Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?

Voisitteko yksilöidä ja antaa esimerkkejä ahdasmielisyydestä ja Suomen ankeasta ilmapiiristä; Suomi on mielestäni melko vapaamielinen maa, eikä minua ahdista, jos joku on eri mieltä kanssani. Onko tämä ankeus pelkkä mantra, jota kaikki ulkomammat hokevat ja joka vain jokaisen omassa päässä ahdistaa?

Suomi, samoin kuin mikä hyvänsä paikka, on sellainen, joksi sen asukkaat sen tekevät. Minulla on Suomessa aina ollut mukavaa kun tämän tajusin. Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Suomi on tuntunut ihanalta - asiat sujuvat ja ihmisiin voi luottaa. Myös suomalaisten epäsosiaalisuus tuntuu minusta täysin liioitellulta, jos itse näet yhtään vaivaa ja hiukan valitset seurasi, Suomesta löytyy paljon fiksuja ja seurallisia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin syvällisempiä ja luotettavampia kuin monet ulkomaan elävät.

Jos kaikki on muualla niin paljon iloisempaa,mutkattomampaa,sallivampaa yms niin mikä estää meitä suomalaisia muuttamasta Suomea sellaiseksi että täällä olisi miellyttävämpi asua.Mikä estää,kysyn vaan.Ja mikä tekee Suomesta sen ankean Pohjan perän johon ei haluta palata.

Reilun 10 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen suhtaudun Suomeen paljon lempeämmin kuin silloin nuorempana, ehkä ikä ja pitkä poissaolo on tehnyt tehtävänsä. Olen tosin viettänyt kesälomia Suomessa ja muutamia talvilomiakin, eli en sentään ole ollut 10 vuotta pois käymättä ollenkaan.

Minut pitää pois Suomesta monikin asia, mutta ulkomaalaisilla tutkintopapereilla ei varmaankaan ole asiaa Suomen työmarkkinoille, sillä mitään verkostoa mulla ei ole, eikä ulkomaalainen työkokemuskaan taida auttaa. Tiettyjen suomalaisten ylikorostunut ujous, tuppisuisuus ja tietylainen luontevuuden puute seurassa kyllä tympivät jonkin verran, mutta tietyti suomalaisissa ja Suomessa on paljon hyviä asioita, joita en nähnyt silloin kun pois sieltä muutin.

Yli 10v Norjassa asunut ja tänne todennäköisesti myös jäävä. Elintaso ja työolosuhteet paremmat kuin Suomessa. Terveydenhuolto ja muut palvelut toimivat yhtä hyvin tai osin jopa paremmin kuin kotimaassa. Lapset ovat kotiutuneet tänne joten epätodennäköistä että Suomeen vielä palattaisiin.

Suomi on kuitenkin kotimaani ja olen ehdottomasti suomalainen ja äidinkieleni on suomi. Kaipaan Suomeen ja monia asioita Suomesta. Olen asunut sen verran kauan poissa, että huomaan katsovani monia asioita jo ulkopuolisen silmin. Suomi on hyvä maa asua, mutta niin on moni muukin.

Ohoh, piti painaa aihe vapaa- tekstiä eikä Norjalaisen miinuspeukkua :/ Anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 13:25"]

Ulkomaille enemmän tai vähemmän pysyvästi muuttaneet tuttavat haukkuvat ja valittavat aina kuinka huonosti asiat ovat ja kuinka kamalia ja epäystävällisiä suomalaiset ovat sen ja sen maan kansalaisiin. Muualla kaikki aina niiiin paljon paremmin.

Heidän täytyy koko ajan vakuutella itselleen että pois muuttaminen oli oikea lähtö koska mielessä kalvaa koko ajan suru ja syyllisyys läheisten jättämisestä. He eivät koskaan tunne olevansa täysin sen nykyisen maansa kansalaisia mutta ovat liian ylpeitä muuttamaan takaisin suomeen.

[/quote]

Unohdit kirjoittaa tuohon vielä yhden lauseen eli ...ja siksi käyn alaspeukuttamassa kaikkien muualle muuttaneitten Suomen-vihaajien viestit.

Sulla on omaperäiset päätelmät muiden sieluntiloista ja motiiveista. Tuntuuko siltä että näin vuoden pimeimpinä aikoina nuo ajatukset saavat susta vallan? Näetkö muutenkin peikkoja?

Olen vähän "kuopus" muihin ketjun ulkosuomalaisiin verrattuna, asumista ulkomailla kasassa hieman yli vuosi vasta, mutta tutkintoa väkertänen täällä vielä kolme vuotta.

Kieltämättä ikävä Suomeen pompahtaa välillä esille, ensimmäinen vuosi ei muutamastakaan syystä ollut ihan helppo ja vieläkin pitää sotia jotain jonninjoutavaa paperinpyöritystä, mutta kokonaisuutena en ole valmis lähtemään takaisin. Minulla ei ole vielä lapsia, ehkä sitten muuttaisin takaisin jos raskaaksi tulisin. Riippuu myös kovasti jatko-opinnoista, teen vasta alempaa korkeakoulututkintoa ja tahtoisin kovasti tehdä maisterin tai jopa väitellä tohtoriksi - niitä varten varmaan vaihdan jo maisemaa. Nykyinen kaupunki sellainen Helsingin kokoinen.

Suomalaiset ovat kyllä jäyhempiä ja jotenkin epäluuloisempia kuin paikalliset, mutta arvostan hurjasti rehellisyyttä ja myös sitä että osaan lähestyä suomalaisia ns. "oikein". Töissä kesti hurjan kauan totutella siihen, miten sosiaaliset ympyrät on järjestetty, ja olen suomalaisittain ihan sosiaalinen. Kyllä se tilanne siitä setviytyi onneksi.

Olen asunut 5 vuotta Ruotsissa ja 15 vuotta Saksassa enkä aio muuttaa Suomeen. Suomessa on ihan mukava käydä ja itse voisin siellä varmaan asuakin, mutta en haluaisi kasvattaa lapsiani Suomessa. Ilmapiiri on yleisesti todella ikävä, lapseni eivät ole tottuneet sellaisiin ihmisiin ja ainakin omalla "kotiseudullani" ihan tavallistenkin perheiden nuorilla on kovasti ongelmia huumeiden ja rikollisuuden kanssa. Lomilla lapsetkin tykkäävät Suomessa käydä ja vien heitä ihan moelelläni sinne, on rauhaa, tilaa ja luontoa.

Itse en lähtenyt Suomesta siksi, että olisin kokenut siellä elämän mitenlään erityisen kurjaksi, täällä vain asiat ovat paremmin. Itseäni eivät niinkään ihmiset ja asenteet haittaa vaanensisijaisesti ilmasto, en jaksa sitä pimeyttä ja kylmyyttä.

Me muutimme puolitoista vuotta sitten Espanjaan etelärannikolle. Kyllä toistaiseksi tuntuu, että elämämme on täällä parempaa ja että ei takaisin Suomeen olla palaamassa. Syitä tähän:

- Meillä elintaso paljon korkeampi kuin Suomessa, koska molemmat tienaamme huomattavasti enemmän ihan euroissa kuin Suomessa, ja elinkustannukset on täällä paljon pienemmät (olemme it-asiantuntijoita molemmat, mies SAP-konsultti ja minä ohjelmistoarkkitehti/javakoodari)

- Ilmasto. Varsinkin minä olen aina ollut kauhean kylmänarka, ja kaamosmasennus on vaivannut pahana lokakuulta maaliskuulle. On kivaa, kun ei tarvitse enää olla 4-5 kk vuodesta masentunut, saamaton ja makeaa mässyttävö vätys. Lapset myös nauttivat ilmastosta, ulkoilevat ihan patistamatta paljon enemmän ympäri vuoden kuin Suomessa. 

- Meillä ei kummallakaan Suomessakaan ollut kauhean läheisiä suhteita esim. sukuihin tai vanhoihin ystäviin, ne yhteydet oli katkenneet jo aikoinaan kun kotiseuduiltamme muutimme työn perässä Helsinkiin. Eikä sieltä Helsingistä uusia ystäviäkään ollut löytynyt, joten emme jääneet kaipaamaan ketään Suomesta oikeastaan. Sitä paitsi täällä ollaan löydetty kavereita itsellemme enemmän kuin Helsingissä 7 vuodessa.

- yökukkujina meille sopii loistavasti täkäläinen iltapainotteinen elämänrytmi - myös lapsille,joita emme enää yritä pakottaa aikaisin nukkumaan kun ei täällä kukaan muukaan mene.

- Ihmiset ja elämänmeno on täällä jotenkin rennompia

Toki joitakin miinuspuoliakin on:

- jonkin verran huolettaa että miten sitten kun vanhempani tulevat vanhemmiksi ja kaipaisivat apua, ja asun kaukana, kun olen ainoa lapsikin. He eivät kotitilaltaan suostu tänne muuttamaan.

- Pojalla oli jonkin verran vaikeuksia sopeutua paikalliseen kouluun. Hän on ujo, ja vieraskieliseen kouluun ja äänekkäiden paikallisten lasten joukkoon joutuminen meinasi käydä yli voimien. Harkitsimme jo vakavasti, että pojan takia ehkä pakko palata Suomeen. Hän kuitenkin pääsi mukaan jalkapalloa pelailevaan kaveriporukkaan ja sen kautta on saanut kavereita ja viihtyy nyt hyvin. Tytär on viihtynyt alusta asti.

- Taloustilanne on täällä yleisesti ollut viime vuosina huono, ja joskus on huono omatunto siitä, että ollaan ulkomaalaisina tultu tänne elämään leveästi, kun moni paikallineN on työtön ja kotinsa menettänyt pankille. Toisaalta, työmme ovat kyllä sellaisia, ettei niitä voi kuka tahansa kortistosta hoitaa.

Suomessa ei ole muuta vikaa kuin ilmasto. Ihmiset ovat ihan mukavia ja vaikka jotkut ehkä vähän kyräilevätkin, ovat kuitenkin perusreiluja. Tätä on helppo arvostaa. Samoin suomen kieli on hauskempi kuin esim. englanti, ja vaikka itse puhun englantia hyvin, hauskimmat illat tulee kuitenkin vietettyä suomenkielisten verbaalikkojen kanssa. Englanniksi mikään ei tunnu yhtä omaperäiseltä tai kekseliäältä.

Asun nykyään Suomessa ja olen hyvin tyytyväinen. Jos itse  höpöttää avoimesti ihmisille, suomalaisten kanssa on helppo ystävystyä enkä itse tunne ketään ankeaa tyyppiä (äitiäni lukuunottamatta). Jos sellaiseen törmää, on helppo vaan  jättää yhteydenpito siihen.

En koskaan puhu pahaa Suomesta kenellekään ja joskus kaipaan sitä mutta en erityisesti suosittele sinne muuttamista kenellekään. Eräs täkäläinen sinkkuystävämme, mies kävi vähän aikaa sitten Suomessa katsomassa jos muuttaisi sinne työn perässä (Hänelle tarjottiin työtä). Hän oli melko järkyttynyt tullessaan parin viikon jälkeen takaisin siitä miten ihmiset siellä käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

Asutaan nyt Usassa ja aikaisemmin asuttiin muutama vuosi Brasiliassa mutta halutaan muuttaa kyllä takaisin Suomeen, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset menevät kouluun. Ulkomailla ollaan saatu hienoja kokemuksia ja kyllä täällä huomaa, että jotain asioita tulee varmaan sitten Suomeen paluun jälkeen ikävä. Mutta kyllä Suomestakin on montaa asiaa kaivatti: ihmisten aitous ja sellaiset välittömät kohtaamiset muiden kanssa ovat kyllä sellaista jota ei täällä ole huomattu. Monesti tuo ulkomaalaisten ystävällisyyskin on vain sellaista muodollista kohteliaisuutta, toistellaan samoja mantroja tarkoittamatta sen kummemmin mitään.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 14:45"]

En koskaan puhu pahaa Suomesta kenellekään ja joskus kaipaan sitä mutta en erityisesti suosittele sinne muuttamista kenellekään. Eräs täkäläinen sinkkuystävämme, mies kävi vähän aikaa sitten Suomessa katsomassa jos muuttaisi sinne työn perässä (Hänelle tarjottiin työtä). Hän oli melko järkyttynyt tullessaan parin viikon jälkeen takaisin siitä miten ihmiset siellä käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

[/quote]

Helevetin hyvä juttu. Pimeys ja ihmisten jurous pitävät pintaliitäjät ja hyväksikäyttäjät poissa, saavat muualta helpommin ja mielekkäämmin leipänsä. Kyllä esim. noi espanjalaiset kiroo sinne tulevia elintasopakolaisia niin Pohjoisesta kuin Afrikastakin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 13:31"]

Voisitteko yksilöidä ja antaa esimerkkejä ahdasmielisyydestä ja Suomen ankeasta ilmapiiristä; Suomi on mielestäni melko vapaamielinen maa, eikä minua ahdista, jos joku on eri mieltä kanssani. Onko tämä ankeus pelkkä mantra, jota kaikki ulkomammat hokevat ja joka vain jokaisen omassa päässä ahdistaa?

[/quote]

Minua ahdistaa Suomessa se, miten kaikki ovat lopulta kuin samanlaisesta muotista. Samat rytkyt päällä, hirveä kilpailuasenne naapurien kanssa, pienet piirit, kaikki katsovat samoja ohjelmia ja viettävät juhlapyhänsä samojen rutiinien mukaan. Elämää pitää suorittaa samanlaisen kaavan mukaan, muuten on kummajainen ja kyräilyn kohde. Tähän vielä 10 kk  vuodessa jatkuva ikiankea sää ja järkyttävän ruma kaupunkiarkkitehtuuri. Tämän koen ahdistavana. Totta kai se on silloin omassa päässäni, eihän Suomessa kaikkia ahdista. Suomessa on paljon hyvääkin, vaikken itse siellä halua asua. 

Olen nuorempana asunut kahdessakin Länsi-Euroopan maassa, osaksi opiskelun ja osaksi työn takia. Opiskeluaikaan oli jotenkin irrallinen olo eikä tapahtunut minkäänlaista yhteiskuntaan kiinnittymistä. Seurasin toki maan tapahtumia tiedotusvälineistä, mutta itse en osallistunut millään tavalla muuhun kuin opiskelijaelämään.

Muutaman vuoden kuluttua muutin työn takia toiseen maahan. Alkuaan aioin olla vain vuoden pari, mutta sitten olin kuitenkin neljä vuotta. Silloin ehti jo paremmin kiinnittyä yhteiskuntaankin, mutta kielen hallinnasta huolimatta oli koko ajan sellainen tunne, että ei tämä ole ihan minun eläkepaikkani. Ehkä viihtyminen olisi ollut toisenlaista, jos olisin ollut perheellinen, mutta yksineläjäni olin aika yksin.

Yksi tärkeä syy siihen, miksi hakeuduin takaisin Suomeen on oma kieli. Ei minulla ollut minkäänlaisia kielivaikeuksia kummassakaan maassa, sillä hallitsen molempien maitten kielet erinomaisesti, mutta vieras kieli on kuitenkin aina vieras kieli. Oma kieli on loppuun asti tunnekieli. Vieraalla kielellä voi sanoa oikeastaan mitä tahansa ilman että se tuntuu juuri miltään. Sen sijaan saman asian sanominen omalla kielellä on ihan eri juttu, oli sitten kysymyst tykkäämisestä tai vihaamisesta. Enkä ole katunut paluutani. Kokemus ulkomailla asumisesta oli myönteinen kokemus, mutta kyllä Suomi on aina Suomi kaamoksineen ja muine joidenkin mielestä kamaline asioineen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 13:31"]

Voisitteko yksilöidä ja antaa esimerkkejä ahdasmielisyydestä ja Suomen ankeasta ilmapiiristä; Suomi on mielestäni melko vapaamielinen maa, eikä minua ahdista, jos joku on eri mieltä kanssani. Onko tämä ankeus pelkkä mantra, jota kaikki ulkomammat hokevat ja joka vain jokaisen omassa päässä ahdistaa?

[/quote]

Minua ahdistaa Suomessa se, miten kaikki ovat lopulta kuin samanlaisesta muotista. Samat rytkyt päällä, hirveä kilpailuasenne naapurien kanssa, pienet piirit, kaikki katsovat samoja ohjelmia ja viettävät juhlapyhänsä samojen rutiinien mukaan. Elämää pitää suorittaa samanlaisen kaavan mukaan, muuten on kummajainen ja kyräilyn kohde. Tähän vielä 10 kk  vuodessa jatkuva ikiankea sää ja järkyttävän ruma kaupunkiarkkitehtuuri. Tämän koen ahdistavana. Totta kai se on silloin omassa päässäni, eihän Suomessa kaikkia ahdista. Suomessa on paljon hyvääkin, vaikken itse siellä halua asua. 

[/quote]

Samaa mieltä. Tähän päälle vielä:

- alkoholiverotus ja siihen liittyvät ihmeelliset säännöt. Jossain aitauksissa juodaan ja lapset ei saa nähdä sitä, järkkärit kyylää ja juomaa ei saa kuljettaa mihinkään.

- autoverotus

- huono ruoka; mautonta, paljon eineksiä, tilamyynti tehty todella vaikeaksi, yleinen kartelli

- pääasiassa ilkeitä ihmisiä; ei tervehditä, paljon kiusaamista, yleinen ystävällisyys puuttuu kokonaan, käytöstavat

- työelämä surkeaa; palkat huonot, täälläkin suositaan kartelleja

- hinnat kaikki

Kaikki tämä johtunee kai vittumaisuudesta ja kateudesta; se inhimillisyys, myötätunto, ystävällisyys ja auttavaisuus on kiven takana Suomessa.

Se on täysin henkilökohtaista, kuka viihtyy paremmin Suomessa ja kuka ulkomailla. Itse asuin 4 vuotta ulkomailla kunnes palasin takaisin, enkä enää halua muuttaa pois Suomesta.

Itse arvostan sitä mm. sitä, että täällä kaikki on helppoa ja vaivatonta (se mikä onnistuu Suomessa kahdella hiiren klikkauksella vaati Ranskassa monen kuukauden paperisodan, eikä välttämättä onnistunut silloinkaan), saan olla oma itseni (ei tarvitse selitellä, miksi en ole jatkuvasti äänessä tai viihdyn niin hyvin omissa oloissani), perhe on lähellä, eläimiä kohdellaan hyvin (tai eläinrääkkäystä ainakin paheksutaan), ihmiset tekevät sen minkä lupaavatkin, saa kulkea kadulla rauhassa ilman neandertalilais-gigolojen häirintää, asunnot ovat hyväkuntoisia ja talvisin sataa lunta :)

Onhan Suomessa huonotkin puolensa, kuten lasten vapaa kasvatus ja (sen seurauksena) monien ihmisten huonot käytöstavat ja alkoholin kanssa läträäminen, mutta ei maanpäällistä paratiisia olekaan.

Toisaalta minulla on ystäviä, jotka pitävät Suomea tylsänä ja masentavana maana, eivätkä koskaan halua tänne takaisin, eli toiset tykkää isästä ja toiset pojasta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:21"] Suomessa ka saan olla oma itseni (ei tarvitse selitellä, miksi en ole jatkuvasti äänessä tai viihdyn niin hyvin omissa oloissani), perhe on lähellä, eläimiä kohdellaan hyvin (tai eläinrääkkäystä ainakin paheksutaan), ihmiset tekevät sen minkä lupaavatkin, saa kulkea kadulla rauhassa ilman neandertalilais-gigolojen häirintää,

[/quote]

Hassua kyllä, oma kokemukseni on, että täällä Espanjassa saan paljon enemmän rauhassa olla oma hiljainen ja rauhallinen itseni kuin Suomessa koskaan. Eikä se edes johda yksinäisyyteen, kuten Suomessa. Usein Suomessa tuntui, että kun kohtasi uuden ihmisen, hän oli heti jotenkin arvioimassa, että onko tämä tarpeeksi samanlainen kuin hän itse, että kelpaa seuraan. Täällä ihmiset on avoimen uteliaita erilaisia ihmisiä kohtaan, eikä heitä haittaa esim toisen hyvin erilainen elämäntyyli tai ajatusmaailma. Eikä se hiljaisuuskaan, eivät tunnu sitä edes omalta höpötykseltään huomaavan, kun taas Suomessa usein se johti vaivautuneisuuteen ja siihen että hiljaista välteltiin vaivautuneisuuden pelossa.

Ei ole kyllä gigoloitakaan näkynyt, eiköhän niitä pyöri lähinnä jossain turistirannoilla. Ihan rauhassa saan olla eikä nyt isossa kaupungissa muutenkaan kukaan kauheasti toisia huomaa jos ei ole joku suuri julkkis tms.  Tavallinen suomalainen, edes blondi, ei riitä kyllä liikaa huomiota keräämään. Itse olen tumma, pieni ja siro joten ulkonäön puolesta sulaudun hyvin joukkoon.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:21"]

Se on täysin henkilökohtaista, kuka viihtyy paremmin Suomessa ja kuka ulkomailla. Itse asuin 4 vuotta ulkomailla kunnes palasin takaisin, enkä enää halua muuttaa pois Suomesta.

Itse arvostan sitä mm. sitä, että täällä kaikki on helppoa ja vaivatonta (se mikä onnistuu Suomessa kahdella hiiren klikkauksella vaati Ranskassa monen kuukauden paperisodan, eikä välttämättä onnistunut silloinkaan), saan olla oma itseni (ei tarvitse selitellä, miksi en ole jatkuvasti äänessä tai viihdyn niin hyvin omissa oloissani), perhe on lähellä, eläimiä kohdellaan hyvin (tai eläinrääkkäystä ainakin paheksutaan), ihmiset tekevät sen minkä lupaavatkin, saa kulkea kadulla rauhassa ilman neandertalilais-gigolojen häirintää, asunnot ovat hyväkuntoisia ja talvisin sataa lunta :)

Onhan Suomessa huonotkin puolensa, kuten lasten vapaa kasvatus ja (sen seurauksena) monien ihmisten huonot käytöstavat ja alkoholin kanssa läträäminen, mutta ei maanpäällistä paratiisia olekaan.

Toisaalta minulla on ystäviä, jotka pitävät Suomea tylsänä ja masentavana maana, eivätkä koskaan halua tänne takaisin, eli toiset tykkää isästä ja toiset pojasta.

[/quote]

Ihan totta, makuasioita! Siksi ei minusta näistä kommenteista pitäisi loukkaantua suuntaan tai toiseen.

Minulla on 6 vuoden asumiskokemus Ranskasta, ja vaikka alkuun moni asia ärsytti (ja ärsyttää yhä), niin nykyään koen asumisen täällä voittopuolisesti positiivisena. Esim. tuo byrokratia: vaikka se tuntuu ensialkuun murskaavalta, niin Ranskassa kaikki on lopulta neuvoteltavissa. Suomessa homma toimii perustilanteissa tehokkaasti kuin junan vessa, mutta toisaalta asioissa ei ole ikinä yhtään jouston- tai neuvottelunvaraa.

Minun ei ole tarvinnut ajoittaista hiljaisuuttani alkuvuosien jälkeen juuri selitellä. Olen omanlaiseni, ja siinä se.

Neanderthalilaisgigolot eivät ole näin päälle 30-v. kiusanneet enää Ranskassakaan, vaikka nuorempana muistan tuon kadulla huutelun olleen joskus kiusallista. Sen sijaan rakastan ranskalaisten vähän flirttailevaa asennetta. Pilke silmässä pitää lääkärin loitolla. Eikä kukaan kuvittele, että silmänisku tai pieni kehaisu tarkoittaisi, että panemaan pitäisi päästä.

Itse kaipaan eniten Suomesta äidinkieltäni, ihan kuten joku muukin tuolla yllä. Se kaipuu minut tänne av:llekin on vetänyt. ;)