Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten on hankala löytää enää parisuhdetta?
28.09.2020 |
Eräs tuttuni kuvaili tätä kuviota näin ;
Erinäiset tahot neuvoivat miehiä olemaan aggressiivisempia ja uhkaavia naisia kohtaan, silloin nämä tietysti alistuisivat kyseiselle mahtisonnille ja suostuisivat kaikkiin vaatimuksiin.
Oli pick-up-artistia, oli neo-maskulismia, oli Jordan P. (<- viimeinen toki paljon myöhemmin)
Sitten miehet huomasivat että tämä ei toimi :)
Tällöin he tulivat johtopäätökseen että naisten tunteminen olonsa uhatuksi on hyvä asia, joka johtaa siihen että naiset turvautuvat ennen epäkelvoiksi katsomiinsa miehiin.
Väärin taas :)
Sitten aika olikin kypsä in celeille ja mg toweille, kun oli päädytty siihen että tämä on mahdotonta, mikään ei toimi! Mieluummin yrittää muuttaa muita ihmisiä, yhteiskuntaa ja maailmaa, kuin omaa käytöstään positiivisempaan ja rakastavampaan suuntaan.
Siitä päästään nykyaikaan, jossa kaikentasoinen luottamus eri sukupuolten välillä on miesten toimesta tuhottu totaalisesti. Nykyiset , vanhat kumppanit tietysti hyötyvät tästä, mutta olen kuullut lukemattomilta naisilta että ei ole enää kerrassaan mitään mielenkiintoa miehiin tai parisuhteeseen, ja varatuilta naisilta että ei ota eron sattuessa uutta miestä tilalle. Että tämä on nyt nähty.
Todellisuudessa kyseiset miehet halusivat vain varmistaa oman sinkkuutensa hamaan loppuun asti ja siinä he onnistuivat.
Naisilla ei ole sinkkuina huolen häivää, koska he tutkitustikin ovat onnellisimmillaan sinkkuina. Miehet taas ovat onnellisimmillaan avioliitossa. Kyynel.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän parisuhteita löytää ihan kuka vaan, katsoo vain ympärille niin näkee rakastavaisia pareja.
Muttakun nämä miehet ei halua parisuhdetta, he haluavat pelailla. Eikun haluavat parisuhteen sitenkkin. Mutta se pitää saada parikymppisenä. Koska muuten on epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ongelmani on yksinkertaisesti se, että en löydä naisia mistään. Töissä on vain vanhempia naisia, jotka ovat kaikki naimisissa. Käsityö- ja urheiluseuroissa, joihin kuulun, ei ole yhtään naisia. Kavereiden kavereina ei ole yhtään vapaita naisia. Treffisivustoilla on vain vanhempia yksinhuoltajia ja tupakoitsijoita. Minne niitä pitäisi mennä etsimään?
Minä löytäisin vaikka kuinka paljon mutten täytä vaatimuksia niin asiasta ei ole kauheasti mitään hyötyä.
M38
Ja sinä uskot että se mitä vaaditaan on raha, status ja muuta mitä nyt ikinä hoetaan?
Sitten olet täällä vain alleviivaamassa apn pointtia.Suurinosa naisista haluaa matkailla, harrastaa kaikkea kallista yms. Ei ole itsellä noihin mahdollisuutta niin kyllä sanoisin, että raha helpottaisi asiaa huomattavasti. Statuksesta en tiedä.
Törmään tähän ongelmaan ihan jatkuvasti.
M38
Mitäh?
Mitä tarkoittaa, harrastaa jotain kallista? Mikä on kallista?
Ja kahden töissäkäyvän ihmisen taloudessa on monesti mahdollista säästää siten, että pääsee välillä matkustamaan. Eihän sun sitä matkustamista tarvi yksin kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että isoin syy, miksi moni nainen ei huoli enää miestä, on se, että kunnollisia, normaaleja miehiä ei riitä kaikille.
On perässä vedettäviä reppanoita, alkoholisteja, väkivaltaisia, mustasukkaisia, pettäviä, pedoja jne. Nämä samat ominaisuudet eivät esiinny naisilla samoissa määrin.
Itse sain oman rivitalon pihalta stalkkerin matkaani, vaikka olen 3 lapsen äiti. Varovaiseksi olen tullut, eikä Tinderit sun muut todellakaan innosta. Ties mitä sieltä riesakseen saa, ja kun lapsia on, pitää olla hyvin tarkka kenelle yhteystietojaan jakaa.
Oon ajatellu niin, että joku tulee vastaan harrastuksen tms. kautta, jossa voi ensin tutustua ystäväpohjalta ja jotain sitten kehittyy jos on kehittyäkseen. Yhteen mieheen olen jo tällä tavoin tutustunut. Voin myös hyvin olla yksinkin.
Asiassa on toinenkin puoli, ja minäpä kerron mikä se on.
Mietinpä juuri omia kavereitani siltä ajalta kun olin sanotaanko nyt 18-28v.
Lasken mukaan vain ne miehet jotka luen asiansa hoitaviksi, normaaleiksi ja mukaviksi tyypeiksi joilla on aina ollut sekä miespuolisia että naispuolisia ystäviä. Ja lasken mukaan vain ne miehet jotka ovat sittemmin avioituneet ja lisääntyneetkin.
Sitten mietin kuinka moni näistä sai kärvistellä sinkkuina lähes kolmekymppisiksi. Yllättävän moni.
Naisia ei tunnu pariutuminen kivan tavismiehen kanssa kiinnostavan, ennen kuin perhevietti ja kenties jopa lapsikuume iskee päälle. Ei kovin yllätäen siinä käy niin että kaikille ei paria löydy kun pariutumisen pitäsii tapahtua kymmenen vuoden "vakiintuminen ahdistaa ja tavismies on niin väritön"-seikkailun jälkeen justnytheti.
Sä lähestyt asiaa väärältä kantilta. Ethän sinä ota koiraakaan ennen kuin elämäntilanteesi on siinä pisteessä, että koiran omistaminen on mahdollista. Eikä syy ole siis siinä, että ensiksi dissaat koiria ja sitten lopulta hellyt niille, vaan aluksi on kaikkea sellaista puuhattavaa, jota koiran kanssa ei voi tehdä ja ne pitää saada hoidettua ennen kuin voi elää niiden koiran tuomien rajoitteidein kanssa.
Eikä tarkoitukseni tässä ole rinnastaa miehiä koiriin. Parisuhdekin sitoo omalla tavallaan aika paljonkin. Parisuhteessa kaikesta pitää neuvotella ja tehdä kompromisseja. Ei sitä niin vain lähdetä vuodeksi opiskelijavaihtoon tai reilaamaan Eurooppaan kun kumppani siitä möksähtää ja vetää mustasukkaisuuskilarit. Parempi olla sinkkuna ja nauttia sellaiset asiat pois alta ja keskittyä pariutumiseen vasta siten kun siihen voi kunnolla sitoutua. Jos joku itsetunto-ongelmista kärsivä ukko tuostakin onnistuu herneen vetämään nenuun, niin omapa on nenunsa. Mutta elämäni on minun.
Nimenomaan alapeukuttajat ovat niitä pahiten rajoittavia, toisen kautta eläviä high-maintenance riippakiviä. Ovat nyreissään kun nainen ei viettänyt parikymppisiään jonkun miehen kanssa kotona antamassa tälle positiivisia naiskokemuksia, vaan eli mielummin omaa elämäänsä itseään toteuttaen. Aika monet miehetkin mielummin viettävät nuoruusvuotensa tehden kaikkea sellaista, mitä ei sitten kolmekymppisenä vaipparallilta ehdi tai pysty. Mutta toki tämä vaatii sen, että on rohkeutta mennä ja tehdä sekä tietenkin muitakin haaveita ja tavoitteita kuin vain tulla hyväksytyksi jonkun naaraan toimesta.
Nyreissään ollaan koska tavismies saa siitinsirkusveteraanin ja sekin häipyy toiselle rundille kun lapsien kanssa on pahin vaihe ohi.
Yleensä se siitinsirkusveteraani lähtee kersojen kanssa koska nykyinen siitin ei ota osaa perhe-elämään tai kannan korteaan kekoon mitenkään. Ja monesti tilanne meneekin niin, että siitin löytää uuden siitinsirkusveteraanin ja lähtee hänen mukaansa jättäen kersat ja vanhan veteraanin. Pahoitteluni, että nämä eivät edusta niitä jenkkisivuilla kierrätettyjä urbaanitarinoita, vaan omassa sosiiaalisessa piirissä sattuneita tapauksia.
Naiset ovat aloitteentekijöitä 80% eroista. Mainitsemillasi syillä eroa yritetään perustella, mutta oikea syy on vain kyllästyminen betaan ja se että ero kuuluu modernin nykynaisen elämään ja on siirtymävaihe pènispirske vol 2:seen
Tuttu pariskunta erosi siten, että mies alkoi tapailemaan avioliiton ohessa toista naista. Vaimo sai tietää. Mies ei hakenut eroa eikä jättänyt toista naista. Vaimo lopulta laittoi avioeron vireille. Mies olis suhteessa tyytymätön vuosia. Yhtenä päivänä puhui kuinka haluaa erota, seuraavalla kerralla kertoi että ovatkin menossa naimisiin tai uuden lapsen olevan tuloillaan. Mikä piti miehen suhteessa? En tiedä. Tissiposkisuus? Ei se nainen sitä väkisinkään pitänyt. Oli avioehdot ja kaikki. Erossa mies sai yhteishuoltajuuden ilman ongelmia.
Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen juttu. Usein mieskin haluaa eron tai on ainakin syvästi tyytymätön suhteeseen. Jostain syystä miehet harvemmin saavat homman hoidettua itse, vaan ennemminkin keskittyvät käyttäytymään niin mulkusti, että nainen ei enää jaksa ja ottaa eron. Voiko tätä esimerkkitapausta näiden tietojen perusteella tulkita niin, että nimenomaan nainen halusi erota? Mielestäni ei. Mies halusi erota jo paljon kauemmin. Hän vain teki tilanteen naiselle niin kamalaksi, ettei nainen kestänyt enää. Tilastoissa tämä kuitenkin kuuluu niihin 80% avoiliittoja, jotka päättyivät naisen aloitteesta.
Tai erotaan yhteisestä päätöksestä, mutta nainen, joka on ennenkin hoitanut asiat, hoitaa myös eron vireille.
Kuinka tuohon ap:n vuodatukseen sopii se, että Suomessa on yli 40 000 miestä enemmän kuin naisia, kun puhutaan paritumisikäisistä (18-40).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun itse etsin parisuhdetta, niin suorastaan järkytti muiden miesten vähä-älyisyys. Moni nainen baarissa suorastaan yllättyi siitä kun pystyin keskustelemaan heidän kanssaan älyllisesti ja vielä selvin päin. Karmeaa, jos tällainen on poikkeuksellista! Silloin ymmärsin, ettei minulla ole mitään hätää kunhan vain se sopiva osuu kohdalle. Vaivaa tämä toki vaati, mitään ei tässä maailmassa saa ilmaiseksi eikä kukaan tule ovelle koputtelemaan.
Aika helppo päätellä, että myös ulkonäköä on.
Tuliko se taas tänään yllätyksenä, että ulkonäöllä on tottakai merkitystä, kun puhutaan ihmissuhteesta, johon sisältyy myös seksi?
Ei ole tuollainen mikään yleinen tilanne miehellä, että kyllä se on hyvä tuoda esille.
Taviksella on hyvin vaikea päästä keskustelemaan kun naiset karttavat baarissa lähtökohtaisesti, jos et ole komea.
Ei ole sellaista mörökölliä vielä tullut vastaan jonka kanssa en olisi jutellut. Ainut syy miksi kaikkoan on käytöstapojen puute tai liiallinen humalatila.
No mä voin kertoa, että kyllä siellä aika karu meno on miehelle vaikka et ole humalassa tai käytöstavatkin kunnossa. Tulee ihan suoraa haistatteluakin.
M38
Väitän, että siihen (haistatteluun) on jokin syy. Joko yrität nuoria pissiksiä tai lähestymistavassasi on jotain röyhkeää tai ylipäänsä lähestyt yllättäen naisia, jotka eivät ole antaneet siihen minkäänlaista signaalia. Olen itse aikoinani käynyt paljonkin baareissa eikä minulla tai ystävilläni ollut ikinä tarvetta haistatella ketään. En usko, että siitä olisi tullut uutta normaalia nelikymppisten piireissä.
Ei mitään noista ensimmäisistä, mutta joo ei minulle kyllä mitään signaaleja lähetellä koskaan.
M38
Eli kun siiirryt iloisena, ei liikaa humalassa esimerkiksi baaritiskille kivalta (!) vaikuttavan ikäisesi naisen viereen tilaamaan itsellesi juoman ja samalla moikkaat häntä ja kysyt jonkun kliseisen mitenoniltamennyt -kysymyksen, niin saat vastaukseksi haistattelua?
En usko. Jotain jätät kertomatta.
Huomaa, että sinulla ei ole mitään hajua miten naiset miehiä kohtaan baareissa käyttäytyvät. Tämä johtuu varmaankin siitä että naiset on tottuneet kaikenmaailman takertujiin, jotka eivät usko kun kauniisti sanoo.
Olen nainen, minulla on naisia kavereina, joten jonkinlaisen käsityksen minulla luulisi olevan.
Mutta, olenkin 35v ja kasvanut ajalla, jolloin opetettiin käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ongelmani on yksinkertaisesti se, että en löydä naisia mistään. Töissä on vain vanhempia naisia, jotka ovat kaikki naimisissa. Käsityö- ja urheiluseuroissa, joihin kuulun, ei ole yhtään naisia. Kavereiden kavereina ei ole yhtään vapaita naisia. Treffisivustoilla on vain vanhempia yksinhuoltajia ja tupakoitsijoita. Minne niitä pitäisi mennä etsimään?
Ymmärrän ongelmasi. Korona-aika tuo vielä omat haasteensa. Ja jos on kotona viihtyvä ihminen, joka on jo löytänyt omat harrastuksensa, joissa viihtyy, niin olisihan se hullua yrittää alkaa harrastaa jotain vain tavatakseen vastakkaista sukupuolta.
Tuo tuntuu olevan aika monen ongelma nykyisin. Vastakkaisen sukupuolen syyttely ei sitä kuitenkaan korjaa (en tosin väitäkään, että sinä olisit syyttänyt).
Jos se on kerran molempien sukupuolien ongelma, niin miksi tällaisia naisia ei koskaan näe treffipalstoilla? En kysy haastaakseni riitaa vaan ymmärtääkseni.
Huonoja kokemuksia treffipalstoista? Minä olen aika hyvin kotona viihtyvä ihminen, mutta jos jäisin sinkuksi niin en menisi treffipalstoille koska kokemuksesta tiedän, että todennäköisyys löytää sieltä ihminen, jonka kanssa ensinnäkin tutustuminen ylipäänsä johtaisi tapaamiseen JA sen jälkeen tapaamisessa vielä kemiat kohtaisivat, on prosentin sadasosan luokkaa. Tutustuminen netissä lähtee väärästä päästä. Ensin kirjoitellaan, mikä ei kerro yhtään mitään siitä, ollaanko keskenään parisuhdepotentiaalia. Sitten vasta tavataan ja muutamassa minuutissa voi selvitä, että koko kirjoittelu meni hukkaan, ei ole kemiaa, ei ole vetovoimaa, temperamentit ja luonteet eivät kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitut ku nykyaika on Tinderpaskaa ja sieltä jos selviät jotenkin treffeille, niin se pitäisi siinä tunnissa kahdessa selvitä onko parisuhteeseen vai ei. Armeijassa oli yksi tyyppi jota pidin ensimmäiset pari kuukautta ihan ärsyttävänä kusipäänä ja kas kummaa loppuajasta oli yks parhaimpia kavereita aitojen sisällä. Sama toimii myös parisuhteissa, mutta nykyinen deittikulttuuri anna siihen mahdollisuutta ja miettikääpähän näitä ketkä on jostain lukionpenkiltä asti olleet yhdessä, että päättikö nekin Coffee housen pöydässä lattemuki edessä ja tunnissa, että onko heistä mihinkään? Tais olla vähän pidempi prosessi kuitenkin...
No teillä ei vain ollut kemiaa. Mehän pantiin menemään ekojen treffien jälkeen. Meillä oli/on vieläkin riittävästi kemiaa 😁
Meni vissiin tarinan pointti ohi sulta?
Ei mennyt. Aika on rahaa eikä monikaan halua hukata aikaansa.
Ni et mieluummin käy 20 tyypin kans yksillä 2h treffeillä ja totee, et näistä ykskään ei räyttänyt maailmaa, taas kun kävis peräti parin kanssa vaikka kahdesti, niin voisi maailma avautuakin.
Parisuhde ei ole kansalaisvelvollisuus. Mielummin jää yksin, ellei ketään säväytä.
Eihän se olekaan kansalaisvelvollisuus. On vain ehkä epärealistista olettaa, että se ihminen aiheuttaisi kovin suuria tunteita ekoilla treffeillä.
Kyllä minä tiesin ensisilmäyksellä opiskelu Jen alussa livenä nähdessä että tuon haluan. Jotenkin vaan kolahti ennenkuin oli sanaakaan vaihdettu. Onneksi tuntemus oli molemminpuolinen.
Jos haluaa hitaampaa tutustumista niin ehkä kannattaa katsastaa niitä ihmisiä, joiden kanssa opiskelee, työskentelee tai harrastaa. Joku sanoi että kyllähän ärsyttävästä tupakaveristakin tulee yhteisten kokemusten ja läsnäolon myötä ystävä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia. Parisuhde eroaa ystäväsuhteesta siinä, että parisuhteessa pitää yleensä harrastaa seksiä. Sen kyllä tietää sekunnin murto-osissa voiko itsensä kuvitella kyseisen henkilön kanssa intiimissä kanssakäymisessä vai ei.
Mä en näe, että seksuaalinen haluttavuus on mikään on-off- mittari. Vaikka kykenisin kuvittelemaan itseni intiimiin kanssakäymiseen jonkun kanssa, ei se sitä tarkoita, että haluaisin kyseisen henkilön kanssa sitä tehdä. Mä tarvin suhteeseen juuri tuota henkistä yhteyttä ja ystävyyttäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias nainen, eikä tuttavapiirissäni ole ensimmäistäkään miestä jonka olisi vaikea saada naista.
Eiköhän nämä naisensaantikyvyttömät ole niin surkeita tapauksia, etteivät yksinkertaisesti ole parisuhdeainesta. Sitten joutuu olemaan yksin. En ymmärrä, miksi tämä olisi mikään ongelma kenellekään? Jos ei tahdo olla naiseton surkimus, on hyvä ja kehittää itseään.
Eihän kukaan ihminen lähde parisuhteeseen, ellei koe saavansa siitä lisäarvoa elämäänsä. Se, mikä tuo in.celille lisäarvoa elämään, ei vaan tuo sitä naiselle, ja se on in.celin pakko ymmärtää, jos tahtoo naisen saada.
Etuoikeutettuna naisena tietysti huomaat vain ne rikkaat pelimiehet. Jos mies on ujo niin hänen on vaikea saada naista koska vieläkin vuonna 2020 miehen oletetaan tekevän aloite vaikka muka ollaan tasa-arvoisia. Ujolla naisella ei taas kumppanin löytämisessä ole mitään ongelmaa.
Oikeastiko uskot, että jokaisella meillä palstan naisella on kotonaan rikas pelimies ja ystäväpiirikin koostuu vain niistä? Ihan aikuisten oikeasti?
Ja maailmassa on vain kahdenlaisia miehiä, rikkaita pelimiehiä ja ujoja hyviä miehiä? Ujous tekee pariutumisen vaikeaksi, se on ihan totta ja sen takia siitä kannattaisi pyrkiä eroon. Eikä se ole meidän naisten syy, jos ujolla naisella ei ole vaikeuksia kumppanin löytämisessä. Syytä siitä niitä miehiä, joille naisen ujous ei ole ongelma.
eri
Suurinosa naisista ei persaukista miestä halua. Nykyään elintasoa pitää olla tarjota.
Eli sinä väität ihan vakavissasi, että kaikilla meillä palstamammoilla on kotona rikas pelimies?
En tuosta tiedä, mutta itse voin sanoe, että ei tietenkään ole. Pelimiesten kanssa pannaan, sitten vasta otetaan se tylsempi, rumempi, vähemmän menevä, mutta toisaalta luotettavampi mies. Pelimies pelaa, miksi vakiintuisi?
Eli me palstanaiset olemme sittenkin rakastuneet ihan tavallisiin, ei-rikkaisiin ei-pelimiehiin. MOT.
(P.S. Pelkkään seksiin kelpaa tylsäkin mies, parisuhteeseen miehen pitää olla sekä ulkonäöltään puoleensavetävä että luonteeltaan sopiva.)
Ei, vaan olette pariutuneet taviksen kanssa, koska parempaa ette saaneet. Siis suhteeseen.
Kai sitä pariutuu sellaisen ihmisen kanssa, jota voi rakastaa täysillä ja jonka kanssa on hyvä olla.
Avioerotilastot osoittavat, että ei.
No eihän se nyt sitä tarkoita, että se loppuelämän kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitut ku nykyaika on Tinderpaskaa ja sieltä jos selviät jotenkin treffeille, niin se pitäisi siinä tunnissa kahdessa selvitä onko parisuhteeseen vai ei. Armeijassa oli yksi tyyppi jota pidin ensimmäiset pari kuukautta ihan ärsyttävänä kusipäänä ja kas kummaa loppuajasta oli yks parhaimpia kavereita aitojen sisällä. Sama toimii myös parisuhteissa, mutta nykyinen deittikulttuuri anna siihen mahdollisuutta ja miettikääpähän näitä ketkä on jostain lukionpenkiltä asti olleet yhdessä, että päättikö nekin Coffee housen pöydässä lattemuki edessä ja tunnissa, että onko heistä mihinkään? Tais olla vähän pidempi prosessi kuitenkin...
No teillä ei vain ollut kemiaa. Mehän pantiin menemään ekojen treffien jälkeen. Meillä oli/on vieläkin riittävästi kemiaa 😁
Meni vissiin tarinan pointti ohi sulta?
Ei mennyt. Aika on rahaa eikä monikaan halua hukata aikaansa.
Ni et mieluummin käy 20 tyypin kans yksillä 2h treffeillä ja totee, et näistä ykskään ei räyttänyt maailmaa, taas kun kävis peräti parin kanssa vaikka kahdesti, niin voisi maailma avautuakin.
Parisuhde ei ole kansalaisvelvollisuus. Mielummin jää yksin, ellei ketään säväytä.
Eihän se olekaan kansalaisvelvollisuus. On vain ehkä epärealistista olettaa, että se ihminen aiheuttaisi kovin suuria tunteita ekoilla treffeillä.
Kyllä minä tiesin ensisilmäyksellä opiskelu Jen alussa livenä nähdessä että tuon haluan. Jotenkin vaan kolahti ennenkuin oli sanaakaan vaihdettu. Onneksi tuntemus oli molemminpuolinen.
Jos haluaa hitaampaa tutustumista niin ehkä kannattaa katsastaa niitä ihmisiä, joiden kanssa opiskelee, työskentelee tai harrastaa. Joku sanoi että kyllähän ärsyttävästä tupakaveristakin tulee yhteisten kokemusten ja läsnäolon myötä ystävä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia. Parisuhde eroaa ystäväsuhteesta siinä, että parisuhteessa pitää yleensä harrastaa seksiä. Sen kyllä tietää sekunnin murto-osissa voiko itsensä kuvitella kyseisen henkilön kanssa intiimissä kanssakäymisessä vai ei.
Mä en näe, että seksuaalinen haluttavuus on mikään on-off- mittari. Vaikka kykenisin kuvittelemaan itseni intiimiin kanssakäymiseen jonkun kanssa, ei se sitä tarkoita, että haluaisin kyseisen henkilön kanssa sitä tehdä. Mä tarvin suhteeseen juuri tuota henkistä yhteyttä ja ystävyyttäkin.
Minä koen, että seksuaalinen haluttavuus on ensimmäinen on-off mittari. Ellen koe miestä puoleensavetäväksi eli seksuaalisesti(kin) haluttavaksi, välillemme ei voi kehittyä parisuhdetta, vain ystävyys. Mutta pelkkä seksuaalinen haluttavuus ei riitä parisuhteeseen,siihen tarvitaan myös henkistä yhteyttä, luonteiden yhteensopivuutta, yhteisiä arvoja ja samankaltaista ajatusmaailmaa, riittävän samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitut ku nykyaika on Tinderpaskaa ja sieltä jos selviät jotenkin treffeille, niin se pitäisi siinä tunnissa kahdessa selvitä onko parisuhteeseen vai ei. Armeijassa oli yksi tyyppi jota pidin ensimmäiset pari kuukautta ihan ärsyttävänä kusipäänä ja kas kummaa loppuajasta oli yks parhaimpia kavereita aitojen sisällä. Sama toimii myös parisuhteissa, mutta nykyinen deittikulttuuri anna siihen mahdollisuutta ja miettikääpähän näitä ketkä on jostain lukionpenkiltä asti olleet yhdessä, että päättikö nekin Coffee housen pöydässä lattemuki edessä ja tunnissa, että onko heistä mihinkään? Tais olla vähän pidempi prosessi kuitenkin...
No teillä ei vain ollut kemiaa. Mehän pantiin menemään ekojen treffien jälkeen. Meillä oli/on vieläkin riittävästi kemiaa 😁
Meni vissiin tarinan pointti ohi sulta?
Ei mennyt. Aika on rahaa eikä monikaan halua hukata aikaansa.
Ni et mieluummin käy 20 tyypin kans yksillä 2h treffeillä ja totee, et näistä ykskään ei räyttänyt maailmaa, taas kun kävis peräti parin kanssa vaikka kahdesti, niin voisi maailma avautuakin.
Parisuhde ei ole kansalaisvelvollisuus. Mielummin jää yksin, ellei ketään säväytä.
Eihän se olekaan kansalaisvelvollisuus. On vain ehkä epärealistista olettaa, että se ihminen aiheuttaisi kovin suuria tunteita ekoilla treffeillä.
Kyllä minä tiesin ensisilmäyksellä opiskelu Jen alussa livenä nähdessä että tuon haluan. Jotenkin vaan kolahti ennenkuin oli sanaakaan vaihdettu. Onneksi tuntemus oli molemminpuolinen.
Jos haluaa hitaampaa tutustumista niin ehkä kannattaa katsastaa niitä ihmisiä, joiden kanssa opiskelee, työskentelee tai harrastaa. Joku sanoi että kyllähän ärsyttävästä tupakaveristakin tulee yhteisten kokemusten ja läsnäolon myötä ystävä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia. Parisuhde eroaa ystäväsuhteesta siinä, että parisuhteessa pitää yleensä harrastaa seksiä. Sen kyllä tietää sekunnin murto-osissa voiko itsensä kuvitella kyseisen henkilön kanssa intiimissä kanssakäymisessä vai ei.
Toinen on tavatessa lihava = ei voi.
Toinen laittaa kehonsa kuntoon = nyt voi.
Näin sekunnin murto-osasta tulikin vuosi.
Säälittävää. Oletko koskaan harrastanut seksiä? Hyvin harva ihminen pelkän kehon kanssa seksiä haluaa harrastaa. Jos haluaisi niin tässä maailmassa sitä seksiä aika harvalla ihmisellä olisi. Tietyn ihmisen kanssa haluaa seksiä harrastaa vaikka olisi miten lihava ja sitten on niitä ,joihin ei koskisi pitkällä tikullakaan vaikka kroppa olisi mitä. Koetaan kasvaa aikuiseksi. Toistaiseksi olet alamittainen minkäänlaisiin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
itse voin sanoe, että ei tietenkään ole. Pelimiesten kanssa pannaan, sitten vasta otetaan se tylsempi, rumempi, vähemmän menevä, mutta toisaalta luotettavampi mies.
Eli toisin sanoen monet miehet pääsevät parisuhteeseen. Hyvä, että myönsit.
Jos sinulla on henk.koht. ongelmia tämän tilanteen kanssa, niin voisitko vaikka haukkua niitä (sinun sanojeni mukaan) tylsiä ja rumia miehiä siitä, että suostuvat moiseen järjestelyyn? Voisit pitää puheita ja järjestää mielenosoituksia heitä vastaan. Hehän ovat syyllisiä siihen, että niin moni nainen on parisuhteessa. Ei heitä ole pakotettu. Jos oikein kauniisti selität, niin varmasti he olisivat mieluummin sinun laillasi katkerina sinkkuina, valittaen, ettei kukaan huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ongelmani on yksinkertaisesti se, että en löydä naisia mistään. Töissä on vain vanhempia naisia, jotka ovat kaikki naimisissa. Käsityö- ja urheiluseuroissa, joihin kuulun, ei ole yhtään naisia. Kavereiden kavereina ei ole yhtään vapaita naisia. Treffisivustoilla on vain vanhempia yksinhuoltajia ja tupakoitsijoita. Minne niitä pitäisi mennä etsimään?
Ymmärrän ongelmasi. Korona-aika tuo vielä omat haasteensa. Ja jos on kotona viihtyvä ihminen, joka on jo löytänyt omat harrastuksensa, joissa viihtyy, niin olisihan se hullua yrittää alkaa harrastaa jotain vain tavatakseen vastakkaista sukupuolta.
Tuo tuntuu olevan aika monen ongelma nykyisin. Vastakkaisen sukupuolen syyttely ei sitä kuitenkaan korjaa (en tosin väitäkään, että sinä olisit syyttänyt).
Jos se on kerran molempien sukupuolien ongelma, niin miksi tällaisia naisia ei koskaan näe treffipalstoilla? En kysy haastaakseni riitaa vaan ymmärtääkseni.
Huonoja kokemuksia treffipalstoista? Minä olen aika hyvin kotona viihtyvä ihminen, mutta jos jäisin sinkuksi niin en menisi treffipalstoille koska kokemuksesta tiedän, että todennäköisyys löytää sieltä ihminen, jonka kanssa ensinnäkin tutustuminen ylipäänsä johtaisi tapaamiseen JA sen jälkeen tapaamisessa vielä kemiat kohtaisivat, on prosentin sadasosan luokkaa. Tutustuminen netissä lähtee väärästä päästä. Ensin kirjoitellaan, mikä ei kerro yhtään mitään siitä, ollaanko keskenään parisuhdepotentiaalia. Sitten vasta tavataan ja muutamassa minuutissa voi selvitä, että koko kirjoittelu meni hukkaan, ei ole kemiaa, ei ole vetovoimaa, temperamentit ja luonteet eivät kohtaa.
Okei. Olkaamme yhdessä eri mieltä, koska minusta 0,01 % on kuitenkin parempi todennäköisyys kuin 0 %.
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olkaamme yhdessä eri mieltä, koska minusta 0,01 % on kuitenkin parempi todennäköisyys kuin 0 %.
Vain tällä palstalla matematiikka on mielipidekysymys.
Alue: Aihe vapaa
Mistä vetoa, että itse olet tällä palstalla joka päivä suoltamassa "kaikki naiset sitä ja kaikki naiset tätä" -stereotypiasoopaa?