Voisitko asua kumppanisi kanssa kumpikin omassa asunnossaan?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.
Miten sulla riittää aika sellaiseen?
Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...
Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.
Jos syy yhdessä asumiselle on parempi mahdollisuus kytätä puolisoa, niin ehkä ei pitäisi olla siinä suhteessa alunperinkään.
Mulla ja mun kumppanilla on niin erilaiset vuorokausirytmit, että yhdessä asuessa pitäisi olla jokatapauksessa vähintään omat makuuhuoneet kummallakin. Helpompi asua erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.
Miten sulla riittää aika sellaiseen?
Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...
Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.
Jos syy yhdessä asumiselle on parempi mahdollisuus kytätä puolisoa, niin ehkä ei pitäisi olla siinä suhteessa alunperinkään.
Mutta sittenhän se suhde on oikeinkin hyvä, jos ei edes tiedä mitä se toinen asunnollaan puuhastelee. Voi ikäänkuin elää siinä omassa ihanassa kuplassaan jossa luotetaan toisiinsa 100%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.
Miten sulla riittää aika sellaiseen?
Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...
Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.
Tietynlaiset ihmiset ovat aina valmiita pettämiseen. Työskentelin osastolla, jossa kaikki muut olivat varattuja, mutta minä en ollut. Valtaosa heistä petti puolisoitaan koulutusmatkoilla.
Minua eivät varatut jämämiehet kiinnostaneet.
Sama huomio, olin pitkään ammattiyhdistystoiminnassa mukana, meno oli kokousmatkoilla villiä ja ne naimisissa olivat olivat kaikkein innokkaimpia petipuuhiin. Sama kotipaikkakunnan ”paikallisessa”, naimisissa olevat miehet pahimpia, minä olen pitkään yksin elänyt nainen, jos olisin halunnut, siitä olisi voinut valita, tarjokkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.
Miten sulla riittää aika sellaiseen?
Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...
Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.
Jos syy yhdessä asumiselle on parempi mahdollisuus kytätä puolisoa, niin ehkä ei pitäisi olla siinä suhteessa alunperinkään.
Mutta sittenhän se suhde on oikeinkin hyvä, jos ei edes tiedä mitä se toinen asunnollaan puuhastelee. Voi ikäänkuin elää siinä omassa ihanassa kuplassaan jossa luotetaan toisiinsa 100%.
Katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia H uo.ripukkeja kuin sinä.
Kyllä ja hyvin toimii eri asunnoissa asuminen. Kumpikin ollaan herkkäunisia ja helposti rytmi häiriintyy, niin ei ole tätä ongelmaa, kun yökyläillään pari yötä viikossa. Asumme samassa rivitalossa, niin ei vaadi sen kummempia järjestelyjäkään. Kumpikin tykkää myös omasta rauhasta, niin ei ole sekään ongelmana, että toinen ramppaa jatkuvasti toisen luona. Meillä on myös eri käsitykset siisteydestä ja ruokavaliosta, niin eipähän mene arki mäkistessä siivouksesta tai ruuanlaittovuoroista ja laskiessa, kumpi tekee enemmän kotiaskareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.
Miten sulla riittää aika sellaiseen?
Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...
Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.
Jos syy yhdessä asumiselle on parempi mahdollisuus kytätä puolisoa, niin ehkä ei pitäisi olla siinä suhteessa alunperinkään.
Mutta sittenhän se suhde on oikeinkin hyvä, jos ei edes tiedä mitä se toinen asunnollaan puuhastelee. Voi ikäänkuin elää siinä omassa ihanassa kuplassaan jossa luotetaan toisiinsa 100%.
Katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia H uo.ripukkeja kuin sinä.
Nyt näytti ottavan koville! Heräsikö epäilys kumppanin uskollisuudesta vai mistä tämä raivo kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.
Miten sulla riittää aika sellaiseen?
Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...
Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.
Tietynlaiset ihmiset ovat aina valmiita pettämiseen. Työskentelin osastolla, jossa kaikki muut olivat varattuja, mutta minä en ollut. Valtaosa heistä petti puolisoitaan koulutusmatkoilla.
Minua eivät varatut jämämiehet kiinnostaneet.
Ja annas kun arvaan, kaikki täällä tietenkin tunnistavat nämä "tietynlaiset" ihmiset joten heidän kohdallaan ei tietenkään ole moisesta huolta. Vaikka se pettäminen tulee kumppanille useimmiten yllätyksenä.
Olisin ikionnellinen jos miehelläni olisi oma koti.
Asutaan erikseen poikaystävän kanssa kummatkin yksiöissä, 100km päässä. Hän tuli joka toinen viikonloppu tänne ennen koronaa ja tämä on ensimmäinensuhde jossa en ole tuntenut tukehtuvani. Noin 3v tätä tehty ja nyt kun hänen opinto aikansa alkaa loppua hän sanoi muuttavansa -tietenkin- kanssani minun pieneen 30 neliön asuntoon... ilman työpaikkaa ja säästöjä.
Kummatkin tykätään omasta rauhasta, mutta hän selvästi on valmis raastamaan kummankin hermoja.
Joten ero varmaan tulee. :(
Ehdottomasti enkä muuta halua. On onnistunut jo 21 vuotta ja lisäksi on välimatkaa muutamia satoja kilometrejä.
Jos olisimme lyöneet " hynttyyt yhteen" olisimme takuulla eronneet tähän mennessä.
Kumpikin haluaa ja tarvitsee välillä omaa tilaa ja rauhaa ja meidän malli on toiminut hyvin. Ihanteellisesti.
Vois samalla etsiä uutta kumppania.
Tottakai voisin. Kyllä sitä voi erillään asuessaankin viettää vaikka kuinka paljon aikaansa yhdessä.
Meillä on molemmilla omat asunnot mutta useimmiten olemme saman katon alla. Muuttotappiokunnassa ei oman asunnon myyminen tai vuokraaminen niin helppoa. Mielummin pitää itsellään kuin antaa ilmaiseksi pois. Lisäksi työpaikkani aivan oman asuntoni läheisyydessä eikä vuorotyössä aina enää bussit kulje niin kätevää jäädä yöksi. Toiseen asuntoon olisi lähes 10 kilsaa matkaa ja huonolla ilmalla ikävä pyörällä kulkea. Ja saadaan välillä omaa tilaa jos toisen lärvi alkaa ahdistaa. Viime keväänä kun kuviot oli töissä tai kotona niin kaksi asuntoa erinomainen ratkaisu.
Asumme nykyisen mieheni kanssa eri kaupungeissa ja vietämme viikonloput yhdessä. Aivan loistava järjestely. En usko että asumme yhdessä koskaan, tämä järjestely toimii hyvin. Suosittelen kokeilemaan!
Vierailija kirjoitti:
Mieluiten kyllä. Nautin omasta rauhasta ja tilasta ja haluan nukkua yöni hyvin, enkä tulla jatkuvasti toisen häiritsemäksi/herättämäksi.
Tämä. Plus että jos nenäni on yhtään tukossa, kuorsaan vaikka kyljelläni, joten sen toisenkin kannalta on parasta olla olematta samojen seinien sisällä!
Heti kun nuorimmaiseni muuttaa kotoa, muutamme mieheni kanssa eri osoitteisiin.
Emme eroa. Pidämme yhteyttä ja uskon, että jaksan hänen seuraansa paremmin, kun saan välillä happea, tilaa hengittää.
Ei vain kertakaikkiaan meinaa enää jaksaa.
Puhetta tulee kuin urheiluselostajalta ihan aivan koko ajan. Lapsetkin ovat nääntyneet tähän. Ei auta vaikka sanoisi suoraan, että " nyt hetken hiljaa" ym. mitä hänelle miljoonasti sanottu.
Hetkeksi taukoaa( pari minuuttia) sitten se taas alkaa. Hän saa puheenaiheen vaikka kivestä.
Tavallaan rakastan häntä, en halua erota, mutta en vain enää jaksa.
Naimisissa moottoriturvan kanssa kirjoitti:
Heti kun nuorimmaiseni muuttaa kotoa, muutamme mieheni kanssa eri osoitteisiin.
Emme eroa. Pidämme yhteyttä ja uskon, että jaksan hänen seuraansa paremmin, kun saan välillä happea, tilaa hengittää.
Ei vain kertakaikkiaan meinaa enää jaksaa.
Puhetta tulee kuin urheiluselostajalta ihan aivan koko ajan. Lapsetkin ovat nääntyneet tähän. Ei auta vaikka sanoisi suoraan, että " nyt hetken hiljaa" ym. mitä hänelle miljoonasti sanottu.
Hetkeksi taukoaa( pari minuuttia) sitten se taas alkaa. Hän saa puheenaiheen vaikka kivestä.
Tavallaan rakastan häntä, en halua erota, mutta en vain enää jaksa.
Jstkan vielä.
Hiljaista ei ole yölläkään. Jumalaton kuorsaus täyttää talomme joka sopukan.
Nukumme eri huoneissa, mutta kuuluu sinne asti.
Ehdottomasti. Eron jälkeen en halua enää yhteistaloutta vaan kummallakin omat asunnot ja oma rauha tarvittaessa.
Tietynlaiset ihmiset ovat aina valmiita pettämiseen. Työskentelin osastolla, jossa kaikki muut olivat varattuja, mutta minä en ollut. Valtaosa heistä petti puolisoitaan koulutusmatkoilla.
Minua eivät varatut jämämiehet kiinnostaneet.