Miten kansallinen ylipaino-ongelma saadaan kuriin?

Vaikea asia. Nykyään on tarjolla hyvin paljon epäterveellistä syötävää lähes kellon ympäri, ja joillekin ihmisille tämä voi tuoda ongelmia ja terveellisen syömisen käsitys katoaa tässä yltäkylläisyydessä. Lihavuus ja ylensyönti eivät ole rikoksia, ja aikuinen ihminen itse päättää mitä syö. Vanhemmat kantavat vastuun alaikäisten lastensa ravitsemuksesta. Ruokateollisuudellekin on hankala asettaa rajoituksia, jos lakien puitteissa toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkkujen verotus auttaa? Itse olen lihonut syömällä liian suuria annoksia kotiruokaa. Kielletäänkö kotiruoka vai laitetaanko isolle verolle? Työpäivän ja työmatkojen, tunti suuntaansa, jälkeen on niin puhki ettei jaksa liikkua kuin sohvalle oikaisemaan. Lyhyempi työviikko tai työajat.

En nyt oikein ymmärtänyt. Miten lyhyempi työviikko saisi sinut syömään pienempiä annoksia kotiruokaa?

Jaksaisi tehdä muutakin kuin mättää ruokaa napaan ja maata sohvalla, jäisi energiaa elämäänkin.

Mutta söisithän sinä edelleen aterialla sen liian ison annoksen.

Hienosti ymmärretty. Jatkakaa.

Ei, en minä ymmärtänyt. Miten vapaa-ajan lisääminen auttaisi siihen että ihminen syö liian isoja annoksia?

Hän yrittää selitellä itselleen että jos olisi vähemmän stressiä, hän mystisesti alkaisi elää muutenkin terveellisemmin, nyt ei vaan VOI koska on niin VÄSYNYT, että on pakko syödä..

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisteja ja humehien syöjiä laitetaan katkolle. Sairaalloisen ylipainoisille läskeille pitäisi tehdä samoin. Leirille muutamaksi viikoksi missä syödään oikein ja treenataan.

Alkoholistien ja narkkareidenkaan katkot eivät toimi ilman todella vahvaa omaa motivaatiota. Käytännössä he tulevat katkolle usein vain syödäkseen, levätäkseen ja päästäkseen pesulle sekä saadakseen lääkkeitä. Kun keho on saatu siihen kuntoon, että taas jaksaa ryypätä / vetää huumeita, he lähtevät pois katkolta täysin vastoin lääkärin ja hoitajien suosituksia. Sama pätee ruokaholisteihin - väkisin ei saada ketään muuttamaan elintapojaan terveellisiksi.

Aikuisillehan ei voi mitään, mutta läskit lapsethan voitaisiin huostaanottaa ja sijoittaa aluksi laihdutusyksikköihin ja sitten sijaisperheisiin, jotka ovat vielä erikseen koulutettuja pitämään kilot kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillehan ei voi mitään, mutta läskit lapsethan voitaisiin huostaanottaa ja sijoittaa aluksi laihdutusyksikköihin ja sitten sijaisperheisiin, jotka ovat vielä erikseen koulutettuja pitämään kilot kurissa.

Arvaapa mitä yksi sijoitusvuorokausi maksaa yhteiskunnalle? Eli sinulla ei ole siitä mitään käsitystä ja silti heiluttelet huuliasi tomppeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkkujen verotus auttaa? Itse olen lihonut syömällä liian suuria annoksia kotiruokaa. Kielletäänkö kotiruoka vai laitetaanko isolle verolle? Työpäivän ja työmatkojen, tunti suuntaansa, jälkeen on niin puhki ettei jaksa liikkua kuin sohvalle oikaisemaan. Lyhyempi työviikko tai työajat.

En nyt oikein ymmärtänyt. Miten lyhyempi työviikko saisi sinut syömään pienempiä annoksia kotiruokaa?

Jaksaisi tehdä muutakin kuin mättää ruokaa napaan ja maata sohvalla, jäisi energiaa elämäänkin.

Mutta söisithän sinä edelleen aterialla sen liian ison annoksen.

Hienosti ymmärretty. Jatkakaa.

Ei, en minä ymmärtänyt. Miten vapaa-ajan lisääminen auttaisi siihen että ihminen syö liian isoja annoksia?

Hän yrittää selitellä itselleen että jos olisi vähemmän stressiä, hän mystisesti alkaisi elää muutenkin terveellisemmin, nyt ei vaan VOI koska on niin VÄSYNYT, että on pakko syödä..

Ei pelkästään yrittele. Kun olin stressitön eli työtön, oli aikaa kuntoilla, metsästää terveellisiä tarjousruokia kaupasta ja laittaa niitä itse. En ole koskaan voinut paremmin kuin silloin. Onneksi milloin tahansa voi jättäytyä hoikaksi yhteiskunnan elätiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillehan ei voi mitään, mutta läskit lapsethan voitaisiin huostaanottaa ja sijoittaa aluksi laihdutusyksikköihin ja sitten sijaisperheisiin, jotka ovat vielä erikseen koulutettuja pitämään kilot kurissa.

Arvaapa mitä yksi sijoitusvuorokausi maksaa yhteiskunnalle? Eli sinulla ei ole siitä mitään käsitystä ja silti heiluttelet huuliasi tomppeli.

Nyt puhutaan lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, joka pitkällä tähtäimellä tulee kriittisesti vähentämään kansallista ylipaino-ongelmaa.

Meneekö raha tämän ylitse? Kärsiköön ja laittakoon kärsimyksen eteenpäin omille lapsilleen, näin säästetään rahaa?

Jos vertaa nykyihmisen ruokavaliota esihistoriallisen ihmisen ruokavalioon, huomaa nopeasti, että emme syö kehollemme suunnitellulla tavalla. Alkuihminen söi maan antimia eli kasviksia, siemeniä & pähkinöitä, lihaa & kalaa. Erityisesti lihasta hyödynnettiin kaikki, ei vain vähärasvaiset osat.

Hiilihydraattien osuus on kasvanut vuosi vuodelta, erityisesti nopeiden sokerin ja tärkkelyksen osuus ja erityisesti viimeisen 30 vuoden aikana. Tuolloin elintarviketeollisuus lobbasi USA:ssa läpi ajatuksen rasvan vaarallisuudesta. Rasvaa vältellään viimeiseen asti, ja se korvataan hiilareilla ja proteiinilla.

Hiilareissa ei olisi mitään vikaa, ellei ihminen söisi niitä liikaa. Hiilihydraatit nostavat verensokeria nopeasti, mutta myös laskevat sen äkkiä alas. Tästä johtuu se meidän useimpien arkihavainto, että virallisten suositusten markkinoima kaurapuuro ei pidä nälkää. Mutta eipä hätää: suositukset kertovat, että puuroaamiaisen jälkeen pitääkin syödä 3h jälkeen. Sama mekanismi koskee kaikkea hiilaripitoista: nopeaa nousua seuraa nopea lasku. Puurolla ei kukaan liho, mutta eipä sitä kukaan ainoana hiilarilähteenään käytäkään.

Liiallinen sokeri jää elimistössä hyödyntämättä ja se muuttuu rasvakudokseksi. Tässäkin on yksi perustavaa laatua oleva harha: rasvakudosta ei tule rasvasta, sitä tulee ylimääräisestä energiasta, olipa sen makrotason koostumus mitä tahansa.

Rasvaa on vaikea syödä liikaa. Vai tiedätkö jonkun, joka ei voi lopettaa munavoin syömistä? Sokeria sen sijaan voi vetää överit ihan helposti. Ja sama tekee mieli tehdä 3h päästä uudelleen.

Lihavuusepidemian avain on oikeasti vähähiilihydraattinen ruokavalio. Höttöhiilareiden syöminen pitää lopettaa. Suunnanmuutos on mahdollinen, onhan suomalaiset opetettu karttamaan myös rasvaa valtakunnallisten kampanjoiden avulla. Sydän- ja verisuonitaudit eivät silti kadonneet minnekään ja nyt riesana ovat myös alati kasvavat diabetesluvut. Tuolloin toimittiin parhaan tiedon mukaan, mutta nyt ymmärretään, että tieto oli pahasti vajavaista ja rankasti elintarviketeollisuuden lobbaamaa.

Asiasta löytyy runsaasti kirjallisuutta, kannattaa perehtyä. Yksi hyvä lukuvinkki on Andreas Eenfeldin Ruokavallankumous. Lähdekritiikki on tosin suotavaa, sillä tälläkin saralla riittää myös puoskareita (mm. Heikkilä).

Opetetaan ihmiset rakastamaan itseään, niin että *haluavat* huolehtia itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Jos vertaa nykyihmisen ruokavaliota esihistoriallisen ihmisen ruokavalioon, huomaa nopeasti, että emme syö kehollemme suunnitellulla tavalla. Alkuihminen söi maan antimia eli kasviksia, siemeniä & pähkinöitä, lihaa & kalaa. Erityisesti lihasta hyödynnettiin kaikki, ei vain vähärasvaiset osat.

Hiilihydraattien osuus on kasvanut vuosi vuodelta, erityisesti nopeiden sokerin ja tärkkelyksen osuus ja erityisesti viimeisen 30 vuoden aikana. Tuolloin elintarviketeollisuus lobbasi USA:ssa läpi ajatuksen rasvan vaarallisuudesta. Rasvaa vältellään viimeiseen asti, ja se korvataan hiilareilla ja proteiinilla.

Hiilareissa ei olisi mitään vikaa, ellei ihminen söisi niitä liikaa. Hiilihydraatit nostavat verensokeria nopeasti, mutta myös laskevat sen äkkiä alas. Tästä johtuu se meidän useimpien arkihavainto, että virallisten suositusten markkinoima kaurapuuro ei pidä nälkää. Mutta eipä hätää: suositukset kertovat, että puuroaamiaisen jälkeen pitääkin syödä 3h jälkeen. Sama mekanismi koskee kaikkea hiilaripitoista: nopeaa nousua seuraa nopea lasku. Puurolla ei kukaan liho, mutta eipä sitä kukaan ainoana hiilarilähteenään käytäkään.

Liiallinen sokeri jää elimistössä hyödyntämättä ja se muuttuu rasvakudokseksi. Tässäkin on yksi perustavaa laatua oleva harha: rasvakudosta ei tule rasvasta, sitä tulee ylimääräisestä energiasta, olipa sen makrotason koostumus mitä tahansa.

Rasvaa on vaikea syödä liikaa. Vai tiedätkö jonkun, joka ei voi lopettaa munavoin syömistä? Sokeria sen sijaan voi vetää överit ihan helposti. Ja sama tekee mieli tehdä 3h päästä uudelleen.

Lihavuusepidemian avain on oikeasti vähähiilihydraattinen ruokavalio. Höttöhiilareiden syöminen pitää lopettaa. Suunnanmuutos on mahdollinen, onhan suomalaiset opetettu karttamaan myös rasvaa valtakunnallisten kampanjoiden avulla. Sydän- ja verisuonitaudit eivät silti kadonneet minnekään ja nyt riesana ovat myös alati kasvavat diabetesluvut. Tuolloin toimittiin parhaan tiedon mukaan, mutta nyt ymmärretään, että tieto oli pahasti vajavaista ja rankasti elintarviketeollisuuden lobbaamaa.

Asiasta löytyy runsaasti kirjallisuutta, kannattaa perehtyä. Yksi hyvä lukuvinkki on Andreas Eenfeldin Ruokavallankumous. Lähdekritiikki on tosin suotavaa, sillä tälläkin saralla riittää myös puoskareita (mm. Heikkilä).

Näinhän se menee. Lisäksi kasvisten käyttöä pitäis oikeasti lisätä. Ystäväperheessä on kaksi kouluikäistä ylipainoista lasta, jotka eivät syö mitään kasviksia - kun perunaa ei lasketa. Sokeria siinä perheessä kuluu järjettömiä määriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkkujen verotus auttaa? Itse olen lihonut syömällä liian suuria annoksia kotiruokaa. Kielletäänkö kotiruoka vai laitetaanko isolle verolle? Työpäivän ja työmatkojen, tunti suuntaansa, jälkeen on niin puhki ettei jaksa liikkua kuin sohvalle oikaisemaan. Lyhyempi työviikko tai työajat.

En nyt oikein ymmärtänyt. Miten lyhyempi työviikko saisi sinut syömään pienempiä annoksia kotiruokaa?

Jaksaisi tehdä muutakin kuin mättää ruokaa napaan ja maata sohvalla, jäisi energiaa elämäänkin.

Mutta söisithän sinä edelleen aterialla sen liian ison annoksen.

Hienosti ymmärretty. Jatkakaa.

Ei, en minä ymmärtänyt. Miten vapaa-ajan lisääminen auttaisi siihen että ihminen syö liian isoja annoksia?

Hän yrittää selitellä itselleen että jos olisi vähemmän stressiä, hän mystisesti alkaisi elää muutenkin terveellisemmin, nyt ei vaan VOI koska on niin VÄSYNYT, että on pakko syödä..

Ei pelkästään yrittele. Kun olin stressitön eli työtön, oli aikaa kuntoilla, metsästää terveellisiä tarjousruokia kaupasta ja laittaa niitä itse. En ole koskaan voinut paremmin kuin silloin. Onneksi milloin tahansa voi jättäytyä hoikaksi yhteiskunnan elätiksi.

Eli pystyäksesi olemaan lihomatta sinun pitäisi saada keskittyä siihen kokopäivätoimisesti.

Kummalla mielestäsi on tässä ongelma, yhteiskunnalla vai sinulla?

Minä jaksan aina ihmetellä, että miksi on jatkuvasti jotain herkkutarjouksia. Todella usein näkee kotiin tulevissa mainoksissa niitä monen suklaalevyn tarjouksia, samoin kaksi jättipussia sipsejä hintaan x ja litran jätskipaketti eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillehan ei voi mitään, mutta läskit lapsethan voitaisiin huostaanottaa ja sijoittaa aluksi laihdutusyksikköihin ja sitten sijaisperheisiin, jotka ovat vielä erikseen koulutettuja pitämään kilot kurissa.

Arvaapa mitä yksi sijoitusvuorokausi maksaa yhteiskunnalle? Eli sinulla ei ole siitä mitään käsitystä ja silti heiluttelet huuliasi tomppeli.

Nyt puhutaan lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, joka pitkällä tähtäimellä tulee kriittisesti vähentämään kansallista ylipaino-ongelmaa.

Meneekö raha tämän ylitse? Kärsiköön ja laittakoon kärsimyksen eteenpäin omille lapsilleen, näin säästetään rahaa?

Kukaan ei varmaan ihan oikeasti ole näin yössä? Ei kukaan voi oikeasti kuvitella, että lasten huostaanotto ja sijoittaminen joihinkin läskinatsi-perheisiin aiheuttaisi yhtään mitään hyvää? Että niille lapsille ei tulisi erittäin vakavia psyykkisiä ongelmia siitä, että revitään täysin turhaan pois omasta kodista?

Ja vielä tuo kuvitelma, että ihmisen voisi jotenkin ohjelmoida pysymään hoikkana.. olisi enemmän kuin todennäköistä, että noin kohdellut lapset viimeistään aikuisina lihoisivat saman tien, kun pääsisivät omilleen ja eroon läskinatseista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillehan ei voi mitään, mutta läskit lapsethan voitaisiin huostaanottaa ja sijoittaa aluksi laihdutusyksikköihin ja sitten sijaisperheisiin, jotka ovat vielä erikseen koulutettuja pitämään kilot kurissa.

Arvaapa mitä yksi sijoitusvuorokausi maksaa yhteiskunnalle? Eli sinulla ei ole siitä mitään käsitystä ja silti heiluttelet huuliasi tomppeli.

Nyt puhutaan lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, joka pitkällä tähtäimellä tulee kriittisesti vähentämään kansallista ylipaino-ongelmaa.

Meneekö raha tämän ylitse? Kärsiköön ja laittakoon kärsimyksen eteenpäin omille lapsilleen, näin säästetään rahaa?

Kukaan ei varmaan ihan oikeasti ole näin yössä? Ei kukaan voi oikeasti kuvitella, että lasten huostaanotto ja sijoittaminen joihinkin läskinatsi-perheisiin aiheuttaisi yhtään mitään hyvää? Että niille lapsille ei tulisi erittäin vakavia psyykkisiä ongelmia siitä, että revitään täysin turhaan pois omasta kodista?

Ja vielä tuo kuvitelma, että ihmisen voisi jotenkin ohjelmoida pysymään hoikkana.. olisi enemmän kuin todennäköistä, että noin kohdellut lapset viimeistään aikuisina lihoisivat saman tien, kun pääsisivät omilleen ja eroon läskinatseista.

Huomaatko miten puhut liikunnallisista, terveellisesti syövistä ihmisistä? ”Läskinatsi”? Oikeasti? Ollakseen normaalipainoinen ei tarvitse olla nälässä ja itkien juosta ympyrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkkujen verotus auttaa? Itse olen lihonut syömällä liian suuria annoksia kotiruokaa. Kielletäänkö kotiruoka vai laitetaanko isolle verolle? Työpäivän ja työmatkojen, tunti suuntaansa, jälkeen on niin puhki ettei jaksa liikkua kuin sohvalle oikaisemaan. Lyhyempi työviikko tai työajat.

En nyt oikein ymmärtänyt. Miten lyhyempi työviikko saisi sinut syömään pienempiä annoksia kotiruokaa?

Jaksaisi tehdä muutakin kuin mättää ruokaa napaan ja maata sohvalla, jäisi energiaa elämäänkin.

Mutta söisithän sinä edelleen aterialla sen liian ison annoksen.

Hienosti ymmärretty. Jatkakaa.

Ei, en minä ymmärtänyt. Miten vapaa-ajan lisääminen auttaisi siihen että ihminen syö liian isoja annoksia?

Hän yrittää selitellä itselleen että jos olisi vähemmän stressiä, hän mystisesti alkaisi elää muutenkin terveellisemmin, nyt ei vaan VOI koska on niin VÄSYNYT, että on pakko syödä..

Väsymyksen yhteys lihoamiseen on kyllä ihan tutkittu juttu. Omaakin kokemusta löytyy, kun sain huonosti nukkuvan lapsen. Paino nousi kymmenen kiloa, eikä hievahtanutkaan vaikka kuinka yritin katsoa syömisiäni. Yhtäkkiä lapsi lopetti valvomisen ja hups, äiti laihtui takaisin normaalipainoon. Mitään en ruokavaliolle tehnyt tuossa kohtaa. Jos tarkoitus on pudottaa painoa, niin itse aloittaisin unirytmistä ja nukkumisesta ja vasta sen jälkeen syömisten karsimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä jaksan aina ihmetellä, että miksi on jatkuvasti jotain herkkutarjouksia. Todella usein näkee kotiin tulevissa mainoksissa niitä monen suklaalevyn tarjouksia, samoin kaksi jättipussia sipsejä hintaan x ja litran jätskipaketti eurolla.

No siksi, että kauppiaat ovat huomanneet ihmisten tulevan kauppaan noiden tarjousten perässä. Miksi muuten?

Entä masennusongelma?

Entä ilkeilyongelma?

Entä elintapatyöttömyysongelma?

Entä henkisen pahoinvoinnin ongelma?

Entä yksinäisyysongelma?

Entä ongelma, että kärsitään omassa elämässä ja on paha ollla ja vinoillaan siksi muille -ongelma?

Entä ongelma, että joillekin koskaan kukaan ei sano mitään positiivista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkkujen verotus auttaa? Itse olen lihonut syömällä liian suuria annoksia kotiruokaa. Kielletäänkö kotiruoka vai laitetaanko isolle verolle? Työpäivän ja työmatkojen, tunti suuntaansa, jälkeen on niin puhki ettei jaksa liikkua kuin sohvalle oikaisemaan. Lyhyempi työviikko tai työajat.

En nyt oikein ymmärtänyt. Miten lyhyempi työviikko saisi sinut syömään pienempiä annoksia kotiruokaa?

Jaksaisi tehdä muutakin kuin mättää ruokaa napaan ja maata sohvalla, jäisi energiaa elämäänkin.

Mutta söisithän sinä edelleen aterialla sen liian ison annoksen.

Hienosti ymmärretty. Jatkakaa.

Ei, en minä ymmärtänyt. Miten vapaa-ajan lisääminen auttaisi siihen että ihminen syö liian isoja annoksia?

Hän yrittää selitellä itselleen että jos olisi vähemmän stressiä, hän mystisesti alkaisi elää muutenkin terveellisemmin, nyt ei vaan VOI koska on niin VÄSYNYT, että on pakko syödä..

Väsymyksen yhteys lihoamiseen on kyllä ihan tutkittu juttu. Omaakin kokemusta löytyy, kun sain huonosti nukkuvan lapsen. Paino nousi kymmenen kiloa, eikä hievahtanutkaan vaikka kuinka yritin katsoa syömisiäni. Yhtäkkiä lapsi lopetti valvomisen ja hups, äiti laihtui takaisin normaalipainoon. Mitään en ruokavaliolle tehnyt tuossa kohtaa. Jos tarkoitus on pudottaa painoa, niin itse aloittaisin unirytmistä ja nukkumisesta ja vasta sen jälkeen syömisten karsimisesta.

Puhut nyt kyllä täysin eri asiasta kuin tuossa lainaamassasi kommentissa.

Väsymys ja lihominen ovat yhteydessä, mutta onko yksi seurausta toisesta vai johtuvatko molemmat samasta asiasta eli huonoista elintavoista?

Mä omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että huomio pitää kiinnittää hyvinvointiin. Erityisesti mielenterveyteen.

Minäkin olen ns. normaali ihminen jonka pitäisi jaksaa tehdä kaikenlaista. Silti mun jaksaminen on melkein tapissa kaiken ”pakollisen” jälkeen, eikä energiaa meinaa riittää itsestä huolehtimiseen, kuten suihkussa käymiseen. Pahimmassa vaiheessa lihoin kauheasti, kun stressin ja huonon olon kanssa kamppaillessa lohtu löytyi karkista.

Vierailija kirjoitti:

Mä omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että huomio pitää kiinnittää hyvinvointiin. Erityisesti mielenterveyteen.

Minäkin olen ns. normaali ihminen jonka pitäisi jaksaa tehdä kaikenlaista. Silti mun jaksaminen on melkein tapissa kaiken ”pakollisen” jälkeen, eikä energiaa meinaa riittää itsestä huolehtimiseen, kuten suihkussa käymiseen. Pahimmassa vaiheessa lihoin kauheasti, kun stressin ja huonon olon kanssa kamppaillessa lohtu löytyi karkista.

Ylipainoisia on jo puolet suomalaisista. Eihän kaikkien tai edes suurimman osan syynä voi olla mt-ongelmat. Asumme kuitenkin maassa missä on koko maailman mittakaavassa erinomainen, ilmainen terveydenhoito ja sosiaaliturva.