyt yhteen lyöneellä Suomi-mammalla olisi asiat hallussa, mutta kielenoppimiseen perehtyneillä tutkijoilla ja opettajilla ei. "Tutkimuksetkin voi olla väärässä!!!11" on vastaus, kun yritetään nätisti sanoa, että jos sun äidinkieli on suomi, niin puhu sille mukelolle suomea...
[/quote]
Joo, kyllä suomea juuri nimenomaan. Kyllä sitä korostetaan, juu.
Meillä on onneksi puhutte lapsille pienenä kahtakin kieltä mm. isovanhempien avustuksella niin ovat oppineet molemmat tosi hyvin ja puhuvat niitä molempia kuten äidinkieltään. Onneksi ei kuunneltu suomalaisten ruoveden pirkkojen viisastelua, eikä tosin tarvinnut kuunnellakaan, kun ei Suomessa asuttukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monessa maassa ollaan paljon pinnallisempia ja kontrolloidaan omaa ja muiden käyttäytymistä paljon enemmän kuin Suomessa. Ulkomaalaisena et ole sisäistänyt näitä sosiaalisia normeja kuten kantaväestö eivätkä näkymättömät kilpailuasetelmat naapurien kesken tms. koske samalla tavalla sinua. Olet ikään kuin aina vähän ulkopuolinen, koska et ole ollut samalla lähtöviivalla eikä kukaan vertaile sinua valtaväestöön. Niin on kaikkialla.
Ihmettelen aina, miksi tuosta lasten yksi- tai kaksikielisyydestä täytyy tehdä niin iso asia. Meillä tilanne, että minun äidinkieleni ei ole suomi, mutta koska päätimme asua Suomessa, opetimme lapsille vain suomea. Emme tämän päätöksen tehdessämme tienneet vahvoista suosituksista toiseen suuntaan, ja miehen lääkäri-äiti ajoi kovasti asiaa että lapsella menee kielet sekaisin ja oppiminen vaikeutuu jos hänelle puhutaan kahta eri kieltä.
Mutta siis ei meillä ole ollut mitään käytännössä näkyvää haittaa siitä, että pääosan lasten elämän alkuvuosista heitä on opettanut ei-natiivi suomenpuhuja. Lukemaan oppi tytär 4-vuotiaana ja poika 6-vuotiaana, koulussa on aina mennyt äidinkieli hyvin molemmilla, vaikka tytölle kieli on enemmän intohimo kuin pojalle (kuten minullekin).
On ollut myös paljon puheenvuoroja, että jos ei ole natiivi kielen puhuja, niin jotenkin ei osaisi ilmaista tunteita kielellä hyvin tai ei keksisi sanaleikkejä vaikkapa. En ole huomannut tuollaista ongelmaa, itse asiassa töissä taidan itse hauskuuttaa ihmisiä sanaleikeilläni aika pahasti (tänään keksin uussanan: valitin työkaverille että pesussa oli yksi hyvä ja kallis paita mennyt krymppikseksi ;-) ) Ja mitä tunteiden ilmaisuun tulee, niin 14 vuoden lähes ainoastaan suomen kielen puhumisen ja lukemisen ja kirjoittamisen jälkeen suomi taitaa olla ainoa kieli jolla niitä osaan enää ilmaista... Äidinkielestäänkin voi unohtaa ainakin hienommat vivahteet jos ei sitä aktiivisesti vuosikausiin käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:24"]
Ajattelevatko monetkin suomalaiset, että koulutus on kaikissa muissa maissa maksullista (lukukausimaksuja yms.)!? Ei ole.
[/quote]
Luettelepa EU:n ulkopuolisia maita, joista saat hyvän maksuttoman kandin ja maisterin tutkinnon.
253: ole varovainen lastesi kielenoppimisen kanssa. Oma äitini on myös suomenruotsalainen ja on puhunut meille lapsille suomea vahvalla ruotsalaisella aksentilla/sekasanastolla. Olemme saaneet koulussa kuulla juuri noista äidin mukahauskoista uussanoista, kun tietenkin ne tarttuvat meihin lapsiin, eikä lapsi voi tietää milloin joku äidin käyttämä sana on oikea ja milloin sellainen mille koko luokka räjähtää nauramaan...
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 20:44"]
253: ole varovainen lastesi kielenoppimisen kanssa. Oma äitini on myös suomenruotsalainen ja on puhunut meille lapsille suomea vahvalla ruotsalaisella aksentilla/sekasanastolla. Olemme saaneet koulussa kuulla juuri noista äidin mukahauskoista uussanoista, kun tietenkin ne tarttuvat meihin lapsiin, eikä lapsi voi tietää milloin joku äidin käyttämä sana on oikea ja milloin sellainen mille koko luokka räjähtää nauramaan...
[/quote] Olipa typera luokka ja vellihousu opettaja kun antoi lasten nauraa toisen virheille. Ei ihme etta Suomessa ei kukaan uskalla suutaan avata.
Minulla on vielä niin nuori lapsi ettei hän vielä puhu lainkaan. Asumme maassa, jossa puhutaan kahta kieltä yleisesti ja lisäksi puhumme mieheni kanssa kolmatta kieltä keskenämme. Olemme sopineet, että minä puhun lapselle suomea ja mies toista kotimaamme kieltä (omaa äidinkieltään).
Vaikka varmasti olisi hyödyllistä sekin, että puhuisin lapselle tätä kolmatta kieltä jota puhumme miehen kanssa (noh, se on englanti), en uskaltaisi ryhtyä siihen ihan siitä syystä että omalla äidinkielelläni pystyn puhumaan paljon vivahteikkaammin ja pystyn antamaan lapselle pohjan erittäin laajalle sanavarastolle, vaikka ihan varmasti hän loppujen lopuksi tulee käyttämään tämän maan kahta kieltä enemmän ja sujuvammin kuin suomea. Puhun englantia erinomaisesti, olen asunut Jenkeissä ja käyttänyt englantia työelämässä kymmenen vuotta, mutta kun se ei ole äidinkieleni.
Ihan esimerkiksi voin suomeksi aivan sujuvasti sanoa lauseen "lähden kauppaan" vaikka kuinka monella eri tavalla: piipahdan kaupassa, käväisen kaupassa, poikkean kaupassa, riennän kauppaan, kipaisen kaupassa, ajelen ostoksille, käyn kaupassa juoksujalkaa jne jne. Ei-äidinkielellä ilmaisuni rajoittuisi vain muutamiin näistä, pahimmassa tapauksessa vain yhteen, vaikka itse asia tulisi ymmärretyksi sillä yksinkertaisimmallakin tavalla. Jos lapseni sanavarastossa on sanat piipahtaa, käväistä, kipaista, rientää jne suomeksi, on hänen ajattelunsakin rikkaampaa myös sillä kielellä mitä ikinä sitten aikuisena käyttääkään. Siispä olisi karhunpalvelus olla käyttämättä lapsen kielenkehityksen kriittisimpinä vuosina sitä kieltä missä minun ilmaisuni on rikkainta ja sanavarastoni suurin.
Olen itse kaksikielisestä perheestä ja olen kiitollinen vanhemmilleni, että malttoivat rauhassa antaa minun oppia kaksi kieltä, eikä niin että molemmat olisivat vain puhuneet sitä valtakieltä. Minulla ei esimerkiksi ole tavallista suomalaista aksenttia vieraita kieliä puhuessani, koska tuon toisen kielen kautta minulle on luontevaa vaihtaa intonaatiota ja sanojen painotuksia kielen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 05:02"]
Minulla on vielä niin nuori lapsi ettei hän vielä puhu lainkaan. Asumme maassa, jossa puhutaan kahta kieltä yleisesti ja lisäksi puhumme mieheni kanssa kolmatta kieltä keskenämme. Olemme sopineet, että minä puhun lapselle suomea ja mies toista kotimaamme kieltä (omaa äidinkieltään).
Vaikka varmasti olisi hyödyllistä sekin, että puhuisin lapselle tätä kolmatta kieltä jota puhumme miehen kanssa (noh, se on englanti), en uskaltaisi ryhtyä siihen ihan siitä syystä että omalla äidinkielelläni pystyn puhumaan paljon vivahteikkaammin ja pystyn antamaan lapselle pohjan erittäin laajalle sanavarastolle, vaikka ihan varmasti hän loppujen lopuksi tulee käyttämään tämän maan kahta kieltä enemmän ja sujuvammin kuin suomea. Puhun englantia erinomaisesti, olen asunut Jenkeissä ja käyttänyt englantia työelämässä kymmenen vuotta, mutta kun se ei ole äidinkieleni.
Ihan esimerkiksi voin suomeksi aivan sujuvasti sanoa lauseen "lähden kauppaan" vaikka kuinka monella eri tavalla: piipahdan kaupassa, käväisen kaupassa, poikkean kaupassa, riennän kauppaan, kipaisen kaupassa, ajelen ostoksille, käyn kaupassa juoksujalkaa jne jne. Ei-äidinkielellä ilmaisuni rajoittuisi vain muutamiin näistä, pahimmassa tapauksessa vain yhteen, vaikka itse asia tulisi ymmärretyksi sillä yksinkertaisimmallakin tavalla. Jos lapseni sanavarastossa on sanat piipahtaa, käväistä, kipaista, rientää jne suomeksi, on hänen ajattelunsakin rikkaampaa myös sillä kielellä mitä ikinä sitten aikuisena käyttääkään. Siispä olisi karhunpalvelus olla käyttämättä lapsen kielenkehityksen kriittisimpinä vuosina sitä kieltä missä minun ilmaisuni on rikkainta ja sanavarastoni suurin.
Olen itse kaksikielisestä perheestä ja olen kiitollinen vanhemmilleni, että malttoivat rauhassa antaa minun oppia kaksi kieltä, eikä niin että molemmat olisivat vain puhuneet sitä valtakieltä. Minulla ei esimerkiksi ole tavallista suomalaista aksenttia vieraita kieliä puhuessani, koska tuon toisen kielen kautta minulle on luontevaa vaihtaa intonaatiota ja sanojen painotuksia kielen mukaan.
[/quote] Maailmassa on monta kielta joissa ei ole vastineita jokaiselle suomalaiselle ilmaisulle ja painvastoin.
Talla palstalla nayttavat riehuvan sellaiset jankkaajat jotka eivat ole koskaan asuneet ulkomailla tai kasvattaneet lastaan monikielisessa ymparistossa, jarkkymattomat mielipiteet heilla kuitenkin on asiasta.
Walk a mile in my moccasins...
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:37"]
Asun Italiassa pienellä paikkakunnalla ja elämä on minulle täällä parempaa kuin Suomessa koska,
- ruoka on erinomaista. Esim. yrtit, hedelmät, liha, kala, kasvikset, kananmunat ovat 99% lähellä tuotettua, laadultaan ja maultaan erinomaisia ja vielä erittäin edullisia. Toki syödään todella paljon vain kunkin kauden hedelmiä tai kasviksia, eli kaupassa ei välttämättä ole eksoottista hedelmävalikoimaa läpi vuoden.
- elämänrytmi on leppoisampaa. Ihmisten elämä ei ole niin suorituskeskeistä kuin Suomessa.
- maisemat ovat aivan upeita. Näen Välimeren terassiltamme kun aamulla herään ja toisella puolella asuntoa näkyy upeaa vuoristomaisemaa. Ihan koskemattomaan metsäänkin pääsee halutessaan (jos uskaltaa, villisikojen kanssa ei ole leikkimistä).
- ilmasto tietenkin on ihana. Talvella on joulukuusta-helmikuuhun n. +15 astetta. Satunnaisesti saattaa mittari käydä +5 tienoilla. Lokakuussa käydään vielä rannalla ja uimassa.
- ihmiset vaikuttavat onnellisemmilta, perhe ja ystävät ovat ihmisille tärkeitä. Ja vaikkapa ne teinitkään eivät ole ahdistuneita angstaajia.
- alkoholinkäyttö ei mene överiksi. Ihmiset ovat iloisia ja voivat viettää jopa suuria juhlapäiviä ilman alkoholia. Ei tarvitse pelätä, että omakaan lapsi sitten teininä heiluisi viinapullo kourassa kaupungilla.
- elämä on muutenkin edullisempaa. Toki palkkataso on Suomeen verrattuna alhaisempi, mutta sitä kompensoi muuten edullinen hintataso. Meillä on esim. kolmen hengen + koiran viikon ruokalasku n. 40 euroa. Eikä säästellä tai yritetä sinnitellä millään aletuotteilla.
[/quote]
No jopas on huokea tuo ruokalasku! Kuuluuko siihen myös lapsen koulueväät? Ostatteko suoraan tuottajilta? Me asumme Saksassa, neljä henkilöä, koira ja viikon ruokakauppalaskussa tosiaan aina mukana myös lasten kouluun pakattavat lounaat. AIkuisten lounaat ei, ne syödään työpaikoilla. Ja meidän viikko on aika tarkkaan 100€. Ollaan täältä joskus ajeltu Pohjois-Italiaan viikonlopuiksi eikä ainakaan normiruokakauppojen hinnat ole tuntuneet yllättävän halvoilta. Siksi kiinnostuin kysymään lisää. Senkin olen kyllä saanut ainakin Pohjois-Italiassa huomata, että monet perheet eivät melkein lainkaan käy kaupassa. Enemmän torilla ja munat ja lihat jne suoraan kyläläisten tiloilta.
[/quote]
Juu, saadaan paljon kasviksia ja hedelmiä ystäviltä, joilla on kasvimaat/hedelmäpuita takapihalla tai "mökillä". Yrttejä kasvatetaan itsekin terassilla. Samoin oliiviöljyt ja viinit saadaan aina ystäviltä. Meidän kylässä käy myös pienviljelijöitä myymässä auton lavalta suoraan tuotteitaan. Lähimmässä kaupungissa on kaksi kertaa viikossa ruokatori, sieltä saa myös uskomattoman edullisesti hedelmiä ja kasviksia. Mies käy paljon kalassa, joten harvemmin ostetaan muuta kalaa kuin miehelle syöttikalaa. Eniten rahaa kuluu esim. jogurtteihin, mysliin tai vaikka erilaisiin thai/intialaisiin kastikkeisiin, eli niihin ruokatavaroihin mitä täällä paikalliset vähemmän käyttää ja hinnat ovat jopa Suomen hintatasoa kovemmat.
Täällä lapset tulevat kotiin lounaalle koulusta. Meidän lapsi tosin niin pieni, että on mulla kotona vielä. Mies ei syö lounasta töissä, vaan syödään sitten kaikki yhdessä päivällinen kotona.
Jos muuten tähän ketjuun vielä sattuisi se Bresciassa asuva, niin kiinnostaisiko vaihdella ajatuksia/kokemuksia toisen Italiaan muuttaneen kanssa meilitse/Facebookissa tms?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:19"]
Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:
Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?
Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.
[/quote]
Nimenomaan; suomalaiset suosittelevat sitä jos äidinkieli on suomi. Jos se on joku muu ja hiukan sanoisinko suosittelijan asenteesta kiinni niin äidinkieli ei enää olekaan niin tärkeä.