Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:28"]

207, mä en jotenkin jaksa uskoa, että pakkoruotsin vastustajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, joiden mielestä on tärkeää, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään.

Kenen on vaikea oppia kieliä...? Nooh, oli kuka hyvänsä, lapsella on edelleen ihan erilaiset valmiudet oppia kieliä kuin aikuisella.

Ymmärrän kyllä tämän tosi defensiivisen tyylin näillä joillain ulkomammoilla. Huono omatunto soimaa, kun ollaan luistettu vähän kieliasioiden kanssa sieltä, mistä aita on silloin tuntunut matalimmalta. ;)

[/quote] Ei soimaa omatunto kun suomen osaamisesta ei ole ollut hyotya ollenkaan eika sen osaamattomuudesta mitaan vahinkoa. Minulla ei myoskaan ole noin tunnepohjaista suhdetta suomen kieleen kuin sinulla nakyy olevan. Minulle se on kuin jonkun kaukaisen maan kolikko taskussani, en silla mitaan tee enka katso etta lapsenikaan siita hyotyisi jos sen hanen taskuunsa siirtaisin.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:28"]

207, mä en jotenkin jaksa uskoa, että pakkoruotsin vastustajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, joiden mielestä on tärkeää, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään.

Kenen on vaikea oppia kieliä...? Nooh, oli kuka hyvänsä, lapsella on edelleen ihan erilaiset valmiudet oppia kieliä kuin aikuisella.

Ymmärrän kyllä tämän tosi defensiivisen tyylin näillä joillain ulkomammoilla. Huono omatunto soimaa, kun ollaan luistettu vähän kieliasioiden kanssa sieltä, mistä aita on silloin tuntunut matalimmalta. ;)

[/quote] Ei soimaa omatunto kun suomen osaamisesta ei ole ollut hyotya ollenkaan eika sen osaamattomuudesta mitaan vahinkoa. Minulla ei myoskaan ole noin tunnepohjaista suhdetta suomen kieleen kuin sinulla nakyy olevan. Minulle se on kuin jonkun kaukaisen maan kolikko taskussani, en silla mitaan tee enka katso etta lapsenikaan siita hyotyisi jos sen hanen taskuunsa siirtaisin.

[/quote]

Ei, ei. Kuten tässä muutamassa kommentissa on minusta jo tähdennetty, kyse ei ole suomen kielestä sinänsä. Kyse on siitä periaatteesta, että jokainen puhuu lapselleen äidinkieltään. Mutta kukin tyylillään, eipä tosiaan sun lastesi kielitaito ole millään tasolla minulta pois. ;)

Asun nykyään Englannissa. En koe vihaa Suomea kohtaan, mutta en tule muuttamaan enää takaisin. Monet asiat on Suomessa hyvin mutta sukupuolivähemmistöjen kohtelu esimerkiksi on ihan väärillä jäljillä (terveydenhuollon ammattilaistenkin keskuudessa) ja muutenkin moniin vähemmistöihin suhtaudutaan tosi nihkeästi. Mutta joka paikassa on omat ongelmansa ja asuinpaikan ongelma on vähän kuin valitsisi ne itselle sopivimmat. 

En koe itseäni suomalaiseksi, eikä minulla ole kansallisuustunnetta mihinkään valtioon. Tunnen yhteenkuuluvuutta ainoastaan pohjoiseen yleensä kun olen sieltä kotoisin: metsä- ja talvimuistot lapsuudesta on tärkeitä, muttei suomalaisuudella juuri ole merkitystä. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:28"]

207, mä en jotenkin jaksa uskoa, että pakkoruotsin vastustajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, joiden mielestä on tärkeää, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään.

Kenen on vaikea oppia kieliä...? Nooh, oli kuka hyvänsä, lapsella on edelleen ihan erilaiset valmiudet oppia kieliä kuin aikuisella.

Ymmärrän kyllä tämän tosi defensiivisen tyylin näillä joillain ulkomammoilla. Huono omatunto soimaa, kun ollaan luistettu vähän kieliasioiden kanssa sieltä, mistä aita on silloin tuntunut matalimmalta. ;)

[/quote] Ei soimaa omatunto kun suomen osaamisesta ei ole ollut hyotya ollenkaan eika sen osaamattomuudesta mitaan vahinkoa. Minulla ei myoskaan ole noin tunnepohjaista suhdetta suomen kieleen kuin sinulla nakyy olevan. Minulle se on kuin jonkun kaukaisen maan kolikko taskussani, en silla mitaan tee enka katso etta lapsenikaan siita hyotyisi jos sen hanen taskuunsa siirtaisin.

[/quote]

Ei, ei. Kuten tässä muutamassa kommentissa on minusta jo tähdennetty, kyse ei ole suomen kielestä sinänsä. Kyse on siitä periaatteesta, että jokainen puhuu lapselleen äidinkieltään. Mutta kukin tyylillään, eipä tosiaan sun lastesi kielitaito ole millään tasolla minulta pois. ;)

[/quote] Lapseni kielitaito on ihan kiitettava, thank you very much, puhuu kolmea kielta, suomi nyt ei vaan ole yksi niista.

Ja on naitakin nahty, suomalaisia pariskuntia jotka puhuvat kotona aina suomea ja asuinmaan kieli on niin huonossa kantimissa vuosienkin jalkeen etta eivat selvia yksinkertaisista jokapaivaisista asioista.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:53"]

Kerronpa teille vittupäille rautalangasta nyt esimerkin ja tositarinan:

Isä suomalainen, äiti virolainen. Perhe asunut Virossa, jossa vanhemmat myös tapasivat. Lapset syntyivät siellä, perhe muutti Suomeen, asuivat siellä pari vuotta, muuttivat Sveitsiin, jossa asuivat n. 5 vuotta. Koko ajan lapset osasivat viroa, suomea ja saksaa toki puhuen suomea aksentilla ja äiti osasi parhaiten viroa.

Perhe muutti Suomeen ja isä selvitteli etukäteen hiukan asioita mm. lasten kielestä ja koulusta. Kaikki mm. lasten neuvola ym. hössöttivät miten pitää puhua lapsille äidinkieltä jne. (olettivat tietenkin, että suomi on se :). Sitten perhe tuli Suomeen ja ensimmäinen tapaaminen lasten neuvolassa ja koulussa nuoremman kanssa: yllätys :). Oli jotenkin nämä "neuvojat" vaikeana ja ei ollutkaan enää se äidinkieli niiin tärkeä :DD.

[/quote]

Nonnii, tuossa tapauksessa kieliä on kolme: kaksi äidinkieltä (suomi ja viro) ja yksi vahva kieli ulkomailla asumisen takia (saksa) . Odotatko todella, että suomalaisen yhteiskunnan pitäisi tukea kaikkien noiden kielien opettamista Suoman jokaisella paikkakunnalla? Et ole sitten kuullut rajallisista resursseista.

Minkään kuntapolitiikan asiantuntija en ole, mutta paluumuuttajille tarjotaan mahdollisuutta ylläpitää ulkomailla opittua kieltä tai toista kotikieltä. Mikäli saman kielen opetusta tarvitsevia ei löydy tarpeeksi, ei opetusta tarvitse järjestää (ne resurssit). Missään ei ole taattu useampien kielien opetusta per oppilas.

Ihan pikkaisen peräänkuuluttaisin sitä oman vastuun ottamista ja järjenkäyttöäkin, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:28"]

207, mä en jotenkin jaksa uskoa, että pakkoruotsin vastustajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, joiden mielestä on tärkeää, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään.

Kenen on vaikea oppia kieliä...? Nooh, oli kuka hyvänsä, lapsella on edelleen ihan erilaiset valmiudet oppia kieliä kuin aikuisella.

Ymmärrän kyllä tämän tosi defensiivisen tyylin näillä joillain ulkomammoilla. Huono omatunto soimaa, kun ollaan luistettu vähän kieliasioiden kanssa sieltä, mistä aita on silloin tuntunut matalimmalta. ;)

[/quote] Ei soimaa omatunto kun suomen osaamisesta ei ole ollut hyotya ollenkaan eika sen osaamattomuudesta mitaan vahinkoa. Minulla ei myoskaan ole noin tunnepohjaista suhdetta suomen kieleen kuin sinulla nakyy olevan. Minulle se on kuin jonkun kaukaisen maan kolikko taskussani, en silla mitaan tee enka katso etta lapsenikaan siita hyotyisi jos sen hanen taskuunsa siirtaisin.

[/quote]

Ei, ei. Kuten tässä muutamassa kommentissa on minusta jo tähdennetty, kyse ei ole suomen kielestä sinänsä. Kyse on siitä periaatteesta, että jokainen puhuu lapselleen äidinkieltään. Mutta kukin tyylillään, eipä tosiaan sun lastesi kielitaito ole millään tasolla minulta pois. ;)

[/quote] Lapseni kielitaito on ihan kiitettava, thank you very much, puhuu kolmea kielta, suomi nyt ei vaan ole yksi niista.

Ja on naitakin nahty, suomalaisia pariskuntia jotka puhuvat kotona aina suomea ja asuinmaan kieli on niin huonossa kantimissa vuosienkin jalkeen etta eivat selvia yksinkertaisista jokapaivaisista asioista.

[/quote]

No parempi sitten kai, että puhuvat sille lapselleen kieltä jota osaavat, eivätkä mitään tankerokieltä. Näitäkin on nähty....

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 18:37"]

Asun Italiassa pienellä paikkakunnalla ja elämä on minulle täällä parempaa kuin Suomessa koska,

- ruoka on erinomaista. Esim. yrtit, hedelmät, liha, kala, kasvikset, kananmunat ovat 99% lähellä tuotettua, laadultaan ja maultaan erinomaisia ja vielä erittäin edullisia. Toki syödään todella paljon vain kunkin kauden hedelmiä tai kasviksia, eli kaupassa ei välttämättä ole eksoottista hedelmävalikoimaa läpi vuoden.

- elämänrytmi on leppoisampaa. Ihmisten elämä ei ole niin suorituskeskeistä kuin Suomessa. 

- maisemat ovat aivan upeita. Näen Välimeren terassiltamme kun aamulla herään ja toisella puolella asuntoa näkyy upeaa vuoristomaisemaa. Ihan koskemattomaan metsäänkin pääsee halutessaan (jos uskaltaa, villisikojen kanssa ei ole leikkimistä).

- ilmasto tietenkin on ihana. Talvella on joulukuusta-helmikuuhun n. +15 astetta. Satunnaisesti saattaa mittari käydä +5 tienoilla. Lokakuussa käydään vielä rannalla ja uimassa.

- ihmiset vaikuttavat onnellisemmilta, perhe ja ystävät ovat ihmisille tärkeitä. Ja vaikkapa ne teinitkään eivät ole ahdistuneita angstaajia.

- alkoholinkäyttö ei mene överiksi. Ihmiset ovat iloisia ja voivat viettää jopa suuria juhlapäiviä ilman alkoholia. Ei tarvitse pelätä, että omakaan lapsi sitten teininä heiluisi viinapullo kourassa kaupungilla.

- elämä on muutenkin edullisempaa. Toki palkkataso on Suomeen verrattuna alhaisempi, mutta sitä kompensoi muuten edullinen hintataso. Meillä on esim. kolmen hengen + koiran viikon ruokalasku n. 40 euroa. Eikä säästellä tai yritetä sinnitellä millään aletuotteilla.

[/quote]

No jopas on huokea tuo ruokalasku! Kuuluuko siihen myös lapsen koulueväät? Ostatteko suoraan tuottajilta? Me asumme Saksassa, neljä henkilöä, koira ja viikon ruokakauppalaskussa tosiaan aina mukana myös lasten kouluun pakattavat lounaat. AIkuisten lounaat ei, ne syödään työpaikoilla. Ja meidän viikko on aika tarkkaan 100€. Ollaan täältä joskus ajeltu Pohjois-Italiaan viikonlopuiksi eikä ainakaan normiruokakauppojen hinnat ole tuntuneet yllättävän halvoilta. Siksi kiinnostuin kysymään lisää. Senkin olen kyllä saanut ainakin Pohjois-Italiassa huomata, että monet perheet eivät melkein lainkaan käy kaupassa. Enemmän torilla ja munat ja lihat jne suoraan kyläläisten tiloilta.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:28"]

207, mä en jotenkin jaksa uskoa, että pakkoruotsin vastustajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, joiden mielestä on tärkeää, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään.

Kenen on vaikea oppia kieliä...? Nooh, oli kuka hyvänsä, lapsella on edelleen ihan erilaiset valmiudet oppia kieliä kuin aikuisella.

Ymmärrän kyllä tämän tosi defensiivisen tyylin näillä joillain ulkomammoilla. Huono omatunto soimaa, kun ollaan luistettu vähän kieliasioiden kanssa sieltä, mistä aita on silloin tuntunut matalimmalta. ;)

[/quote] Ei soimaa omatunto kun suomen osaamisesta ei ole ollut hyotya ollenkaan eika sen osaamattomuudesta mitaan vahinkoa. Minulla ei myoskaan ole noin tunnepohjaista suhdetta suomen kieleen kuin sinulla nakyy olevan. Minulle se on kuin jonkun kaukaisen maan kolikko taskussani, en silla mitaan tee enka katso etta lapsenikaan siita hyotyisi jos sen hanen taskuunsa siirtaisin.

[/quote]

Ei, ei. Kuten tässä muutamassa kommentissa on minusta jo tähdennetty, kyse ei ole suomen kielestä sinänsä. Kyse on siitä periaatteesta, että jokainen puhuu lapselleen äidinkieltään. Mutta kukin tyylillään, eipä tosiaan sun lastesi kielitaito ole millään tasolla minulta pois. ;)

[/quote]

Kylläpä te vaan puolustatte juuri suomen kieltä, mutta Suomessa puolustatte vähemmän vaikka viron kielen pysyvyyttä lapsella; "no, sehän on melkein sama kieli".

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:28"]

207, mä en jotenkin jaksa uskoa, että pakkoruotsin vastustajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, joiden mielestä on tärkeää, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään.

Kenen on vaikea oppia kieliä...? Nooh, oli kuka hyvänsä, lapsella on edelleen ihan erilaiset valmiudet oppia kieliä kuin aikuisella.

Ymmärrän kyllä tämän tosi defensiivisen tyylin näillä joillain ulkomammoilla. Huono omatunto soimaa, kun ollaan luistettu vähän kieliasioiden kanssa sieltä, mistä aita on silloin tuntunut matalimmalta. ;)

[/quote] Ei soimaa omatunto kun suomen osaamisesta ei ole ollut hyotya ollenkaan eika sen osaamattomuudesta mitaan vahinkoa. Minulla ei myoskaan ole noin tunnepohjaista suhdetta suomen kieleen kuin sinulla nakyy olevan. Minulle se on kuin jonkun kaukaisen maan kolikko taskussani, en silla mitaan tee enka katso etta lapsenikaan siita hyotyisi jos sen hanen taskuunsa siirtaisin.

[/quote]

Ei, ei. Kuten tässä muutamassa kommentissa on minusta jo tähdennetty, kyse ei ole suomen kielestä sinänsä. Kyse on siitä periaatteesta, että jokainen puhuu lapselleen äidinkieltään. Mutta kukin tyylillään, eipä tosiaan sun lastesi kielitaito ole millään tasolla minulta pois. ;)

[/quote]

Kylläpä te vaan puolustatte juuri suomen kieltä, mutta Suomessa puolustatte vähemmän vaikka viron kielen pysyvyyttä lapsella; "no, sehän on melkein sama kieli".

[/quote]

Mitä ihmettä oikein höpäjät? :D Tää "keskustelu" saa jo hieman absurdeja piirteitä... 

Rautalankaa: jokaisen pitäisi puhua lapselleen äidinkieltään. Ihan sama, mikä se äidinkieli on. Piste. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 21:49"]

Kylläpä te vaan puolustatte juuri suomen kieltä, mutta Suomessa puolustatte vähemmän vaikka viron kielen pysyvyyttä lapsella; "no, sehän on melkein sama kieli".

[/quote]

Ketkä Te tai Me? Yksityiset ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet tähän viestiketjuun? Suomalaisuuden liiton salakätyrit, jotka väijyy joka paikassa kuin konsanaan RKP:n agentit huimine suomenruotsalaisine rahoineen? Ulkoavaruuden oliot, jotka käyvät öisin kuiskimassa sinun korvaasi, hui, suomenkielisiä sanoja?

Ei vaan asiaan. Olemme asuneet Italiassa nyt reilun vuoden. Lähdimme Suomesta, koska oli vain sellainen tunne, että jotain ratkaisevaa täytyy tehdä. Maailman näkeminen uudelta kantilta veti voiton. Työpaikka löytyi ja Italiaan lähdettiin. Ollaan matkalla, jonka pituudesta tai määränpäästä ei ole tietoa, mutta Suomeen ei olisi aivan lähivuosina tarkoitus palata.

Ensimmäinen pitkä kesäloma oli viime kesänä ja kyllä se Suomi tuntui kodilta ja niin helpolta (olemme täällä Italiassa ihan normaaleissa työpaikoissa ja italialaisissa terveys- ja verotussysteemeissä, emmekä millään expat yms. etuuksilla liikkeellä). Toisaalta Italiassakin on paljon hyvää, vaikka koko maa on talouskriisin kourissa. Kukaan ei voi kiistää luonnon ja kulttuurin kauneutta.

Mitä tulee lapsiimme, molemmat puhuvat tietenkin hyvää suomenkieltä, koska olemme molemmat vanhemmat suomenkielisiä ja toki olemme myös ulkomailla olleet näin vähän aikaa. Lapsilla on suomen lisäksi jo vahva kielitaito koulukielestä (opettajien arvio, ei natiivitaso, mutta hyvä). Vanhempi sanoikin jo, että välillä joutuu etsimään suomenkielen sanoja. Lisäksi meidän ystäväpiirin myötä on parin muun kielen osalta tullut passiivinen tai suppea kielitaito.

Täällä ei ole tuollaista yhden kommentoijan kertomaa kielitaidottomien oppilaiden luokittelua. Luulenpa, että sitä on pelkästään Saksassa. Ja lapset on äänekkäitä ja hyvin sallivia leikkikavereita kohtaan. Kieli on vain pieni osa kommunikointia.

Ruokalasku: Meitä on neljä ja meillä menee kyllä enemmän kuin 40 € viikossa kauppaan. Selvästi enemmän, mutta se on kyllä totta, että 60-70 € saa ostoskärryn ihan täyteen. Erotuksena paikallisiin meillä ei tietenkään ole omia puutarhaviljelmiä, joista saisi hedelmät ja kasvikset lähes koko vuodeksi.

Hyvää on vaikka Välimeri ja Alpit. Loputtomat mahdollisuudet nähdä ja oppia uutta. Itse aloitin laskettelun. Rahan puolesta emme ole liikkellä ja veikkaan, että Suomessa saisimme jotain säästöönkin, mitä täällä emme pysty tekemään, mutta hyvä jos +-0 saavutetaan rahallisesti, muutoin koen meidän saavan koko aika paljon muuta hyvää.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:29"]

No ehkä sellaisen mielestä, joka ei ole asunut kuin yhdessä maassa Suomen lisäksi. Itse olen asunut yli 10 maassa, mikä ei välttämättä ole mikään ihanteellinen vaihtoehto. Mutta joka maasta löytyy hyviä ja huonoja puolia. Ulkosuomalaisilla tulee yleensä siinä vaiheessa takaisin Suomeen ikävä, kun eteen tulee lasten jatko-opinnot, esim. yliopistossa. Vaikka siellä ulkomailla saisi parempaa liksaa, niin aika harvalla on kuitenkaan laittaa 200 000 euroa korkeakoulututkintoon. Suomessa saat sen lähes ilmaiseksi. Toinen syy, miksi palataan Suomeen on sairastuminen. Pitkäaikaissairaudet käyvät aika kalliiksi, Suomessa hyvin edullista.

[/quote]

Missä maassa ainoa vaihtoehto on laittaa 200 000 korkeakoulututkintoon?

[/quote]

Ei ainoa vaihtoehto, mutta esim. Englannissa ja Yhdysvalloissa sekä osassa Aasian maita tuolla summalla saa varmasti hyvän koulutuksen. Rahat eivät vain riitä, ja siksi palataan jatko-opintoihin haluavien nuorten kanssa Suomeen.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: on, jos sattuuu asumaan esim. Saksassa.

Minäkin laitan kommentin tähän joukkoon, vaikken ole koskaan ulkomailla asunut. Voin kuvitella, että tuo kuvaus "perustilanteessa toimii kuin junan vessa" on oikein kuvaavaa. Vuosi vuodelta on mua on enemmän ja enemmän alkanut ärsyttämään tämä suomalaisten joustamattomuus. Onko se nyt niin väliä, miten auton parkkeeraa, jos ohi pääsee? Eikö säännöt ole tarkoitettu ohjeellisiksi, pitääkö aina "nussia pilkkua"? Suomi on täynnä pikkupoliiseja, joiden elämän suurin nautinto on kytätä toisten tekemisiä. Tästä esimerkkinä uusi naapurimme. Pariskunta osti talon tästä omakotitaloalueelta ja heille oli tilattu soraa salaojaremonttiin. Siirsivät auton pihasta odotellessaan sitä sorakuormaa kadun varteen ja hui, hui, nokka väärään suuntaan. Kenenkään tiellä se ei siinä puoliksi heidän nurtsilla ollut, mutta kun se nokka oli väärään suuntaan väällä puolen tietä. No, jotakin se haittasi, koska hetken päästä parkkipirkot ajoi siihen autolla antamaan sakon. Kertaakaan 14 vuoden aikana en ole täällä pussinperässä nähnyt pysäköinninvalvontaa. Mietin, että kuka oikeasti soitti siitä ja tervehti uusia asukkaita 50 Euron sakolla.

Mutta haaveeksi jää sekin muutto ulkomaille... Olen ainoa lapsi ja isovanhemmat on tosi tärkeitä meidän lapsille. Lisäksi mies on ainoa lapsi ja käymme auttamassa äitiään paljon, jolla alkaa olla ikää. Sitten vielä tähän bonuksena miehen edellisen liiton tytär, joka odottaa esikoista ja sitten alkaa isovanhemmuus meilläkin... Millä tästä lähtisi, vaikka ammattejen puolesta voitaisiin muuttaakin?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 21:49"]

Kylläpä te vaan puolustatte juuri suomen kieltä, mutta Suomessa puolustatte vähemmän vaikka viron kielen pysyvyyttä lapsella; "no, sehän on melkein sama kieli".

[/quote]

Ketkä Te tai Me? Yksityiset ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet tähän viestiketjuun? Suomalaisuuden liiton salakätyrit, jotka väijyy joka paikassa kuin konsanaan RKP:n agentit huimine suomenruotsalaisine rahoineen? Ulkoavaruuden oliot, jotka käyvät öisin kuiskimassa sinun korvaasi, hui, suomenkielisiä sanoja?

Ei vaan asiaan. Olemme asuneet Italiassa nyt reilun vuoden. Lähdimme Suomesta, koska oli vain sellainen tunne, että jotain ratkaisevaa täytyy tehdä. Maailman näkeminen uudelta kantilta veti voiton. Työpaikka löytyi ja Italiaan lähdettiin. Ollaan matkalla, jonka pituudesta tai määränpäästä ei ole tietoa, mutta Suomeen ei olisi aivan lähivuosina tarkoitus palata.

Ensimmäinen pitkä kesäloma oli viime kesänä ja kyllä se Suomi tuntui kodilta ja niin helpolta (olemme täällä Italiassa ihan normaaleissa työpaikoissa ja italialaisissa terveys- ja verotussysteemeissä, emmekä millään expat yms. etuuksilla liikkeellä). Toisaalta Italiassakin on paljon hyvää, vaikka koko maa on talouskriisin kourissa. Kukaan ei voi kiistää luonnon ja kulttuurin kauneutta.

Mitä tulee lapsiimme, molemmat puhuvat tietenkin hyvää suomenkieltä, koska olemme molemmat vanhemmat suomenkielisiä ja toki olemme myös ulkomailla olleet näin vähän aikaa. Lapsilla on suomen lisäksi jo vahva kielitaito koulukielestä (opettajien arvio, ei natiivitaso, mutta hyvä). Vanhempi sanoikin jo, että välillä joutuu etsimään suomenkielen sanoja. Lisäksi meidän ystäväpiirin myötä on parin muun kielen osalta tullut passiivinen tai suppea kielitaito.

Täällä ei ole tuollaista yhden kommentoijan kertomaa kielitaidottomien oppilaiden luokittelua. Luulenpa, että sitä on pelkästään Saksassa. Ja lapset on äänekkäitä ja hyvin sallivia leikkikavereita kohtaan. Kieli on vain pieni osa kommunikointia.

Ruokalasku: Meitä on neljä ja meillä menee kyllä enemmän kuin 40 € viikossa kauppaan. Selvästi enemmän, mutta se on kyllä totta, että 60-70 € saa ostoskärryn ihan täyteen. Erotuksena paikallisiin meillä ei tietenkään ole omia puutarhaviljelmiä, joista saisi hedelmät ja kasvikset lähes koko vuodeksi.

Hyvää on vaikka Välimeri ja Alpit. Loputtomat mahdollisuudet nähdä ja oppia uutta. Itse aloitin laskettelun. Rahan puolesta emme ole liikkellä ja veikkaan, että Suomessa saisimme jotain säästöönkin, mitä täällä emme pysty tekemään, mutta hyvä jos +-0 saavutetaan rahallisesti, muutoin koen meidän saavan koko aika paljon muuta hyvää.

[/quote]

Kerronpa teille vittupäille rautalangasta nyt esimerkin ja tositarinan:

Isä suomalainen, äiti virolainen. Perhe asunut Virossa, jossa vanhemmat myös tapasivat. Lapset syntyivät siellä, perhe muutti Suomeen, asuivat siellä pari vuotta, muuttivat Sveitsiin, jossa asuivat n. 5 vuotta. Koko ajan lapset osasivat viroa, suomea ja saksaa toki puhuen suomea aksentilla ja äiti osasi parhaiten viroa.

Perhe muutti Suomeen ja isä selvitteli etukäteen hiukan asioita mm. lasten kielestä ja koulusta. Kaikki mm. lasten neuvola ym. hössöttivät miten pitää puhua lapsille äidinkieltä jne. (olettivat tietenkin, että suomi on se :). Sitten perhe tuli Suomeen ja ensimmäinen tapaaminen lasten neuvolassa ja koulussa nuoremman kanssa: yllätys :). Oli jotenkin nämä "neuvojat" vaikeana ja ei ollutkaan enää se äidinkieli niiin tärkeä :DD.

Meillä vähän sama tilanne; asumme Saksassa ja mm. Suomi-koulussa täällä on paljon suomalais-ulkkis -lapsia.

Kokemusta on meilläkin niin paljon ko. asiasta, että Suomessa kukaan ei ole oikeastaan huolissaan lapsen äidinkielen osaamisesta jos se ei ole suomi. Puhukaa mitä puhutte.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:29"]

No ehkä sellaisen mielestä, joka ei ole asunut kuin yhdessä maassa Suomen lisäksi. Itse olen asunut yli 10 maassa, mikä ei välttämättä ole mikään ihanteellinen vaihtoehto. Mutta joka maasta löytyy hyviä ja huonoja puolia. Ulkosuomalaisilla tulee yleensä siinä vaiheessa takaisin Suomeen ikävä, kun eteen tulee lasten jatko-opinnot, esim. yliopistossa. Vaikka siellä ulkomailla saisi parempaa liksaa, niin aika harvalla on kuitenkaan laittaa 200 000 euroa korkeakoulututkintoon. Suomessa saat sen lähes ilmaiseksi. Toinen syy, miksi palataan Suomeen on sairastuminen. Pitkäaikaissairaudet käyvät aika kalliiksi, Suomessa hyvin edullista.

[/quote]

Missä maassa ainoa vaihtoehto on laittaa 200 000 korkeakoulututkintoon?

[/quote]

Ei ainoa vaihtoehto, mutta esim. Englannissa ja Yhdysvalloissa sekä osassa Aasian maita tuolla summalla saa varmasti hyvän koulutuksen. Rahat eivät vain riitä, ja siksi palataan jatko-opintoihin haluavien nuorten kanssa Suomeen.

[/quote]

Saksassa ei ainakaan maksa tuota; itse asiassa taitaa maksaa vähemmän, koska Saksassa opiskelija saa lapsilisää 27 v. asti ja opintorahakin on korkeampi. Kuten elämiskulut kaikki.

Tämä keskustelu ahdistaa. Koen itseni onnekkaaksi (kiitos osaksi hyvälle uravalinnalle osaksi myös EU:lle, joka helpottaa liikkumista) että saan asua Suomessa tai saan asua muualla. Tämän keskustelun luettuani ehkä olen tuosta "muualla" sanasta vaikuttuneempi ;-),

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:29"]

No ehkä sellaisen mielestä, joka ei ole asunut kuin yhdessä maassa Suomen lisäksi. Itse olen asunut yli 10 maassa, mikä ei välttämättä ole mikään ihanteellinen vaihtoehto. Mutta joka maasta löytyy hyviä ja huonoja puolia. Ulkosuomalaisilla tulee yleensä siinä vaiheessa takaisin Suomeen ikävä, kun eteen tulee lasten jatko-opinnot, esim. yliopistossa. Vaikka siellä ulkomailla saisi parempaa liksaa, niin aika harvalla on kuitenkaan laittaa 200 000 euroa korkeakoulututkintoon. Suomessa saat sen lähes ilmaiseksi. Toinen syy, miksi palataan Suomeen on sairastuminen. Pitkäaikaissairaudet käyvät aika kalliiksi, Suomessa hyvin edullista.

[/quote]

Missä maassa ainoa vaihtoehto on laittaa 200 000 korkeakoulututkintoon?

[/quote]

Ei ainoa vaihtoehto, mutta esim. Englannissa ja Yhdysvalloissa sekä osassa Aasian maita tuolla summalla saa varmasti hyvän koulutuksen. Rahat eivät vain riitä, ja siksi palataan jatko-opintoihin haluavien nuorten kanssa Suomeen.

[/quote]

Saksassa ei ainakaan maksa tuota; itse asiassa taitaa maksaa vähemmän, koska Saksassa opiskelija saa lapsilisää 27 v. asti ja opintorahakin on korkeampi. Kuten elämiskulut kaikki.

[/quote]

200 000 euroa opiskeluun:) Ohhooh!

Vaikka opiskelu maksaa JOISSAKIN maissa niin ei se nyt ihan noin kallista ole:) Tavalliset ihmiset suoriutuvat lastensa opintomaksuista ihan hyvin:) Ei se helppoa ole jos on vähätuloinen mutta hyvin mahdollista kun säästää vähän etukäteen.

Voi tulla YLLÄTYKSENÄ mutta monikaan ulkomailla asuva ei hingu lapsiaan suomalaisten opintoahjojen pariin. Suomen ulkopuolella Suomen yliopistot tai muut koulut eivät ole mitään erityisen ihailtuja eikä niistä valmistuneella ole yhtä hyviä lähtökohtia paraatipaikoille työelämään. Suurin osa ulkomailla menestyneistä tai Suomessakin menestyneistä suomalaisista on saanut oppiarvonsa Suomen ulkopuolella sijaitsevasta opinahjosta:)

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 02:44"]

Minulla oli paha tulehdus ja mieheni vei autolla sairaalaan. Sain siella oikein laksytyksen etta tuossa kunnossa soitetaan ambulanssi, sita varten ne ovat ja ensi kerralla et tule millaan yksityiskyydilla.

usalainen 

[/quote]

Läksytyksen? Eikö siellä Ameriikoissa asiakaspalvelu olekaan ystävällistä ja ihmiset yhtä hymyä? Täällä Juntti-Suomessa voisi toki saada sairaalassa huonoa palvelua ja vihaista läksytystä. Jäyhiä jurottajia kun ollaan.  :)

[/quote] Missa kohtaa sanoin etta se oli vihaista laksytysta niinkuin Suomessa. Ihan oli hymysuin annettua. Ehka olisi pitanyt sanoa "neuvontaa" mutta kun tama aidinkieli ei oikein enaa suju ;). Yksityishuoneeni sangyn vierella viela annettiin, vaanna sitten tuostakin jotain sanomista.

Minun lapseni jatko-opintoja ei olisi edes voinut suorittaa Suomessa. BA:han meni tuo 200 000+ mutta maisteri- ja tohtoriopinnot paljon halvempia.

Sinulle, joka hölötit "Papiamentolandiasta" ja sen kielestä:

Kielen oppiminen ei koskaan mene hukkaan. Kaksi- tai monikielisyys ei todellakaan vie tilaa aivoista, vaan monipuolistaa kielellistä ja kulttuurista osaamista ja lisää mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vaikka mahdollisuus on omalta kohdalta jo menetetty, pitääkö se pilata lapsenkin osalta?

Toiseksi, lapselle pitää aina puhua omaa äidinkieltä, piste. Ei riitä, että puhuu vierasta kieltä "aivan hyvin" ja opettaa sitä lapsellekin. Kenelläkään Suomesta muuttaneella suomenkielisellä ei ole natiivinomaista kielitaitoa kohdemaan kielestä. Kielitaito on enemmän tai vähemmän puutteellinen, koska _äidinkielen_ voi oppia vain kerran - lapsena. Aikuisiällä sitä äidinkielenomaista taitoa ei enää saa millään, vaikka vieraan kielen voikin oppia hyvin opiskelemalla ja asumalla kohdemaassa.