Miten kansallinen ylipaino-ongelma saadaan kuriin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lukiossa ihanat liikunnan opettajat, jotka tiesivät, miten motivoidaan teini-ikäisiä taidelukiolaisia liikkumaan. Ekan luokan ensimmäisellä liikuntatunnilla ei liikuttu yhtään, vaan keskusteltiin. 

1. Liikunta on yksi aine muiden joukossa, mutta me ollaan tehty sen suorittaminen teille helpoksi: kurssi on kasassa, jos olette paikalla 20 oppituntia (eli 10 tuplatuntia). 

2. Kaikilla on omanlaisensa suhde ja tausta liikkumiseen. Täällä jokainen saa valita itse, mitä tekee ja mihin osallistuu. 

3. Tyttöjen ja poikien ryhmiä ei ole erikseen, vaan yhdellä ryhmällä on kaksi opettajaa: se "tyttöjen ope" ja "poikien ope". Jokaiselle tunnille tulee vaihtoehtoja: toinen ope lähtee halukkaiden kanssa pelaamaan pesäpalloa ulkokentälle, toinen järjestää liikuntasalissa tanssitunnin. Jos kumpikaan näistä ei houkuttele, voit lähteä lenkkeilemään pururadalle tai jäädä jumppasalin sivuhuoneeseen venyttelemään, jos on esim. enemmän tarvetta kehonhuollolle sinä päivänä.

4. Ja meihin todella luotettiin: jos joku lähti pururadalle, ei kukaan kysynyt ennen eikä jälkeen, menittekö oikeasti vai istuitteko kannonnokassa tai poltitteko kessua. Ei se mitään erityisen hikistä liikuntaa ollut pururataa kaveriporukassa kiertää, mutta kivaa yhteistä liikkumista ja tarpeellista happihyppelyä.  

5. Perusoletus on, että liikuntatunneille tullaan sovitusti, ajoissa ja sopivissa varusteissa. Kaikki otetaan mukaan ja ketään ei jätetä yksin. Tällöin puhuttiin numeroarvostelusta välillä 5-8. "Jos sitä ysiä tai kymppiä tavoittelee, niin pitää olla valmis tekemään monipuolisesti ja uteliaalla mielellä 'mitä vaan'". 

6. Cooperin sai juosta / uida ja muitakin tuloksia mittauttaa, jos halusi. Kenenkään ei ollut pakko, eikä numeroarvionti perustunut tällaisiin tuloksiin. 

7. Oppilaat saivat myös esim. ohjaustehtäviä. Jos joku halusi vetää alkuverryttelyn, loppuleikin tai jonkun oman lajin esittelyn, siihen annettiin tilaa ja kannustusta.

8. Koeviikoilla opettajat järjestivät iltapäiviin kokeiden jälkeen parin tunnin liikuntajuttuja, joihin sai mennä kuka vain ja halutessaan niistä sai kerryttää tunteja kurssisaldoon. 

8. Opettajat käyttivät osuvaa ilmausta: "The only bad workout is the one you didn't do". 

Taidelukiolaiset innostuivat koululiikunnasta niin kybällä, että liikuntakursseja suoritettiin jopa ne valinnaiset / syventävät. Ja tuntisaldoja tuli monille niin paljon, että niistä sai soveltavia kursseja. Se oli mielestäni nerokas keksintö: tehdään liikkuminen kivaksi ja omaehtoiseksi oppiaineeksi, jossa ei tarvitse pingottaa ja pettyä. Meille esiteltiin likipitäen kaikki lajit ja liikuntamuodot, jotka kouluajalla oli mahdollista toteuttaa. Tällainen positiivinen, kannustava ja vapaaehtoisuuteen perustuva suhtautuminen liikuntaa kohtaan pitäisi juurruttaa ihan jokaiseen. Voi olla, että tällainen valinnanmahdollisuus ei toimisi samalla tavalla vielä peruskoulussa tai ainakaan ala-asteen pienimmillä, mutta ajatusta voisi varmasti soveltaa jo päiväkotiin. 

Tästä voisi kai jatkaa, että koululiikunnan määrää pitäisi lisätä. Koulussa pitäisi olla liikuntaa joka päivä. 

Ruuassa pitäisi olla korttisysteemi ts. tukijärjestelmä pitäisi siirtää kuluttajille.

Kaikki saisivat ostaa terveellistä perusruokaa edullisesti ja ruokatukihakemuksassa olisi selvittävä perheen koko, iät, normaalipaino, työn kuormittavuus, onko raskaana/ lapsia, harrastaako liikuntaa jne.

Ylimääräistä ja epäterveellistä juhla, herkuttelu ym. ruokaa

Sekä tarpeen ylittävää lisäruokaa saisi ostaa sitten vapaasti omaan piikkiin joka olisi kovemmin verotettua ja oikean hintaista.

Verotetaan pikaruokaa ja muuta epäterveellistä ruokaa. Kasvisten ja hedelmien hinnat alas. Kaupat velvoitetaan myymään kassojen vieressä jotain terveellisiä välipaloja, suklaapatukat muualle.

Ohjataan rahaa liikuntaharrastusten tukemiseen, niin, että rakennetaan mahdollisimman monille sopivia matalan kynnyksen liikuntapaikkoja- ja tapoja, ei hehkuteta vain kilpa- ja joukkueurheilua.

Koululiikunassa keskitytään liikkumsen hauskuuteen, ei kilpailuun ja mittaamiseen.

Valtion talouden keinot:

- Korkeat verot karkkihyllyn tuotteille, joissa on sokeria (sokerittomia xylitol-tuotteita ei kannata verottaa, koska ne ovat tutkitusti hyväksi hammasterveydelle).

- Korkeat verot keksihyllyn tuotteille (niin suolaisille kuin makeille kekseille, sillä suola nostaa verenpainetta ja aiheuttaa turvotusta).

- Korkeat verot sokeroiduille virvoitusjuomille ja mehuille

- Korkeat verot makeille leipomotuotteille, kuten korvapuusteille, kakuille ja leivoksille

- Korkeat verot rasvaisille lihatuotteille ja juustoille

- Korkeat verot snack-hyllyn rasvaisille ja suolaisille tuotteille, kuten suolapähkinät, sipsit, juustonaksut, suolatikut

- Korkeat verot eineksille

Vastaavasti voisi harkita matalampaa verotusta hevi-osaston tuotteille

Miten sitten verotettaisiin viljatuotteita, maitotuotteita, tuoretta lihaa ja kalaa, käsittelemättömiä pähkinöitä... Vaikeita ovat myös muro- ja myslihyllyt. Hyllyssä on tietysti automaattisesti epäterveellisiä valintoja kuten (lähinnä kai lapsille tarkoitettuja) suklaa-vehnämuroja. Toisaalta siellä on myslejä, joissa ei ole yhtään lisättyä sokeria. Ns. sokerittomassa myslissä voi olla kuitenkin valtavat määrät sokeria kuivattuina hedelminä. Vastaavasti mysli, johon on hieman lisätty sokeria ja hunajaa, saattaa täyttää sydänmerkkikriteerit, koska sokeripitoisuus jää matalaksi, mutta kuitupitoisuus on korkea. 

Verotus ei ole yksinkertainen keino sen suhteen, mihin raja vedetään, mutta se olisi tehokas. Se on ollut tehokas keino vähentää myös esim. tupakointia, vaikka siihen on tarvittu paljon myös muuta. 

Liikuntatuntien lisäämistä kouluihin kannatan kyllä. Samoin jo päiväkoteihin. Ja koululiikunnassa pitäisi päästä tilanteeseen, jossa se ei tappaisi lasten intoa liikkumiseen vaan ruokkisi sitä. 

Vanhempia pitäisi myös ihan jo neuvolasta lähtien valistaa enemmän. Mitä enemmän lapsi saa Paula-vanukasta aamupalaksi, sitä epätodennäköisempää on, että hän oppisi myöhemminkään syömään ruisleipää tai sokeroimatonta jogurttia. Sen sijaan, että lapset napostelevat sokerisia herkkuja, heille pitäisi tarjota naposteluun hedelmiä, marjoja ja erityisesti kesäkaudella esim. tuoreita herneitä ja kirsikkatomaatteja. Vanhemmille pitäisi myös kertoa enemmän ruutuajan rajoittamisen tärkeydestä. Kaikki aika, mikä ollaan älylaitteilla, tv:n ja pelikoneiden ääressä, on pois liikunnasta. On tutkittu, että jos nykyiset tottumukset eivät muutu, tämän päivän päiväkoti-ikäiset lapset ovat 40-vuotiaina keskimäärin samassa kunnossa kuin nykypäivän 60-vuotiaat.